– Elokuvan saaminen valmiiksi on monen vuoden puristus, olen todella tyytyväinen valmiiseen elokuvaan, tuottaja Rimbo Salomaa kuvasi tunnelmiaan “Laitapuolen hyökkääjä” -elokuvan lehdistönäytöksessä.
Marko Jantusesta kertova elokuva on ollut pitkä prosessi erityisesti pääosanesittäjä Severi Saariselle.
– Piti tehdä paljon pohjaduunia, että pystyy ymmärtämään päihderiippuvuutta sairautena. Jantusen kanssa monta vuotta käytiin läpi hänen elämäänsä. 12 vuotta sitten oma isäni kuoli alkoholiin, niin sitä kautta ymmärrän lapsen näkökulmaa. Jantunen on sitten selittänyt päihdeaddiktin näkökulmaa, niin näillä eväillä mielestäni pääsin hyvin roolihahmoon sisälle.
Elokuva keskittyy kuvaamaan fiktiivistä vuorokautta Jantusen elämässä, kun tämä on peliuransa jälkeen huumeveloissa – takaumien kautta kerrataan lisäksi Jantusen peliuran käänteitä.
– Kyllä vaikeinta oli henkisesti valmistautua niihin kohtauksiin, kun on ihan pohjalla. Se oli rankkaa myös fyysisesti, kun piti riipaista 19 kiloa pois, että näyttää nälkiintyneeltä huumeaddiktilta.
Saarisen roolisuoritus on todella fyysinen – johtuen osin Jantusen vilkkaasta olemuksesta ja osin dramaturgisesta ratkaisusta kuljettaa tarinaa toiminnan kautta repliikkien sijaan.
– Tarina kulkee paljon hahmon pään sisällä, ja repliikit ovat enimmäkseen miehen ja vaimon välillä, Saarinen vahvisti.
"Sain jopa jäädä Pöystin taklauksen alle, ei ollut stunttia."
Fiktiivinen tarina
Elokuvan pääkäsikirjoittaja Petja Lähde kertoi idean elokuvaan tulleen rahoittajilta ja kuvasi tätä tilaustyöksi.
– Minulla ei koskaan ollut ajatusta, että haluaisin tehdä Jantusesta elokuvan. Olin joskus lukenut juttuja, kuinka pahassa jamassa Jantunen on, mutta en esimerkiksi hänen kirjastaan tiennyt mitään.
Haastatteluhetkellä Lähde ei ollut vielä nähnyt valmista elokuvaa, mutta oli tyytyväinen luomukseensa.
– Päällisin puolin kyllä diggasin tarinan maailmasta. Totta kai joka kerta huomaa jälkikäteen asioita, jotka olisi voinut kirjoittaa vähän paremmin tai vähän ytimekkäämmin.
Lähde ja toinen käsikirjoittaja Mikko Kouki eivät halunneet tehdä perinteistä elämäkertaelokuvaa, jossa kohdehenkilön elämä käydään läpi kronologisesti lapsuudesta alkaen.
– Sellaisessa formaatissa pystyy käsittelemään niin vähän asioita, että se jäisi anekdoottielokuvaksi. Halusimme luoda fiktiivisen tarinan preesens-linjaan, jossa on kuitenkin oikeasti tapahtuneita asioita. Elokuvassa kuvattua vuorokautta Jantusella ei kuitenkaan koskaan ollut.
– Kun saimme vihreää valoa, että tehdään selkeästi fiktiivinen tarina, päätimme takaumien kautta näyttää Jantusen elämästä faktoja: hän pelasi TPS:ssä ja Ruotsissa, hän kävi kokeilemassa änärissä ja luisui lopulta täysin päihdemaailmaan, jossa hän preesens-linjassa on.
Toisaalta Lähde halusi minimoida kohtaukset, joissa pelataan jääkiekkoa.
– En ole nähnyt yhtään elokuvaa, jossa lätkän pelaaminen näyttäisi hyvältä.
Elokuvassa hyödynnettiin lätkäkohtauksissa peliuransa lopettaneita ammattilaisia Ilmari Pitkästä ja Eetu Pöystiä.
– He olivat meidän lätkävastaavia ja huolehtivat, että kun hallilla kuvattiin, niin asiat sujuivat niin kuin pitää, Jantusta näytellyt Saarinen kuvasi heidän toimenkuvaa.
