Suomalainen ammattilaisjääkiekko sai sunnuntaina ensimmäisen julkisesti homoseksuaalin pelaajansa, kun Espoossa aiemmin kiekkoillut Janne Puhakka kertoi Helsingin Sanomille omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan.
Hienoa, rohkeaa, rohkaisevaa.
Jääkiekkoväen ilmapiiri on liikkunut viime vuosina selkeästi oikeaan suuntaan. Hitaasti liukuen, kuin eräskin entinen kanukkipakki, mutta oikeaan kuitenkin. Osa seuroista on osallistunut näyttävästi Pride-työhön, osa pelaajista tahoillaan puhunut yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon puolesta haastatteluissa sekä sosiaalisessa mediassa.
Moni on myös kaikessa hiljaisuudessa suhtautunut homoseksuaaliin joukkuekaveriinsa kuten muihinkin, mutta pitänyt asian omana tietonaan – olkoonkin, että joskus hiljaisuus voi edistää syrjintää. Siis sitä, kun idiootti vieressä räkättää homovitsejä tai huutaa niitä kaukalossa vastustajalle.
Nyt on aika kuunnella heitä, jotka ovat joutuneet olemaan hiljaa tähän asti.
Itse homoseksuaalit jääkiekkoilijat ovat olleet äänessä vain anonyymisti.
Jonkun on kuitenkin oltava ensimmäinen, joka puhuu julkisesti. Kiitos Puhakan, niin rohkea henkilö löytyi Suomestakin.
Ensimmäinen, joka luonnollisesti ylittää myös uutiskynnyksen, mutta se vain siksi, että kun toinen ja kolmaskin on samoin tehnyt, voidaan kahdenkymmenen kohdalla jo pitää asiaa aivan normaalina. Mitä se normaali sitten onkaan.
Mutta, mutta...sanoo joku.
Aizver muti! − latvialaisen poliitikon Ingmārs Līdakan sanoin turpa kiinni! teille, jotka yritätte tässä viedä vihdoin ääntään kuuluviin saavalta vähemmistöltä puheenvuoron.
Asiasta virinnyt keskustelu herättää myös negatiivisia tunteita ja mielipiteitä. Mikäpä ei? Tasa-arvo ja ihmisoikeudet eivät kuitenkaan ole mielipideasia. Ne joko ovat tai eivät ole, vähän kuten valo tuossa kirjoituspöydän lampussa, se on päällä tai pois.
Kun syrjivät ja hiljentävät äänet ovat kuuluneet kymmeniä vuosia ennen tätä, miksi ihmeessä kuuntelisimme heitä uudestaan tai edelleen? Se on toksista mölinää.
Nyt on aika kuunnella heitä, jotka ovat joutuneet olemaan hiljaa tähän asti. Tai erityisesti: ottaa jokainen mukaan kiekkoon sellaisena kuin on.
Vihjeenä jokaiselle pelaajalle, seuralle, sarjalle ja Jääkiekkoliitolle: nyt on myös teidän aikanne palkita Puhakka osoittamalla tukenne hänelle ja jokaiselle vielä asian kanssa hiljaa olevalle. Voitte kaikki voittaa.
Ja voitattehan te, kunhan ensin pesette loputkin vuosikymmenien machoryönästä kalsareistanne.
