NHL-kausi on käynnistynyt ja puheenaiheita pursuaa totuttuun tapaan ovista ja ikkunoista. Osa keskustelusta on perusteltua, älykästä ja järkeenkäypää, kun taas osan kanssa ollaan pahasti hakoteillä ja korjaamisen tarpeessa. NHL:n kuumiin puheenaiheisiin tarttuvat tällä viikolla Keskiympyrä-podcastin legenda Heikki Mannonen ja syntyperäistä oikeaoppisuutta poteva Leevi Kiesiläinen.
Timothy Liljgrenin tulevan osoitteen pitäisi olla...
Mannonen: Utah Hockey Club. On suorastaan voimasanojen arvoista harmitella Liljegrenin tietä maailman parhaimman jääkiekkoliigan runkopelaajaksi. Utahin jääkiekkojoukkue voisi olla oikea mauste tähän tilanteeseen. Heidän tärkein puolustajansa Sean Durzi loukkaantui juuri ja on kauan sivussa. Liljegrenin kiekollisen pelin osaaminen voisi päästä hyvin esiin. Maple Leafsin päävalmentaja Craig Berube ei näytä luottavan jo 25 vuoden ikään tulleeseen ruotsalaiseen.
Kiesiläinen: En tiedä, onko olemassa Liljegreniä enempää Bill Ziton hankinnan näköistä pelaajaa. Panthersin mestaruuden perusta luotiin puolustajien alelaarista. Gustav Forsling, Brandon Montour, Oliver Ekman-Larsson ja Dmitri Kulikov noudattivat kaikki samaa kaavaa: toisten joukkueiden hylkiöitä ja floppeja, jotka eivät ikinä saavuttaneet potentiaaliaan tai olivat jo parhaat päivänsä nähneet.
Kulikov on pelityyliltään asia erikseen, mutta Liljegren on täysin samasta muotista Forslingin, täksi kaudeksi Krakeniin siirtyneen Montourin ja hänen paikkaajakseen hankitun Adam Boqvistin kanssa. Hän on kiekollisesti taitava, hyökkäämisen kautta peliä ajatteleva puolustaja, jolla on erinomainen liike ja riittävä kyky laukoa ja antaa peliä avaavia syöttöjä.
Hän siis sopii niin Panthersin GM:n toivelistaan kuin joukkueen pelityyliinkin loistavasti. Kirsikkana kakun päälle Liljegrenin näytöt ovat niin maltilliset, että hänen sopimuksensa päätyttyä kauden 2025–26 jälkeen ei jatkosopimuksen hinta voi olla kovin korkea. Toki yksikin huippukausi muuttaa hinnoittelua, mutta tällä hetkellä Liljegren sopisi täydellisesti Panthersiin.
Tampa Bay Lightning etenee pudotuspeleihin Nikita Kutšerovin historiallisen tehokkaan maalivireen ansiosta
Kiesiläinen: Tästä ei saada väittelyä aikaan. Tampa Bay Lightningin spekuloiminen pudotuspelien ulkopuolelle ei ole muuta, kuin sensaationhakuista huomionnälkää. Kutšerovin maalivire on yksi pudotuspelipaikkaa puoltava asia, mutta joukkueella riittäisi pudotuspeleihin myös ihan normaali tason Kutšerovilla. Joukkue on riittävän vankka joka osa-alueella maalivahtipelistä hyökkäyksen kärkeen.
Kutšerovin lisäksi ratkaisuvoimaa tuovat Jake Guentzel, Brandon Hagel ja Brayden Point ja puolustuksesta löytyy kaikki laadukkaan jääkiekkojoukkueen tunnusmerkit. On hyvin kiekollista ykkösparia Victor Hedmanin ja Janis Moserin muodossa, puolustavaa paria Erik Černák ja Ryan McDonaghin muodossa ja monipuolinen kolmospari Emil Lillebergin ja Taylor Raddyshin muodossa.
Pudotuspeleissä tämä joukkue tippuu järjettömän palkkarakenteensa ja liian kalliin maalivahtinsa takia jo ensimmäisellä kierroksella. Sinne saakka se kuitenkin yltää vaivatta, pelasi Kutšerov historiallisen hyvin tai omalla perustasollaan.
Mannonen: Etenee. Joukkueen rungon terävin kärki on yhä NHL:n parasta kermaa. Kokenut valmennusryhmä päävalmentaja Jon Cooperin johdolla valmistaa sarjan kovimman ylivoimajoukkueen keitoksen kohti kevättä. Lightning on voittanut 2020-luvulla kaksi Stanley Cupia, jossain vaiheessa se kauneinkin runo loppuu, mutta tämä jatkuu vielä seuraavalla sivulla. Osasyynä nostetaan esiin myös viitteet tämän divisioonan muiden joukkueiden alkukauden otteista.
Jake Oettingerin ja Jeremy Swaymanin tuoreista jatkosopimuksista parempi on...
