Vaikka kauden alkupuoliskolla koko hyökkäyskalusto kirosi märkää ruutia ja vaisuja tehoja, taistelutahtoa ja energistä yrittämistä puhkuneet Mark Bell ja Scott Nichol, ilta toisensa jälkeen meheviä taklauksia jakanut Tuomo Ruutu sekä vakiokokoonpanoon vihdoin itsensä raivannut Brett McLean toivat edes hieman lohtua synkkeneviin syysiltoihin. Muun muassa ikävästi pimennossa olleiden Steve Sullivanin ja Tyler Arnasonin rinnalla aneemisen joukkueen syksyn harvat onnistujat näyttivätkin kuin supertähdiltä.
Päävalmentaja Brian Sutterin syyspuoliskon ketjurumba sekoitti etenkin hyökkäyskoostumuksia runsaasti. Selkeitä ja pysyviä hyökkäysketjuja ei nähtykään koko kautena vaan lähes jokainen pelaaja kiersi ainakin kolmen vitjan välillä. Marraskuun alussa yhteen istutettu parivaljakko Steve Sullivan-Brett McLean oli oikeastaan ainoa selkeästi pidempään kasassa pysynyt koostumus. Kaksikko kykenikin varsin mallikkaaseen yhteispeliin, joskin Sullivanin panos jäi kaikesta huolimatta odotettua vaisummaksi ja erityisesti ailahtelevammaksi.
Vuodenvaihteessa kokoonpanoon palannut Alexei Zhamnov piristi hyökkäyskalustoa merkittävästi - joskin lamautti samalla puolustusta entisestään. Blackhawks-kapteenin paluun jälkeen joukkueen keskimääräinen maalimäärä ottelua kohden oli syyskauteen verrattuna huikeat 3.18. Zhamnovin tervehtymisen seurauksena joukkue pystyi myös iskemään neljä maalia tai jopa enemmän kahdeksassa ottelussa kaikkiaan niistä seitsemästätoista ottelusta, joissa Zhamnov kevään aikana pelasi. Syksyllä joukkue oli kyennyt tekemään neljä maalia ainoastaan yhdessä ottelussa.
Zhamnovin paluun johdosta tehokkaaksi ykkösketjuksi tulikin Mark Bellin, Zhamnovin ja Steve Sullivanin muodostama kolmikko. Ketjun takana häärineiden Tuomo Ruudun ja Kyle Calderin keskushyökkääjä vaihteli Brett McLeanin ja Tyler Arnasonin välillä, mutta yhteispeli toimi silti melko mukavasti. Tammikuun lopulle asti ketjujen sisällä ei suurempia muutoksia ilmennyt, mutta helmikuulle siirryttäessä paikkaa olivat vaihtaneet niin Kyle Calder ja Mark Bell kuin Tuomo Ruutu ja Steve Sullivankin.
Ketjujen sisäisestä liikehdinnästä huolimatta Kyle Calder, Mark Bell ja Tuomo Ruutu olivat lähes koko kevätkauden hurjassa vedossa. Kolmikon kiitettävä pistetehtailu olikin tulevaisuuden kannalta erittäin lupaava osoitus Blackhawks-nuorison kyvyistä, joskin kevään merkityksettömät ja paineettomat ottelut eivät luonnollisestikaan kertoneet koko totuutta.
Kolmikon yhteisen noususuhdanteen kuitenkin keskeytti ensimmäisenä Steve Sullivanin kauppaaminen helmikuun 17. päivä. Sullivanin kanssa hyvään yhteispeliin kyennyt Mark Bell kärsi kaupasta erittäin selkeästi kanadalaisnuorukaisen pistehanojen tyrehtyessä lähes täysin. Maaliskuun 3. päivä jalkansa murtanut Kyle Calder kohtasi seuraavan takaiskun hyvän kevätpuoliskon päättyessä valitettavalla tavalla.
Pelaajakaupoista ja loukkaantumisista hyötyi kuitenkin helmikuun aikana kolmos- ja jopa nelosketjuun ajautunut Tyler Arnason, joka pääsi lopulta ikään kuin kiertotietä suoraan ykkösketjuun. Koko kauden laiskasti ja ailahtelevasti pelannut Arnason kiekkoili lopulta mahtavan loppukauden Tuomo Ruudun ja Eric Dazen rinnalla yhdysvaltalaisnuorukaisen voittaessa joukkueen sisäisen pistepörssin.
Kahden ensimmäisen hyökkäysketjun ohella kolmos- ja nelosketjujen koostumukset vaihtuivat loukkaantumisten ja pelaajakauppojen seurauksena tiheään tahtiin, mutta Scott Nichol, Ville Nieminen, Travis Moen, Igor Korolev ja Ryan Vandenbussche kuuluivat vitjojen vakiomiehistöön aina vain kuin kykenivät. Hyökkäyspään koostumusten yleisilme olikin lähes koko kauden varsin sekava - etenkin alkukaudella, jolloin joukkueella ei oikeastaan edes ollut selkeitä hierarkisia ykkös-nelosketjuja.
Ketjukoostumusten epäselvän roolituksen ja sekavan yleisluonteen rinnalla joukkueen hyökkäystaktiikka aiheutti suurimmat murheet hyökkäyspäässä. Passiivista dump-and-chase-systeemiä hapuilevasti käyttäneen Blackhawks-pakan hyökkäykset jäljittelivät epätoivoisesti toinen toisiaan, jolloin vastustajan oli erittäin helppo aavistaa mitä tuleman piti.
