The Hockey News valitsi alkukaudesta jokaisen NHL-joukkueen historian tähdistökentällisen. Ray Whitney mahtui mukaan peräti kolmeen joukkueeseen: Carolinan, Columbuksen ja Floridan riveihin. Tämä kertoo toki pelaajan tasosta, mutta myös näiden joukkueiden, sillä ainoastaan Carolinalla on takanaan vähintään 30 kauden historia NHL:ssä.
Whitney on taitava pelaaja, jolla on erinomainen pelinäkemys. Siinä mielessä lempinimi "Wizard" eli velho sopii hänelle hyvin. Hän on hieman alle 180-senttinen, joten koolla hän ei ole voinut juhlia. Whitneyn uran aikana pelaajat ovat muuttuneet isommiksi, mutta muuten suuntaus on parantunut hänenkaltaiselleen pelaajalle. Silti aliarvostuksesta kertoo myös se, että parhaimmillaankin Whitney on saanut vuosituloja reilun kolmen ja puolen miljoonan dollarin edestä. Tämä tapahtui Carolina Hurricanesin aikana 2007–2010. Summa ei ole kovinkaan suuri ottaen huomioon miehen uran.
Toinen haivaraus
Ray Whitney NHL-ura alkoi jo pikkupoikana Edmontonissa. Hän toimi mailapoikana siihen aikaan, kun muun muassa Wayne Gretzky pelasi Oilersissa. Samaan porukkaan kuului myös toinen tulevaisuuden NHL-pelaaja Ryan Smyth.
Whitney jäi varaamatta vuoden 1990 varaustilaisuudessa. Seuraava kausi kuitenkin räjäytti potin, sillä hän voitti WHL:n pistepörssin 23 pisteen erolla seuraavaan, Brian "Joen veli" Sakiciin. Kausi oli menestys myös hänen joukkueelleen, Spokane Chiefsille. Whitney pääsi ensin juhlimaan WHL:n mestaruutta ja perään seurasi myös voitto Memorial Cupissa. Whitneyn lisäksi joukkueessa pelasi myös Pat Falloon, joka oli tulevan NHL-draftin yksi kuumpimpia nimiä.
Vuonna 1991 NHL:n ykkösvaraus oli Quebec Nordiquesilla, joka käytti sen Eric Lindrosiin. Toisena vuorossa oli laajennusjoukkue San Jose Sharks, joka varasi Falloonin. Whitney sai odottaa vuoroaan toiselle kierrokselle. Hänen ja Falloonin ura jatkui samoja polkuja, sillä Sharks nappasi myös hänen oikeutensa.
Seuraava kausi sisälsi monia vaiheita. Whitney lähti pelaamaan ammattilaiseksi Saksaan, teemaan sopivasti Kölner Haien riveihin. Se pesti jäi lyhyeksi, ja kun hän ei voinut pelata myöskään AHL:ssä, hän päätyi toiseen farmiliigaan IHL:ään ja siellä itsenäisenä joukkueena toimineeseen San Diego Gullsiin. Hän ehti pelata myös olympialaisiin tähdänneen Kanadan maajoukkueen kanssa joitakin otteluita.
Viimein, kauden loppupuolella hän sai sopimusasiat kuntoon San Josen kanssa ja pelasi kauden kaksi viimeisintä ottelua San Josen riveissä. Molemmat ottelut päättyivät tappioon sarjan huonoimmassa joukkueessa, mutta Whitney keräsi kolme syöttöpistettä.
Seuraava kausi alkoi farmiliigassa, mutta joulukuu toi mahdollisuuden pelata NHL:ää. Ensimmäinen peli toi maalin, mutta muuten menestys jäi vielä laihaksi niin henkilökohtaisesti kuin erityisesti joukkueena. NHL-visiittiä kesti helmikuun alkuun, ennen kuin edessä oli paluu farmiin.
Tämän jälkeen Whitney pystyi pelaamaan kolme suhteellisen täyttä kautta Sharksissa. Kausina 1993–1995 Sharks selvisi jopa pudotuspeleihin ja yllätti molempina vuosina ensimmäisen kierroksen vastustajansa.
Kausi 1996–1997 näytti kuitenkin kääntävän uran alamäkeen. Seurasi farmikomennus ja vaikka pelit siellä sujuivatkin piste per peli tahtia, Whitneyn sopimus ostettiin ulos kesällä. Kaudelle 1997–1998 sopimus syntyi vasta juuri ennen kauden alkua try-outin kautta. Whitney palasi kotikonnuilleen tehtyään sopimuksen Edmonton Oilersin kanssa. Ensimmäisessä ottelussa vastassa oli tuttu Sharks, jota Whitney näpäytti kahdella syöttöpisteellä voittaessaan pelin 5-3. Se oli kuitenkin Oilers-uran kohokohta, sillä vain kuukautta myöhemmin hän oli waivers-listalla. Florida Panthers näki tilaisuuden hyvän pelaajan poimimiseen, eikä sen tarvinnut pettyä.
