Slovakiassa pelattavat jääkiekon miesten maailmanmestaruuskisat ovat alkaneet, ja Suomi on voittanut kaksi ensimmäistä otteluaan.

Tähän mennessä Suomi on tehnyt yhteensä seitsemän maalia, joista viisi on tehnyt Kaapo Kakko.

Päävalmentaja Jukka Jalosen kannalta tilanne on kiusallinen. Suomen kisajoukkue on nimetön nippu pelaajia, ja joukkueen pelitapa nojaa täysin uhrautuvaan joukkuepelaamiseen eikä hienoihin yksilösuorituksiin. Jalonen yrittää luoda joukkuetta, jossa kaikki ovat henkilöinä yhdenvertaisia peliesityksistä ja -vastuusta riippumatta. Hän puhuu joukkueesta yhtenä entiteettinä eikä esimerkiksi suostunut Kanada-pelin jälkeen nostamaan joukkueesta onnistuneita yksilöitä esille, kun häneltä niistä kysyttiin.

Tähän mennessä lopputulos on ollut nimetön, yhtenäinen leijonajoukkue, josta Kaapo Kakko erottuu kuin salama pilvitaivaalta.

Kakko on dominoinut niin kentällä kuin mediassakin – eikä ihme, sillä hän on tehnyt Suomen maaleista yli 70%. Ulkoapäin katsottuna Kakko on Suomen joukkue.

Tämä sopii huonosti Jalosen joukkuelähtöiseen valmennusfilosofiaan, jossa joukkue on kaikki kaikessa ja yksilöt vain sen (korvattavissa olevia) osasia. Kakon jatkuva jalustalle nostaminen vaikeuttaa Jalosen työtä.

Onneksi yksi niistä, joiden mielestä joukkueena pelaaminen on yksilösuorituksia tärkeämpää, näyttää olevan Kakko itse. Kun häneltä Slovakia-pelin jälkeen kysyttiin käsittämättömästä viiden maalin maalimäärästä, vastaus oli ujon vaatimaton: "No, muutama niistä on mennyt tyhjiin." Häiritsevän suurta egoa ei Kakolta löydy.

Toki Jalosen joukkuefilosofia antaa yksilöille tilaa onnistumiseen, ja on selvää, että palasten loksahtaessa kohdalleen Kakolla on mahdollisuus dominoida kisojen loppuun asti.

Toivottavasti niin ei kuitenkaan käy. Kakosta huolimatta leijonajoukkue on yhä nimetön nippu, joka kovat maat voittaakseen tarvitsee vahvaa joukkuepelaamista. Tähän mennessä Kakon varassa on levännyt liian paljon.

Muidenkin pelaajien on aika astua valokeilaan.