Vantaalaisten kahden vuoden mittainen projekti päättyi menestykseen, eikä jättipottikaan ollut kaukana.
Runkosarjassa nopea suunnanmuutospeli ja neljän tasaisen ja taitavan hyökkäysketjun peli toi mukanaan kolmannen sijan, vaikka loukkaantumisia oli välillä ryhmän vaivana isoksi kiusaksi asti.
Pudotuspeleissä yhtälöön lisättiin vielä Joni Hallikaisen erinomainen maalivahtipeli, ja Kiekko-Vantaa nujersi paitsi Kajaanin Hokin, myös suosikkina välieräsarjaan lähteneen KooKoon. Hurmos oli huipentua mestaruuteen asti, mutta vaikka hyvän kauden täydellinen huipennus parhaimmillaan vajaan minuutin päässä olikin, käänsi Mikkelin Jukurit
lopulta finaalisarjan itselleen voitoin 3-2.
Menestyskauden jälkeinen aika ei Mestiksen ainoalle
pääkaupunkiseutulaiselle joukkueelle liikoja luvannut. Tommi Hannus, Ilari Filppula, Joonas Rönnberg ja viimeisimpänä Hannu Väisänen saivat sopimuksen SM-liigaan, mestarivahti Hallikainen suuntasi Norjaan, ja muutama peluri lähti uusien kokemusten perässä muihin Mestis-joukkueisiin. Vaihtuvuudeksi muodostui kutakuinkin puolet pelaajistosta.
Vielä kuukausi ennen kauden alkua näytti siltä, että vaikka Vantaalle oli Uudenmaan muista seuroista pelureita houkuteltu, ei joukkueesta saataisi yhtä iskukykyistä kuin edelliskaudella. Viime viikkoina Mestis-tasolle kovien nimien virta lohipaitaan on kuitenkin jatkunut, ja materiaali lienee kutakuinkin samaa tasoa kuin hopeakaudellakin.
Nymanin panos tärkeä
Joukkueen maalivahdeista Joni Hallikainen loisti panosten oltua keväällä korkeimmillaan, mutta runkosarjan aikana maalivahtipeli ei menneellä sesongilla ollut parasta mahdollista. Hallikainen haki kauden mittaan pelituntumaa olkapäävamman jäljiltä, Antti Niemi oli vielä liian kokematon, Sami Heinonen kävi vain kääntymässä, ja Mikko Strömberg ehti Ruotsista tulonsa jälkeen torjua vain pari peliä.
Uudella kaudella maalivahtipeli saattaa olla yksi vantaalaisten vahvuuksista - tai sitten ei. SaPKosta pääkaupunkiseudulle palanneella HIFK-kasvatilla Tomi Nymanilla on kykyjä paljoon, ja nuorukaisen erinomaiset
otteet harjoituspeleissä lupaavat paljon.
Vastuu- ja maalivahtivalmentaja Jarmo Kaupin valvovan silmän alla Nyman saattaa lukeutua Mestis-vahtien eliittiin, mutta päinvastainenkin mahdollisuus on olemassa. Nymanilla ei ole mainetta kaikkein helpoimpana mahdollisena persoonana, ja seurat ovat vaihtuneet joskus kovinkin tiuhaan.
- Nymanin maine ei pelota. Maalivahdit ovat usein erikoisia persoonia, ja Nyman on kypsynyt, kun ikää on tullut lisää. Yksilöitä on vain osattava käsitellä oikein, valmentaja Kauppi totesi Jatkoajan haastattelussa.
Toisena maalivahtina jatkaa tunnetun jalkapallovahti Antti Niemen täyskaima. Harjoituspeleissä Niemi on esittänyt varsin kelvollista torjuntatyöskentelyä, mutta ykkösmaalivahdiksi hänestä ei vielä ole, mikäli Nyman-kortti pettäisi.
Laajaa ja vahvaa
Puolustusmateriaali Kiekko-Vantaalla on yksi sarjan parhaista ja luultavasti kaikkein laajin. Ainoa varsinainen menetys on ollut Jonni Talaksen siirtyminen naapuri-Järvenpäähän. Runkopuolustajat Aki Kauppinen ja Thomas Heinrichs ovat korvattavissa, ja uusia tulijoita onkin
puolenkymmentä.
Tulokkaista ehkä eniten voidaan odottaa paluumuuttaja Tuomas Luotoselta, joka oli vantaalaisten ensimmäisellä Mestis-kaudella 2000-01 joukkueensa tehokkaimpia puolustajia. KJT:stä tullut, kovaa taklaava Patrik Lostedt
lienee toisella kaudellaan miesten sarjoissa kova luu. Harjoitusotteluissa näkyvin tulokas on ollut jokerinuorista lohipaitaan vaihtanut, kiekollisena tehokas Antti Nyrhinen.
