Naisten Liigan runkosarja kauden 2023−24 osalta pyörähtää käyntiin 9.−10. syyskuuta Espoon Matinkylässä pelattavassa avaustapahtumassa. Sarjaan osallistuu alkavalla kaudella yhdeksän joukkuetta.
Jatkoaika ennakoi Naisten Liigan joukkueiden voimasuhteita kolmella artikkelilla, joista yhdessä syvennytään ennalta kolmeen vahvimpaan ryhmään, yhdessä povatun keskikastin kolmikkoon ja yhdessä jutussa paneudutaan ennalta pahnanpohjimmaisten tilanteeseen.
Tässä artikkelissa käsitellään kolmea kärkipäähän sijoitettua joukkuetta, jotka ovat HIFK, Kiekko-Espoo ja KalPa.
HIFK
Vahvuudet
Seurahistoriansa ensimmäisen naisten Suomen mestaruuden viime kauden päätteeksi napanneen HIFK:n vahvuudet ovat säilyneet ennallaan. Nimivahvalla Stadin Gimmoilla on asettaa joka pelipaikalle maajoukkuetason osaamista aina maalivahdeista hyökkäykseen, eikä edes valmennus tee tähän poikkeusta.
HIFK:n hyökkäyksen kärki on aivan sarjan eliittiä. Niin runkosarjan kuin pudotuspelien pistepörssin voittanut tšekkiläinen Michaela Pejzlová, maajoukkuehyökkääjät Julia Liikala ja Sanni Vanhanen sekä ranskalainen Clara Rozier tulevat tälläkin kaudella latomaan melkoisen määrän tehopisteitä Stadin Gimmoille.
Kun listaan lisätään vielä lähes piste per peli -tahtiin viime kaudella yltänyt Johanna Kemppainen ja TPS:stä saapuva, ratkaisuvoimainen Pauliina Salonen, ei puolustavan mestarin hyökkäyksestä tulivoimaa puutu.
Siinä missä hyökkäyskin, myös punapaitojen puolustus on kykeneväinen tehoiluun. Siitä pitävät huolen maajoukkuepuolustaja Siiri Yrjölä ja ranskalainen Athéna Locatelli, joita säestävät lupaava Eveliina Kitula ja Mikaela Saukkonen.
Pelkkään hyökkäystehokkuuteen HIFK:n ei kuitenkaan tarvitse nojata, sillä tolppien väliin on asettaa kaksi laadukasta veräjänvartijaa. Helsinkiläiset mestaruuteen torjunut Kiia Lahtinen ja tämän aisapariksi saapuva Tšekin maajoukkuevahti Blanka Škodová muodostavat yhdessä sarjan ehkä parhaan maalivahtitandemin.
Heikkoudet
Suoranaisia heikkouksia HIFK:n kovasta ryhmästä on vaikea löytää. Mestaruutta se ei ole kuitenkaan aiemmin puolustanut, missä saattaa piillä joukkueen potentiaalinen heikkous – paineensietokyky. Mestaruutensa uusimista suurimpana ennakkosuosikkina tavoitteleva HIFK kantaa niskassaan suurimmat paineet, mikä asettaa joukkueen henkisen kantin todelliseen testiin.
Urheilun historia on monta kertaa osoittanut, miten vaikeaa suuren voiton toistaminen on, ja etenkin, miten haastavaa on motivoida itsensä uudelleen sen saavuttamiseksi. Jää nähtäväksi, kuinka hyvin HIFK joukkueena onnistuu selättämään nämä haasteet.
Knoppitieto
Pitkää ja menestyksekästä uraansa HIFK:ssa jatkava Karoliina Rantamäki on pelannut naisten pääsarjatasolla jo neljällä vuosikymmenellä. Kaudella 1992–93 naisten SM-liigassa debytoineen naiskiekkoikonin 30-vuotinen peliura on pitänyt sisällään 13 MM-kisat ja viidet olympialaiset, joista kotiin viemisiksi on kertynyt yhteensä kymmenen pronssimitalia.