Kiesiläinen: Heittämällä Oettinger. Swaymanin saaga on paljon syvempi, kuin miltä se ulospäin näyttää. Boston on perinteisesti lajissa kuin lajissa urheilukaupunki, jossa joukkue tulee aina ensin. Tämä ei ollut aivan mennyt Swaymanille perille, vaan hän antoi itsensä näyttää ahneelta ja päätyi silti sen jälkeen lähes seuran tarjoamaan sopimukseen.
Swaymanilla ja Oettingerilla on siis aivan täysin erilaiset työrauhat. Pelaajat itsessään ovat hyvin samoilla viivoilla, mutta Stars sai tulevaisuuteen varmuutta ja jälleen yhden palasen nykyhetkensä ja pitkäaikaisen runkonsa jäsenistä kiinnitettyä. Samalla nousevan palkkakaton maailmassa tämä sopimus saattaa olla parin vuoden päästä jopa halpakin seuralleen.
Bruins on Swaymanin suhteen samassa tilanteessa, mutta muun joukkueensa suhteen ei. Bruinsin ryhmä ikääntyy, sen mestaruusikkuna on enää raollaan ja muutamien vuosien päästä nykyistä ydintä tuskin enää on kasassa. Nouseva palkkakatto pelaa myös Bruinsin pussiin, sillä Swayman tulee luultavasti olemaan korkea-arvoista kauppatavaraa tulevaisuudessa, kiitos hintalappunsa.
Joka tapauksessa Starsin mestaruusikkuna on nyt auki useita vuosia. Bruins taas kiinnitti lähinnä osakkeen, jonka toivoo tulevaisuudessa tuottavan hyvän myyntituoton. Oettingerin sopimus on joukkueelleen parempi.
Mannonen: Kahdeksan vuotta ja 66 miljoonaa. Jos tarkastellaan ainoastaan yksilöitä ja heidän hintalaatusuhdettaan, niin valinta on Swayman. Mikäli pohdimme asiaa myös organisaatioiden kannalta, niin tärkeämpi sopimus tämä oli Dallas Starsille. Teksasin tähtien runko on rakennettu voittamaan jääkiekon kaunein palkinto, eli Stanley Cup.
Boston Bruins etenee Brad 'The Rat' Marchandin johdolla vielä kerran tai kaksi kohti pudotuspelejä, mutta jonkin uuden rakentaminen häämöttää jo horisontissa. Oettingerin sopimuksen myötä Stars on muun runkonsa turvin pitkäaikainen suosikki Stanley Cupin voittajaksi vielä monta vuotta.
Swaymanin ja Bruinsin polku kulkee eri reittiä, eikä siinä ole viitteitä kauneimman palkinnon voittamisesta pitkään aikaan. Stanley Cup on tämän lajin tärkein yksittäinen palkinto ja kaiken arvioinnin tulisi allekirjoittaneen mielestä tapahtua itsekkäästikin sen kautta.
Yhdysvalloilla on mielenkiintoinen maalivahtitilanne neljän maan turnauksessa, kun lusikkansa tähän keitokseen tuo Winnipeg Jetsin Connor Hellebuyck.
Rasmus Dahlin oli kiistatta oikea valinta Buffalo Sabresin kapteeniksi
Mannonen: Kyllä. Rasmus Dahlin johtaa Sabresin toimintaa edestä ja takaa. Moni osoittaa sormella ruotsalaisen syntymävuotta, miten 24 vuoden ikäinen voi olla NHL-joukkueen kapteeni? Harva tunnistaa, että Dahlin rikkoo tällä kaudella omien syntymäpäiviensä tietämillä 500 ottelun rajan. Hän on kasvanut NHL:n supertähdeksi Buffalossa ja toimii seuran kasvoina. Joukkuelajissa menestys on harvemmin kiinni yhdestä pelaajasta. Se on hyvä muistaa arvostellessa tämän meemijoukkueen edesottamuksia ja yksittäisiä pelaajia.
Kiesiläinen: Sabres löysi ainakin omannäköisensä kapteenin. Dahlin on tähän mennessä näyttänyt hyvin lahjakkaalta ja taitavalta, mutta myös löysältä ja välinpitämättömältä. Täydellinen yhteensopivuus.
Dahlinin nimeäminen kapteeniksi noudattaa NHL:n tyypillistä nykytrendiä, jossa C-kirjainta pitää rinnassaan joukkueen valovoimaisin yksilö tai suurin tähti nimenomaan kentän tasolla. Joillekin se rooli sopii, joillekin taas ei. Dahlin on nuoresta iästään huolimatta kokenut pelaaja ja siksi sopii kapteeniksi.
Minkäänlaisesta voittamisesta, sen vaatimista uhrauksista tai legendaarisesta voittamisen kulttuurista hänellä ei ole hajuakaan, mutta ehkä sellaista on aika nyt alkaa luomaan Sabresiin.
Dahlin ei välttämättä olisi vakavasti otettavassa kilpailu-urheilujoukkueessa kapteeni, mutta Sabres on rakentanut kaiken sen varaan, että luottaa Dahlinin todella hioutuvan kiistattomaksi NHL:n eliittipuolustajaksi. Ainakin seuralla on oman kärkivarauksensa tiimoilta selkeä suunnitelma ja se on ilman ironian häivääkään hyvä asia. Sabresiin Dahlin on sopiva kapteeni.
