Viime kauden jälkeen Ted Leonsisilta tuli selkeä viesti sekä faneille että GM George McPheelle: palkkakustannuksia on pienennettävä. Käytännössä tämä tarkoitti, että suureksi pettymykseksi osoittautunut Jaromir Jagr saisi lähteä, jos vain löytyisi ottajia. Mutta kuten kaikki NHL:ää vähänkin seuraavat tietävät, ei kukaan halua joukkueeseensa pelaajaa, jonka palkka vie jo yksinään kolmasosan monen joukkueen pelaajabudjetista. Tilannetta ei yhtään helpota, että kauden jälkeen on edessä pelaajayhdistyksen ja NHL:n väliset tiukat keskustelut mm. mahdollisesta palkkakatosta. Niinpä, huolimatta kaikenlaisista huhuista pitkin kesää, kaikki Capitalsien suuripalkkaiset pelaajat jatkavat joukkueessa, ja palkkakustannusten karsimisesta kärsii joukkueen puolustus.
Sykora-show, osa 2: ”Tulen, en tule, tulen, en tule”
Kulunut kesä oli tapahtumarikas Caps-faneille. Jagria, Langia ja Kölzigiä kaupattiin huhuissa milloin minnekin, draft-viikonloppuna organisaatio varasi monen mielestä aivan ”vääriä” poikia (tosin harjoitusleiriin mennessä mm. allekirjoittaneen mielipide ykkösvaraus Eric Fehristä oli jo kääntynyt), ja nähtiinhän jo toista kesää peräkkäin Petr Sykora-show.
Viime vuonna Sykora ja Capitals eivät päässeet ajoissa yhteisymmärrykseen sopimuksen yhdensuuntaisuudesta ja palkasta. Tänä kesänä sopimuksen yksityiskohdat eivät tuottaneet ongelmaa, ja Caps ehtikin jo julkaista heinäkuun alussa päässeensä yhteisymmärrykseen Sykoran kanssa . Heinäkuun 15. päivän jälkeen valkeni kuitenkin, että Sykora ei ollut (tietämättömyyttään?) allekirjoittanut sopimuspaperia ajoissa, ja näin herran siirtyminen NHL:ään ei onnistuisi ilman sopimuksen purkamista Euroopassa. Sykora oli valmis ostamaan itsensä ulos Pardubicen paperista, mutta joukkue halusi sen verran isoja ”kipurahoja”, että Sykora jatkaa kuluvan kauden Tshekeissä. Ehkä näemme miehen Washingtonin paidassa kaudella 05-06…
Lähes välittömästi Sykoran tilanteen selvittyä Caps teki kolmen vuoden sopimuksen vuoden 2002 ykköskierroksen varauksensa, Aleksander Seminin, kanssa. Seminin lisäksi toinenkin saman kesän ykkösvaraus, Boyd Gordon, teki myös kolmen vuoden sopimuksen. Näiden omien varauksien lisäksi Caps hankki viikkoa ennen kauden alkua kolmos-nelosketjuihin lisää leveyttä poimimalla waiver-draftissa Brian Willsien Coloradosta ja Dennis Hamelin Ottawasta. Hamel viihtyi joukkueessa kolme päivää, jonka jälkeen McPhee kauppasi hänet takaisin Ottawaan.
Hyökkäystä suuremmat muutokset koettiin puolustuspäässä, josta kesän aikana häipyi puolet runkopelaajista. Calle Johansson siirtyi jäältä katsomon puolelle: hän vastaa jatkossa organisaation Skandinavian kykyjenetsinnästä. Sergei Goncharin rinnalla loistavan kauden pelanneen Ken Kleen kanssa oli jo keväällä selvää, ettei palkasta puhuttaessa oltu lähelläkään samoja lukuja. Niinpä Klee jatkaa uraansa Torontossa.
