”Eihän paperitähdet oikeasti sammu pois”, lauloi Juice Leskinen kääntämässään kappaleessa Paperitähdet.
Vastaavia toiveita lienee useilla Liigan seurajohtajilla, kun ulkomailta on hankittu paperilla kovia nimiä, joiden todellinen taso on kuitenkin arvoitus aiempien loukkaantumisten vuoksi. Sportin puolustaja Stuart Percy, KooKoon keskushyökkääjä Joakim Andersson ja viimeisimpänä Ässien maalivahtia Linus Söderström ovat potentiaalisesti pelipaikkojensa eliittiä Liigassa, mutta kaikkien uraa on varjostanut loukkaantuminen.
Percy oli lähellä vakituista NHL-paikkaa ennen vammojaan. Andersson pelasi pari täyttä NHL-kautta ennen paluutaan kotiseudulleen, jolloin kausi 2016−17 jäi lonkkavamman vuoksi kokonaan väliin. Söderström torjui HV71:n SHL:n mestariksi keväällä 2017, mutta on sen jälkeen pelannut kolmen kauden aikana yhteensä vain 18 peliä.
Tämän tason pelaajat eivät tulisi Liigaan, jos taustalla ei olisi loukkaantumisia.
Vammat voivat myös uusiutua, tai paperitähti voi hiipua pois muista syistä.
23-vuotias Söderström esimerkiksi tavoittelee edelleen NHL-paikkaa. Lahjakkuudesta tavoite ei jää kiinni, mutta ruotsalaistorjuja on aikuisten sarjassa pelannut enimmillään 22 peliä kaudessa, joten pystyvyys liigatason ykkösmaalivahdiksi on potentiaalista huolimatta kysymysmerkki.
Liigatasolle poikkeuksellisen lahjakkuuden ja rajun vammahistorian lisäksi näitä ulkomaalaishankintoja yhdistää yksi asia: he ovat tehneet sopimuksen Liigan haastajajoukkueen kanssa. Kärpät, Lukko ja Tappara pystyvät hankkimaan lähtökohtaisesti suoritusvarmempia pelaajia, mutta pienempien seurojen on otettava riskejä pärjätäkseen kilpailussa.
Söderström saattaa torjua Ässät pudotuspeleihin vaikka yksinään. Andersson voi olla koko Liigan parhaita keskushyökkääjiä, ja ruotsalaiselta odotetaankin KooKoossa Kim Strömbergin ja Anrei Hakulisen hyökkäystehojen paikkaamista. Percy kenties on Sportin kauan kaipaama puolustuksen kulmakivi, joka pitää joukkueen pystyssä.
Vammat voivat myös uusiutua, tai paperitähti voi hiipua pois muista syistä, kuten väärästä roolituksesta tai vaikeuksista sopeutua uuteen ympäristöön. Floppiriski toki koskee kaikkia hankintoja, mutta toisten kohdalla todennäköisyys on suurempi.
Pienempien seurojen kuitenkin kannattaa pelata upporikasta ja rutiköyhää, kun mahdollinen palkinto on riittävän iso. Lisäksi voisi kuvitella, että sopimuksissa on pyritty minimoimaan riskit, jotta rutiköyhä ei olisi todellinen vaihtoehto.
Upporikas on se lopputulos, johon pienemmissä seuroissa halutaan uskoa.
