Jos koko maailmasta haluaa nähdä kaksi kaupunkia, joissa paikallinen jääkiekkojoukkue merkitsee asukkaille enemmän kuin tarpeeksi, Toronto ja Montréal nousevat ylitse muiden. Näissä kahdessa kanadalaisessa metropolissa paikallisen jääkiekkojoukkueen merkitys kaupungin asukkaille on niin valtava, ettei vastaavanlaista nähdä missään muualla maailmassa.
Canadiens ja Maple Leafs ovat NHL:n ainoat seurat, jotka ovat pelanneet sarjassa sen perustamisesta asti vuodesta 1917, ja kummallakin on enemmän Stanley Cup -mestaruuksia kuin millään muulla seuralla. Kummankin seuran perinteet ja suosion määrä ovat täysin vertaansa vailla muihin NHL-seuroihin nähden.
Vielä kun muistetaan, että talouslehti Forbesin tuoreimman listauksen mukaan Maple Leafs on NHL:n toiseksi varakkain seura ja Canadiens kolmanneksi varakkain seura, puhutaan suosio huomioiden merkitysarvoltaan kiistatta maailman kahdesta suurimmasta jääkiekkoseurasta.
päämäärätön toiminta on ohjannut Canadiensia ja Maple Leafsia 1990-luvulta lähtien.
Canadiensin suosio näkyy erityisen hyvin Montréalin katukuvassa. Siellä on lähes jatkuvasti näkyvissä putiikkeja, joissa on myynnissä Le Tricoloren fanituotteita. Lisäksi paikalliset ihmiset tunnustavat vahvasti Canadiensin värejä vaatetuksessaan. Canadiensin kotiotteluissa montréalilaisyleisö elää hyvin intohimoisesti pelissä mukana.
Torontossa Maple Leafs ei näy ihan vastaavanlaisella tavalla, sillä Kanadan suurin kaupunki on vahva talouselämän keskus ja väestöltään hyvin monikulttuurinen. Silti Maple Leafs on Kanadan suosituin ja seuratuin urheiluseura, jonka tekemisiä seurataan herkeämättä kellon ympäri.
Kummankin joukkueen suuruuden ajat ovat kuitenkin kaukana takanapäin, eikä mistään kirkkaasta tulevaisuudestakaan voida puhua, vaikka Maple Leafsin supertähtien ympärille kovaa hypeä yritetäänkin rakentaa. Sama päämäärätön toiminta on ohjannut Canadiensia ja Maple Leafsia 1990-luvulta lähtien, ja tulokset tämän vuosituhannen puolella ovat olleet umpisurkeita.
Kumpikin joukkue saa heikkoina aikoina osakseen runsaasti kritiikkiä niin medialta kuin faneiltakin, mikä ei voi olla vaikuttamatta pelaajien suorittamiseen. Ei ole ihme, että sarjan suurimpien tähtipelaajien sanotaan välttelevän näitä kahta suurseuraa sopimusneuvotteluissa. Maple Leafsin viime vuosien kovin kaappaus John Tavares valitsi sinivalkoiset lähinnä kotiseuturakkaudesta.
Canadiensin ongelma on ollut vuosikaudet hyökkäysosaston keskinkertaisuus, kun taas Maple Leafsia ovat riivanneet puolustuksen epäkohdat. Hyvä esimerkki kummankin seuran kyvyttömyydestä ratkoa näitä ongelmia nähtiin siirtotakarajalla: Maple Leafsin GM Kyle Dubas ja Canadiensin GM Marc Bergevin eivät onnistuneet tekemään kovia ratkaisuja.
Jääkiekolle ja NHL:lle olisi erinomainen asia, jos sen suurimmat seurat menestyisivät.
Näyttää siltä, että kumpikin perinneseura yrittää vain säilyttää kasvonsa valtavan fanijoukkonsa edessä – olkoonkin, että Maple Leafs nolasi itsensä täydellisesti viime lauantain Hurricanes-ottelussa. Keskinkertaisuus ei johda NHL:ssä mihinkään, vaan ainoastaan ongelmien toistumiseen vuodesta toiseen.
Jääkiekolle ja NHL:lle olisi erinomainen asia, jos sen suurimmat seurat menestyisivät. Yksi ongelman keskeinen syy voi hyvinkin olla se, että Canadiens ja Maple Leafs ovat aivan liian yltäkylläisiä taloudellisesta menestyksestään. Mikään asia ei uhkaa näiden seurojen asemaa NHL-kartalla, vaikka urheilullinen puoli rämpii.
Toiveet vuosikymmenten takaisten loiston aikojen palaamisesta ovat tällä hetkellä kuitenkin silkkaa utopiaa Kanadan kahdessa suurimmassa kaupungissa, joissa tärkein tavoite on täydellisen pohjakosketuksen välttäminen.