Kausi 2000-2001 päättyi kouvolalaisen jääkiekkoilun kannalta murheellisissa merkeissä. Runkosarjan rämpiminen jatkui karsintasarjassakin, jossa KooKoo jätettiin tylysti jumboksi. Joukkuetta alettiin kasaamaan Suomi-Sarjaa varten. Seuran johto teki rohkean, mutta jälkikäteen katsottuna parhaan mahdollisen teon, pestaten valmentajakseen nimekkään Reijo Mansikan sekä iskukykyisen joukkueen. Satsaus palkittiinkin jo heinäkuussa, kun Joensuun Mestis-paikka vapautui, ja KooKoo nostettiin takaisin sarjaan, ohi sitä paremmin sijoittuneen Espoon Palloseuran.
Mukavasti sujuneet harjoitusottelut lupailivat hyvää, ja joukkue aloittikin runkosarjan pirteästi 3-6 vierasvoitolla UJK:sta. Jo ensimmäisellä sarjaneljänneksellä "kukot" olivat yli piste/peli -vauhdissa, keräten kaksitoista pistettä Reino Soijärven ja Timo Nurmbergin saalistaessa kovia teholukuja. Toinen neljännes lisäsi joukkueen pistesarakkeeseen kolmetoista pistettä. Varsinkin vieraissa peli kulki mukavasti: runkosarjan puoliväliin mennessä KooKoo ei ollut hävinnyt vieraissa kuin kome kertaa. Kotiyleisöä ei sen sijaan herkuilla pilattu: ensimmäisellä neljänneksellä kaatui kotona vain TuTo ja toisellakin vain Diskos sekä Kiekko-Vantaa.
Joulukuun lähestyessä otteet alkoivat viimein piristymään myös kotona. Joukkueeseen liittyi keskushyökkääjä Mikko Kinnunen SaiPasta ja Tomi Pölläsen, Kinnusen ja Mikko Mattilan muodostama kakkoskentällinen vähensi ykkösnyrkin maalintekopainetta. Joulutauon molemmin puolin osuikin KooKoolta vahva jakso - tuloksena kuuden tappiottoman ottelun sarja.
KooKoo todellakin oli kevään joukkue, kuten silloinen valmentaja Petteri Sihvonen edellisenä talvena lupaili. Tammikuun alussa KooKoo hävisi kolme ottelua perätysten, mutta sen jälkeen joukkue oli kevään kovakuntoisin, voittaen viidestätoista viimeisestä pelistä peräti kolmetoista. Pisteitä jälkimmäiseltä puolikkaalta kouvolalaiset keräsivät yhteensä 33 joka riitti toiseen sijaan runkosarjassa.
Runkosarjassa KooKoon yksi vahvuus oli suhteellisen laaja pelaajarinki. Ykkössentteriksi kaavailtu Antti Karhula ei pystynyt loukkaantumisten vuoksi pelaamaan kuin muutamassa ottelussa, luottomaalivahti Sami Heikkinen kokeili kunnon kestämistä yhdessä ottelussa ja Marko Leväsen kausi loppui solisluun murtumisen vuoksi lyhyeen. Omat juniorit paikkasivat kuitenkin hyökkäyspään menetykset hyvin ja Carl Grahn paransi otteitaan peli peliltä. Kakkosmaalivahdiksi joukkue hankki Ilveksen A-junioreista ruotsalaismaalivahti Peter Hamrenin, jonka vanhat vammat aiheuttivat nekin ongelmia.
Pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle KooKoo sai vastaansa runkosarjassa seitsemänneksi yltäneen FPS:n. Ennakkosuosikin peli ei kulkenut runkosarjan malliin, mutta osittain tuurin ja forssalaisvahti Luis Mastromarinonkin ansiosta KooKoo siirtyi ottelusarjassa 2-0 johtoon. Vastustaja ei päästänyt kuitenkaan löysäilevää KooKoota helpolla, vaan siirsi ratkaisun viidenteen peliin. Ratkaisupeliin kouvolalaisten palaset loksahtivat kohdalleen, ja se jatkoi välieriin 4-1 voiton turvin.
