Ensimmäisellä kierroksella tiistaina tuli selväksi, että puheet sarjan tasaisuudesta ja yllätysmahdollisuuksista eivät ole puppua. Selvimmän voiton kirjasi nimiinsä JYP, joka kaatoi Kärpät lukemin 3-0. Runkosarjan ykkönen Tappara säilytti myös kotietunsa nujerrettuaan SaiPan tiukan taistelun jälkeen 4-3. Kahdessa muussa otteluparissa nähtiinkin vierasvoitot. Blues kukisti mestaruutta puolustavan IFK:n 2-4 ja Jokerit puolestaan haki arvokkaan avausvoiton TPS:stä lukemin 1-2. Tasaisuudesta huolimatta jatkoajalle ei menty millään paikkakunnalla.
Seuraavassa tarjoamme raportit ensimmäisistä otteluista ja myös analyysejä ottelupareista ja joukkueista. Jatkoaika seuraa pudotuspelejä tiiviisti ja pyrkii tarjoamaan tulokset ja mahdollisuuksien mukaan myös peliraportit ja muuta aineistoa jokaiselta kierrokselta.
Kaikki pudotuspelikierrokset pelataan paras viidestä -periaatteella. Kotietu on aina runkosarjassa paremmin sijoittuneella joukkueella. Seuraavaksi ottelut jatkuvat torstaina 4.3.2004, jolloin vuorossa ovat runkosarjassa heikommin sijoittuneiden kotiottelut. Otteluiden tarkka aika ja paikka saattavat hieman vaihdella sen mukaan, mikä kaupungin hallitilanne kulloinkin on. Kiekkojännäri löytää parhaiten ajankohtaisen tiedon hallista ja kellonajasta Jääkiekkoliiton internet-sivuilta. Kyseisiltä sivuilta löytyy myös nopeaa tietoa janoaville ottelutulosten live-seuranta.
1. Tappara - 8. SaiPa
Otteluparissa kohtaavat sarjan viime vuosien menestyjät, sillä Tapparalla on plakkarissa mestaruus vuosimallia 2001 ja SaiPalla vuosimallia 2002.
Lähtökohdat
Vaikka vastakkain ovat runkosarjan voittaja ja kahdeksas, ei odotettavissa ole mikään läpihuutojuttu. SaiPalta löytyy useita miesten liigaa tällä kaudella tahkonneita pelimiehiä, ja liigajoukkueen kehnon menestyksen vuoksi seura satsannee kaikki saatavilla olevat pelimerkit A-junioreihin. Kentälle on heittää edustusjoukkueessa enemmän esiintyneistä mm. Teemu Paakkarinen, Kimmo Nevalainen, Juha Jokiraita, Janne Kolehmainen sekä Petteri Nokelainen. Muutama muukin juniorijoukkueen jäsen on päässyt vähintään kokeilemaan SM-liigavauhtia tällä kaudella.
Molemmista joukkueista löytyy siis voittamisen kulttuuria. SaiPalla on näissä kekkereissä mukana vielä joitakin pelaajia vuoden 2002 mestarijoukkueestakin. Runkosarjassa joukkueiden keskinäisissä kohtaamisissa nähtiin pelkästään murskavoittoja: ensin kaksi Tapparalle, viimeisin SaiPalle. Viimeisimmässä ottelussa kävivät myös tunteet kuumina, joten sähinää on odotettavissa.
Myös Tapparalla on useita liigassa esiintyneitä ja kyntensä näyttäneitä pelaajia: Teemu Nurmi, Anssi Salmela, Ville Mäntymaa, Petri Kontiola, Matti Hietakangas... Heidän esiintymisensä tässä ottelusarjassa on epävarmempaa, sillä myös SM-liigajoukkueella on useille heistä käyttöä - mutta ei varmastikaan kerralla kaikille, ja myös A-juniorien iskukyky pyritään ottamaan huomioon. Odotettavissa onkin, että Tapparan kokoonpano vaihtelee sarjan aikana enemmän kuin SaiPan.