Aneeminen Blackhawks-hyökkääjistö ei kuitenkaan helpottanut omaa osaansa juurikaan. Puolustuksen laidan kautta roiskaistu avaussyöttö kiskaistiin välittömästi vastustajan päätyyn, josta sitä ei kuitenkaan halunnut kukaan hakea. Kuin jähmettyneenä keskialueella seisoneet hyökkääjät tekivätkin epätoivoisen taktiikan mahdottomaksi, sillä aggressiivinen hyökkäyspään karvaus puuttui täysin. Nuoriso ei uskaltanut sännätä kiekon perään virheiden ja päävalmentaja Brian Sutterin karskien rangaistustoimien pelossa, veteraaneja homma taas ei kiinnostanut lainkaan.
Vasta kevätkauden merkityksettömät ottelut toivat hyökkäykseen iloisuutta ja luovuutta. Alexei Zhamnovin paluu kaukaloihin oli selkeä piristysruiske, jonka vaikutuksesta myös nuoriso pääsi vihdoin vauhtiin. Hyökkäyspään piristyminen ei kuitenkaan voinut pelastaa liigan jumbosijoille juuttunutta joukkuetta, jonka puolustus oli entistäkin haavoittuvaisempi ja jonka jo ennestään heikko pelaajamateriaali kuihtui lähes olemattomiin kevään pelaajakauppojen seurauksena.
Tyler Arnason
82 22+33=55 -13 16pim 16:33
Alkukauden erittäin vaisusti ja ailahtelevasti pelannut Tyler Arnason osoitti kevätpuoliskolla toisen NHL-kauden kirouksen olevan pelkkää puhetta. Joukkueen sisäisen pistepörssin 55 pisteellä voittaneen Arnasonin tehot olivat kiitettävät huomioonottaen päävalmentaja Brian Sutterin alkukauden julkinen kritiikki nuorukaista kohtaan, vuodenvaihteen vajoaminen aina nelosketjuun asti sekä helmikuun lopussa tapahtunut välikohtaus Sutterin kanssa Nashvillessä.
Kevään hurjasta hyökkäysvireestä huolimatta Arnasonin otteissa näkyi jo viime kaudelta tuttu ailahtelevaisuus ja laiskuus. Yhdysvaltalaiskeskushyökkääjä tuskasteli märkää ruutia marraskuun 9. päivän ja joulukuun 7. päivän aikasella maalittomalla putkella, mutta kykeni silti esimerkiksi maaliskuussa takomaan yhdeksän maalia ja yhdeksän syöttöpistettä. Lisäksi Arnasonin luokattomat aloitukset sysäsivät aloitusvastuun erittäin usein ketjutovereille tehden nuorukaisesta usein keskushyökkääjän ja laiturin sekoituksen.
Mark Bell
82 21+24=45 -14 106pim 17:37
Aneemisen Blackhawks-joukkueen ehdottomiin koko kauden aikaisiin valopilkkuihin lukeutuneen Mark Bellin 21 maalia ja 45 pistettä osoittivat vihdoin, ettei nuorukaisen junioriaikojen hurjat hyökkäystehot olleet pelkkää sattumaa. Vaikka Bellin tehot olivat koko joukkueen mukana syyskaudella varsin vaisut, räväkkä laituri petrasi pistetilastojaan hurjalla tahdilla kevätpuoliskolla.
Tuomo Ruudun ohella joukkueen fyysisintä peliä esittänyt Bell joutui alkukaudella tyytymään fyysiseen peliin erikoistuneiden kolmos- ja nelosketjujen rooleihin - vaikkakin päävalmentaja Brian Sutter onnistui syksyllä taikomaan jokaisesta ketjusta eräänlaisen taklausketjun. Keväällä auennut paikka ykkösketjuun Alexei Zhamnovin ja Steve Sullivanin rinnalle näytti kuitenkin Bellin kykenevän muuhunkin kuin rymistelyyn nuorukaisen takoessa pisteitä kuin liukuhihnalta.
Helmikuun pelaajakaupat rikkoivat kuitenkin Bellin ja etenkin Steve Sullivanin loistavasti sujuneen yhteiselon. Sullivanin kaupan vaikutukset näkyivätkin kakkosketjuun joutuneen Bellin otteissa merkittävästi kanadalaislaiturin pystyessä loppukaudesta enää satunnaiseen pistetehtailuun. Yleisilmeeltään Bell oli silti koko kauden ajan joukkueen ehdottomia valopilkkuja.
Kyle Calder
66 21+18=39 -18 29pim 17:07
Tuttua rymistelyä, kulmavääntöjä ja maalinedustaistelua esittänyt Kyle Calder teki varmuudella ainakin puolet 21 maalistaan juuri maalin edestä. Räkämaalien ja erityisesti maalinedusohjausten erikoismiehen tehot olivatkin erittäin vaisusta syyskaudesta huolimatta varsin hyvät: 21 maalia ja 18 syöttöpistettä.
Vasta keväällä hyökkäystehojenkin osalta vireeseen päässyt Calder kiitti Alexei Zhamnovin ja Steve Sullivanin kauppojen johdosta vapautuneesta suuremmasta roolista ja paukutti loppukevään Tuomo Ruudun ja Mark Bellin ohella mukavia lukemia taululle. Maaliskuun 4. päivänä murtunut jalka päätti kuitenkin Calderin noususuhdanteen ikävällä tavalla pakottaen kanadalaislaiturin koko loppukaudeksi sairaslomalle.
