Suomen kolmanneksi korkeimman sarjatason ottelut pyörähtävät käyntiin perjantaina. Suomi-sarja pelataan 16 joukkueen kaksinkertaisena sarjana, jonka jälkeen joukkueet jaetaan kahdeksan joukkueen sarjoihin, ylempään ja alempaan jatkosarjaan.
Ylemmän loppusarjan kärkikuusikko etenee suoraan puolivälieriin. Seitsemänneksi ja kahdeksanneksi sijoittuneet pelaavat villi kortti -kierroksen alemman loppusarjan kahta parasta vastaan ottelupareittain.
Puolivälieristä ja välieristä etenee jatkoon kolmella voitolla. Välierien voittajat karsivat viime kauden tapaan ottelupareittain Mestiksen kahta viimeistä vastaan. Mestis-paikkaan vaaditaan neljä voittoa. Suomi-sarjassa ei pelata erikseen finaalia, vaan mestariksi julistetaan Mestis-karsintoihin parhaalta runkosarjasijalta yltänyt joukkue.
Alemman loppusarjan kolmas ja neljäs lopettavat kautensa runkosarjavaiheen jälkeen. Loput pelaavat keskenään putoamiskarsintaottelut ottelupareittain. Kesälomille pääsee kolmella voitolla. Otteluparien häviäjät joutuvat puolustamaan sarjapaikkaansa II-divisioonan parhaita vastaan.
Karsintojen pelaamistapa selviää, kun II-divisioonan lohkovoittajat ilmoittavat halukkuutensa osallistua karsintoihin. Mikäli yhtään halukasta ei löydy ei myöskään karsintapelejä pelata.
Suomi-sarjan viime kauden mestaruuden voitti Kajaanin Hokki, joka nousi Mestikseen Lempäälän Kisan luovuttua sarjapaikastaan. Tällä kaudella sarjan kärkipään taso on tasaisen laaja. Erot kärkiryhmien välillä ovat pienet. Tasaiseen kärkiryhmään voidaan laskea Kiekko-Espoo, FPS, Pyry, Hunters ja D-Kiekko. Kuuman ryhmän kintereillä on Kalajoen JHT ja HCIK. K-Laser ja RaaheK saattavat myös löytyä taulukosta korkealta.
Kilpavarustelu on kiihtynyt myös sarjan tyvipäässä. Heittopussina tunnettu Muik on vahvistunut merkittävästi, kuten myös Hollolan Giants, joten tulevalla kaudella nähtäneen aiempia kausia enemmän yllätyksiä.
Jatkoajan perinteisessä kausiennakossa otetaan aiempaa varovaisemmin kantaan tulevaan, sillä sarja on harvinaisen tasainen. Alla olevat sijoitustunnustelut ovat luotettavuudeltaan kolmen päivän sääennusteen luokkaa, mutta antavat jonkinlaista osviittaa tulevan kauden asetelmista.
1. Kiekko-Espoo – Suurin, kaunein ja mahtavin
Espoossa aloitettiin viime kaudella nöyrästi uudella pohjalla. Joukkue selviytyi Suomi-sarjan välieriin asti, mutta Mestis-karsintapaikan ratkaisseessa välierässä Hunters osoittautui vahvemmaksi.
Nälkä kasvaa nopeasti syödessä ja nyt tähtäimeen on otettu Mestis-paikka, jota jahdataan kunnianhimoisesti, mutta kuitenkin jalat maassa liikoja hötkyämättä. Viime kauden Forumin kalskeahkossa hallissa viettänyt K-Espoo pääsee pelaamaan ottelunsa nyt Metro-areenan kirkkaissa valoissa.
K-Espoolla on Pyryn ohella sarjan vahvin pelaajamateriaali ainakin paperilla. Runkosarjan voitto ei kuitenkaan heltiä pelkistä nimistä ja entisistä uroteoista, vaan kovalla työmoraalilla, johon laadukas materiaali antaa mahdollisuuden. Joukkue joutuu kantamaan niskassaan sarjan ennakkosuosikin paineet, vaikka ero pahimpiin kilpailijoihin on minimaalinen.
Joukkueen vahvin osa-alue on hyökkäys, josta löytyy tukku raudanlujia tehomiehiä, kuten Liigan puolelta tuttu Ilmari Pitkänen ja paluumuuton Espooseen Mestis-kaukaloista tehnyt Waltteri Hopponen. Maalilla Jani Nieminen on valmis torjumaan espoolaiset pitkälle. Puolustuksesta löytyy laatua, mutta kaipaisi ehkä hiukan enemmän leveyttä.