Kenttäpelissä molemmilta joukkueilta löytyy siis kovia nimiä. Vaikka SaiPan kokoonpano on vahvistunut pudotuspeleihin ja runkosarjan osoittama tasoero on todennäköisesti hieman kaventunut, vaikuttaa Tappara muutamalla kovalla nimellä höystetyllä tasaisella ryhmällään vahvemmalta. Tapparan valttina on se, että kovatkin nimet ovat kuuluneet kiinteästi joukkueeseen kauden eri vaiheissa, kun heitä on kierrätetty välillä liigassa ja välillä A-junioreissa. SaiPalla on pienenä kysymysmerkkinä se, miten vain vähän A-junioripelejä pelanneet istuvat joukkueeseen ja vaikuttavat sen kemiaan.
Maalivahtipelissä SaiPalla on heittää maalin suulle runkosarjassa eniten Kiekkolehden tähtipalkintoja kerännyt Esa-Tapio Palmu, josta odotettaneen Lappeenrannassa suuria. Tapparaa puolestaan kohtasi hieman ennen pudotuspelejä epäonni, kun selvä ykkösvahti ja suurlupaus Pekka Tuokkola loukkaantui, ja ainakaan puolivälieräsarjaan ei miehestä liene torjujaksi. Perttu Mattanen on kyllä hänkin esittänyt runkosarjassa hyviä otteita, mutta etukäteiskaavailuissa SaiPalla näyttäisi olevan tällä osastolla selvä etu.
Arvio: Runkosarjan voittaja lähtee luonnollisesti sarjaan ennakkosuosikkina, ja onnistui tiukan taiston jälkeen pitämään kotiedun itsellään tiistaina. SaiPalle on elintärkeää lähteä voittamaan kotipelinsä, sillä Lappeenranta on Tapparalle paha paikka pelata. Mikäli SaiPa onnistuu kotipeleissään, on sillä todelliset mahdollisuudet yllätykseen ja Tapparan jatkosta pudottamiseen. Todennäköisintä kuitenkin on, että Tapparan kova rutiini riittää sarjan katkaisemiseen viimeistään neljännessä pelissä.
2.3.2004 Tappara-SaiPa 4-3 (1-0, 1-2, 2-1)
Ottelu oli varsinkin alussa sangen hermostunutta jääkiekkoilua. Ensimmäisen erän puolessavälissä alkoi tapahtua, kun SaiPan Pietari Kolhonen sai 2+2 korkeasta mailasta. Ylivoiman alku oli Tapparalta seisovaa ja tunnustelevaa. Jäähyminuutit ehdittiin pelata lähes täyteen, ennen kuin Antti Jaatinen pääsi lopulta lakaisemaan Karri Akkasen laukauksen paluukiekon jäitä pitkin verkon perille. Tämän jälkeen Tappara otti pelin selvästi hallintaansa, ja SaiPa oli todella hätää kärsimässä. Ainoastaan Palmun lukuisat haamupelastukset pitivät numerot entisellään, vaikka Tappara pääsi vilä kahdesti yrittämään ylivoimalla. Ei ihme, että Tapparan joukkueenjohtaja Mikko Pitkänen selitti hieman seisovaa ylivoimaa ja "liian hienon maalin" hakemista sillä, että vastustajan maalivahdista kehittyi jonkinlainen peikko joukkueelle. SaiPa sai ensimmäiset kunnolliset hyökkäyksensä vasta erän loppuminuuteilla. Torjunnat 1. erässä: Mattanen 3, Palmu 22 (!).
Toisessa erässä jatkettiin ensin siitä, mihin ensimmäisessä jäätiin. Tappara oli fyysisempi, taitavampi ja nopeampi. Vajaan neljän minuutin pelin jälkeen Ilkka Hakala pääsi 1-1-tilanteessa näyttämään esimerkkiä loppuun asti pelaamisesta, ja suti puoliksi maaten oman laukauksensa paluukiekon verkon perille: 2-0. Ensimmäisen erän loppupuolella ja toisen alussa Tapparalla oli tilaisuus mennä menojaan lopullisesti, mutta heikko viimeistely ja Palmun torjunnat pitivät SaiPan pelissä mukana.