Kokonaisuudessa kaksijakoisen kauden pelannut Calder kykeni täyttämään oman roolinsa melko hyvin. Kärkitason joukkueessa Calder olisi takuuvarma kolmosketjun raataja, mutta materiaaliltaan heikkotasoisessa Blackhawks-rykelmässä nuorukainen joutui ajoittain kantamaan liian suurta vastuuta hyökkäyspäässä.
Eric Daze
19 4+7=11 -7 0pim 18:56
Kroonisista selkävaivoista kärsivä Eric Daze jatkoi tuttua trendiään joutumalla selkänsä vuoksi jälleen kerran sairastuvalle. Jo kuluneen kauden alussa selkäkipuja valitellut Daze passitettiin pitkän harkinnan jälkeen lopulta joulukuun 2. päivä selkäleikkaukseen, joka piti kanadanranskalaisen poissa kaukaloista kaikkiaan 14 viikkoa. Kolmas selkäleikkaus vuodesta 2000 lähtien asetti lukuisia kysymysmerkkejä miehen NHL-uran jatkolle, mutta paluu tositoimiin aivan kauden lopulla kumosi ainakin hurjimmat kauhukertomukset.
Erittäin rikkonaisen ja vajaan kauden pelanneen Dazen hyökkäystehot jäivät luonnollisesti varsin vaisuiksi. Silti 11 pistettä vain 19 ottelussa heikkotasoisen joukkueen ykkösmaalipyssynä ovat tyydyttävä suoritus - huomioiden erityisesti alkukauden ikävät selkävaivat. Tulevia kausia ajatellen Dazen selkä luo kuitenkin varmoja kysymysmerkkejä kanukkilaiturin ja koko organisaation taipaleelle, sillä terveenä ja motivoituneena Daze pystyy olemaan erittäin vaarallinen maalipyssy, selkävaivaisena ainoastaan turha rasite.
Matt Ellison
10 0+1=1 -3 0pim 12:40
Kevään pelaajakauppojen ja loukkaantumisten seurauksena ensiesiintymisen NHL-jäillä tehnyt Matt Ellison kiekkoili Blackhawks-nutussa kaikkiaan 10 ottelussa. Helmikuun 1. päivänä Ryan Vandenbusschen niskavamman vuoksi Blackhawks-kokoonpanoon kutsuttu Ellison käväisi jopa ykkösketjussa Alexei Zhamnovin ja Kyle Calderin rinnalla, mutta seilasi muuten lähes jokaisessa vitjassa.
Ensimmäisellä NHL-visiitillään myös ensimmäisen NHL-pisteensä tehnyt Ellison passitettiin All-stars-tauolla takaisin farmiin Norfolk Admiralsiin. Farmikomennus ei kuitenkaan jäänyt pitkäksi, sillä kanadalaisnuorukainen kutsuttiin jo helmikuun 19. päivä takaisin Blackhawks-kokoonpanoon. Maaliskuun 5. päivään asti kestänyt toinen visiitti ei tuonut Ellisonin pistetilille lisäystä, mutta näytti sen sijaan nuorukaisen kykenevän pelaamaan mallikkaasti myös keskushyökkääjänä - vaikkakin kokonaisuudessa Ellisonin NHL-visiitit osoittivat hänen tarvitsevan vielä oppeja AHL-tasolla.
Matt Keith
20 2+3=5 -5 10pim 11:27
Yksi farmijoukkue Norfolk Admiralsin kuluneen kauden aikaisista parhaista pelaajista, Matt Keith, pääsi vihdoin helmikuun 24. päivä maistamaan täysin oikeutetusti NHL-kaukaloiden ilmapiiriä. Ville Niemisen kauppaaminen Calgary Flamesiin aiheutti Blackhawks-kokoonpanoon miesvajeen, jota Keith kutsuttiin paikkaamaan.
Kakkos- ja nelosketjujen välillä liikkunut Keith esitti heti ensimmäisestä NHL-ottelustaan lähtien kylecaldermaista räväkkää ja periksiantamatonta peliä. Sinnikäs yritys ja energisyys palkittiin lopulta maaliskuun 2. päivä syntyneellä uran ensimmäisellä NHL-maalilla sekä valmennusjohdon ylistävillä lausunnoilla. Ilo jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä Keith passitettiin maaliskuun 5. päivä takaisin farmiin.
Lähes välittömästi, helmikuun 8. päivä, Blackhawks-kokoonpanoon takaisin kutsutun Keithin toinen visiitti NHL-ympyröissä kesti aina kauden lopulle asti. Kaikkiaan 20 ottelua Blackhawks-paidassa pelannut Keith jätti kaiken kaikkiaan viidellä tehopisteellään ja energisellä pelityylillään erittäin positiivisen kuvan itsestään sekä tulevaisuuden potentiaalistaan, vaikka nuorukaisesta ei välttämättä ykkösketjun voimahyökkääjää tulisikaan.
Igor Korolev
62 3+10=13 -15 22pim 11:10
Pitkään Blackhawks-kannattajia vihastuttaneen Igor Korolevin passitus farmiin Norfolk Admiralsiin harjoitusleirin päätteeksi loi jo uskomuksia venäläisveteraanin NHL-uran päättymisestä. Tuomo Ruudun pikkuvammat syyskaudella mursivat kuitenkin uskomukset organisaation johtoportaan kutsuessa Korolevin marraskuun 6. päivä mahdollisen suuremman loukkaantumisen hätäavuksi. Myöhempi Jason Strudwickin loukkaantuminen jätti Korolevin lopulta koko kaudeksi Blackhawks-kokoonpanoon.