Arvio:
Nälkä alkaa kasvaa syödessä. Vain voitto kelpaa espoolaisille. Yksi kovimmista Suomi-sarjan voittajasuosikeista, mutta kuinka pystyy pitämään paineet muiden kärkijoukkueiden himoitessa espoolaisten päänahkaa
2. Forssan Palloseura – Varokaa vihreitä miehiä!
Asko Rantanen on valmentanut menestyksekkäästi vihreistä pelipaidoistaan tuttua forssalaisjoukkuetta, jolta on lupa odottaa paljon tälläkin kaudella. Hyökkääjä Jyri Waajakosken jatko on mestaruustaistelua ajatellen tärkeä palanen. Nuori latvialaishyökkääjä Raivo Freidenfelds näyttää vahvistavan hyökkäystä oleellisesti. Yksittäisten pelaajien sijaan joukkueen vahvuus on kuitenkin hyvä ja kompakti viisikkopelaaminen.
Puolustuspää näyttää vielä kapealta. Kahden avainpuolustajan menetys Seinäjoelle tuntuu. Maalivahti Petrus Lintonen pystyy kannattelemaan joukkuetta kevään isoissa peleissä.
FPS oli viime keväänä enemmän kuin lähellä Suomi-sarjan voittoa ja Mestis-karsintapaikkaa, mutta välierien viidennessä ja ratkaisevassa ottelussa Hokki piti pintansa. Mestis-karsintojen portille joukkuetta luotsannutta Rantasta ei palkittu suotta sarjan parhaana valmentajana.
Yhteistyösopimus Mestis-joukkue TUTOn kanssa tulee oletettavasti nostamaan forssalaisten osakkeita entisestään. Viime kauden pistelinko Aleksi Karlsson aloittanee kautensa Forssassa.
Arvio:
FPS on rankattu Jatkoajan kausiennakoissa vuosi toisensa jälkeen alakanttiin. Nyt samaa virhettä ei toista toimitus eivätkä vastustajat. Mestis-karsintapaikka on lähellä.
3. Hunters, Porvoo – Vakiinnuttanut paikkansa Suomi-sarjan kärkipäässä
Hunters yllätti viime kaudella nousemalla Mestis-karsintoihin runkosarjan kuudennelta tilalta. Joukkue on pystynyt parantamaan kausi kaudelta. Seuraan on myös syntynyt positiivista imua, jonka myötä kasassa on jälleen vahva rosteri. Tuttuun tapaan runko on onnistuttu säilyttämään mukavasti ja joukkueeseen on saatu tehtyä hyviä hankintoja.
Etenkin hyökkääjä Teemu Mielosen jatko oli todella merkittävä. Uusista värväyksistä lisää tulivoimaa tuo viime kevään Mestis-karsintavastus Peliittoja edustanut Joakim Kukkonen. Puolustuspään materiaali vaikuttaa sangen kapealta.
Huntersin ehdoton vahvuus on vahva liike. Joukkue on yksi sarjan luisteluvoimaisimmista.
Porvoossa joudutaan aloittamaan kausi kaupungin kakkoshallissa, kunnes kaupungin ykköshalli saadaan remontoitua.
Viime kaudella Huntersin yksi suurimmista menestyksen takeista oli sensaatiomaisesti pelannut maalivahti Dominik Salama, joka siirtyi kauden päätteeksi sarjaporrasta ylemmäs Jokipoikiin.
Katseet kiinnittyvät nytkin maalivahtiosastolle, joka näyttää Salaman menetyksestä huolimatta hyvälle. Hokista tullut Lari Kukkohovi lienee paras saatavilla ollut korvaaja.
Arvio:
Hunters on vahvoilla kevään isoissa peleissä. Mestis-karsintapaikka ei olisi enää yllätys.
4. Pyry, Nokia – Kevätkokeiden jännittäjä
Vuosi toisensa jälkeen sarjan voittajasuosikkeihin kuuluva nokialaisjoukkue on onnistunut konttaamaan aina ratkaisuhetkillä. Nyt muutosta haetaan valmennuksen vaihtamisella. Sami Karppinen sai lähteä ja apuvalmentajana toiminut Niko Raiskio nostettiin ykköspallille.