Välierissä vastaan asettui toinen kevään kovakuntoinen, Vaasan Sport. Sport oli selvittänyt oman ottelusarjansa TuToa vastaan yllättävänkin helposti neljässä ottelussa, ja KooKoon kunnon kestäminen olikin kysymysmerkki. Avauspeli oli kotijoukkueen neljäs viikon sisään, eikä siinä päästetty pelaajia helpolla, päinvastoin. Ottelu ratkesi KooKoon hyväksi Tomi Pölläsen maalilla vasta reilun sadan minuutin pelin jälkeen. Jatkossa molemmat voittivat kotonaan, joten avainpelaajien loukkaantumisista/puolikuntoisuudesta huolimatta KooKoo taisteli itsensä finaaliin voitoin 3-2.
Finaalivastustaja, hallitseva mestari, Mikkelin Jukurit oli kulkenut pudotuspeleissä lyhyimmän kaavan kautta, tiputtaen sekä Hermeksen että KalPan kesälomille suoraan kolmessa ottelussa. Lähes tuplaten pudotuspelejä pelannut KooKoo ei pystynyt haastamaan vastustajaansa millään tavoin, ja mikkeliläiset uusivatkin mestaruuden vakuuttavasti luvuin 3-0. Kaikki ottelut päättyivät Jukurien 5-1 voittoihin.
Kokonaisuutena KooKoon kausi oli erinomainen, varsinkin jos ottaa huomioon lähtökohdat. Suomi-sarjaan kasattu joukkue hitsautui kauden aikana todella tiiviiksi paketiksi, eikä alisuorittajia löydy joukkueesta kuin suurennuslasin avulla. Menneen kauden perusteella myös tulevaisuus vaikuttaa lupaavalta: Mansikan sopimus pitää miehen Kouvolassa ainakin ensi vuoden, eikä pelaajarintamallakaan ole odotettavissa suurempia mullistuksia. Kausi oli onnistunut myös taloudellisesti. Runkosarjan katsojamäärät toteutuivat budjetin mukaisesti, pudotuspeleissä yleisö löysi halliin mukavasti ja saihan joukkue vielä kakkostilastaan rahapalkinnonkin. Myös joukkueen virallinen tavoite, "sarjapaikan vakiinnuttaminen", ylittyi komeasti.
Hopeajoukkue
Maalivahdit:
Carl Grahn 9-
(36. 2,56 91,20 , 10. 3,09 91,74)
Kalle joutui hivenen yllättäen kantamaan vastuun KooKoon maalivahtipelistä Sami Heikkisen loukkaannuttua. Alkukaudesta Grahn ei vielä katsomoasiantuntijoita vakuuttanut, mutta keväällä hän oli Mestiksen ehkäpä kuumin maalivahti. Grahnin seikkailut maalin takana sekä huolimattomat avaukset aiheuttivat kauden mittaan monelle ylimääräisiä sydämentykytyksiä, mutta vastapainoisesti avasivat myös useita nopeita vastahyökkäyksiä. Torjui hyvin ensimmäiset laukaukset, mutta varsinkin syksyllä pelasi itsensä samalla liian usein pihalle, jolloin rebound oli helppo iskeä sisään.
Peter Hamren 8-
(6. 3,49 89,50 , 6. 3,06 90,85)
Hamren kävi ensimmäisen kerran Kouvolassa jo alkuvuodesta, mutta vanha vamma esti miehen pelaamisen. Hän tuli kuitenkin yllättäen takaisin ja pelasi loppukauden mukavasti. Täysin eri tyyppinen maalivahti kuin Grahn: rauhallinen eikä mene helposti jäihin.
Puolustajat:
Marko From 7
(44. 1 + 12 -2 52, 13. 2 + 0 +4 6)
Iso mutta pehmeä. Oli pulassa liukkaiden vastustajien kanssa ja joutui usein sitomaan jäähyn arvoisesti omassa päädyssä. Omaa kuitenkin hyvän pelinlukutaidon, mikä pelasti lukuisilta takaiskumaaleilta ja antoi kankeuden anteeksi. Paransi otteitaan kauden edetessä, ja oli lopulta KooKoon parhaita puolustajia pudotuspeleissä.