Nousu profiilipelaajaksi
Loppukausi toi 68 ottelussa 61 pistettä, mikä riitti joukkueen sisäisen pistepörssin voittoon. Sama oli tuloksena myös seuraavalla kaudella. Kaudelle 1999–2000 pistesaldo parani, mutta joukkueen sisäisen pistepörssi meni venäläiselle raketille, Pavel Burelle.
Kesken seuraavan kauden Whitney siirtyi tulokaskauttaan pelaavaan Columbus Blue Jacketsiin, vaikka olikin tuossa vaiheessa viettämässä kahden kuukauden sairauslomaa. Ura Panthers-paidassa toi kuitenkin komeat 227 pistettä. Koko uran saldo oli tässä vaiheessa 352 tehopistettä. Tässä vaiheessa tuskin tuhannen pisteen rajaa olisi vielä pidetty varsin epätodennäköisenä.
Sinitakeissakin Whitney nousi johtavaksi pelaajaksi. Molempina täysinä kausina hän voitti sisäisen pistepörssin ja kausiennätys oli keväällä 2003 76 pistettä. Tuon jälkeen saattoi pitää varsin eriskummallisena, että juuri vapaan agentin ikärajan 31 saavuttanut Whitney sai sopimuksen seuraavaksi kaudeksi vasta heinäkuun lopulla.
Jos tähän mennessä Whitney oli pelannut pääosin heikosti menestyvissä seuroissa, nyt paineet olivat ainakin kovemmat. Whitney siirtyi seitsemän edellisen vuoden aikana kolme Stanley Cupia voittaneeseen kestomenestyjään Detroit Red Wingsiin. Kausi oli kuitenkin pettymys vain 43 tehopisteen myötä. Detroit putosi pudotuspeleissä toisella kierroksella kevään yllätysjoukkue Calgary Flamesille, joten sekään ei korvannut henkilökohtaista epäonnistumista.
Työsulkukauden Whitney piti taukoa, eikä suunnannut eurokaukaloihin. Pisteitä oli kertynyt uralla 535, kun 33-vuotias hyökkääjä teki kahden vuoden sopimuksen Carolina Hurricanesin kanssa.
Unelmien täyttymys
Kausi käänsi Whitneyn uran uudestaan kohti nousua. Ensimmäinen kausi toi 55 tehopistettä, mutta se ei kuitenkaan ollut mitään sen rinnalla, että Whitney saavutti kiekkoilijan suurimman unelman.
Hurricanes ei ollut missään tapauksessa suurimpia ennakkosuosikkeja kauteen lähtiessä, eikä edes suurimpia haastajia. Joukkue oli kuitenkin täydellisesti koottu työsulun jälkeiseen aikakauteen ja niin Raleigh'ssä juhlittiin Stanley Cupia kauden päätyttyä.
Seuraavat kaudet eivät enää tuoneen erityistä menestystä joukkuelle, tosin kerran Hurricanes ylsi konferenssifinaaleihin. Whitney oli kuitenkin viiden kauden ajan avainpelaajia, ja pistesaldo näytti hurrikaaniuran päättyessä lukemaa 869. Yhden kauden ennätyskin oli komea 83. Joskus niin kaukaiselta tuntunut rajapyykki alkoi ehkä vaikuttaa, "josko sittenkin?".
Kesällä 2010 edessä oli kuitenkin maisemanvaihto. Tällä kertaa sopimusta ei tarvinnut odottaa kauaa, sillä Whitney päätyi edellisellä kaudella säväyttäneeseen Phoenixiin jo ensimmäisenä päivänä markkinoiden avauduttua. Ensimmäinen kausi oli ihan hyvä, mutta siitä huolimatta tuntui varsin vaikealta uskoa siihen, että raja ylittyisi kaksivuotisen sopimuksen aikana.
Kausi 2011–2012 on ollut kokonaisuudessaan kuitenkin hieno, vaikka joukkue on juuttunut pudotuspeliviivan tuntumaan. Hyvä yhteistyö Radim Vrbatan kanssa on tuonut pisteitä sitä tahtia, että kauden lähestyessä loppuaan rajan saavuttaminen alkoi kuitenkin näyttää vääjäämättömältä.
Maaliskuun viimeisenä päivänä se sitten tapahtui. Phoenix Coyotes pelasi viidellä kolmea vastaan ylivoimaa, kun Whitney tarjoili Vrbatalle syötön, josta tšekkihyökkääjä ampui kiekon maaliin ohi Anaheim-vahti Jeff Deslauriersin. Mitä parhaimmaksi kiitokseksi, seuraavassa vaihdossa osat vaihtuivat ja Whitney iski Vrbatan syötöstä pisteen numero 1001.
Kuriositeettina mainittakoon, että lähimmäs rajaa, kuitenkaan sitä ylittämättä, pääsi urallaan Paul Kariya 989 pisteellään. Hänen uransa päättyi loukkaantumiseen, mikä esti rajapyykin saavuttamisessa.
Whitney kuitenkin onnistui rajan ylittämisessä. Se on merkittävä asia myös Phoenixin kiekkoyhteisölle, joka ei ole saanut nauttia vastaavasta saavutuksesta.