Tapparan saatua ottelun ensimmäisen jäähynsä peli kääntyi totaalisesti. Ville Mäntymaa ehti vanheta jäähyaitiossa vain 27 sekuntia, kun SaiPa järjesti maalin edustalle hirveän hässäkän, josta Janne Kolehmainen pääsi lopulta iskemään kiekon sisään. Tämän jälkeen vieraat alkoivat luoda vaarallisia maalintekopaikkoja, ja vain vajaa kolme minuuttia myöhemmin sama mies oli asialla jälleen, tällä kertaa tasakentällisin läpiajosta, johon syötön tarjoili Kimmo Nevalainen. Loppuerä toteutti käänteistä käsikirjoitusta ensimmäiseen verrattuna: SaiPalla oli useita tilaisuuksia mennä menojaan, mutta Mattanen esitti tukun loistotorjuntoja, eikä lisämaaleja nähty. Tapparan kenttäpelaajat näyttivät valmentajansa Juha Juujärven sanoin miettivän jo kotiin lähtöä 2-0-tilanteessa, ja olivat täysin lamaantuneita vieraiden tasoitettua. Erän loppuun Saipan Jussi Lähde kuitenkin otti 2 minuuttia taklattuaan hieman huonossa tasapainossa olleen Jaatisen pää edellä laitaan, ja erän loppuun Tappara saikin painostusta jälleen aikaiseksi.
Kolmanteen erään oli kotijoukkueen kopissa punottu juonet kokonaan uusiksi, ja erän alun ylivoimatilanne hyödynnettiin tehokkaasti. Jo viiden sekunnin pelin jälkeen oli mies takatolpalla vapaana, mutta Palmun onnistui venyttää patjansa tielle. Neljä sekuntia ennen jäähyn päättymistä Anssi Salmelan siniviivalta lähettämä "Pekka Laksola -lepakko" leijaili kuitenkin hurjan maskin yli takayläkulmaan. Ylivoiman rauhoittivat hienosti syötöillään Matti Hietakangas ja Sami Suhonen. Kolmannessa erässä yleisölle tarjoiltiin kaiken kaikkiaan todella viihdyttävää kiekkoa: laidat ryskyivät, kiekko liikkui ja niin vauhtia kuin maalipaikkojakin riitti. Muutaman minuutin maalinsa jälkeen Salmela nousi sankariksi torjumalla SaiPan varman maalin Mattasen ollessa tilanteesta jo ulkona.
Vaikka vieraat hallitsivatkin kolmatta erää tasakentällisin, koituivat jäähyt lopulta heidän kohtalokseen. Tappara onnistui pysymään boksista poissa ja otti koko pelissä vain kaksi kakkosta SaiPan seitsemää vastaan. Kolmannen erän puolessavälissä nähtiin ottelun hienoin ja myös voitto-osumaksi osoittautunut maali, kun Tapparan ylivoima pelasi punakonetyyliin alivoimanelikon ja Palmun täydellisesti pihalle. Niklas Mattsson jatkoi siniviivalle saamansa syötön vasemmalle Teemu Nurmelle, joka puolestaan tarjoili poikittain maalin edustalle Teemu Koskiselle, joka sai siirtää lätyn täysin tyhjään verkkoon.
SaiPa ei kuitenkaan luovuttanut, vaan loi useita hiuksia nostattavia maalipaikkoja. Mm. Santtu Tahvanainen pelattiin upealla syötöllä puhtaaseen läpiajoon, mutta lirutus längistä ei uponnut Mattaselle. SaiPa tuli vielä maalin päähän, kun Tapparan puolustus lahjoitti parilla heikolla purulla tilanteen vieraille. Markus Rämä sai kiekon siniviivassa, otti tyhjät pois ja tälläsi kiekon Mattasen längistä maaliin aikaan 57.24. Reilua minuuttia myöhemmin vieraat saivat hyökkäysaluealoituksen ja ottivat aikalisän ja maalivahdin pois. Loppurutistus jäi kuitenkin laimeaksi, ja maali oli lähellä ainoastaan tyhjään verkkoon yrittäneelle kotijoukkueelle.
| haastattelut Tapparan valmentajan Juha Juujärven ja hyökkääjä Ilkka Hakalan mietteitä pelin jälkeen [ lue lisää ]
|
Kaikkiaan Tappara hallitsi mielin määrin ensimmäisen erän loppupuoliskoa ja toisen erän alkua. Sen jälkeen SaiPa hallitsi kenttätapahtumia tasakentällisin, mutta otti liikaa jäähyjä. Tappara teki kolme neljästä maalistaan ylivoimalla, joten jatkossa SaiPan on pysyttävä jäähyaitiosta poissa, mikäli mielii voittaa. Ottelun selvimmin erottuneet pelimiehet olivat Tapparan puolustaja Salmela, joka on tällä tasolla melko suvereeni, ja vieraiden maalivahti. Palmu piti ottelun ensimmäiset 25 minuuttia vieraita lähes yksinään mukana pelissä - ilman hänen loistopeliään olisi peli ollut selvä jo ensimmäisellä tauolla.
