Myönnän, että kesken kautta pelattavat EHT-turnaukset eivät ole kilpailullisesti lähimainkaan parasta jääkiekkoa. Kyseisten turnausten merkitystä on kyseenalaistettu vuosikausien ajan, mihin on hyvät syynsä.
Suomen viime keväänä voittama maailmanmestaruus kuitenkin osoitti, että maajoukkuetapahtumille keskellä kautta on edelleen tarvetta. Järkevästi valmennetut maajoukkueet saavat niistä kilpailuetua kauden päätapahtumaa ajatellen, ja monet uudet pelaajat saavat kokemuksia kansainvälisistä peleistä.
Tästä syystä koen, että EHT-turnaukset tulee säilyttää kiekkokalenterissa, vaikka suuressa osassa peleistä tientynlainen höntsämeininki onkin – varsinkin niissä, jotka pelataan lähes tyhjille katsomoille. Maajoukkuetauot ovat kuitenkin perinteinen osa eurooppalaista palloilukulttuuria jalkapalloa ja koripalloa myöten.
Tämän hetken ehdottomasti suurin ongelma EHT-pelien kanssa Suomessa on Liigan suhtautuminen maajoukkuetoimintaan. Karjala-turnauksen aikaan Liiga pitää viikon kestävän tauon sarjapeleistä, mutta joulukuun Venäjän ja helmikuun Ruotsin turnausten aikaan Liiga pyörii normaalisti – tosin sillä erotuksella, että Leijonien pelipäivinä Liigaa ei pelata. Entisaikaan Liiga toki piti viikon tauot myös näiden turnausten aikana.
Liiga todennäköisemmin kävelee kaivoon nykyisen sarjajärjestelmänsä kanssa
Eipä ihme, että maajoukkueen valmennusjohdosta ainakin päävalmentaja Jukka Jalonen ja apuvalmentaja Mikko Manner ovat kritisoineet Liigan jääräpäisyyttä maajoukkueviikkojen kohdalla. Ruotsin ja Venäjänkin turnauksen aikaan tilanne on se, että kaikki muut Euroopan huippusarjat Liigaa lukuunottamatta pitävät taukoa Sveitsiä ja Saksaa myöten.
Esimerkiksi jo Venäjän turnauksessa pelannut HIFK:n ykkösvahti Frans Tuohimaa menettää neljä peliä liigakaudestaan leijonakomennusten takia. Näissä väliin jääneissä liigaotteluissa on yhteensä 12 pistettä jaossa, joten tyhmempikin tajuaa, että HIFK:n sarjasijoituksen kannalta on tasaisessa sarjassa kyseessä hyvin tärkeät pisteet. Päällekkäisyys sarja- ja maajoukkuepelien kanssa herättää eittämättä närää pelaajien ja valmentajien keskuudessa.
Liigan ottelumäärä on korkeampi kuin muissa Euroopan pääsarjoissa KHL:ää lukuunottamatta. Ruotsissa, Tšekissä ja Saksassa pelataan runkosarjassa 52 ottelua, Sveitsissä 50. Liigassa voitaisiin pelata 15 joukkueen nelinkertainen sarja, jolloin otteluiden kokonaismäärä olisi 56. Abrakadabra, maajoukkuetauoille järjestyisi tilaa juuri tuon neljän ottelun verran.
Jääräpäisyyden luvatussa maassa nämä toiveet ovat kuitenkin huutoa tyhjyyteen
Neljän vähennettävän ottelun löytäminen olisi äärimmäisen helppoa. Perussarjan lisäksi Liigan runkosarjassa joukkueet on jaettu kolmen joukkueen välisarjoihin, joissa pelataan yhteensä juuri neljä ottelua. Kaiken lisäksi nämä välisarjat aiheuttavat vääristymiä sarjataulukkoon. Esimerkkinä mainitsen KooKoon, joka on tällä kaudella napsinut pisteitä oman välisarjansa heikoilta joukkueilta Pelicansilta ja SaiPalta.
Ottelumäärän pienentäminen antaisi myös enemmän aikaa harjoittelulle ja parhaimmassa tapauksessa vaikutus näkyisi myös suomalaisseurojen parempana menestymisenä CHL:ssä. Jääräpäisyyden luvatussa maassa nämä toiveet ovat kuitenkin huutoa tyhjyyteen.
Liiga todennäköisemmin kävelee kaivoon nykyisen sarjajärjestelmänsä kanssa, jossa kaikki päätökset tehdään nykyään rahankiilto silmissä pienen saunaseuran kesken. Asenne maajoukkuetoimintaa kohtaan alkaa muistuttaa NHL:n suhtautumista talviolympialaisiin.
Suomalaisella jääkiekolla toki pyyhkii ihan hyvin tässä hetkessä, mutta voisimme olla vielä parempia tällaisten helppojen ratkaisujen myötä.