Pääasiassa kolmos- ja nelosketjuissa sekä laiturina että keskushyökkääjänä pelanneen Korolevin kausi oli kaikin puolin täysin mitäänsanomaton. Kaikkiaan 62 ottelussa saalistetut 13 pistettä olivat ainoastaan statistiikkaa, sillä heikkotasoisessa Blackhawks-kokoonpanossakaan Korolev ei kyennyt tarjoamaan mitään varteenotettavaa hyötyä. Todennäköisesti ilman hinnakasta sopimustaan Korolev olisikin jo ajat sitten hautautunut farmijoukkueiden tomuihin.
Päävalmentaja Brian Sutterin aivoitusten johdosta jopa ylivoimapeliaikaa saaneen Korolevin paikoitellen huimat peliminuutit olivat vain esteenä nuorten pelaajien kehitykselle. Tasakentällisillä venäläisveteraani oli käytännössä pelkkää kokoonpanon täytettä. Mies pystyikin ainoastaan alivoimalla tarjoamaan edes välttävää apua nuorentuneelle joukkueelle. Kuluneeseen kauteen päättynyt sopimus onkin varmuudella Korolevin viimeinen Blackhawks-organisaatiossa.
Quintin Laing
3 0+1=1 1 0pim 11:57
Blackhawks-kokoonpanossa vierailleiden lukuisten tulokkaiden ehdottomiin yllätysnimiin lukeutuu 24-vuotias keskushyökkääjä Quintin Laing. Vaikka Laing on ehdottomasti farmijoukkue Norfolk Admiralsin sinnikkäimpiä taistelijoita ja samalla kuluneen kauden parhaita pelaajia, kanadalaiskeskushyökkääjän NHL-debyytti olisi jäänyt erittäin todennäköisesti tekemättä ilman Brett McLeanin helmikuun 29. päivänä tapahtunutta aivotärähdystä.
McLeanin korvaajaksi kutsutun Laingin NHL-visiitti jäi ainoastaan kolmen ottelun mittaiseksi, mutta toi mukanaan muun muassa miehen ensimmäisen NHL-pisteen. Jo maaliskuun 5. päivä takaisin Admirals-kokoonpanoon passitettu Laing ei Blackhawks-nutussa häikäiseviä suorituksia esittänyt, mutta hyvin sujuneet pudotuspelit farmissa ja periksiantamaton asenne saattavat poikia lisää NHL-visiittejä tulevilla kausilla.
Brett McLean
76 11+20=31 -11 54pim 17:33
Harjoitusleirillä vihdoin Blackhawks-vakiokokoonpanoon itsensä raivannut Brett McLean oli alkukauden harvoja onnistujia. Koko joukkueen säälittävästä taaperruksesta huolimatta McLean pystyi mallikkaaseen yhteispeliin erityisesti Steve Sullivanin kanssa nakuttaen samalla kiitettävästi pisteitä. McLeanin alkukauden pirteiden otteiden ainoana varjopuolena olikin oikeastaan lukuisat typerät jäähyt, jotka kostautuivat aivan liian usein vastustajien ratkaisevina maaleina.
Harjoitusleirin hyvien otteiden, mutta erityisesti avainpelaajien loukkaantumisten vuoksi niin sanotuissa ykkös- ja kakkosketjuissa viilettänyt McLean kertoi osaltaan karua kieltä joukkueen luokattoman heikosta tasosta. Vaikka McLean pelasi pirteästi alkukaudella ja vaikka mies saalistikin lopulta mukavat 31 pistettä, kanadalaiskeskushyökkääjä olisi huipputason joukkueissa korkeintaan nelosketjun materiaalia.
Syyskaudella hyviä otteita esittäneen McLeanin tahti hiipui kuitenkin kevään koittaessa. Mark Bellin, Kyle Calderin, Tuomo Ruudun ja Tyler Arnasonin hitaasti käynnistyneet moottorit syrjäyttivät vauhtiin päästyään McLeanin tunkkaisesti puuskuttavan diesel-koneen. Kauden kevätpuoliskolla kakkos- ja kolmosketjuissa sekä keskushyökkääjänä että laiturina pelannut McLean vajosikin tavallisten kuolevaisten pariin osoittaen soveltuvansa kenties sittenkin parhaiten marginaalisempiin rooleihin.
Travis Moen
82 4+2=6 -17 142pim 10:57
Täydellisestä tuntemattomuudesta harjoitusleirin suurimmaksi yllättäjäksi noussut Travis Moen oli luonnollisesti myös kuluneen kauden suurimpia yllättäjiä. Viime kaudella farmijoukkue Norfolk Admiralsissa kolmosketjussa raataneen Moenin sinnikäs yritys palkittiinkin kuluneella kaudella Blackhawks-vakiokokoonpanon paikalla sekä kaikkiaan kuudella NHL-tehopisteellä.
Myös Blackhawks-kokoonpanossa kolmos- ja nelosketussa tahkonnut Moen oli koko kauden alivoimapelin vakiomiehiä. Tuskallisen hitaista sementtijaloistaan huolimatta 22-vuotias kanadalainen kykeni sijoittumisellaan ja pelinluvullaan kiitettävään jäähyntappoon. Moenin marginaaliset kyvyt hyökkäyspäässä rajoittivat nuorukaisen roolin tasakentällisillä pelattaessa kuitenkin lähinnä hyökkäyspyssyille huilia antaviin lyhyisiin vaihtoihin.