Toimittaja: Ilkka Virjo
2. HIFK - 7. Blues
Myös tässä otteluparissa ovat keskinäiset kohtaamiset menneet ristiin, eikä puolustavan mestarin IFK:n jatkopaikka ole kirkossa kuulutettu. Pääkaupunkiseudun junnukiekon ystäville tarjotaan herkkua olan takaa, kun kaikki ottelut pelataan lähietäisyydellä.
Lähtökohdat:
Pääkaupunkiseudun pudotuspelitaistelun joukkueiden keskinäiset kohtaamiset runkosarjassa menivät suhteellisen tasan. Kolmesta kohtaamisesta ensimmäiset kaksi päättyivät vierasjoukkueilla maalin voittoihin, ensin 5-6 Bluesille Helsingissä ja sitten 2-3 IFK:lle Espoossa. Viimeinen, paljon keskustelua herättänyt ottelu Helsingissä päättyi Bluesin 5-8 -voittoon. Vaikka joukkueilla olikin runkosarjasijoituksissa suurehko ero, ei ottelusarja ole etukäteen läheskään selvä.
Kolme viimeistä vuotta mitaleilla olleen IFK:n peli ei ole tällä kaudella ollut sitä mihin muutamalla edellisellä kaudella on totuttu. Varsinkin joulun jälkeen peli ei ajoittain meinannut luistaa lainkaan. Etenkin oman pään pelissä on ollut suuria ongelmia. IFK kokosi jälleen runkosarjan lopussa viime kauden mestarijoukkueen ykkösketjun Hautajoki-Porthen-Salonen, ja hyökkäyskalustosta löytyy myös loukkaantumisten takia takaisin A-junioreihin päätynyt sentteri Eetu Holma.
Bluesin kokoonpanosta löytyy useita liigakokemusta omaavia pelimiehiä. Aivan parhaalla mahdollisella juniorikokoonpanollaan Blues ei pudotuspeleihin kuitenkaan pääse. Joni Töykkälä ei saavuttanut runkosarjassa vaadittavaa ottelumäärää ja lisäksi Matti Näätänen siirtyi pelaamaan SM-liigaa Pelicansiin. Yksi Bluesin vahvuuksista löytyy maalinsuulta. Mika Oksan palattua liigajäille on Bluesin maalilla on pelannut liigastakin tuttu kova nimi Jere Myllyniemi.
2.3.2004 HIFK-Blues 2-4 (1-1, 1-1, 0-2)
Otteluparin ensimmäinen kohtaaminen päättyi tasaisen pelin jälkeen Bluesin 2-4 -voittoon. Ottelun ensimmäiset minuutit pelattiin ilman katkoja vauhdikasta peliä, jossa kiekko ei pysynyt pitkää aikaa pelaajien hallussa. Vajaan kahdeksan minuutin kohdalla IFK:n pelatessa alivoimalla vaisuhkosti puolikuntoisena A-junioreissa esiintynyt Eetu Holma karkasi läpiajoon ja viimeisteli harhautuksen jälkeen IFK:n 1-0-johdon. Bluesin tasoitus syntyi erän lopulla, kun Timo Sarriola pääsi irtokiekkoon ja laukoi sen etukulmasta pienestä raosta ohi Aku Limnellin.
Ottelun toisessa erässä ainoat tilastomerkinnät olivat kaksi maalia, jotka syntyivät erän ensimmäisellä puoliskolla. IFK:n johtomaali syntyi puolustaja Juha Uotilan oivan keskialueen syötönkatkon jälkeen. Uotila ja Harri Hautajoki pelasivat kiekon maalin kulmalle, josta Pasi Salonen jatkoi 2-1 -osuman Myllyniemen ohi. Bluesin tasoitus syntyi vain puolentoista minuutin kuluttua. Maalin alusti loistavalla karvauksellaan ottelun parhaana palkittu Antti Pihlström. Tasoituksen viimeisteli maalin edustalta Matti Uusivirta.