– Myös retrovarusteet saatiin heidän kauttaan. Ilmari oli lisäksi pienessä puheroolissa pukukoppikohtauksessa, tuottaja Salomaa jatkoi.
Jantusen puolisoa elokuvassa näytellyt Katariina Havukainen korosti tuotannon kunnianhimoisuutta.
– Myös lätkäkohtausten haluttiin näyttävän aidoilta eikä vähän jonnekin päin.
Saarinen pääsi ihan konkreettisesti kokemaan lätkäkohtausten aitoutta.
– Sain jopa jäädä Pöystin taklauksen alle, ei ollut stunttia. Sanoin kyllä, ettei ihan täysiä taklaisi.
Urheilumaailma on myös 15 vuotta raittius- ja urheiluseura Zoomissa jalkapalloa ja jääkiekkoa pelanneelle Lähteelle tuttu, mutta elokuvan muut teemat vaativat pohjatyötä myös käsikirjoittajalta.
– Kuuntelin taustatyönä Jantusesta kuuden–seitsemän tunnin haastattelunauhan, missä tuli samat asiat kuin kirjassa ja nämä jutut, mitkä kerromme elokuvassa. Siinä opin myös Jantusen tapaa puhua, jonka Severi on ottanut haltuun.
Aidot ihmiset
Jantusen ammattilaisura kesti yli kaksi vuosikymmentä – saavutuksina muun muassa Liigan maalikuninkuus ja Ruotsin mestaruus – ja yksityiselämä on riippuvuussairauden myötä sisältänyt vielä enemmän ja vielä rankempia käänteitä.
– Esimerkiksi nuoruusosasto piti jättää kokonaan pois, joka olisi ollut mielenkiintoista: teini-ikä Lahdessa, missä päihdekäyttö sai alkunsa ja samoin tällainen luksuksen ja makean elämän havittelu, käsikirjoittaja Lähde kommentoi tarinan karsimista.
– Jantunen pakeni koko ajan jotain, kunnes tuli stoppi ja vaihtoehtoina oli kuolema tai ongelmien kohtaaminen. Nämä ovat elokuvan isoja teemoja, ja siinä mielessä Jantusen elämän isot käänteet oli helppo valita mukaan.
Helppoutta lisäsi Lähteen mukaan myös se, että tarina oli rehellisesti fiktiivinen.
– Ei tarvinnut jäädä jumiin tosiasioiden kanssa – ei se voinut mennä noin, kun sillä oli silloin käsi paketissa -tyylisesti.
Näyttelijät kuitenkin korostivat hahmojen aitoutta.
– Halusimme elokuvaa tehdessä kunnioittaa oikeita ihmisiä mahdollisimman paljon. Vakuuttelin “Jarnalle”, että tästä tulee hyvä elokuva ja olemme hyvällä asialla, Saarinen kommentoi.
– On iso eettinen vastuu, kun on oikeat ihmiset, joihin elokuva perustuu. Vaikka roolihahmoni on täysin fiktiivinen, niin pohjana on Markon ex-vaimo ja lasten äiti, Havukainen jatkoi.
Molemmat pääosanesittäjät perehtyivät huolella roolihahmojensa esikuviin.
– Kävimme pitkän keskustelun ja halusin tehdä kunniaa, koska kyseessä on toisen ihmisen oikea elämä. Hän on kokenut elokuvassa kuvatut asiat, kuten että lastensa isää leikataan sirkkelillä päähän. Nämä ovat niin sairaita asioita, että niihin kuuluu erityinen vastuu, Havukainen kommentoi.
Läheisen näkökulma olikin Havukaiselle tärkeä.
– Itselle oli tärkeää vaimon roolissa, että hän on kokonainen ihminen ja hänellä on oma elämä ja oma tahto eikä hän ole stereotyyppinen lätkävaimo. Ja heillä on ihmisinä aito rakkaussuhde. Jantunen tunnetaan hurjasta tarinastaan tai lätkäurastaan, mutta hänellä on myös tämä yksityinen puoli. Näin läheisen näkökulma tulee esiin, ja meillä Suomessa lähes kaikilla on joku läheinen, jolla on päihdeongelma.
Havukainen mainitsee näyttelijöiden saaneen roolihahmojen esikuvilta “ihanaa palautetta”.
"Myös lätkäkohtausten haluttiin näyttävän aidoilta eikä vähän jonnekin päin."
