Jokerien pakassa on neljä huipputason keskushyökkääjää: Ville Leino, Kim Hirschovits, Clarke Wilm ja viimeisimpänä mukaan liittynyt Tommi Santala. Näistä neljästä kaikki suomalaiset ovat hyökkäävän roolin ja ykkösketjun miehiä. Wilm on yksi liigan parhaista - erittäin monen mielestä paras - puolustavista senttereistä. Tämän erikoisominaisuuden lisäksi Wilm takoo pisteitä tasaisen tappaavan tahtiin: viime kauden kymmenessä pudotuspelissä pisteen per peli.
Kylmä tosiasia on se, että kaikki Jokerien suomalaissentterit kelpaisivat lähes jokaisen eurooppalaisseuran ykkösketjuun. Wilm on liigatasolle hyvä kakkossentteri ja kolmoseksi huippu. Tässä valossa on perusteltua sanoa, että Jokereilla on käsissään käsittämätön keskushyökkääjäarsenaali.
Käsittämättömäksi tilanteen tekee myös se, että jokainen näistä senttereistä tarvitsee ja ansaitsee noin 20 minuutin peliajan per ottelu. Kun pelissä on vain 60 minuuttia jaettavana, siitä ei riitä kaikille. Ongelman ratkaisemiseksi joku keskushyökkääjistä laitettaneen laiturin paikalle. Näin voidaan antaa peliaikaa, mutta siltikin paras hyötysuhde jää käyttämättä, kun joku neljästä huippupelaajasta joutuu pelaamaan itselleen epäedullisella pelipaikalla. Joku näistä pelaajista joutuu luultavasti pettymään rooliinsa ja kauteensa henkilökohtaisella tasolla.
Varustelukisa
Miten tällainen taitoniekkojen armeija on Jokereihin eksynyt? Hirschovitsin liittymisessä reilu vuosi sitten painoivat monet syyt, joista vähäisin ei ollut valmentaja Doug Sheddenin siirtyminen HIFK:sta Jokereihin. Leinon hankkimisesta Jokerien toimitusjohtaja Matti Virmanen sai ison sulan hattuunsa; viimeinkin kaksi hyökkäävää sentteriä. Kun kesällä Virmanen ilmoitti Wilmin tulosta samaan aikaan, kun Jussi Markkanen pestattiin maalivahdiksi, oli liki jokaisen Virmasta moittineen fanin pakko myöntää, että ainakin sentterit ovat liigan parhaimmistoa.
Mutta kuka olisi arvannut, että aiemmin laiturifetissistään tunnetuksi tullut Virmanen vinguttaisi firman visaa vielä kerran ja vetäisisi sen kaikkein kovimman jokerin hihastaan? Harva.
Miksi Jokerit sitten teki näin? Välttämätöntä pelillistä tarvetta ei ollut, vaan Santalaan käytetyt rahat olisi voinut sijoittaa huomattavasti tähdellisempään. Joukkueelta kun puuttuu edelleen mitat täyttävä ykköspakki eikä maaliahneen hyökkääjänkään hankkiminen olisi ollut huono veto. Ei voi tulla kuin siihen tulokseen, että liigassa on käynnissä pahimman- tai parhaimmanlaatuinen varustelukisa.
Pahiten sapeleitaan ovat heiluttaneet Jokerit ja Kärpät, joiden pelaajamateriaalit ovat ennakolta muita kovempia. Mukaan kalisteluun on silti tullut yllättäviäkin tahoja kuten Jyp Jarkko Immosineen. Jokerien ja Kärppien kilpavarustelu näyttää kuitenkin yltyneen jo sille tasolle, että vastustajan siirrot on pakko nokittaa. Kuka ties Santalan seura olisi ollut Kärpät, jos Virmanen ei olisi poiminut Tommia pois kuljeksimasta. Miltä se olisi näyttänyt? Onhan Santala Jokerien kasvatti ja yksi niistä aikoinaan maakuntiin hukatuista lupauksista, joita on kaivattu takaisin narripaitaan.
Entä miten varustelukisa etenee tästä eteenpäin? Kärpät on julkisesti ilmoittanut etsivänsä ainakin yhtä pakkia ja kovatasoista keskushyökkääjää. Tämä sysää vähintään kolmosketjun vastuun ansaitsevan Tommi Paakkolanvaaran nelosen keskelle ja Topi Jaakola tai Oskari Korpikari saa edelleen nauttia seitsemännen puolustajan ruhtinaallisesta peliajasta. Entä miten Jokerit vastaa? Hankkiiko Virmanen vielä sen puuttuva snaipperin? Puolustaja lienee jo tulossa. Kuinka moni lahjakas kiekkoilija jää silloin ilman ansaitsemaansa ja tarvitsemaansa vastuuta? Moni.
On turha esittää enempää syyllistäviä kysymyksiä. On paremminkin syytä esittää vastapainoksi kiitoksen sanoja. Liigan superseurat ja ilahduttavasti myös pienemmät seura ovat osoittaneet kouriintuntuvasti, että SM-liigaan on mahdollista saada tähtipelaajia. Kiitos heistä.
Toivottavasti seuraavat tähdet hankitaan silti todelliseen pelilliseen tarpeeseen eikä nokittamismielessä.