Ottelu ratkesi kolmannessa erässä, kun joukkueet pääsivät vuorotellen yrittämään ottelun toisilla ylivoimillaan. IFK ei onnistunut Jaakko Lehtosen rangaistuksen aikana, mutta Bluesin Matias Keränen käytti Paavo Torkkolan rangaistuksen hyväkseen. Ottelun viime minuuteilla Markku Flinck lisäsi Blues-johtoa tyhjään maaliin tekemällään osumalla.
Toimittaja: Mikko Vuori
3. JYP - 6. Kärpät
A-juniorien liigan tasaisuutta alleviivannee se, että kierroksen selvimmän voiton kuittasi runkosarjan kolmonen. Näin JYP piti kotiedun itsellään.
2.3.2004 JYP-Kärpät 3-0 (1-0, 2-0, 0-0)
Jyväskylässä nähtiin vauhtia ja vaarallisiakin tilanteita, kun JYP otti puolivälierissä Kärpistä ensimmäisen voiton luvuin 3-0. Katsojille tarjottiin komeita taklauksia ja maaleja, mutta ikävä kyllä loukkaantumisiltakaan ei vältytty. Jo avauserän ensimmäisillä minuuteilla Kärppien Tommi Paakkolanvaara sai iskua JYPin Tuomo Laukkasen mailasta, minkä seurauksena Kärpät saikin kokeilla ylivoimapelinsä kestävyyttä - tuloksetta. Paakkolanvaara kuitenkin palasi kaukaloon levättyään muutaman vaihdon.
Ajassa 14.59. Kärppien Teemu Metso joutui sortumaan koukkimiseen JYPin maalin edustalla ja pääsi lämmittämään 19 sekunniksi jäähypenkkiä. JYPin ylivoimakuvio lähti pyörimään helposti eikä Erkka Leppänen tarvinnut kauaa aikaa tähdätäkseen kiekon millintarkasti kohti Kärppä-vahti Joni Myllykoskelta vapaaksi jäänyttä yläkulmaa. Ensimmäisen erän lopulla paine Kärppien vaihtoaitiossa vaihtui epämääräiseksi mölinäksi, ja molemmat joukkueet lisäsivät vauhtia ja mm. JYPin Petteri Viitanen tarvitsi hetken levon toipuakseen kontaktistaan kaukalon päädyn ja kahden Kärppä-pelaajan kanssa.
Toinen erä oli niin hyvien kuin huonojen tapahtumien keskus. Kotijoukkueen riveistä Teemu Varjamo teki tuttavuutta jääpussin kanssa, ja liigamies Ari Kovanen sai kiekon jalkaansa. Varjamo palasi jäälle myöhemmin, ja Kovanenkin yritti, mutta lopulta kipu oikeassa jalassa vei voiton.
Erän tyhmimmästä teosta vastasi itseoikeutetusti Kärppien Heikki Huovinen. Turhaakin turhempi kahnaus vaihtoaition edessä ei jäänyt päätuomari Jarkko Kososelta huomaamatta, ja samaisen jäähyn aikana JYPin Juha Jääskeläinen pääsi huudattamaan yleisöä houkuteltuaan Timo-Pekka Heikkisen laukoman kiekon verkon perille. Tämän jälkeen Huovista ei kentällä enää näkynyt ennen erätaukosummeria.
Vaikka monen vatsa tuntuikin olevan jo täysi, Juha Jääskeläinen ja Tomi Bågman eivät jättäneet hommaa puolitiehen. Myllykoskelle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin antautua kolmannen kerran, kun Bågman tarjoili täydellisyyttä hiponeen poikittaissyötön vieressä nousseelle Jääskeläiselle. Taululla oli jo 3-0 ja Kärppien ahdistus tuntui nousevan entisestään.
