Finaalisarjan vierasvoitollaan tasoittanut Kärpät löysi lauantaina erikoisen reseptin HPK:n kaatamiseen. Se passivoitui, rupesi pakittelemaan ja keskittyi vastaiskuihin.
Ei se väärin ole, mutta erikoinen asetelma näillä miehistöillä.
Nelospelin ensimmäisessä erässä Kärpät karvasi varsin aggressiivisesti, mutta HPK löysi kerta toisensa jälkeen paineen alta pois. Välillä sentteri haki kiekon keskeltä ja jatkoi laitaan, välillä kiekko pelattiin vasemmalle lyhyellä ja sieltä pitkällä ristiin nostolla oikeaan laitaan. HPK sai paikkoja ja pääsi johtoon. Ja olipa toki paikkoja useampaankiin maaliin.
Suuri ja mahtava Kärpät pakitteli!
Toisessa erässä Kärppien karvaus ei ollut enää niin voimakasta. Keskialue meni tukkoon ja kas, HPK:lla alkoi olla vaikeampaa. Paikkoja syntyi vähän Kärpillekin, mutta ainakin edellisistä peleistä tuttu virhealttius loisti poissaolollaan. Ainakin samassa mittakaavassa.
Suuri ja mahtava Kärpät pakitteli!
Resepti toimi ja ottelusarja on nyt tasan.
Asetelma on erikoinen, iso pakittelee, pieni pyörittää. Erikoista on myös se, että pelin muutoksen suunnitelmallisuus on arvailujen varassa. Ottelun jälkeen jututettu Otto Karvinen piti suunsa supussa ja hymyili kysymykselle. Jasper Lindstenin mukaan passivoituminen oli lähinnä väsymyksen myötä tullut puolivahinko.
Yhtä kaikki, Kärpille se toimi. HPK:n kannalta se ei tietysti sinällään vaadi suurta muutosta. Omalla päätypelillä sen on kaivettava maltillisesti laadukkaita tekopaikkoja ja käytettävä paikat. Niitä nimittäin riitti Kärppien passiivisuuden lisäännyttyäkin, silloin tällöin.
Malttia ja kärsivällisyyttä se vaatii HPK:lta vielä pirun paljon enemmän.
Maanantaina peli Raksilassa ja silloin näemme, kuka pakittelee ja kuka vie peliä. Ja lisää siitä, otetaanko suomenmestaruus tällä kertaa kiekolla vai pakittelemalla.