Caps hankki kesän aikana kolme puolustajaa, mutta heistä yksikään ei paikkaa läheskään Kleen ja Johanssonin jättämiä aukkoja. Draft-viikonloppuna Nashvillesta hankittu venäläispuolustaja Aleksander Riazantsev pelaa jo tällä hetkellä Venäjän Superliigaa. Kesäkuun viimeisenä päivänä McPhee hankki oikeudet Dmitri Juskevischiin kompensaatiovarausvuoro mielessään, mutta venäläispuolustaja ei ole tehnyt tähän päivään mennessä sopimusta minkään NHL-joukkueen kanssa, joten Caps ei hyödy kaupastaan mitään. Kolmas puolustaja, suoraan Saksan DEL-liigasta hankittu John Gruden, on sentään nähty Piney Orchardin harjoitushallin jäillä, mutta runkopuolustajaksi ei kyseisestä herrasta missään nimessä ole.
Cassidylla parantamisen varaa
Siirtyminen farmijoukkueen valmentajasta maailman seuratuimman kiekkoliigan valmentajaksi ei sujunut ongelmitta Cassidyn kohdalla. Kun pelaajista osa on lähes samanikäisiä kuin valmentaja, ja he ovat pelanneet satoja NHL-otteluita enemmän kuin hän, niin pelaajien kunnioitus tulee ansaita valmennusnäytöin. Omien kommenttiensa mukaan Cassidy on huomattavasti viisaampi tämän asian suhteen toiseen kauteen lähtiessään. Sitä sopii toivoakin, sillä mikäli veteraanipelaajien kanssa ei tule toimeen, voi korvaaja penkin taakse löytyä apuvalmentajista (Carlyle ja Hanlon) nopeammin kuin Bondra kiertää kaukalon ympäri.
Kuluneella kaudella Cassidyn peluuttamisesta nousi esiin jokunen ikävä trendi. Joukkueen nelosketjun peliaika oli usein todella vähäinen. Usein nelosketju pelasi yhtenäisenä ehkä 3–4 vaihtoa pelissä, ja sen jälkeen ainakin joukkueen fyysinen osasto istui loppupelin penkillä. Kannattaako neljättä ketjua edes pukea kokonaisuudessaan, jos sitä ei käytetä? Neljännen, ja samalla fyysisemmän, ketjun käyttö antaisi lepoaikaa parhaille ketjuille ja samalla väsyttäisi vastustajan rivistöjä.
Toinen esiin noussut yksityiskohta on monien mielestä Cassidyn selkeästi havaittava entisten AHL-pelaajiensa suosiminen. Ei ole tavatonta, että uusi valmentaja hankituttaa tuttuja pelaajia joukkueeseensa, mutta jos NHL-joukkueeseen hankitaan ketjullinen valmentajan AHL-uralta tuttuja pelaajia, ei kaikki ole mielestäni kohdallaan. Alkavalla kaudella Caps-kokoonpanossa on viisi Cassidyn valmennuksessa Grand Rapidsissa pelannutta peluria. Etenkin puolustuksen Cassidy on miehittänyt AHL-alaisillaan, sillä Jason Doig, Joel Kwiatkowski ja John Gruden aloittavat kautensa ylhäällä.
Waiver-draftissa Caps ei ottanut kokenutta veteraanipakki Todd Simpsonia, vaikka tämä oli tarjolla ja tyyliltään juuri sellainen pelaaja, jota takalinjat olisivat kaivanneet. Sen sijaan McPhee yritti hankkia Ottawan farmipuolustaja Wade Brookbankin, joka pelasi Cassidyn alaisuudessa toissa kaudella. Vain yhteensattumaako? Jokainen päättäköön itse.
Tällä hetkellä farmissa oleva Ivan Ciernik oli viime kaudella Cassidyn vakiomies kokoonpanoon, jos tarvittiin korvaavia hyökkääjiä. Ciernikin lisäksi vain Andreas Salomonsson sai kutsun Portlandista kauden aikana, vaikka moni muukin olisi esityksillään näytönpaikan ansainnut. Tämä asia aiheutti Portlandissa jonkin verran pahaa verta. Näin voi ainakin päätellä Colin Forbesin kauden jälkeen antamista kommenteista, joissa mies antoi selkeästi ymmärtää, että määrättyjen pelaajien suosimista tapahtui. Etenkin tänä vuonna, kun farmissa tulee olemaan paljon omia varauksia, olisi enemmän kuin toivottavaa antaa näille nuorille hyvistä esityksistä kannustavia palkintovisiittejä myös ylös Washingtoniin.