Toisen erän lukuisat pikkuhaaverit johtivat kuitenkin kolmannen erän hieman rauhallisempaan tempoon. Harva siltikään ehti tylsistyä, sillä katsojien annettiin nauttia loppuun asti kovista taklauksista. Näiden lisäksi Kärppien Jaakko Järvitalon ja jyväskyläläisyleisön suosikiksi nousseen Henrik Forsbergin johdolla myös ryhmäkahnausten ja tappelunpoikasten fanit saivat herkkua maisteltavaksi. Vaikka ilmassa oli havaittavissa tunnepurkauksia, loppupeli pelattiin rauhallisilla mielin eikä mitään maailmaa mullistavaa enää nähty. Kärppien Juho Keränen vielä kokeili koko pelin silmätikkuna olleen Petteri Viitasen hermojen kestävyyttä, mutta välikohtauksen ainoa seuraus oli Keräsen tienaamat 2+10 minuuttia jäähypenkillä päätöserän loppupuolella.
Yksi JYPin ehdottomia sankareita oli kaksi maalia taiteillut Juha Jääskeläinen. Tilastomerkintöjen lisäksi hän viritti muutamaan kertaan 670-päisen yleisön aplodimyrskyyn kovilla taklauksillaan.
Mikäli Kärpät haluaa tosissaan taistella jatkopaikasta, sen olisi ehdottomasti karsittava tyhmät jäähyt pois ja lisättävä hyökkäyspelinsä tehoa. Vaisusta oululaisryhmästä parhaiten edukseen esiintyivät runkosarjassakin mellastanut kaksikko Juhamatti Aaltonen - Teemu Paakkolanvaara, mutta siltikin vasta 17-vuotias Aleksis Ahlqvist sai nollapelinsä lähes luvattoman vähällä työllä: vain 16 torjuntaa. Toisessa päässä Joni Myllykoski torjui peräti 42 kertaa.
Toimittaja: Salla Ritvos
4. TPS - 5. Jokerit
Kierroksen toisesta vierasvoitosta vastasi Jokerit, joka riisti runkosarjan neljänneksi sijoittuneelta TPS:ltä kotiedun niukasti.
2.3.2004 TPS-Jokerit 1-2 (0-1, 0-1, 1-0)
Ensimmäisessä ottelussa Helsingin Jokerit riisti Turun Palloseuralta kotiedun voittamalla tämän Kupittaan jäähallissa tiistaina lukemin 1-2. Jokerien ensimmäinen maali syntyi voitetun hyökkäyspään aloituksen seurauksena. Jokerisentteri Esa Kivistö sutaisi kiekon rystyltä kohti Tepsin maalivahti Juho Santasta, joka torjui vedon vaivoin. Paluukiekkoon pääsi Jukka Kallio kenenkään estelemättä ja helsinkiläislaituri vei vieraat maalin johtoon.
Narripakan toinen maali oli ylivoimamaali. Kiekko pelattiin siniviivalle Lasse Korhoselle, joka laukoi löysän rannevedon ohi hölmistyneen Santasen.
Kahden maalin johtoasemassa Jokerit pelasi kylmän rauhallisesti. Helsinkiläiset dominoivat keskialuetta ja harvat TPS:n hyökkäykset ohjattiin tylysti kulmiin.
- Jokerit pelasi viisaasti ja purki kiekot maltilla, TPS:n valmentaja JP Lehmus myönsi.
Kun ottelua oli jäljellä alle neljä minuuttia, TPS kavensi. Voitetun hyökkäyspään aloituksen jälkeen Jussi Makkonen lakaisi tarkan vedon ohi todella pahassa maskissa olleen Jokerivahti Joonas Hallikaisen.
- Naapuri pelasi paremmin. Meillä oli paikkamme ottelussa, mutta kuitenkin pelimme oli vielä jotenkin vaiheessa. Alku oli meiltä kuitenkin hyvä. Onneksi tässä on vielä otteluita jäljellä, sanoi Lehmus.
Yksi silmiinpistävä asia ottelussa oli Palloseuran pelätyn ykkösvitjan (Korpikoski-Makkonen-Virtanen) vaisut otteet. Valmentaja ei halunnut kuitenkaan leimata ketään erityisesti.
- Makkosen kenttä teki tärkeän maalin loppuun ja heidän esitykseen pätee ne samat asiat kuin koko joukkueeseenkin, totesi Lehmus.
Millä aseilla Jokerit sitten kaatuu Helsingissä?
- Omalla pelaamisella. Jokerit on sellainen kokenut kiekkovarma nippu, että heitä ei kerta kaikkiaan voi voittaa ellei anna 110 prosenttia ja yritä suurella sydämellä.