Teuvo Teräväinen on lähellä rikkoa maagisen sadan pisteen rajan
Mannonen: Kyllä. Hän on loistava palanen nuoren Connor Bedardin vierelle erityisesti Blackhawksin ylivoimalla. Teräväisen ja Bedardin uskomattomien suoritusten jälkeen on vaikea olla innostumatta tulevista otteluista. Se on pieni ilonaihe NHL:n yhden heikoimman joukkueen suoritteiden seurannassa. Entä jos historian kirjoissa lukeekin vuosien päästä Bedardin mainitsevan Teräväisen uransa tärkeimpänä pelaajana?
Kaksikko on saanut jopa 9,5 miljoonan Seth Jonesin näyttämään NHL-puolustajalta.
Kiesiläinen: Rakastan tätä näkökulmaa. 30-vuotias Teräväinen, jonka uran tehokkain kausi toi runkosarjan aikana 76 pistettä tulikuumassa Carolina Hurricanesissa on nyt rikkomassa sata pistettä tai pääsemässä lähelle sen rajaa rupusakissa, jossa pelaa hänen lisäkseen ainostaan yksi valovoimainen tähtipelaaja.
Toki Bedard on nuorena lupauksena täysin oma lukunsa, mutta mitä sitten, kun vastustajien videovalmentajat saavat tästä kaksikosta edes kasetillisen nauhaa talteensa?
Bedardin kehitys vaikuttaa totta kai oleellisesti Teräväisen pistemäärään. Bedard ei nimittäin ole kokonaisvaltaisesti merkittävä NHL-tason tähtipelaaja. Vaikka hän onkin laadukas, hänen vahvuutensa on ollut laukaus. Koko jääkiekkomaailma on opiskellut hänen laukaustyyliäänopiskellut jo vuoden, moni muukin ottanut käyttöön ja moni maalivahti- ja videovalmentaja valvonut öitä peitotakseen sen.
Kauden alku näyttää tämän erikoisaseen suhteen hankalalta. Vaikka Bedardilla on kirjoitushetkellä enemmän pisteitä kuin otteluita, osui hän ensimmäisessä kuudessa ottelussaan tolppien väliin vain kerran. Kerran sukupolvessa -tyylisen maalintekijän kannalta tämä lienee hieman huolestuttavaa, sillä vaikka otanta on pieni, on hänet onnistuttu muutamien joukkueiden puolesta jo pelaamaan pois.
Ylivoimalla tämä pari on varmasti vaarallinen, mutta kovia pistemääriä on hankala tehdä, jos joutuu tuottamaan vain kahdestaan. Vastustajien puolustuksen täytyy tällä hetkellä keskittyä Blackhawksissa vain Bedardiin ja Teräväiseen, eikä kumpikaan tästä syystä havittele sadan pisteen rajaa.
NHL:n sammunein supertähti on...
Kiesiläinen: Olisiko teillä hetki aikaa puhua Kris Letangista? Kolmen mestaruuden seuralegendan ura on ollut loukkaantumisten runtelema, mutta silti Letang pystyi vuosia dominoimaan kaukaloita sinne palattuaan. Kiekollisesti huipputaitava puolustaja oli valtava pisteuhka jo ennen hyökkäävien puolustajien nykyprototyypin syntyä.
Letang oli kuitenkin aina tähtipelaajana Sidney Crosbyn ja Jevgeni Malkinin varjossa, ja tästä syystä hänen laskunsa on jäänyt pääosin huomaamatta. 37-vuotias konkari näyttää samalta enää ulkonäöllisesti, muuten hänen parhaat ominaisuutensa ovat iän myötä kariutuneet ja jäljelle ovat jääneet vain ne, joiden puutteet sai aikaisemmin sai hyökkäyssuunnan vaarallisuudella kuitattua.
Nyky-Letang ei pysty luomaan itselleen aikaa tai tilaa siniviivalla, eikä harhauttamaan karvaavaa hyökkääjää. Näin hänen huippuluokan rannelaukauksensa jää usein käyttämättä ja muutkin kiekolliset ratkaisut ovat hankalampia. Puolustussuuntaan Letang ei ole ikinä loistanut.
Sen opettelemalla hän voisi ehkä vanhoilla päivillään palauttaa asemaansa laatu- tai jopa tähtipelaajana, kuten esimerkiksi Brent Burns on tehnyt. Tällä hetkellä Letang on kuitenkin sarjan sammunein supertähti.
Mannonen: Elias Pettersson. 11,6 miljoonan mies on isossa tulosvastuussa Vancouver Canucksissa. Thatcher Demkon ollessa sivussa muulta joukkueelta vaaditaan kovaa venymistä. Yli 400 ottelua Canucksin paidassa pelannut Pettersson on viimeistellyt kirjoitushetkellä maaliskuun lopulta 28 otteluun tehot 2+11. Se on aivan käsittämättömän vähän. Nyt ruotsalaisen tulisi hypätä kolme askelta taaksepäin ja ottaa yksi askel kerrallaan tavoitteenaan viime kauden alun tuttua hyvää virettä.