Jonkinlaisesta kirouksesta voitaneen puhua, sillä Pyryllä on ollut vuosi toisensa jälkeen nimivahva joukkue jalkeilla, jolla olisi pitänyt selviytyä Mestis-karsintoihin käytännössä lähes joka kevät. Nuorennusleikkauksesta huolimatta Pyry lukeutuu tälläkin kaudella sarjan kiistattomiin voittajasuosikkeihin.
Viime kaudella joukkuetta tähditti Tomi Wilenius, nyt kokenut Liiga-jyrä Markku Flinck. 22-vuotias Alex Hukki ja tasoaan vuosi vuodelta nostava Waltteri Selimgerei tulevat venyttämään ahkerasti vastustajan maaliverkkoja.
LeKin haaksirikko sarjaporrasta ylempänä nostaa Pyryn osakkeita Tampereen alueen pelaajamarkkinoilla. Lempäälästä Nokialle siirtynyt Riku Väkiparta pääsee isoon rooliin. Puolustustuspään materiaali on kaikkiaan laaja.
Maalivahtipeli on täysi arvoitus. Ilveksen A-nuorista tullut Santeri Metsänen on Suomi-sarjassa vielä kirjoittamaton kortti.
Arvio:
Tuoko valmentajan vaihto viimein kaivatun muutoksen? Taistelee Mestis-karsintapaikasta, vaan onko kirousta sittenkään murrettu?
5. D-Kiekko, Jyväskylä – Yllätysvalmis
Jyväskylässä on pitkät perinteet toiseksi ja kolmanneksi korkeimmilta sarjatasoilta Diskoksen, D Teamin ja JYP-Akatemian nimissä. Nyt D-Kiekko on jatkamassa perinteitä nousemalla yhdeksi Suomi-sarjan kärkijoukkueista.
Viime kaudella jyväskyläläiset yllättivät monet yltämällä ylempään loppusarjaan. Puolivälierissä D-Kiekko pystyi jopa kiusaamaan Suomi-sarjan mestaruuden voittanutta Hokkia.
Nyt joukkue on entistä vahvempi. Runkosarjassa rahkeet tuskin riittävät aivan kärkeen, mutta kotietu puolivälieriin on mahdollisuuksien rajoissa.
D-Kiekon hyökkäysarsenaali on vakuuttava ja joukkueen ykkösnyrkki on yksi sarjan kovimmista. Juho Nymanin johtamaan hyökkäykseen on haettu leveyttä Euroopan kaukaloista kotimaahan palanneilla Mikko Virtasella ja Jussi Viitasella. Maalilla Manu Lähteenmäki torjuu parhaina päivinään kuin muuri.
Arvio:
Mahdollisuudet yllättää tosissaan. Varmasti pudotuspeleissä ja runkosarjassa korkealla.
6. Laser HT, Oulu – Ryhtiliikettä kaivataan
Viime kausi oli oululaisille katastrofi. Nimivahvalla miehistöllä olisi pitänyt selviytyä pudotuspeleihin vähintään alemman loppusarjan kautta. Nyt joukkue menetti joitakin runkomiehiään, mutta toisaalta tilalle on tullut laadukkaita vahvistuksia.
Tilalle tulleista pelaajista mielenkiintoisimpia ovat kanadalainen hyökkääjä Karn Natt, joka on pelannut kahtena viime kautena Ruotsissa kolmessa eri joukkueessa paikallista 2-divisioonaa ja japanilainen maalivahti Ito Takayuki.
Hyökkäys on vahva, jota johtaa yksi sarjan parhaista hyökkääjistä, Ville Rajala. Puolustus on sen sijaan melko nuori. Maalilla Sami Väliharju on nuoresta iästään huolimatta kokenut torjuja.
Arvio:
Materiaalinsa ja kotietunsa puolesta joukkuen olettaisi taistelevan kärkikuusikossa, vai nousevatko viime kauden haamut esiin kaappikelloistaan, jos syksy alkaa tahmeasti?
7. Junkkarit Hockey Team, Kalajoki – Junkkaroi kärkipään kintereillä
Suomi-sarjan mestaruuden toissa keväällä voittanut joukkue vaikuttaa seilaavan vailla selkeää määränpäätä. Nousuhaluja Mestikseen ei ollut ainakaan kabinetin kautta ja viime kaudella Kalajoella alettiin ajaa sisään nuorempaa kaartia ja oman kylän poikia. Katsojamäärät ovat kuitenkin jääneet laihanlaisiksi.