TPS vilisee mielenkiintoisia nimiä
TPS:n ykkösnyrkki siis ei ollut parhaimmillaan eilen. Kolmikosta kaksi - Jussi Makkonen ja Arttu Virtanen ovat saaneet peliaikaa liigajoukkueen kanssa. Varsinkin viimeksi mainittu on osoittanut kykynsä - paitsi A-juniorien toiseksi parhaana pistemiehenä - niin kyvykkäänä liigapelurina. Virtasen vahva ja kuvia kumartamaton pelityyli ja vahva intensiteetti niin taklauksissa kuin maalin edessä on tuonut Virtaselle tukevan jalansijan ensi kauden liigajoukkueeseen. Virtanen palasi juniorijoukkueen vahvuuteen loukkaantumisten hellitettyä emoseurassa.
Yksi turkulaisten hyökkäysarsenaalin mielenkiintoisimmista nimistä on B-junnuikäinen Makkosen ketjun kolmas lenkki Lauri Korpikoski, joka on aivan puskista saanut nimensä jopa NHL-scouttien tietoisuuteen. Korpikosken pelissä yhdistyy kiekollinen taito hirveään tsemppaamiseen ja intensiteettiin. Korpikosken peliä katsoessa muistaa taas miten hauskaa jääkiekon pelaaminen voi tuossa iässä ollaakkaan.
Maalivahtina häärii liigajoukkueenkin mukana ollut Juho Santanen, joka on yksi Urpo Ylösen "maalivahtiakatemian" lupauksia. Santanen on vartioinut turkulaisten maalia 32 ottelussa torjuntaprosentin ollessa 92,57.
Yksi nuorten avainpuolustajista, Simon Backman, on pelannut vain kymmenen ottelua A-juniorien mukana eikä ollut mukana eilisessäkään ottelussa, vaan pelasi miesten joukkueen mukana.
Puolustaja Henri Palmrooth kävi liigajoukkueen mukana yhdessä pelissä, mutta ei pelannut vaihtoakaan.
Turkulaisten joukkueessa on Korpikosken ohella iso nippu 1986 syntyneitä pelimiehiä - jos heitä miehiksi tahtoo kutsua. Ikä ei ole näkynyt kaverien asenteessa tai otteessa, sillä heidät erottaa kokeneemmista pelikavereista ainoastaan häkki-mallisesta kypärästä. Näitä nuoria kavereita ovat Tommi Laine, Ossipekka Lehtonen, Jussi Tapio sekä eilen ehkä koko joukkueessa pirteimmin pelannut Jarmo Jokila.
TPS:n vahvuus on vahva luistelu ja muutama isokokoinen laituri, joilla riittää kokoa möyriä kulmissa. Joukkue on kuitenkin aika kokematon.
Kokenut Jokerit pelaa kuin kone
Eilen Jokerien paras pelaaja oli heidän kylmänrauhallisesti torjunut maalivahtinsa Joonas Hallikainen. Nuorukainen ei tee näyttäviä torjuntoja - päinvastoin. Hänen työskentelyään seuratessa tulee olo, että kylläpä maalivahtina olo on helppoa.
Joukkueen kapteeni Esa Kivistö alusti maalin ja pelasi muutenkin hyvän ottelun. Hänen sentteröimä ketjunsa Marklund-Kivistö-Kallio loi vieraiden vaarallisimmat paikat. Muuten onnistujia on vaikea nimetä, sille Jokerit pelasi erinomaisesti joukkueena. Nuori narripakka toteutti orjallisesti pelisysteemiä.
Läpi kauden Jokerien paras pistemies on ollut Mikko Silvennoinen, jonka tehot 23+17=40 oikeuttivat koko sarjan pistepörssin seitsemänteen sijaan ja maalipörssin kolmanteen sijaan.
Yksi narripakan tehoikkaimpia pelaajia on ollut Dan Marklund sekä vielä B-junnuikäinen Roni Anderson.
Koko sarjan puolustajien pistepörssin voitti Lasse Korhonen, joka teki 41 ottelussa tehot 9+17=26. Muita mainitsemisen arvoisia puolustajia ovat nuorten MM-kisoista tutut Kevin Kantee ja Mikko Kalteva.
Sarja jatkuu torstaina Helsingissä.
Toimittaja: Antti Helminen