Moenin periksiantamaton asenne, pyyteetön työnteko ja sinnikäs yritys illasta toiseen kaukalon kummassakin päädyssä olivat erityisesti päävalmentaja Brian Sutterin mieleen. Erittäin marginaalisista taidoistaan ja uskomattoman hitaista jaloistaan huolimatta Moen olikin yksi joukkueen harvoista kaikki runkosarjaottelut kiekkoilleista pelaajista.
Scott Nichol
75 7+11=18 -16 145pim 15:46
Energistä peliä ja luotettavuutta aloituksiin tuomaan toivottu Scott Nichol lunasti häneen kasatut odotukset mainiosti. Lähes koko kuluneen kauden kolmosketjun keskushyökkääjänä tahkonnut Nichol kävi kakkos- ja nelosketjuissakin loukkaantumisten ja tervehtymisten seurauksena, mutta pääasiassa kanadalaissentterin rooli keskittyi lähinnä puolustavammaksi raatajaksi.
Joukkueen parhaana aloittajana Nichol kaapi lähes poikkeuksetta kaikki oman pään tärkeät aloitukset, mutta luuti aloitusympyrässä yllättävän paljon myös hyökkäyspäässä. Hyvien aloitusten, mutta myös nopeutensa vuoksi Nichol oli Blackhawks-alivoiman ehdottomia luottonimiä. Erinomaisen taistelutahtonsa ja esimerkillisen asenteensa vuoksi kanukkiveteraani sai Jon Klemmin kauppaamisen jälkeen myös varakapteenin A-kirjaimen rintaansa.
Puolustusavujensa vuoksi tärkeässä puolustavassa roolissa vaikuttaneen Nicholin pistesaldo jäi varsin ymmärrettävästi vaisuksi: 18 pisteeseen. Vähäisistä pisteistä huolimatta Nicholin kausi oli kokonaisuudessaan melko hyvä. Kevätkaudella näkynyt turhautuminen sekä tästä seuranneet useat typerät jäähyt loivat ainoita tummia pilviä kanadalaisen kauteen. Ajoittaisen hiiltymisen ja ylikuumenemisen vuoksi ei olekaan ihme, että Nicholin 145 jäähyminuuttia olivat joukkueen korkeimmat lukemat. Yllätyksenä ei myöskään välttämättä tullut Nicholille maaliskuun 27. päivä langetettu kahden ottelun pelikielto tämän iskettyä mailalla Minnesota Wild -puolustaja Filip Kubaa.
Eric Nickulas
21 1+1=2 -6 8pim 13:45
Keväisten pelaajakauppojen seurauksena joukkueeseen puhtaana täytemiehenä hankitun Eric Nickulasin kausi oli Blackhawks-nutussa täysin mitäänsanomaton. Ville Niemisen kauppaaminen Calgary Flamesiin pakotti Blackhawks-johtoportaan täyttämään kokoonpanon miesvajauksen hätäavulla, joka oli tässä tapauksessa helmikuun 24. päivä waivers-listalta napattu 29-vuotias Nickulas.
St. Louis Bluesissa suurimman osan kaudestaan pelannut Nickulas pystyi vihdoin kuluneella kaudella vakiinnuttamaan paikkansa edes jossain määrin NHL-kokoonpanossa. Vuodenvaihteen jälkeen Bluesissa vähälle peliajalle jääneen ja lopulta waivers-listalle laitetun Nickulasin kannalta siirto Blackhawksiin oli kuin pelastus. Suoraan kakkosketjuun istutettu Nickulas ei kuitenkaan kyennyt kummempiin suorituksiin myöskään uudessa seurassaan.
Kakkos- ja kolmosketjujen välillä sahanneen Nickulasin esitykset eivät jättäneet mitään erityistä mainittavaa. Hyökkäyspäässä tehottomasti kiemurrelleen yhdysvaltalaislaiturin avut lepäsivät käytännössä välttävässä alivoimapelaamisessa, vaikka mies ei kahdensuunnan hyökkääjänä erikoisesti loistanutkaan. Pelkästään kokoonpanon täytteeksi hankittu Nickulas saakin etsiä seuraavaksi kaudeksi uutta työnantajaa.
Ville Nieminen
60 2+11=13 -15 40pim 11:45
Vaikean ja pettymysten täytteisen viime kauden Pittsburgh Penguinsissa pelanneen Ville Niemisen panoksen odotettiin kasvavan nuorentuneessa Blackhawks-joukkueessa. Energisyyttä ja räväkkyyttä tuomaan toivotun Niemisen kausi jäi kuitenkin yhtä epäonnistuneeksi kuin Penguinsissakin. Kaivattu energisyys oli poissa ja räväkkä Nieminen nähtiin käytännössä enää lehtien palstoilla.
Suuret odotukset Niemiseen asettaneelle päävalmentaja Brian Sutterille suomalaislaiturin vaisut otteet olivat kenties karvain pettymys. Vaikka Nieminen kykeni ajoittain tuttuun peliinsä ja täyttämään roolinsa esimerkillisesti, tamperelaisen kone ei käynnistynyt missään vaiheessa täydellä teholla. Koneen yskiminen oli osittain ymmärrettävää, sillä Sutterin mustalle listalle lopulta joutuneen Niemisen oli hyvin vaikea esittää parastaan kolmos- ja nelosketjuissa suoduilla jämäminuuteilla.
