Washington Capitalsin kovaotteinen hyökkääjä Tom Wilson ylitti rajan hänen lyötyään jäässä maannutta Pavel Butšnevitšia niskan alueelle sekä paiskattuaan kypärättömän Artemi Panarinin hiuksista jäähän. Tietyllä tavalla rajojaan koetteli myös NHL:n kurinpito, joka noteerasi Wilsonin poikkeuksellisen toiminnan vain nimellisellä sanktiolla.
Monivivahteisen tapahtumavyyhdin purkavat nyt osiin NHL-toimittajat Juha Oinonen ja Topi Hallikainen, jotka pohtivat muun muassa sitä, miten tapaus on omiaan lopullisesti horjuttamaan kurinpidon uskottavuutta ja miten NHL:n korkein johto toimillaan on tehnyt kaikkensa, jotta kaukaloissa palataan vanhaan havumetsäin kiekkoon.
Kurinpidon linjanvedot katosivat parodiahorisontin tuolle puolen
Oinonen: NHL:n kurinpidon ongelmat henkilöityvät yhteen mieheen, joka ei ole edes Washington Capitalsin kohupelaaja Tom Wilson. Kurinpidosta vastaava ex-tappelija George Parros ilmoitti virkaan astuessaan haluavansa karsia erityisesti "huitomisia ja pelin ulkopuolisia rikkeitä".
Ensimmäisellä kaudellaan 2017–18 Parros antoikin vielä Nashville Predatorsin Zac Rinaldolle kuuden ottelun pelikiellon vastustajan yllättävästä lyömisestä ja kymmenen pelin pannan Alexandre Burrowsille polvella potkaisusta maalineduskahakassa.
Pikakelaus kolme vuotta eteenpäin ja jäässä makaavan pelaajan lyöminen ja kypärättömän pelaajan riepottelu jäähän ovat enää taskurahan kokoisen sakon arvoinen rike.
Hallikainen: Vaikka klassikkojulkaisu Pahkasika olisi huitonut pilkkakirveellään jääkiekon suuntaan, olisi seuraava asetelma ollut liian absurdi jopa kyseisen lehden sivuille. Wilsonin selvittyä riehumisestaan viikkorahoilla lähes heti perään kurinpito lätkäisi Mikko Rantaselle 2 000 dollarin sakot sukeltamisesta ja Butšnevitšille yhden ottelun pelikiellon poikittaisesta mailasta.
Butšnevitšin rangaistuksen riittävyys on oma keskustelunaiheensa, mutta yhtä kaikki näistä tapauksista on hankala löytää selvää kurinpidollista linjaa. On suorastaan käsittämätöntä, miten Rantasen sukeltaminen – niin epäurheilijamainen teko kuin se onkin – on niputettavissa rangaistusten perusteella samaan törkeysluokkaan Wilsonin väkivallantekojen kanssa.
Oinonen: Kirjoittamattomissa säännöissä Wilsonin riehuminen katsotaan kiinteäksi osaksi lajikulttuuria, mutta tämän täsmällisempää esimerkkiä Parrosin mainitsemasta pelin ulkopuolisesta rikkeestä ei löydy hakemallakaan.
Mitään järkevää argumenttia ei löydy sillekään, että NHL:n kiistatta likaisin pelaaja ja toistuva kurinpidon asiakas saa murjoa yhtä sarjan valovoimaisimmista tähdistä ilman todellista sanktiota – yli viisi miljoonaa dollaria kaudessa tienaava pelaaja ei edes huomaa 5 000 dollarin menetystä. Sen sijaan yhdenkin ottelun pelikielto olisi maksanut Wilsonille 92 261,89 dollaria.
Kun Parrosin edeltäjät Stéphane Quintal ja Brendan Shanahan ovat olleet jakamassa NHL-historian pisimpiä pelikieltoja, ja Parrosin jakamista sanktioista isoin – yllätys, yllätys Wilsonille annettu – lyheni 20 pelistä 14:ään, herää jopa sellainen ajatus, että Parrosin esimiehet tai NHL:n pelaajayhdistys haluavat pitää sanktiot lyhyinä.
Wilsonilla on varmasti kannattajansa myös Capitalsin ulkopuolella, mutta Panarin on yksi koko NHL:n suurimmista tähdistä, joten näistä kahdesta juuri Wilsonin suojelu olisi äärimmäisen järjetöntä.