Joukkueesta löytyy laadukkaita profiilipelaajia ja uudet vahvistukset vaikuttavat päteviltä hankinnoilta. Unkarin nuorten maajoukkueessakin esiintynyt 21-vuotias hyökkääjä Viktor Török on mielenkiintoinen tuttavuus.
Materiaalista löytyy laatua, mutta ei liiaksi leveyttä. Joukkue on aiempia menestysvuosia nuorempi, joten Jere Espon, Teemu Kiviojan ja Jarno Palolan on näytettävä esimerkkiä hyökkäyspäässä.
Joukkueen peräsimessä häärii 26-vuotias Ville Kautiainen, joka on valmentanut aiemmin HPK:n C ja B-nuoria.
Arvio:
Ei asiaa aivan terävimpään kärkeen. Hyviä runkopelaajia löytyy, mutta ehkäpä sittenkin hiukan kapealla rintamalla. JHT Luovinnee tiensä ylempään loppusarjaan.
8. HCIK, Kaarina – Jälleen kärkiryhmän haastaja?
Intiaanit Turun laitamilta ovat osoittaneet pystyvänsä pelaamaan kausi toisensa perään hyvällä tasolla Suomi-sarjaa.
Kaarinassa on onnistuttu pitämään joukkueen neljä parasta pistemiestä, Teemu Hannulan, Otto Rehelmän, Mattias Selinkosken ja Toni Nurmen, joka ei ole tällä sarjatasolla mikään itsestäänselvyys. Hartolan voimahyökkääjä Johan Elfvengren noussee myös kärkipelaajien joukkoon.
HC Indians Kaarina pyrkii tällä kaudella jatkamaan kevättä pidemmälle. Viime keväänä noutaja tuli puolivälierissä K-Espoon pudotettua inkkarit playoff-kanootista.
Arvio:
Intiaanit ovat jälleen lähellä puolivälieräpaikkaa. Kuinka kovan haasteen HCIK pystyy heittämään sarjan kärkijoukkueille?
9. RaaheK – Taas omalla paikallaan
Raahe palasi edelliskaudeksi takaisin Suomi-sarjakartalle pitkäksi venähtäneen divarirämpimisen päätteeksi. Nyt joukkue on ottamassa takaisin vanhaa asemaansa Suomi-sarjan ylemmän kastin joukkueena.
Viime kausi oli erittäin vahva ja joukkue oli pitkään mukana taistelemassa pääsystä kahdeksan sakkiin. Raahen harjoituspelit menivät tuloksellisesti penkin alle, mutta joukkue on susi lampaan vaatteissa eikä tuloksiin ole tuijottaminen. Pitkään RaaheK oli liikkeellä vain kolmella kentällisellä ja välillä joukkue koostui pääosin A-ikäisistä pelaajista.
II-divarissa aiemmin valmentanut Joni Hannuksela saa käsiinsä iskuvalmiin ryhmän, jolla on eväät taistella paikasta ylemmässä loppusarjassa. Hannukselan apuvalmentajana toimii kokenut Sami Ekoluoma, joka pelaajavalmentajan ominaisuudessa luutii myös joukkueen takalinjoilla.
Raahessa pelaa ensi kaudella peräti kolme slovakialaispelaajaa, yksi kroatialainen ja Viron maajoukkueessakin pelannut puolustaja Andres Kato.
Maalivahtipuoli ja puolustus on vakuuttavalla tasolla. Hyökkäystä tähdittää kokenut Joni Suominen ja Seinäjoelta värvätty Jaakko Svensk.
Arvio:
Joukkueesta löytyy laadukkaita pelaajia jokaiselle pelipaikalle. Kaikki eväät ylempään loppusarjaan ja kevään pudotuspelikierrokselle.
10. S-Kiekko, Seinäjoki – Aiempaa vahvempi?
Nuori joukkue on taas yhtä kautta kokeneempi, mutta kokeneet pelaajaat loistavat poissaolollaan. Sikäli Jaakko Svenskin siirtyminen Raaheen on todella tuntuva.
Siirtomarkkinoilla S-Kiekon peräpää sai vahvistusta kahdella FPS-pakilla Mikko Pehkosen ja Mikko Saikkosen siirtäessä pelitamineensa Seinäjoelle.
Joukkueen ikämiestitteliä kantaa vasta 26-vuotias hyökkääjä Tomi Poikonen. Maalilla Juho Nikusta on kasvanut joukkueen luottovahti. Mittavan pelaajauran SM-liigakaukalossa tehnyt Pasi Määttänen on täysi noviisi luotsin tehtävissä. Sarjataso ja sen asettamat vaatimustasot ovat vielä täysi arvoitus.