Itkusta nauruun
Tuottaja Salomaan mukaan lätkä tulee leffaa vasta neljäntenä, ja elokuvaa mainostetaan selviytymistarinana.
– Päihdesairaus ja siinä rinnalla suhde omaisiin ovat kantavat teemat, Jantusta näyttelevä Saarinen kuvasi.
– Itsekkyys on iso juttu addiktiota kuvatessa. Jantunenkin kipuilee, että pitäisi pelastaa perhe, mutta piripommi voittaa, käsikirjoittaja Lähde jatkoi.
Lähde mainitsee spontaanisti tuntevansa itsekin päihdeongelmaa ja tähdentää tekstin olevan aina kirjoittajansa näköistä.
– En halunnut myöskään, että vaimo tulee anelemaan Jantusta lopettamaan huumeiden käytön. Niinpä loppukohtauksessa ex-vaimo tulee toteamaan, että kun sä kohta kuolet, niin me hoidamme hautajaiset näin. Tykkäsin itse siitä käsittelytavasta, tajua tai ole tajuamatta.
– Ja se kohtaus on vertauskuva sille, että jokaisen on itse tehtävä ratkaisu eikä kukaan voi pakottaa toista lopettamaan päihteiden käyttöä. Nimenomaan halu pitää tulla ihmisestä itsestään.
Pysäyttävä kohtaus päihderiippuvuuden päätepysäkistä voi parhaimmillaan toimia varoittavana esimerkkinä.
– Uskon, että tarina herättää ihmisissä monenlaisia ajatuksia ja toivon, että se auttaa joitakuita myös miettimään omia valintojaan, Saarinen sanoi toiveikkaasti.
Käsikirjoittaja Lähteelle oli tärkeää saada rankkaan aiheeseen myös huumoria.
– Itku ja nauru ovat erittäin lähellä toisiaan ihmisen elämässä, ihmiselämä on niin absurdia ja kaikessa on huumoria. Piti muistuttaa itselle ja muulle työryhmälle, ettei naureta sairaudelle, joka “Jarnalla” oli, vaan niille absurdeille tilanteille. Nautin, että saatiin rankkaan tarinaan tuotua mustaa huumoria.
Yksi esimerkki absurdista tilanteesta on kohtaus, jossa Jantunen ryöstää toisen huumeriippuvaisen leikkiaseella.
– Tykkäsin kovasti kirjoittaa ryöstökohtauksen. Tykkäsin leikkiä sillä tilanteella, kuinka sekaisin huumeita käyttävät ihmiset voivat olla ja kuvitella asioita.
Yksi elokuvan teemoista on myös Jantusen ja tämän vaimon rakkaustarina.
– Täytyy olla valtava rakkaus, että toisen ihmisen perässä muuttaa ja kulkee rinnalla vaikeat ajat. Vaikka parisuhdetta ei enää ole, niin voimakas rakkaus on olemassa, vaimoa näyttelevä Havukainen korostaa.
– Onhan tässä snadi rakkaustarina. Vaimo on sivuosassa, mutta leffa kertoo Jantusesta, niin silloin hän on pääosassa, käsikirjoittaja Lähde kuvailee ja vahvistaa myös tulkinnan, että vaimon vähäisempi rooli on vertauskuva addiktion vaikutuksesta ihmisen elämään.
Vaikka “Laitapuolen hyökkääjä” käsittelee rankkoja aiheita ja elokuvan tekeminen oli vaativaa, näyttelijät kuitenkin korostivat myös, kuinka hauskaa ja opettavaista kuvauksissa oli.
– Ihan valtava oppi tuli näyttelijäntyöhön, kun sain näin massiivisen roolin tehdä. Näyttelijöistä pidettiin todella hyvää huolta: kohtauksissa sai antaa itsestään ja päivän päätteeksi sai levätä, Saarinen kuvasi kokemuksiaan.
– Tosi hauskat kuvaukset! Tämä oli ammatillisesti todella merkittävää, kun oli molemmille ensimmäiset isot roolit, Havukainen täydensi.
Itsekin kiekkoa pelannut Saarinen osasi keskittyä olennaiseen, eikä rankka rooli jäänyt vaivaamaan.
– Kuvauksiin suhtautuu niin ammattimaisesti, että setissä on ihan täysin roolihahmossa ja kotona sitten ihan Severi vaan. Samoin lätkässä keskitytään yhteen vaihtoon kerrallaan ja himassa ollaan himassa.