Tony Grönroos 9
(43. 12 + 19 +12 22, 13. 1+2 -3 10)
Joukkueen ykköspakki hyökkäyspäässä. Tonyn kova lämäri oli yksi sarjan kovimman ylivoiman salaisuuksista. Pudotuspeleissä punalamppu ei kuitenkaan syttynyt kuin kerran - viidestäkymmenestäkahdesta vedosta huolimatta. Suuressa roolissa ensi kaudellakin (toivottavasti).
Jani Haapalainen 8+
(37. 0 + 2 -7 10 , 8. 0+0 0 25)
Yksi kauden suurimpia posiitivisia yllättäjiä. Vasta kahdeksantoistavuotias Haapalainen ei esittänyt kauden mittaan mitään "ihmetekoja", mutta täytti oman paikkansa kaukalossa loistavasti. Säännöllisesti peliaikaa kerännyt lupaus ei kumarrellut koviakaan vastustajia.
Jukka-Pekka Holopainen 9
(41. 9 + 11 +11 26 , 13. 0 + 3 -3 6)
Luottopakin hyvä kausi palkittiin mm.kolmen liigapelin komennuksella Pelicanseissa. J-P oli KooKoon varmin puolustaja. Hyökkäyspäässä mies huudatti yleisöä harrastamalla näyttäviä maalinkulmalle nousuja. Potentiaalisin liigapelaaja kouvolalaispakeista.
Tero Ihantola 7
(43. 0 + 3 -4 49 , 13. 0 + 1 0 33)
Pienoinen pettymys. Ihantolalta odotettiin ennenkaikkea fyysistä peliä, mutta taklaukset olivat aika harvassa. Täytti kuitenkin paikkansa joukkueessa pelaamalla perusvarmaa puolustuspeliä Haapalaisen pakkiparina.
Mikko Outinen 8½
(42. 6 + 15 +4 20 , 11. 1 + 2 +4 16 )
Motti pelasi elämänsä kauden. Pistekiintiö tosin täyttyi jo syksyllä, mutta kuului silti joukkueen onnistujiin illasta toiseen. Joukkueen nestori näytti muille mallia ja karsi tavaramerkikseen muodostuneet kaatuilut ja muut mokailut minimiin. Loistavan kauden nupiksi pujotteli vielä finaaleissa läpi koko Jukuriviisikon!
Jari Raattama 7
(35. 5 + 6 +12 18 , 12. 0 + 1 -5 4)
Myös Kempeleen pojalta odotettiin ennen kautta enemmän. Pelasi hyvää puolustuspeliä, mutta ei pystynyt tukemaan hyökkäystä samalla lailla kuin vielä muutama kausi sitten teki.
Mika Rissanen 8½
(41. 1 + 3 +1 6 , 13. 0 + 0 -5 8)
Nuori Rissanen pelasi ensimmäisen kokonaisen Mestis-kautensa vahvoin ottein. Ei hävinnyt montaakaan kaksinkamppailua eikä täten kuluttanut jäähypenkkiäkään. Ilahdutti kouvolalaisyleisöä tarjoamalla kunnon töötin Ville Kiiskiselle keskialueella puolivälierissä. Tulevaisuuden luottopuolustaja KooKoolle?
Hyökkääjät:
Petri Anttila 7½
(37. 2 + 1 -4 0)
Pörräsi "junnuketjussa" mukavanlaisesti, mutta tehot jäivät puuttumaan. Kausi päättyi runkosarjan lopulla tulleeseen solisluuvammaan. Jatkanee kolmos- tai neloskentällisen laidalla.
Antti Huuhka 8
(36. 6 + 4 -7 20 , 13. 0 + 2 +1 2)
Tsemppasi joka pelissä kovalla sykkeellä: karvasi ylhäältä, ronkki ja taklasi. Kypärätemppu Diskosta vastaan todisti myös että maalintekokin onnistuu. "Junioreista" tehokkain, silti parannettavan varaa jäi vielä ensi kauteen.