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, vai?
Hallikainen: Rangersin tiukka ulostulo ja Parrosin pätevyyden kyseenalaistaminen oli harvinaisen kipakka lausunto muutoin harmoniseen hymistelyyn taipuvaisessa NHL-toimijoiden kuplassa. Liigalta oli eittämättä solidaarinen veto olla heittämättä Parrosia bussin alle, mutta muutoin asian käsittely jätti toivomisen varaa.
NHL:n yleisössä on varmasti myös Rangers-sympatiseeraajien lisäksi suuri joukko niitä, joiden mielestä Parrosin johtama kurinpito ei ollut tapaus Wilsonin kohdalla tehtäviensä tasalla. Siitä huolimatta NHL:n vastaus Rangers-organisaatiolle oli todella hyökkäävä ja vailla sovittelun häivää.
Lupaus liigan sisäisestä tutkimuksesta tai kurinpidon toiminnan arvioimisesta olisi ollut diplomaattinen tapa hoitaa tilanne, mutta 250 000 dollarin sakot Rangersille oli suorastaan jäätävä ja jopa ylimitoitettu piste purnaamiselle.
Oinonen: Tähtipelaajiensa takana NHL seisoo varsin huojuvasti, mutta Parros sai merkittävänä virkamiehenä täyden tuen – Rangersin kyseenalaistettua Parrosin pätevyyden langetti NHL ja komissaari Gary Bettman seuralle 50 kertaa kovemmat sakot kuin Wilsonille.
My thoughts on the Tom Wilson situation pic.twitter.com/GUbNfgV963
— John Scott (@johnscott_32) May 4, 2021
Juuri tähän ristiriitaan tarttui entinen kovanyrkki John Scott: kurinpidon antama päätös ei ole pelkkä sanktio, vaan myös linjaus tulevaan. Supertähden pahoinpitelystä maksimisakko on sopiva tuomio ja kostoiskusta seuraa yhden ottelun pelikielto.
Mikko Rantasen sukellussakko ja Pavel Butšnevitšin pelikielto tuntuvat epäonnistuneen Wilson-"tuomion" jälkeen huonolta vitsiltä, mutta toisaalta arvostan, että kurinpito yrittää palata normaaliin toimintaan kompuroituaan pahasti.
NHL:n viestinnän perusteella pudotuspeleihin valmistautuessa vakavin rike on ollut kritisoida kurinpidon auktoriteettia – eikä suinkaan kohdistaa ulkopelillistä väkivaltaa useaan vastustajaan.
Hallikainen: Huomioimatta ei sovi jättää sitäkään, että toimillaan – tai jämäkkien toimien puutteella – NHL on korkeimman omakätisesti pitkittänyt kohua ja antanut sen paisua yliampuviin mittasuhteisiin.
Onkin osuvaa, että Wilson itse ihmetteli sitä, miten "tavallisesta kahinasta" on noussut nähdynlainen kalabaliikki. Fakta on tosin se, että jos kurinpito olisi tehnyt tehtävänsä ja Wilson saanut ansaitsemansa kakun, tapaus olisi jo todennäköisesti pyyhitty maton alle eikä Wilsonillakaan olisi kohua päiviteltäväksi.
Brändi ei kestä säröjä
Hallikainen: Komissaari Bettmanin rautanyrkki heilahti, ja Rangersin soraääni vaiennettiin sakkojen myötä. Rangers-toimiston tapahtumat kuitenkin luovat koko tarinaan mielenkiintoisen sivujuonteen, kun Rangers-GM Jeff Gorton ja puheenjohtaja John Davidson saivat pakata tavaransa ja lähteä – sanalla sanoen varsin parahultaisesti tiedotteen julkaisemisen jälkeen.
NHL-sisäpiiriläinen Darren Dreger toki riensi kertomaan, että potkujen ajankohta oli silkkaa sattumaa ja seurausta omistajaportaan tyytymättömyydestä Rangersin pelilliseen suoritustasoon.
I’m told the firing of Gorton and Davidson by NYR is coincidental and not related to the statement issued yesterday related to Tom Wilson. Another source says ownership felt the Rangers underachieved this season.