Kiekko-Espoo
Vahvuudet
Viime kauden hopeajoukkueen Kiekko-Espoon yksi suurimmista vahvuuksista on maalivahtipeli. Naisten maajoukkuerinkiin noussut Tiia Pajarinen on liigan parhaita ykkösvahteja. Maalivahtikolmikon täydentävät Jenna Silvonen ja Minja Drufva, jotka ovat hekin kelpo torjujia.
Maalivahtiosaston tavoin joukkueen yleinen laajuus tekee espoolaisryhmästä kärkipään nipun. Joukkueen johtotähtenä tuikkii itseoikeutetusti Pohjois-Amerikan naisten ammattilaisliigasta "kotiin" palaava Minttu Tuominen. Tälle tukea antavat Tinja Haukijärven, Tea Villilän, Reetta Valkjärven ja Nea Katajamäen kaltaiset kokeneet liigapelurit.
Nuorisokaartista maajoukkuedebyyttinsä naisten tasolla tehneet Julia Schalin, Lisette Täks ja Ada Eronen ovat valmiita ottamaan entistä suurempaa vastuuta tuloksen teosta.
Heikkoudet
Kiekko-Espoon tasaisesta ryhmästä puuttuu selkeä keihäänkärki. Tuominen ei yksin riitä vertailussa sen kovimpiin kilpakumppaneihin HIFK:hon ja KalPaan, vaikka tämä onkin koko sarjan parhaita, ellei jopa paras yksilö. Anni Montosen ja Emmi Rakkolaisen siirtyminen Ruotsiin sekä Sofia Nuutisen lähtö Yhdysvaltain yliopistosarjaan heikensivät erityisesti espoolaisten hyökkäystä tältä osin.
Knoppitieto
Numeroa 13 pelipaidassaan kantavan Erosen voi jääkiekkokaukalon ohella bongata samalla pelinumerolla myös jalkapallokentällä. FC Hongan naisten edustusjoukkueessa Kansallista Liigaa pelaava kahden lajin taitaja on jalkapallossa hyökkääjä, kun taas jääkiekossa tämän pelipaikka on puolustaja.
KalPa
Vahvuudet
Pronssia viime kauden päätteeksi juhlineen KalPan vahvuudet pohjautuvat hyvin samoihin elementteihin kuin sen pahimmilla kilpailijoilla. Runkosarjan maalipörssin vieneen Elisa Holopaisen tähdittämä KalPa-hyökkäys on terävimmän kärjen osalta erittäin ratkaisuvoimainen.
Tästä pitävät Holopaisen ohella huolen Jenna Hietala, Johanna Juutilainen, Alisa Makkonen ja Kaisla Kortelainen sekä Kärpistä saapuva Tilli Keränen.
Puolustajan paikalta tehoja tuovat maajoukkuepelaaja Sanni Rantala sekä vahvan runkosarjan pelannut Elli Mäkelä. Naisten Liigan kärkivahteihin kuuluva Tiina Ranne taas takaa torjuntatyöskentelyllään, ettei kuopiolaisten päässä verkko juuri heilu.
Heikkoudet
Vaikka kuopiolaisryhmästä löytyy aimo annos pistepotentiaalia, maalintekijöistä on vajausta. KalPan viime kauden kolmanneksi parhaan viimeistelijän Jenna Kailan siirtyminen Sveitsiin jättää huomattavan loven kuopiolaisten hyökkäykseen. Salla Rantasen päätös lopettaa uransa kirpaisee sekin.
Kun tähän vielä yhdistetään leikkaushoitoa vaatineesta loukkaantumisesta kuntoutuvan Holopaisen puuttuminen alkukaudesta, on KalPa haastavassa tilanteessa. Mielenkiintoinen ulkomaalaishankinta, japanilainen Lunasa Sano ei vaikuta tilastojensa puolesta olevan vastaus tähän.
Knoppitieto
Seitsemännen kautensa KalPan riveissä aloittava Tanja Koljonen on siviiliammatiltaan poliisi. Asepalveluksen sotilaspoliisina suorittanut puolustaja on poliisin urallaan työskennellyt rikostutkijana ja kenttäpoliisina.