Antti Karhula 8½
(16. 3 + 14 0 8 , 13. 1+13 +3 4)
Loukkaantumiset sotkivat paluumuuttajan kauden. Osoitti kuitenkin jäälle päästessään etteivät taidot ole hävinneet. Vei Pölläsen ja Katteluksen kanssa Sportia välieräsarjassa mennen tullen. Ehdottomasti yksi Mestiksen taitavimpia pelaajia.
Tatu Kattelus 9
(42. 19 + 21 +10 12 , 13. 11 + 6 +5 16)
Tatu palasi KooKoon paitaan näyttävästi tehden yhteensä kolmekymmentä maalia. Ykköskentän oikea laita teki arvokasta likaista työtä ja oli pudotuspelien paras pistemies. Pelityyliin ja -rooliin nähden pystyi välttämään rangaistusaition käsittämättömän hyvin.
Jari Keltanen 9-
(41. 5 + 8 -1 16 , 11. 2 + 2 -7 2 )
Mikäli joukkuelajeissa maalit jakautuisivat tasaisesti tehdyn työmäärän mukaan, olisi Keltsi kilpaillut jopa sarjan maalikuninkuudesta. KooKoon pienikokoisin pelaaja oli aina kentällä ollessaan karvaamassa ylimpänä, mutta myös ensimmäisenä puolustamassa. Varsinkin pudotuspeleissä Keltasen taistelu oli huikeaa. Valitettavasti tehot jäivät tällä kaudella vähäisiksi.
Mikko Kinnunen 8½
(28. 5 + 18 +9 55 , 13. 1 + -11 16)
Kesken kauden SaiPasta Kouvolaan siirtynyt Kinnunen muodosti runkosarjassa "kovan kakkosen" Pölläsen ja Mattilan kanssa. Rakensi maalipaikkoja hyvin, ja oli luultavasti koko sarjan paras aloittaja. Pudotuspeleissä tosin Kinnunen keskittyi lähinnä nahistelemiseen, ja saalisti murheelliset miinusluvut.
Marko Levänen 7
(28. 5 + 3 -9 12)
Myös Leväsen kausi loppui kesken solisluun murruttua. Ei ehtinyt esittää kummempia otteita, tosin alkukaudesta peli ei kulkenut joukkueellakaan samaan tahtiin loppukauden kanssa.
Teppo Liukkonen 8
(32. 0 + 2 -1 14 , 11. 0 + 0 0 0)
Maalivahtina Teppo ei tällä kaudella esiintynyt, mutta muut pelipaikat tuli kokeiltua. Nuorempi Liukkonen pelasi pääosan kaudesta laita- ja keskushyökkääjänä, mutta oli myös puolustuksen ensimmäinen varamies. Sai Mansikalta kehuja varsinkin puolustajana pelatuista peleistä.
Jani Luoma-Aho 7-
(35. 3 + 9 -5 16 , 9. 1 + 0 +1 6 )
Joukkueen kokenein hyökkääjä oli KooKoon harvoja alisuorittajia. Luoma-aho oli puolustavassa roolissa, mutta omissa soi liian usein, eikä mies mahtunut kokoonpanoon kaikissa otteluissa. Kärsi loukkaantumisesta välierässä.
Mikko Mattila 8½
(43. 18 + 10 +14 38 , 13. 3 + 2 -10 10 )
Paluumuuttaja Ruotsista pelasi vahvan runkosarjan tehden tärkeitä maaleja. Pudotuspeleissä tehot katosivat Pölläsen siirryttyä toiseen ketjuun, eikä peli kulkenut enää muutenkaan. Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä esitys.
Timo Nurmberg 9+
(40. 5 + 44 +13 80 , 5. 1 + 3 +2 6)
Keskelle siirtynyt Tinke sai runsaasti vastuuta ja luottamusta valmentajilta ja osoitti olevansa niiden arvoinen. Nurmberg voitti sarjan syöttöpörssin, pyöritti tehokkainta ylivoimaa ja oli Mestis-maajoukkueen kantavia voimia. Lahjakas taiteilijaluonne, joka pystyy kääntämään pelin kulun niin halutessaan - joko vie kiekon vastustajan alueelle tai hankkii näille jäähyn. Pelien kovetessa piti myös hermonsa hyvin kurissa, eikä ollut pudotuspeleissä (joista pystyi pelaamaan vain alle puolet) jäällä yhdenkään takaiskumaalin aikana.