Maalivahtiosastolla ei muutosta
Kuten joka vuosi kauden 97–98 jälkeen ei ykkösmaalivahdin paikasta ole ollut Washingtonin harjoitusleireillä todellista kilpailua. Olie Kölzig pelaa juuri niin paljon kuin haluaa, ja yleensä vielä hiukan enemmän kuin jaksaa. Alkavalla kaudella Kölzigin tulisi löytää vuosituhannen lopun Vezina-vireensä, mikäli haluaa joukkueensa jatkavan pelejä vielä huhtikuun alun jälkeen. Kevyen puolustajamateriaalin vuoksi jälleen on varmaa, Olien löytää torjuntamäärissä aivan liigan tilastojen kärkitiloilla.
Kakkosmaalivahtina jatkaa toista kautta pienikokoinen Sebastian Charpentier, joka viime kaudella pääsi pelaamaan 12 kokonaista ottelua. Pelimäärä tuosta tuskin kauheasti kasvaa tälläkään kaudella, ellei Kölzig loukkaannu. Mikäli Washingtonin maalivahdeista toinen loukkaantuu, tullaan farmista nostamaan ylös ensimmäisenä Maxime Ouellet.
Voiko AHL -puolustuksella pärjätä?
Mark Tinordi, Joe Reekie, Calle Johansson, Ken Klee. Mitä yhteistä näillä entisillä Caps-puolustajilla on? Aivan oikein, kaikki ovat finaalivisiitin ja sen jälkeisenä vuosina Capseissa pelanneita runkopakkeja, joille ei ole hankittu tasoisiaan korvaajia. Kun omista varauksistakaan ei ole pystytty koulimaan NHL-tasoisia runkopuolustajia, kylmä totuus on, että tällä hetkellä Caps-puolustuksessa on vain kaksi selkeästi NHL-tason puolustajaa: Sergei Gonchar ja Brendan Witt. Lopuista neljästä pelipaikasta taisteli harjoitusleirillä kymmenkunta puolustajaa, joiden yhteenlaskettu NHL-pelien määrä (489) ei riitä edes lähelle esim. Ken Kleen NHL-pelien määrää. Moni fani on toivonut jo vuosien ajan puolustusosaston nuorentamista, mutta tuskin kukaan toivoi aivan näin radikaalia muutosta.
Runkosarjan alkaessa näyttää siltä, että Washingtoniin jää seitsemän tai kahdeksan puolustajaa. Gonchar ja Witt muodostavat puolet ykkös- ja kakkospakkipareista. Wittin parina kauden aloittaa Capsien vuoden 2002 ykkösvaraus Steve Eminger, joka jo viime vuonna oli joulukuun alkuun asti mukana 17 ottelun verran. Goncharin pakkiparina aloitti harjoitusleirillä suomalaisille tuttu 10 NHL-ottelun Josef Boumedienne, mutta viimeisissä harjoitusotteluissa hänen paikkansa otti viime kaudella Ottawasta siirtynyt ja kolmisenkymmentä peliä kolmospakkiparissa tuolloin pelannut ”Cassidyn AHL-opetuslapsi” Joel Kwiatkowski.