Arvio:
Seurassa on havaittavissa piristymisen merkkejä. Nuori joukkue on aiempaa kokeneempi ja nälkäisempi. Svenskin menetyksestä huolimatta mukaan on saatu laadukkaita vahvistuksia. Sijoitus kohentunee viime kaudesta.
11. Haukat, Järvenpää – Väliinputoaja
Järvenpäässä ollaan onnistuttu vakiinnuttamaan paikka Suomi-sarjassa. Alemmassa kastissa joukkue kyllä pärjää, mutta matka ylempään loppusarjaan on vielä pitkä. Oletettavasti sarjapaikka tänäkin keväänä säilyy ilman karsintoja II-divarijoukkueita vastaan.
NHL-kaukaloista tuttu Sami Helenius jatkaa edelleen järvenpääläisjoukkueen peräsimessä. Joukkueesta löytyy erittäin kokeneita pelaajia, jotka ovat tärkeässä roolissa kokonaisuutta ajatellen. 36-vuotias Harri Alakotila ja 32-vuotias Olavi Tihveräinen ovat hyökkäyksen sielu.
K-Espoossa viime kaudella hyökänneet Ramil Jokinen ja Ville Rantanen saanevat joukkueessa hyvin vastuuta nostaen joukkueen tulivoimaisuusastetta. Puolustus sen sijaan vaikuttaa varsin heiveröiseltä. Myös maalivahtipeli herättää pieniä kysymysmerkkejä.
Arvio:
Hyökkäyspeli on jotakuin pätevää, mutta tuleeko kiekollista apua puolustukselta ja kuinka puolustus ylipäätään selviää oman päänsä velvoitteista? Taistelee suorasta säilymisestä.
12. Karhu HT, Pori – Kasvanut karhulauma kaipaa kaitsijaa
Pori on ollut eräänlainen häpeätahra Suomi-sarjakartalla aiempina vuosina, jolloin joukkue lähetti vierasmatkoille vain kourallisen pelaajia. Viime vuonna seura pesi komeasti kasvonsa menestymällä Suomen Cupissa. Lisäksi vieraspeleihinkin löytyi enemmän osallistujia.
Nyt joukkueen pelaajamateriaali on laajempi kuin vuosiin, joka antaa oivat lähtökohdat kauteen. Ainoa suurempi murhe on löytää joukkueelle päävalmentaja ulkomaille kesken harjoituskauden harpanneelle Tommy Flinckille. Karhu lähtee sarjaan Niko Palosen komennossa, kunnes uusi valmentaja löydetään.
Karhu HT omaa erittäin porilaispitoisen kokoonpanon, joskin mukaan mahtuu pari slovakialaispelaajaa, puolustaja Norbert Kovac ja hyökkääjä Marcel Kanera. Joukkue lähtee sarjaan varsin kokemattomalla maalivahtikaksikolla. Joonas Kautto ja Veli-Matti Mäkinen ovat ison haasteen edessä.
Arvio:
Maalivahtipeli kysymysmerkki, mutta muuten tasainen kokoonpano. Päävalmentajan puuttuminen voi näkyä hyvässä tai pahassa riippuen sarjan avauskierrosten tuloksista. Taistelee sarjapaikan säilyttämisestä ilman karsintoja.
13. Riemu, Jyväskylä – Närhen menetys kirpaisee
Riemun suurin ilo on edelleen paikallisvastustaja D-Kiekon päihittäminen keskinäisissä koitoksissa. Muutoinkin vaikeuksia on varmasti tiedossa joukkueen menetettyä kahdessa kaudessa 79 ottelussa 103 tehopistettä takoneen Ari Närhen Milton Keynes Lightningiin. Muista tehomiehistä Mikko Hyvönen ja Markus Rämä jatkavat.
Maalivahtipeli on jyväskyläläisten tuki ja turva. Mestis-kaukaloissakin nähty Petri Pitkänen saa nyt aisaparikseen Porvoossa Dominik Salaman varjoon jääneen Juuso Laukkasen, jolla on nyt oma henkilökohtainen näytön paikkansa.
Joukkue on raikkaasta nimestään huolimatta melko kokenut ja remmissä on mukana monia parhaassa peli-iässä olevia pelimiehiä.
Arvio:
Närhen menetys kirpaisee. Kilpailu alemmassa kastissa kovenee ja ehkäpä kilpailijat ovat menneet askeleen Riemua eteenpäin. Sarjapaikan säilyttäminen ilman karsintoja ei onnistune enää yhtä helposti.