Tomi Pöllänen 9½
(44. 28 + 23 +23 50, 13. 9 + 7 -1 2)
Liiga kutsuu KooKoon ja Mestiksen maalikuningasta? Taitava, nuori ja maaliahne pelaaja, jolla on asenne kunnossa. Paransi otteitaan kauden mittaan (tosin finaaleissa muun joukkueen tavoin tehoton) ja oli kevään paras pelaaja Mestiksessä. Laukoi hanakasti ja taisteli jokaisesta kiekosta.
Aki Sinkkonen 8+
(35. 5 + 6 +4 12 , 13. 1 + 3 0 6)
Puolustuspään ekspertti pelasi varsinkin loppukaudesta huikeita alivoimavaihtoja. Maalinteko tuotti vaikeuksia, paikkoja riitti kyllä vaikkapa maalimäärän tuplaamiseen. Pisti kaukalossa kaiken likoon itsestään.
Reino Soijärvi 8½
(44. 27 + 13 +2 36 , 7. 1 + 0 +1 6)
Oli keväällä maali/ottelu -tahdissa, mutta "rauhoittui" joulutauon aikana. Kilpailee Mikko Liukkosen kanssa sarjan parhaan sniperin tittelistä - kumpikin saattaa vain kurvailla valtaosan pelistä ja sitten iskeä kaksi ratkaisumaalia pelin loppuun. Olkapäävamma sotki Leppävirran Lemieux’n play-off -kuviot.
Teemu Timoskainen 8
(38. 7 + 9 +3 18 , 13. 2 + 3 -1 4)
Myös Timoskainen paransi peliään kevään myötä ja oli tahtopelaajana tärkeä mies KooKoolle. Potentiaalia suurempaan pistesaaliiseen olisi.
Mukana myös:
Mikko Bäckström
A-Juniorien maalivahti oli luukkuvahtina seitsemässä pelissä.
Sami Heikkinen
Joukkueen monivuotinen luottovahti ei pystynyt tällä kaudella auttamaan KooKoota kaukalon sisäpuolella. Kokeili pelaamista yhdessä pelissä, mutta nivusvamma äityi pahaksi, eikä riskejä haluttu ottaa. Pelihaluja ensi kauteen löytynee.
Mikko Koivistoinen
Junioreista nostettu hyökkääjä paikkasi loukkaantuneita hyökkääjiä kahdessa runkosarja ja kymmenessä pudotuspelissä. Jätti positiivisen kuvan varsinkin pudotuspeleistä, joissa taisteli jokaisesta irtokiekosta. Pelasi hyvillä otteillaa itsensä todennäköisesti ensi kauden joukkueeseen.
Ville Malm
Malm siirtyi AaKoosta Kouvolaan akuuttia maalivahtipulaa auttamaan. Ehti pelata vain kolme peliä ennen kuin Hamren palasi joukkueeseen. Kelpo luvut ja muutama komea torjunta.
Esa-Tapio Palmu
Kakkosmaalivahti pääsi pelaamaan syksyllä yhden vajaan pelin, jonka pelasikin hyvin: vain yksi päästetty maali Jukureita vastaan reilussa 56 minuutissa. Tammikuussa miehen vei Suomen Puolustusvoimat.
Valmentajat:
Reijo Mansikka ja Markku Mustonen 10-
Valmentajille ei paljoakaan parannettavan varaa jäänyt. He onnistuivat motivoimaan joukkueen ja lähes kaikki pelaajat maksimisuorituksiin johdattaen Suomi-sarjaan kasatun joukkueen aina hopealle asti. Mansikan meriiteiksi on luettava myös se, että hän kesti tappiotkin herrasmiehen lailla, eikä parjannut nykytyylin mukaan syyttä tuomareita. Omien nuorten vahva esiinmarssi lienee Mustosen ansiota, onhan miehellä laajalti kokemusta kouvolalaisesta juniori- ja edustuskiekkoilusta.
Kauden lukuja
Suurin kotivoitto: KooKoo-Diskos 10-3 (14.11.) ja KooKoo-Diskos 9-2 (6.2.)
