Viimeistään viime keväänä koko kansan tietoisuuteen nousseen Mikael Granlundin erilaisia vaiheita täynnä ollut kausi päättyi Leijonien mukana MM-kisojen pronssiottelussa tappioon Tšekille. Pian turnauksen jälkeen NHL-sopimuksen Minnesota Wildin kanssa allekirjoittanut 20-vuotias keskushyökkääjä voi nyt hetken huokaista, ennen kuin uran suurin testi on nokan edessä tarjottimella.
Granlundin kausi 2011–2012 lähti liikkeelle asetelmasta, jossa Suomen maailmanmestaruuteen johdattanutta nuorta hyökkääjää oli koeteltu jo useammasta suunnasta ja viety ties minne tilaisuuksiin. Kesällä vielä asepalvelustakin suorittamaan lähteneen Granlundin haasteiden vuosi käynnistyikin kaikenlaisella pyörityksellä ja hyörityksellä.
Vielä viime syksynä kaikki näytti hyvältä. Granlund dominoi SM-liigan puolella ja Helsingin isännöimässä Euro Hockey Tourin turnauksessa nuori hyökkääjä oli hurjassa liidossa. EHT-turnauksen kärkipelaajien joukkoon kuulunut taituri teki mitä halusi ja tasoltaan hyökkääjä näytti olevan vielä askelta aiempaa korkeammalla.
Seurajoukkueen puolella HIFK:ssa Granlund kantoi hurjaa vastuuta. Välillä jopa 25 minuutin peliaikoja kellottaneen kultapojan kohdalla ei kuitenkaan tehty vielä suurempia havaintoja siitä, että ongelmia saattaisi olla luvassa.
Nuorten MM-kisoihin HIFK:n kultakimpale lähti mittamaan tasoaan muiden maiden samanikäisiä pelaajia vastaan. Granlundin turnaus sisälsi hurjia paineita, mukana oli kaksi selvästi hyökkäyspainotteisempaa ketjukaveria ja lopulta eteen tuli henkisesti kova kolaus välierissä Ruotsia vastaan. Kyseisen pelin ratkaisuhetkillä 20-vuotias hyökkääjä epäonnistui rangaistuslaukauksessa ja nuorten Leijonien finaalipaikka lipesi käsistä.
Keväällä mukaan mahtui vielä sairastelua ja pieleen menneet pudotuspelit HIFK:n paidassa. Granlund ottikin lepo- ja harjoittelutauon ennen MM-kotikisojen koitokseen lähtemistä. Tavoitteena oli saada raskaalle kaudelle positiivinen päätös niin henkilökohtaisesti kuin joukkueen kanssa.
Paljon opetusta
MM-kisoissa Granlund näytti turnauksen alkupuolella olevansa tulossa sille tasolle, missä hänet oli nähty kauden alussa tai edelliskevään Slovakian MM-turnauksen aikana. Eteen tuli kuitenkin suvantovaihe ja koko kansa pystyi näkemään sen, kuinka kultapoika olikin tavallinen haavoittuvainen.
Analyyseissä ja kaavailuissa Granlundia oltiin viemässä jopa katsomon puolelle erittäin huonosti menneiden alkulohkon viimeisten otteluiden jälkeen. Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen antoi kuitenkin kärsivällisesti mahdollisuuksia ja pronssipelissä Granlund löysi itsensä lopulta ykkösketjusta Mikko Koivun ja Valtteri Filppulan viereltä.
Pieni petraus ei kuitenkaan peittänyt suurinta totuutta. Turnaus meni lopulta niin Granlundin kuin myös Suomen osalta perseelleen. Urhollisesti USA:ta vastaan puolivälierissä taistelleet Leijonat jäivät pahasti mestaruuteen vyöryneen Venäjän jalkoihin välierissä. Pronssiottelussa Tšekkiä vastaan Suomen maalinteko tökki kohtalokkaasti ja kotikisoista mukaan ei tarttununt minkäänlaista mitalia.
Turnaus antoi kuitenkin paljon lisää opetusta niin Granlundille kuin monille niille, jotka pitivät nuorta hyökkääjää automaattisena seuraavana Saku Koivuna tai varmana NHL-pelaajana. Granlundin pelissä kun on osa-alueita, joissa kehittymistä on tapahduttava huomattavasti ennen NHL:ään vakituisesti asettumista.
Granlundin kaksinkamppailuvoima on vielä heikko isompia ja fyysisesti voimakkaampia hyökkääjiä vastaan. Edelliskevään parhaisiin hetkiin verrattuna heikommalla itseluottamuksella Granlund hävisi lähes poikkeuksetta kulmavääntöjä USA- ja Kanada-otteluista. Aiemmilta ajanjaksoilta tuttu vastustajien rohkea haastaminen loisti myös poissaolollaan.
Granlund turvautui monesti hakemaan jättösyöttöjä ja todelliset oivallukset tapahtuivat silloin, kun vastustajat antoivat aikaa ja tilaa tehdä ratkaisuja.
Parempi kehittymisympäristö
Tilanne ei ole kuitenkaan huolestuttava. Nyt Granlundilla on hyvä mahdollisuus keskittyä pelkästään harjoitteluun, oikeanlaiseen lepoon ja itsensä valmistamiseen NHL:n haasteita varten.
Nyt kaikenmaailman juorulehtien paparazzit sun muut eivät roiku lahkeessa kiinni, vaan Oulunsalon pihapelien kasvatti saa keskittyä rauhassa juuri siihen asiaan, minkä takia hän on noussut aikanaan huipulle: laadukkaaseen harjoitteluun.
Nyt kesällä tiedossa ei ole Jääkiekkoliiton eri tapahtumissa roikkumista tai muita aikaa vieviä kyseenalaisia kakkukekkereitä. Edessä on matka Minnesotaan, jossa luvassa on laadukasta ja ennen kaikkea kovaa harjoittelua.
Granlund voi hioa itseään paremmaksi pelaajaksi pohjoisamerikkalaisessa pelitavassa, jossa fyysisyys ja kaksinkamppailut ovat vielä korostetummin esillä.
Suomessa kaikki oli jo nähty ja yksi lisävuosi ei olisi ollut tarpeellista. Granlund janoaa ennen kaikkea itseltään parasta suoritusta, mutta myös haasteita. Nyt sellainen on edessä.
Nousee Granlund sitten maailman parhaimman kiekkoliigan pariin joko suoraan Euroopasta tai AHL:n kautta, on sen paikan eteen tehtävä paljon muutakin töitä kuin allekirjoittaa tulokassopimus.
Ykkösketjun paikka Mikko Koivun vieressä on lähinnä iso vitsi tässä vaiheessa. Kukaan nuori pelaaja ei nouse suoraan NHL-seuran ykkösketjuun ilman todellisia näyttöjä pohjoisamerikkalaisen pienen kaukalon parissa. Niitä näyttöjä Granlundilta kaivataan pikkuhiljaa.
Itsensä valmistaminen uran kovimpaan testiin on prosessi, eikä sen kanssa voi leikkiä. Mikael Granlund ei halua olla pelkkä eurooppalaisten kaukaloiden dominoija, vaan selvin tavoittein etenevä hyökkääjä haluaa vakiinnuttaa asemansa NHL:n puolella. Kuinka nopeasti se käy, sitä on vaikea vielä sanoa.
Se on kuitenkin varmaa, että haasteen selvittäminen helpottui juuri tehdyllä valinnalla. Pohjoisamerikkalaiseen pelitapaan on kaikista helpointa sopeutua paikan päällä hyvän valmennuksen ja kovan harjoittelun tuoksinassa.