— Darren Dreger (@DarrenDreger) May 5, 2021
NHL:n julkisuudenhallintapalettia pyörittävät kuitenkin valtaisat PR-henkilöiden prikaatit, eikä niillä resursseilla mitään "sattumia" vain tapahdu. Tarkoitan sitä, että tällaisten tapahtumien keskellä potkuja ei ainakaan jaella asiaan liittymättömistä syistä, sillä oli asioilla kausaalinen yhteys tai ei, yleisö vetää asioiden välille yhtäläisyysmerkit välittömästi. Julkisuudenhallinta ei jätä tällaisille tulkinnoille mitään mahdollisuuksia. Tai ei saisi jättää.
On siis hyvin todennäköistä, että Rangersin äkkipikainen lausunto maksoi paitsi 250 000 dollaria, myös kaksi työpaikkaa. Jos kurinpidon toimista punaista lankaa on hankala löytää, on NHL:n linja kaikenlaisia kokkapuheita kohtaan harvinaisen selvä: puhuttiin sitten päävammoista, kurinpidon auktoriteetin kyseenalaistamisesta tai muusta puhtoista julkisivua sekä mukavaa fiilistä kyseenalaistavasta, on linja varsin kylmäkiskoinen.
Peli itse luisuu sivuraiteille
Oinonen: En ole psykologi enkä edes keittiössä, mutta ymmärrän sen verran käyttäytymismalleista, että Wilson ei lopeta vastustajia vaarantavaa peliään sen paremmin NHL:n sanktioilla kuin kunniakoodilla aivopestyn epätappelijan kutitteluilla. Sekä palkkatyössäni että tässä kirjoitusharrastuksessa yritänkin tarjota vaihtoehtoisia näkökulmia – se, että jotain on tehty yli 100 vuotta ei vielä tarkoita, että toimintamalli olisi hyvä.
Niin sanotun koodin mielekkyyttä olen kyseenalaistanut usein aikaisemminkin, eikä Rangers tässä tilanteessa hyötynyt millään tavalla omista kostotoimenpiteistään.
Panarin loukkaantui yrittäessään puolustaa joukkuekaveriaan ja Butšnevitš sai seuraavan pelin väkivaltaisuudestaan kovemman sanktion kuin Wilson. Seurakavereiden kunnioitus nousee näissä tilanteissa aina argumentiksi, mutta leikitään edes hetki, että jääkiekko-ottelun voittaa enemmän maaleja tehnyt osapuoli eikä väkivaltaisempi joukkue.
Tuhoontuomitun fyysisen yhteenoton sijaan Panarin olisi voinut jättää tilanteen tuomareiden hoidettavaksi ja valmistautua ylivoimapeliin – Panarinin lisäksi Adam Fox ja Mika Zibanejad ovat Rangersille vaarallisia ylivoima-aseita ja hyödyttävät joukkuetta ensisijaisesti tehoillaan.
Miehisessä lajissa taka-askeleet voivat tuntua häpeällisiltä, mutta esimerkiksi Arizona Coyotesin peyote-henkisen pelipaidan rinnalla pieni nössöily voiton välikappaleena on paljon vähemmän häpeällistä.
Hallikainen: Mainitsemiasi machoperformansseja ei jaksaisi enää 2020-luvun jääkiekossa katsella, kun asiansa paremmin hallitsevia pugilisteja voisi seurata varsinaisen kamppailu-urheilun kanavissakin, jos niikseen tulee. Tämän tapauksen käsittely ei tosin ainakaan hidasta NHL-kiekon kehitystä kohti vanhaa, viidakon lakien mukaan toimivaa luunmurskauslätkää.
NHL:n sahaa omaa oksaansa kykenemättömyydellään tarkastella kurinpidon toimintaa kriittisesti. Sarjan uskottavuutta syö myös se, että Parrosin toiminnan tarkastelun sijaan se kokee tärkeimmäksi tehtäväkseen ojentaa aivan aiheesta kurinpidon linjauksia kyseenalaistavia kapinallisia.
Parrosin kipparoima kurinpitoelin on jo nyt ison yleisöjoukon silmissä vitsi ja sitä se on myös pelaajien silmissä. Helposti käykin niin, että jos oikeutta ei kurinpidon suunnasta saa, sitä aletaan vaatia kaukalossa, välittömästi ja korkeimman omakätisesti, ja tätä Rangers jo hiukan tapailikin muovisine kostoretkineen.
Siispä, Ryan Reaves, tervetuloa Rangersiin ensi kaudeksi, olisi niittohommia tiedossa.
Tätähän te tilasitte?