Boumedienne saa kolmospakkiparissa parikseen Cassidyn toisen Grand Rapids -ajan luottopuolustajan, Jason Doigin, joka viime kaudella otti ennakkoluulottomasti paikan pelaavasta kokoonpanosta. Ylimääräisiksi pakeiksi näyttäisi jäävän fyysinen, mutta kiekollisessa pelissä epävarma, Rick Berry sekä Cassidyn alaisuudessa AHL:ssä ja viime kauden Saksassa pelannut 33-vuotias John Gruden, jonka edelliset NHL-ottelut ovat 90-luvun loppupuolelta. Seuran omista varauksista Nolan Yonkmanin parhaimmat näyttöpaikat menivät harjoitusleirillä sairastuvalla oloon, ja Jakub Cutta ei pystynyt vieläkään vakuuttamaan olevansa NHL-tasoa, vaikka viime kaudella eteenpäin Portlandissa menikin. Niinpä nuorukaiset aloittavat kautensa Portlandissa.
On todennäköistä, että omassa päässä tulee kauden aikana maalivalo palamaan melko useasti, jollei puolustukseen saada kokenutta vahvistusta. Olisi suoranainen ihme, mikäli puolustus, jonka toinen puoli on koottu muiden joukkueiden jämäpelaajista (Doig, ”Kiwi”, Boumedienne, Berry) voisi viedä Capsit pudotuspeleihin. Kumpikin Washingtonin lehdistä, sekä Post että Times, raportoikin viikonloppuna, että McPheellä olisi puolustajakauppoja tekeillä vielä ennen sarjan alkua. Nähtäväksi jää, mitä tapahtuu vai tapahtuuko ylipäänsä mitään. Mikäli kauppoja syntyy, tietänee se Berrylle tai Fortinille maiseman vaihtoa joko kaupan yhteydessä tai waiversin kautta.
Tänäkin vuonna suunnitelma B käyttöön
Viime vuonna Cassidy pyrki etsimään harjoitusleireillä hyökkäyspäähän tutkapareja, joiden ympärille voisi vaihdella kolmansia pyöriä. Tuolloin käytännön toteutusta sekoittivat Dainius Zubruksen ja Andrei Nikolishinin sopimusneuvottelut, jotka venyivät kauden alkuun. Tämän vuonna ajatuksena oli lyödä kolme ensimmäistä ketjua kasaan aikaisessa vaiheessa ja keskittyä niiden pelin hiomiseen. Ketjut näyttivät tältä viikko ennen sarjan alkua:
Grier - Nylander – Jagr
Semin – Lang - Zubrus
Konowalchuk – Halpern - Bondra
Pettinger – Gordon/Sutherby - Peat/Henry
Kaikki näyttikin hyvältä, sillä Zubrus, Lang ja Bondra olivat harjoituspeleissä joukkueen tehokkaimpia Jagrin, Halpenin ja Seminin peesatessa heitä hyvin. Tehoja löytyi kaikista kolmesta ketjusta, aivan kuten oli suunniteltu. Sitten Michael Nylander mursi jalkansa harjoituksissa ja ykkösketjun tutkapari hajosi vähintään kuukaudeksi. Jälleen kerran joukkue joutuu lähtemään sarjaan vajaalla kokoonpanolla.
Kip Millerille, ja samalla joukkueen nelosketjulle, Nylanderin loukkaantuminen avasi uusia mahdollisuuksia. Miller oli harjoitusleirin aikana vajonnut nelosketjuun, johon hänen pehmeä pelityylinsä ei kovinkaan hyvin sovi. Nylanderin loukkaantuminen avasi Millerin NHL-veljessarjan nuorimmalle sopivamman roolin kiekollisen ketjun sentterinä, ja samalla nelosketjuun saadaan koottua fyysisempi ja sen rooliin sopivampi koostumus.
Nelosen ketjukoostumus on vielä auki tätä kirjoitettaessa maanantai-iltana. Pelipaikoista taistelevat joukkueen nyrkkisankarit Stephen Peat ja Alex Henry, vuoden 2002 ykköskierroksen varaus Boyd Gordon, vuoden 2000 ykkösvaraus Brian Sutherby ja hienon harjoitusleirin pelannut Matt Pettinger. Perjantain waiver-draftin jälkeen pelipaikoista taistee myös Coloradosta tullut, farmisarjoissa hyvin pisteitä tehnyt, Brian Willsie.