Koko kauden alivoimapelissä Mark Bellin parina loistanut Nieminen osoitti kuitenkin pystyvänsä kelvollisiinkin otteisiin. Etenkin syyskaudella joukkueen parhaan jäähyntappokaksikon muodostanut duo oli muutoin aneemisen joukkueen harvoja valopilkkuja. Tasakentällisin vaisua peliä esittäneen Niemisen piina Sutterin silmätikkuna päättyi lopulta helmikuun 24. päivä organisaation kaupattua suomalaisen Calgary Flamesiin vaihdossa farmihyökkääjä Jason Morganiin ja ehdolliseen varausvuoroon.
Igor Radulov
36 4+7=11 -2 18pim 12:14
Viime kauden päätteeksi seitsemässä ottelussa viisi maalia iskeneen Igor Radulovin odotettiin jatkavan kuluneella kaudella pistetehtailuaan. Hurjat odotukset nuoren venäläisen niskaan asettaneet lehdistö ja kannattajat saivat kuitenkin pettyä pahasti Radulovin pelin takkuillessa silmiinpistävästi. Ykkös- ja nelosketjujen välillä kiertänyt nuorukainen oli kuin eri pelaaja: viime kaudella nähty sähäkkyys ja ennakkoluulottomuus olivat poissa - maalivainu ties missä.
Kauden Blackhawks-kokoonpanossa aloittaneen Radulovin tie veikin lopulta joulukuun 31. päivä farmiin Norfolk Admiralsiin. Kaikkiaan 36 ottelua Blackhawks-nutussa pelanneen Radulovin neljä maalia 11 tehopistettä olivat luonnollisesti suuri pettymys. Admirals-kokoonpanossa jatkuneet vaisut esitykset sekä useat pressikatsomokomennukset loivat jo hätäisimpien huulille uhkakuvia ikuisesta lupauksesta ja menetetystä tapaukseesta.
Nuorena, 21-vuotiaana, pelaajana Radulov ehtii kuitenkin vielä kehittyä ainakin välttäväksi NHL-kiekkoilijaksi. Kenties kulunut kausi osoitti, että Radulov tarvitsee sittenkin vielä ohjausta ja opetusta farmitasolla ja että turhaan panikointiin ja kiirehtimiseen ei ehkä ole tarvetta. Mikäli Radulov ei parin vuoden päästä ole NHL-kokoonpanon vakiopelaajana, ikuisen lupauksen ja menetetyn tapauksen leimat ovat oikeutettuja.
Tuomo Ruutu
82 23+21=44 -31 58pim 16:24
Naurettavia piirteitä saaneet sopimusneuvottelut, kannattajien sekä lehdistön yltiöpäinen suitsutus meren kummankin puolen ja näiden tuomat uskomattomat odotukset sekä paineet loivat Tuomo Ruudulle varsin vaikeat lähtökohdat ensimmäiselle NHL-kaudelle. Pitkään kaivatusta ja kehutusta nuorukaisesta odotettiin välitöntä pelastajaa pohjamudissa ryömineelle joukkueelle.
Odotukset ja suitsutukset huomioon ottaen Ruudun alkukausi oli erittäin vaisu ja epäonnistunut. Nuorukainen ei kyennyt saalistimaan kauden ensimmäisissä 36 otteluissa kuin viisi tehopistettä seilaten ykkös- ja nelosketjujen välillä samalla kun koko joukkue oli vajonnut hiljalleen liigan kellariin. Ensiaskeleita NHL-kaukaloissa ottava Ruutu esitti toki syyskaudella ajoittain hyvinkin haparoivia otteita ollen paikoitellen täysin ulkona pelistä. Joukkueen fyysisintä peliä viljelleen Ruudun kovat taklaukset ja liika innokkuus veivätkin nuorukaisen hyvin usein ulos tilanteista.
Polvivammasta toipuvan ja tulokaskauttaan pelaavan 21-vuotiaan nuorukaisen alkukausi oli vaisuista pisteistä huolimatta vähintään tyydyttävä. Fyysisillä otteillaan Ruutu kykeni tuomaan kaivattua piristystä muutoin aneemiseen joukkueeseen sekä erityisesti palauttamaan muistoja vanhasta kovasta Blackhawks-identiteetistä. Ilahduttavaa oli myös suomalaisnuorukaisen monipuolisuus ja kyky pelata kiitettävästi niin laidassa kuin keskelläkin. Kuitenkin vasta kauden kevätpuolisko käynnisti Ruudunkin koneen kunnolla.
NHL-ympyröihin hiljalleen tottunut ja vammoistaan vähitellen tervehtynyt Ruutu takoi kevätauringon paisteessa pistetilastoihin hurjia lukemia, josta parhaina osoituksina helmikuussa tilille merkitty uran ensimmäinen Gordie Howe -hatrick, maaliskuun 15 ottelussa saalistetut kahdeksan maalia ja kahdeksan syöttöpistettä sekä valinta samaisen kuukauden parhaaksi tulokkaaksi. Kauden päätyttyä Ruudun valinta joukkueen arvokkaimmaksi pelaajaksi The Hockey Newsin toimesta loi hyvän kevätpuoliskon ohella vahvaa uskoa loisteliaaseen tulevaisuuteen.
Muhkeista tehoista ja uskomattomasta potentiaalista huolimatta loppukauden merkityksettömät ottelut eivät kuitenkaan välttämättä kerro koko totuutta suomalaisnuorukaisen kyvyistä: vasta tulevat kaudet ja todellinen pudotuspelipaikan metsästys kertovat onko Ruudusta yhdeksi joukkueen avainhahmoista ja ratkaisijoista. Seuraavilla kausilla kun vastustajatkin vartioivat Ruutua varmasti tarkemmin tietäessään tämän taidot ja kyvyt.
