Hartford Whalers varasi Scott Youngin vuonna 1986 ensimmäisellä kierroksella. Young siirtyi Whalersiin Boston Universitysta kohta varauksensa jälkeen, mutta ensimmäinen kausi sujui lähinnä farmissa. Toisella kaudella Young oli jo vakiomiehistöä Hartfordissa, eikä farmikomennuksen pelkoa ollut.
Young jatkoi vielä seuraavan kauden Whalersissa, kunnes hänet treidattiin Pittsburghiin kesken kauden 90-91. Kausi jatkui pisteiden valossa odotetun hyvin, mutta seuraavaksi kaudeksi Young siirtyi parempaa sopimusta odoteltaessa Italiaan Bolzanon riveihin. Hän esiintyi Bolzanossa dominoivin ottein tekemällä 69 pistettä 33:n otteluun.
Paluu NHL:n oli käsillä. Quebec Nordiques päätti ottaa Youngin siipiensä suojaan ja mies pääsi pelaamaan kaksi ehjää kautta Nordiquesissa. Kahden kauden aikana Young sai sata pistettä täyteen.
Jälleen oli Eurooppaan paluun aika, kun NHL:ssa nähtiin työsulku, jossa useammat tähdet tulivat hakemaan pelituntumaa eurooppalaisista joukkueista. Youngin osoite oli DEL-liiga ja EV Landshut. Työsulun päätyttyä Young jatkoi totuttuun tyyliin Quebecissa.
Nordiquesin ajauduttua taloudellisiin ongelmiin, joukkue muutti Kalliovuorille Coloradoon. Kaksi kautta Avalanchen riveissä tuottivat Youngille ensimmäisen Stanley Cup sormuksen ja suuret juhlat.
Juhlat oli kuitenkin juhlittu, kun mies siirtyi Anaheim Mighty Ducksiin kaudella 97-98. Ducksin heikon menestyksen siivittämänä ei Younginkaan peli ollut uomissaan, vaan oli aika lähteä hakemaan jälleen jotakin uutta.
Tällä kertaa osoitteena oli St. Louis Blues. Bluesissa hän palasi omalle tasolleen. Youngmaiset 25 maalia/kausi oli lähes pysyvä muuttuja, kunnes viime kaudella hän löysi elämänsä kevään. Mies naputti 40+33 menneellä kaudella, eikä hänelle tuntunut löytyvän pysäyttäjää. Playoffeissakin pistekeskiarvo oli lähempänä yhtä, mutta muu joukkue ei ollut omalla tasollan ja noutaja tuli otteluparissa Stanley voittajaa Coloradoa vastaan 4-1.
Scott Youngin valinta USA:n joukkueeseen ei ollut yllätys kuluneen kauden suoritusten jälkeen. St. Louisin toiseksi parhaan pistemiehen valinta kulminoituu pitkälti hyökkäävän hyökkääjän valintaan. Youngilla on kokemusta isosta kaukalosta Italian vuodestaan, eikä tämä varmastikaan tuota suuria ongelmia hänelle.
Brian Rafalski aloitti ammattilaisuransa Wisconsinin yliopistossa. Kaudet 91-95 sujuivat Wisconsinissa, mutta siellä ura ei tuntunut ottavan ilmaa siipiensä alle. Oli edessä siirto Ruotsiin Brynäsiin. Brynäsissäkään Rafalski ei saanut peliään kohdalleen, vaan taas oli jatkettava matkaa.
Tällä kertaa mies löysi itsensä Hämeenlinnasta HPK:n riveistä. Kerhossa michiganilainen löysi itsensä kerta heitolla, eikä siltä tieltä ollut paluuta. Rafalskin nopeus, kädet ja laukaus hämmästyttivät Rinkelinmäen yleisön ja pian miehen huomasi suurempikin yleisö.
Kaudelle 97-98 Rafalski siirtyi Helsingin IFK:hon. IFK:ssa miehen huomasivat NHL-scoutitkin ja siirto rapakon taakse oli ovella kahden IFK-kauden jälkeen. Rafu lähti New Jerseyyn ja matkamuistoksi Suomesta tarttui yksi Suomen Mestaruus kaudelta 97-98.
Rafalski vakiinnutti oitis paikkansa Jerseyn miehistössä ja näki Continental Airlinesin ahtautuvan täyteen hänen ensimmäiseen NHL-otteluunsa. Hyökkäävänä puolustajana tunnettu Rafalski pääsi lähes välittömästi Scott Stevensin pariksi, eikä Robbie Ftorek joutunut katumaan päätöstään. Jo ensimmäisellä kaudellaan NHL:ssa Rafalski sai Stanley Cup sormuksen Jerseyn paidassa.
Toinen kausi meni myös nappiin, mutta viimeinen silaus jäi puuttumaan, kun tappio Coloradolle tuli ratkaisevassa Stanleyn seitsemännessä ottelussa. Rafalskin peli oli häikäisevää runkosarjassa, mutta loppupeleissä Rafukin hiipui tavallisen kuolevaisen tasolle yhdessä Scott Stevensin kanssa.
Rafalski oli vasta toinen USA:n joukkueeseen valittu puolustaja Brian Leetchin lisäksi. Rafalskin valinnalla Yhdysvallat hakee itselleen hyökkäävää puolustajaa ja ylivoimapelotetta. Iso kaukalokin on Rafulle tuttu lukuisten Euroopassa vietettyjen vuosien jälkeen.