Nelosketjun paikoista taistelevasta seitsikosta vain Gordon, Sutherby ja Peat voidaan lähettää farmiin ilman waiversin läpäisemistä. Todennäköistä onkin, että Gordon lähetään Portlandiin hakemaan suurempaa roolia kuin Washingtonissa tarjolla olevat jämäminuutit. Silti hyökkääjiä on vielä liikaa, etenkin jos kausi aloitetaan kahdeksalla puolustajalla. On mahdollista, että McPhee pyrkii tekemään vielä kaupan, jolla pyritään sekä vahvistamaan puolustusta että varmistamaan, ettei pelaajia menetetä ilmaiseksi waiversin kautta. Liipaisimella saattavat olla Peat, joka on jostain syystä menettämässä ykkösfighterin rooliaan Henrylle, sekä Pettinger hyvistä harjoitusleiriesityksistä huolimatta.
Keskinkertaista erikoistilannepelaamista
Viime kaudella Capsien ylivoima oli luokatonta, kun vertaa sijaa 14 ylivoimatilastossa nimilistaan pelaajista, jotka ylivoimaa pyörittivät. Syykin tähän keskinkertaisuuteen on selkeä: Jagr. Tshekki tykkää pyörittää ylivoimaa oikealta reunalta ja mielellään koko kaksiminuuttisen ajan. Koska Caps-viivamiehet, Bondra ja Gonchar, ovat leftin miehiä, he eivät pääse vetämään suoraan Jagrin syötöistä. Tämän takia vastustajien oli helppo pimittää Jagr, koska viivamiehistä ei tarvitse huolehtia niin paljon kuin silloin, jos peliä pyöritettäisiin vasemmalta puolelta, josta viivamiehet pääsisivät sivaltamaan suoraan syötöstä. Kun parhaat tykit eivät pysty käyttämään avujaan, jää ylivoimapeli usein tyypilliseksi Caps-ylivoimaksi eli sen täydellisen viimeisen syötön etsimiseksi.
Ratkaisuksi viimevuotiseen pulmaan on kokeiltu harjoituspeleissä kakkosylivoimassa Langia, joka rightin pelaajana pystyy jakamaan kiekkoa vasemmalta reunalta. Lisäksi Semin taitavana mailankäsittelijänä ja hyvän rannelaukauksen omaavana laiturina tuo lisävariaatiomahdollisuuksia.
Capitals oli monta vuotta tunnettu tiukasta ja loistavasta alivoimapelaamisesta. Viime vuosina kyseinen osa-alue on heikentynyt heikentymistään, ja viime kauden jälkeen Caps löytyikin kyseisen tilaston sijalta 28. Alivoimapelissä suurimpia ongelmia on ollut fyysisten puolustajien puute. Vastustajan hyökkääjät ovat saaneet rauhassa pyöriä Kölzigin ympärillä kenenkään häiritsemättä. Myös hyökkääjistä puuttuvat selkeät alivoimaspesialistit. Alivoimalla näkee jäällä monesti mm. Jagrin ja Langin, joiden tulisi pelata vain tasa- tai ylivoimalla. Jos annettaisiin kolmos-nelosketjun miesten hoitaa alivoimapelaaminen, myös kärkiketjuille jäisi enemmän hengähdysaikaa ja näin ylivoimalla ja tasakentin saatettaisiin tehdä jokunen maali enemmän.
Uusi sukupolvi tulossa
Poikkeuksena moneen aikaisempaan vuoteen organisaatiossa näkyy myös positiivisia merkkejä pitemmällä tähtäimellä. Milloin lie viimeksi, vaiko koskaan, Portlandissa ja Washingtonissa on pelannut kerralla niin monta seuran ykkös- tai kakkoskierroksen varausta kuin tulevalla kaudella tulee pelaamaan. Portlandissa tai Washingtonissa kauden aloittavat maalivahti Maxime Ouellet (1. kierroksen varaus 1999), puolustajat J-F Fortin (2. kierros 1997), Jakub Cutta (2. kierros 2000), Nolan Yonkman (2. kierros 1999), Steve Eminger (1. kierros 2002) sekä hyökkääjät Owen Fussey (2. kierros 2001), Brian Sutherby (1. kierros 2000), Boyd Gordon (1. kierros 2002), Aleksander Semin (1. kierros 2002) sekä Matt Pettinger (2. kierros 2000). GM McPhee saa harvoin kiitosta työstään, mutta draftauksessa mies on onnistunut viime vuosina hyvin. Tosin, suurin kunniahan onnistuneista löydöistä kuuluu kykyjenetsijöille.