Steve Sullivan
56 15+28=43 -7 36pim 21:18
Joukkueen avainpelaajien, Alexei Zhamnovin ja Eric Dazen, alkukauden vakavat loukkaantumiset nostivat Steve Sullivanin väistämättä nuorentuneen Blackhawks-parven yksinäiseksi tukihahmoksi. Yksin joukkuetta johtamaan kuvitellun Sullivanin harteille kasatut odotukset olivat luonnollisesti erittäin epärealistiset, vaikka kanadalaislaituri olikin ollut viimeisten kausien aikana yksi joukkueen kovimmista pistenikkareista.
Vaikka loukkaantumisten luomat odotukset olivatkin epärealistiset, Sullivanin alkukausi oli kokonaisuudessaan varsin vaisu. Kauden puolivälissä joukkueen sisäistä pistepörssiä johtaneen Sullivanin 22 pistettä olivat pettymys, vaikka veteraanin ympäriltä puuttuivatkin tukea antavat huippupelaajat ja rinnalla viilettivät nuoret lupaukset. Pelkät pistetilastot eivät kuitenkaan luoneet synkkiä pilviä Sullivanin kauteen. Näkyvimmät murheet tulivat epätasaisesta ja ailahtelevasta pelistä, jonka seurauksena myös pistetehtailu oli hyvin katkonaista ja jaksoittaista.
Kesän aikana nuorentunut joukkue olisi kaivannut veteraaneilta juuri esimerkillisiä ja erityisesti tasaisia otteita. Vuoristoradassa jo valmiiksi istuneet nuoret olisivatkin kaivanneet vaunun jarrumieheksi tasapainoista konkaria - ei ailahtelevaa ja itsekin vuoristoradan kyydissä sinkoilevaa veteraania. Sullivanin epätasaisiin otteisiin nähden päävalmentaja Brian Sutterin antama avoin kritiikki olikin osittain oikeutettua, mutta samanaikainen Sutterin omien suosikkipelaajien selkään taputtelu luokattomista esityksistä huolimatta söi väistämättä pohjaa koko palautteelta.
Koko joukkueen mukana keväällä hyökkäyspäässä piristynyt Sullivan kaunisteli tilastojaan saalistaen lopulta 56 Blackhawks-kokoonpanossa pelatussa ottelussa 43 pistettä. Kevätpuoliskolla otteitaan petranneen Sullivanin yli neljä kautta kestänyt taival Blackhawks-organisaatiossa päättyi kuitenkin yllättäen helmikuun 17. päivä sikariportaan päättäjien kaupatessa tämän yleisön suuren suosikin Nashville Predatorsiin vaihdossa vuosien 2004 ja 2005 toisen kierroksen varausvuoroihin.
Shawn Thornton
8 1+0=1 2 23pim 9:58
Kauden kevätpuoliskolla kolmeen otteeseen loukkaantumisten tuuraajana Blackhawks-kokoonpanossa vierailleen Shawn Thorntonin kausi kului pääasiassa farmissa Norfolk Admiralsissa. Ainoastaan kahdeksan ottelua NHL-kaukaloissa pelannut kanadalaislaituri pystyi vähäisten esitystensä puitteissa täysin samaan kuin Travis Moen ja osittain samaan kuin Ryan Vandenbussche. Silti erityisesti päävalmentaja Brian Sutterin suosikkipelaajaksi muodostunut Moen pelasi koko kauden Blackhawks-nutussa.
Kokemattomampana pelaajana 26-vuotias Thornton jäi myös Vandenbusschen jalkoihin joukkueen nyrkkiosaston hierarkiassa. Blackhawks-organisaatiossa Thorntonin tulevaisuus onkin sinetöity käytännössä Vandenbusschen mahdolliseen jatkoon, sillä hyvin samanlaisina keskisarjan nyrkkisankareina toinen sulkee väistämättä toiselta portit NHL-kokoonpanoon - kahden hyökkääjänä pelaavan goonin peluutus kun ei ole sekään kuulunut joukkueen systeemiin täysipäiväisesti useaan kauteen.
Ryan Vandenbussche
65 4+1=5 -10 120pim 6:16
Joukkueen hyökkääjistä vähiten peliaikaa saaneen Ryan Vandenbusschen rooli oli selkeä. Kovaluisen laiturin tehtävä oli ainoastaan hoitaa vaaditut nyrkkiosaston velvoitteet tai vaihtoehtoisesti suoda avainpelaajille hengähdystaukoja. Silti Vandenbussche lukeutui oman roolinsa vuoksi joukkueen tärkeimpien pelaajien joukkoon. Ainoastaan tammikuisen niskavamman vuoksi 17 ottelusta poissa ollut Vandenbussche kuuluikin koko kauden vakiokokoonpanon miehistöön.
Vaikka Vandenbussche ei raamiensa vuoksi välttämättä pärjännyt liigan johtaville nyrkkisankareille, kanadalaisveteraani pystyi hyvin usein omalla taistelutahdollaan ja rautaisella asenteellaan sytyttämään muun joukkueen. Vandenbusschen jatko organisaation palkkalistoilla riippuu pitkälti kovan luokan goonien saatavuudesta, sillä vaikka mies onkin periksiantamattomuuden ja taistelutahdon perikuva, joukkue kaipaisi ehdottomasti kovemman luokan mörssäriä avainpelaajien suojelijaksi.