Uusia vantaalaispakkeja ovat myös kaverukset Marko From ja Juha Kaunismäki, jotka ennen Vantaalle paluutaan olivat Hyvinkään Ahmojen runkopuolustajia, sekä Pekka Huhtaniemi (HIFK A), jolle ei suurta roolia liene luvassa. Toissa kaudella loistanut Kaunismäki oli viime talvena Hyvinkäällä
odotuksiin nähden vaisu, joten on kiintoisaa nähdä, terävöittääkö kotiinpaluu jälleen monipuolisen pakin kiekollista peliä.
Monista tulokkaista huolimatta tärkein lisä joukkueen puolustukseen lienee Matias Schantzin paluu SaiPasta muutama viikko ennen uuden kauden alkua. Näin Kiekko-Vantaan pudotuspelien tehopakkipari Schantz – Jukka Hakkarainen on jälleen koossa.
Menetettyä taitoa korvaamassa
Hyökkäysmateriaalissa Kiekko-Vantaalla oli viime talvena runsaasti nopeutta ja kiekollista taitoa. Kyseisiä ominaisuuksia joukkue myös menetti niin paljon, ettei samantyylisten korvaavien pelaajien löytäminen olisi ollut
mahdollista. Ilari Filppula, Tommi Hannus, Teemu Kuusisto, Pete Suonpää ja Ari-Pekka Pajuluoma muodostavat sellaisen hyökkääjäviisikon, jonka lähtö näkyisi ja tuntuisi minkä tahansa joukkueen kokoonpanossa. Kuin pisteenä i:n päälle alkavan kauden harjoituspeleissä loistanut Hannu Väisänen sai lisäksi pika-aikataululla itselleen sopimuksen SM-liigaan ja HPK:hon.
Vantaalaiskannattajien onneksi Kiekko-Vantaan on alueen selkeästi vetovoimaisin Mestis-joukkue, ja niinpä joukkue on saanut lähtijöiden tilallekin varsin päteviä pelimiehiä.
Suurimmat odotukset tulokkaista kohdistunevat Pelicansin liigarinkiin pyrkineeseen monipuoliseen haukkakasvatti Toni Mustoseen. Haukoista vantaalaishyökkääjistöön napattiin myös kahden suunnan sentterit Tuomas Forss ja Pekka Nöyränen.
Tyypillisintä vantaalaistyyliä edustaa neljäs Järvenpäästä joukkueeseen suunnannut hyökkääjä Miikka Lindholm. Erittäin nopea laitahyökkääjä on takuuvarma 25-30-tehopisteen mies, mutta maalipaikkojen tehokkaampi hyväksikäyttäminen saattaisi saldoa mukavasti vielä kasvattaakin.
Ehkä paras osoitus Kiekko-Vantaan hyökkäyksen hieman muuttuneesta tyylistä on Teemu Sainomaa. Pelicansista siirtynyt jokerikasvatti tuo Vantaalle paitsi liigakokemusta, myös nimenomaan kokoa ja fyysisyyttä liikkuvuuden ja pehmeiden käsien sijasta.
Tuorein sopimuslisä hyökkääjistöön on Tapparan kanssa kesän harjoitellut keskushyökkääjä Janne Jaakkola, joka oli tehokas harjoituspeleissä.
Kiinni kotiedussa
Joukkue on uudistunut enemmän kuin välttämättä olisi hyväksi, mutta toisaalta samojen kasvojen tuijoteltua toisiaan parin vuoden ajan tuonevat uudet pelaajat uusia tuulia ja energiaa mukanaan ryhmään, ja Jarmo Kauppi
on osoittanut kuuluvansa sarjan parhaisiin valmentajiin. Myös joukkuehenki on Kaupin valmennuskauden aikana ollut Vantaalla aina erinomainen, ja siihen on panostettu myös alkavan kauden ryhmää koottaessa.
Positiivisen signaalin ovat antaneet myös hyvin sujuneet harjoitusottelut. Voitoista kaikkein makein oli eittämättä puolustavan mestarin Tapparan kukistaminen, vaikka elokuun alun pelille ei juuri minkäänlaista painoarvoa asettaa voikaan.
Pelityylin muutos liikkuvasta taitopelistä kohti fyysisempää kiekkoa ei ole välttämättä ongelmaton juttu. Fyysisten pelaajien on ollut suhteessa vaikeampi menestyä Mestiksessä kuin liigassa, ja Jukuritkin on voittanut
kolme perättäistä mestaruuttaan nimenomaan pienillä, vikkelillä ja taitavilla miehillä.
Jatkoajan arvioissa Kiekko-Vantaa on sijoitettu neljänneksi. Jukurit on yhä edellä, ja sinne on nostettu myös kesän aikana kirkkaasti vahvistuneet KalPa ja Sport. Tiukan taistelun kotiedusta lohipaidat joutuvat käymään
myös KooKoon ja Hermeksen kanssa. Usein käytetyn sanonnan mukaisesti marginaalit ovat kuitenkin pieniä, ja Tikkurilassa saatetaan keväällä jälleen pelata Mestiksen loppuotteluita.