Erityisesti kunniaa tulee antaa Ross Mahoneyn scouttaus-ryhmälle vuoden 2002 ykköskierroksen varauksista. Ryhmä Eminger, Semin, Gordon ei vakuuttanut allekirjoittanutta eikä montaa muutakaan fania varausajankohtana, mutta nyt täytyy vetää virtuaalipuukko pois Mahoneyn selästä. Koko kolmikko on näyttänyt olevansa jo nyt todella lähellä NHL-pelaajalle vaadittavaa tasoa, ja on hyvin mahdollista, että koko kolmikko avaa kautensa Washingtonissa.
Tällä hetkellä suurin hypetys on kohdistunut seuran kiekollisesti lupaavimpaan varaukseen sitten Bondran. Kyse on viime kaudella läpimurtonsa Venäjän pääliigassa tehneestä Aleksander Seministä, joka hieman yllättäen teki kolmivuotisen sopimuksen kesällä. Semin on yllättänyt monet valmiilla pelillään, vaikka sinällään hyvien otteiden ei pitäisi olla yllätys, sillä olihan Semin viime kaudella Venäjän liigan tehokkain pelaaja sarjan jälkimmäisellä puoliskolla sekä pudotuspeleissä. Vaikka venäläisnuorukaisella on vielä parannettavaa mm. fyysisyydessä ja pieneen kaukaloon tottumisessa sekä etenkin englannin kielen taidoissa, hän on jo nyt vakuuttanut sekä fanit että seurajohdon taidoillaan.
Mitä odottaa kaudelta?
Ennakon kirjoittajalle tuleva kausi tuntuu jo tässä vaiheessa jonkinlaiselta välivuodelta siksi, että joukkuetta, tai lähinnä sen puolustusta, ei ole vahvistettu, vaikka mahdollisuuksia siihen olisi ollut. Vaikuttaakin hieman siltä, että tähän kauteen lähdetään pelkästään säästämään kuluissa ja katsomaan mihin nykyisellä joukkueella päästään. Sitten mahdollisen työsulun jälkeen suunnitellaan jatkoa uudelleen.
Kaiken kaikkiaan odotukset eivät ole korkealla, koska
– puolustus on koottu lähinnä muiden joukkueiden kokemattomista jämämiehistä
– hyökkäyksessä on selkeän ykkössentterin sijaan kaksi eurooppalaista kakkossentteriä, jotka eivät vakuuta kun pelit tiukkenevat
– joukkueessa on liigan kallein pelaaja, joka ei ole ollut lähelläkään liigan parhaan pelaajan tittelin oikeuttavaa pelillistä tasoa
– seuruetta johtaa valmentaja, joka haalii joukkueeseensa entisiä farmipelaajiaan, ja GM, joka sallii tämän tapahtuvan
Kyseisillä lähtökohdilla jo pudotuspelipaikka olisi hyvä saavutus… Vai pilkistääkö jostain kaiken tämän negatiivisuuden keskeltä kuitenkin pienen optimistin pää, joka veikkaa joukkueen hitsautuvan hyvin yhteen alkukaudesta, vahvistuvan vuodenvaihteeseen mennessä kokeneella pakilla tai kahdella ja menevän loppujen lopuksi ensimmäisen kerran sitten kauden 1997–98 finaalivisiitin jälkeen pudotuspelien toiselle kierrokselle? Heh, ainahan sitä saa uneksia…