Pavel Vorobiev
18 1+3=4 1 4pim 12:47
Kauden Blackhawks-kokoonpanossa aloittaneen Pavel Vorobievin tie vei jo marraskuun 17. päivä farmiin Norfolk Admiralsiin. Tulokaskauttaan pelanneen Vorobievin farmikomennuksen takana piilivät luonnollisesti vaisut tehot hyökkäyspäässä, mutta erityisesti laiska asenne ja fyysistä peliä kaihtaneet otteet. Kulmavääntöihin ja ruuhkatilanteiden rymistelyyn halukkaaksi luonnehditun venäläisen yleisilme olikin varsin odottamaton.
Kaukalossa päämäärättömästi kaarrelut ja kontaktitilanteihin haluttomasti ajautunut Vorobiev sai maaliskuun alkupuoliskolla uuden mahdollisuuden näyttää kykynsä NHL-kaukaloissa. Kahden ottelun mittaiseksi jäänyt visiitti ei kuitenkaan tarjonnut syksyyn nähden mullistavia muutoksia. Alakuloiset esitykset jatkuivatkin koko kevään farmissa tuoden mukanaan muutaman pressikatsokomennuksenkin. Silti, vaikka tulokaskauttaan pelaavan 22-vuotiaan Vorobievin kausi oli ennakko-odotuksiin nähden suuri pettymys, nuorelle venäläislaiturille on syytä antaa aikaa kehittyä ja osoittaa onko hän todella ensimmäisen kierroksen varauksen arvoinen vai pelkkä menetetty tapaus.
Mikhail Yakubov
30 1+7=8 -12 8pim 13:24
Viime kaudella erittäin vaisusti farmissa Norfolk Admiralsissa kiekkoilleelta Mikhail Yakubovilta odotettiin kuluneella kaudella selkeää parannusta. Vaikka kulunutkin kausi jäi tehopisteiden osalta varsin laihaksi, nuori venäläiskeskushyökkääjä osoitti silti piristymisen merkkejä niin farmissa kuin visiiteillään Blackhawks-kokoonpanossakin. Yakubovin otteista huokui ennen kaikkea kovempi taistelutahto ja rautaisempi asenne kaukalon jokaiseen tapahtumaan.
Steve Sullivanin loukkaantuminen marraskuun 28. päivä mahdollisti Yakubovin uran ensimmäisen kutsun NHL-kaukaloihin. Heti ensimmäisessä ottelussaan ensimmäisen NHL-maalin iskenyt Yakubovin visiitti kesti ainoastaan joulukuun 31. päivään asti. Runsaan kuukauden mittainen vierailu osoitti kuitenkin 22-vuotiaan venäläisen kyvyt kentän kummassakin päässä sekä huomattavasti ammattimaisemman asenteen viime kauteen verrattuna.
Vaikka Yakubovin otteista huokui varsin luonnollisesti kokemattomuus, nuorukainen pystyi paikoitellen oivaltaviin syöttöihin sekä upeisiin pelinrakenteluihin. Alkutalven hyvät otteet NHL-kaukaloissa poikivat Yakuboville toisen kutsun Blackhawks-kokoonpanoon maaliskuun 5. päivänä. Kauden loppuun asti kestänyt toinen visiitti vahvisti uskoa venäläiskeskushyökkääjän kykyistä ja potentiaalista kehittyä vähintään NHL-tason kolmosketjun keskushyökkääjäksi, joskin vaisusti sujuneet ottelut Admirals-paidassa loivat väistämättä pieniä kysymysmerkkejä.
Alexei Zhamnov
23 6+12=18 -8 14pim 19:34
Jo kesällä selkävaivoja valitelleen Alexei Zhamnovin alkukausi jäi erittäin lyhyeksi. Zhamnovin sitkeät selkäkivut sysäsivät joukkueen kapteenin jo kolmen runkosarjaottelun jälkeen sairastuvalle. Leikkauksen vaatinut kipeä selkä pitikin Zhamnovin lopulta kaukaloista sivussa aina joulukuun 31. päivään asti rajoittaen 33-vuotiaan konkarin esiintymiset Blackhawks-kokoonpanossa ainoastaan 23 otteluun.
Joukkueen selkeän ykköskeskushyökkääjän menetys oli nuorentuneelle joukkueelle kova takaisku, joka kulminoitui varsin esimerkillisesti silmiinpistävästi kangerrelleeseen maalintekoon. Vuodenvaihteen jälkeen kaukaloihin palannut Zhamnov osoittikin tärkeytensä piristämällä joukkueen hyökkäystehoja merkittävästi auttamalla samalla muiden pelaajien maalihanojen aukeamista.
Umpikujaan ajautuneet sopimusneuvottelut ja Zhamnovin lehdistön kautta selvinnyt halu siirtyä mestaruudesta taistelevaan joukkueeseen veivät kuitenkin jälleen kerran Blackhawks-kapteenin vieraille vesille. Helmikuun 19. päivä Philadelphia Flyersiin siirtyneen Zhamnovin kauppaaminen oli miehen omiin lausuntoihin sekä kariutuneisiin sopimusneuvotteluihin nähden hyvin odotettu.
Rikkonaisen kauden pelanneen Zhamnovin kauppaaminen pelasti organisaation aivanpelaajansa menettämiseltä kesällä ilman minkäänlaista korvausta. Ennen kaikkea kauppa kuitenkin vapautti itse venäläisveteraanin tuskastuttavista paineista, odotuksista sekä epärealistisista vertauksista entiseen yleisön suureen suosikkiin Jeremy Roenickiin. Runsaat yhdeksän kautta Blackhawks-kokoonpanossa liian suurissa saappaissa tarponut Zhamnov pääsikin vihdoin ansaitsemaansa paineettomampaan rooliin.