14. Titaanit, Kotka – Suunta vain ylöspäin
Ahtaajakaupungin ylpeys oli viime keväänä ahtaalla. Aiempina kausina puolivälieriin selviytyneen joukkueen kausi alkoi järkyttävällä tappioputkella ja lopulta joukkueen sarjapaikka oli uhattuna.
Kotkassa kukaan ei halua enää muistella sysimustaa viime kautta. Tulevaan kauteen lähdetään varmasti nöyrin mielin.
Titaanit lähtee sarjaan varsin nuorella rosterilla. Hyökkääjät Santeri Kunttu, Roope Lantta, Elmeri Kotro ja Panu Laitinen ovat elintärkeitä palasia ja suunnannäyttäjiä joukkueelle. Niilo Pussinen ja Santeri Levänen ovat osoittautuneet päteväksi maalivahtikaksikoksi.
Arvio:
Viime kaudesta ei voi kuin parantaa. Joukkue on hieman muuttunut viime kaudesta. Kovalla työllä on sijoitusta mahdollista kohentaa reilustikin.
15. HC Giants, Hollola – Pelastaako Peltonen karsinnoilta?
Hollolaisten debyytti Suomi-sarjassa oli pettymys. Yhteistyö Peliittojen kanssa jäi solmimatta ja joukkue tuli toimeen omillaan. Giants koki viime syksynä pahan menetyksen, kun kärkihyökkääjiin kuuluneelta Jesse Peltoselta meni kausi ohi jalkavamman vuoksi.
Nyt Peltonen on hyökkäyksen kärjessä mukana ja joukkuetta on muutenkin vahvistettu. Lisäksi yhteistyö Peliittojen kanssa on alkanut toimia ja Hollolassa kautensa aloittaakin lainapuolustaja Juhani Merikanto.
Euroopan pelaajamarkkinoilta haaviin tarttui Serbian nuorten maajoukkuehyökkääjä Viktor Kastel ja puolustaja Michal Zak Slovakiasta. Jenkkihyökkääjä Kyle Moore jatkaa hollolalaisten mukana. Viimeisin vahvistus hyökkäykseen on unkarilainen Zoltán Nagy.
Giants on liikkeellä enemmän harrastus kuin ammattilaispohjalla. Harjoitusmäärät jäävät kalliin jääajan vuoksi auttamatta sarjan kärkijoukkueille, mikä ei voi olla näkymättä. Joukkue on kuitenkin viime kautta vahvempi ja kokeneempi. Sarjan kärkijoukkueilla ei ole varaa höllätä Jesper Jalosen luotsaaman yllätysvalmiita Jättejä vastaan.
Arvio:
Harjoittelumäärillä putoaa isompien kelkasta kauden edetessä. Joukkueessa on muutamia yksittäisiä taitavia pelaajia, mutta kuinka pitkälle se riittää? Taistelee alemmassa loppusarjassa karsintoja vastaan. Mahdolliset lainapelaajat Peliitoista nostaisivat iskukykyä merkittävästi.
16. Muik Hockey, Uusikaarlepyy – Munsalassa ammutaan kovilla
Muik on Suomi-sarjan positiivinen väriläiskä. Kansallisuuksien kirjo on jälleen runsas. Nyt mukana on kuusi pelaajaa Itä-Euroopan puolelta, joista Artsiom Kalashnikov omaa myös Kanadan passin.
Kysymys kuuluukin, kuinka päävalmentaja Marcus Ittonen käsittelee Kalashnikovia ja muukalaislegioonaa? Mikäli hankinnat ovat vähänkään onnistuneita ja joukkue saadaan yhtenäiseksi, on odotettavissa aiempaa vahvempaa menestystä.
Kabinettipäätösten myötä Muik sai jälleen pitää jälleen paikkansa sarjassa. Toissa kausi meni vielä täysin sarjan tavoille opetellessa, mutta edellisellä pelisesongilla joukkue pystyi jo petraamaan. Kehityskäppyrä vaikuttaa nousujohteiselta ja nyt Muik pystynee taistelemaan uskottavasti suorasta säilymisestä.
Arvio:
Muik on vuosi vuodelta kokeneempi ja nähtävästi taas hivenen vahvempi. Mahdollisuudet rikkoa seuran piste-ennätys Suomi-sarjassa. Lähtökohtaisesti sijoitus kuitenkin tutusti peräpäähän.