Suurin vierasvoitto: Diskos-KooKoo 0-5 (2.1.)
Suurin kotitappio: KooKoo-Jukurit 1-5 (31.3)
Suurin vierastappio: TuTo-KooKoo 6-2 (1.2.), Sport-KooKoo 5-1 (25.3.), Jukurit-KooKoo (30.3.) ja Jukurit-KooKoo 5-1 (3.4.)
Pisin voitettujen otteluiden sarja: 7 peliä (2.2.-2.3.)
Pisin hävittyjen otteluiden sarja: 3 peliä (5.12-12.12. ja 30.3.-3.4.)
Eniten maaleja: Tomi Pöllänen (28)
Eniten syöttöpisteitä: Timo Nurmberg (44)
Eniten rangaistusminuutteja: Timo Nurmberg (80)
Eniten laukauksia: Reino Soijärvi (243)
Eniten pelattuja otteluita: Tomi Pöllänen, Reino Soijärvi, Marko From (44)
Paras +/-: Tomi Pöllänen (+23)
Huonoin +/-: Marko Levänen (-9)
Eniten maaleja pudotuspeleissä: Tatu Kattelus (11)
Eniten syöttöpisteitä pudotuspeleissä: Antti Karhula (13)
Eniten rangaistusminuutteja pudotuspeleissä: Tero Ihantola (33)
Eniten laukauksia pudotuspeleissä: Tomi Pöllänen (78)
Paras +/- pudotuspeleissä: Tatu Kattelus (+5)
Huonoin +/- pudotuspeleissä: Mikko Mattila (-10)
Pöllänen KooKoon tähtirohmu
Jatkoaika jakoi tähtiä KooKoon pelaajille kolmessakymmenessäkuudessa ottelussa. Näistä 14 oli runkosarjan koti- ja 11 vieraspeliä. Pudotuspeleissä Jatkoajan toimittaja oli paikalla kaikissa seitsemässä kotiottelussa sekä neljässä vieraskoitoksessa.
Tähtiä saalisti yhteensä 24 pelaajaa, joista maalitykki Tomi Pöllänen erottui selvänä ykkösenä. Pöllänen sai tähtiä kahdeksassatoista ottelussa, seuraavaksi ahkerimmin palkittiin Carl Grahnia, joka pääsi tähtien makuun kaksitoista kertaa. Pöllänen pääsi tähdille kertaalleen neljääs perättäisessä ottelussa, Timo Nurmberg puolestaan oli joukkueensa paras kolmessa peräkkäisessä ottelussa.
Pöllänen, Grahn ja Nurmberg saivat kolme tähteä viidesti, Reino Soijärvi ja Tony Grönroos kaksi kertaa. Kahdessa ottelussa parhaaksi valittuja oli viisi, ja kertaalleen valittuja neljä. Nurmberg keräsi kaikista tähdistään kotona lähes 80%, Soijärvi puolestaan yli 80% vieraissa. Runkosarjassa onnistuneet Mikot Mattila ja Kinnunen eivät kumpikaan saaneet pudotuspeleissä tähteäkään.
Koko kauden tähtitilanne: (suluissa runkosarjan koti- ja vieras- sekä pudotuspelien koti- ja vieraspelit)
Tomi Pöllänen 35 (15, 14, 5, 1)
Carl Grahn 27 (8, 11, 5, 3)
Timo Nurmberg 19 (11, 4, 4, 0)
Reino Soijärvi 16 (3, 12, 0, 1)
Tatu Kattelus 16 (3, 5, 6, 2)
Tony Grönroos 14 (8, 3, 0, 3)
Jari Keltanen 14 (4, 1, 5, 4)
Mikko Kinnunen 9 (6, 3, 0, 0)
Antti Karhula 9 (0, 1, 2, 6)
Mikko Mattila 8 (8, 0, 0, 0)
Antti Huuhka 8 (2, 0, 4, 2)
Teemu Timoskainen 6 (1, 2, 3, 0)
Aki Sinkkonen 5 (3, 0, 2, 0)
Peter Hamren 5 (0, 2, 3, 0)
J-P Holopainen 4 (3, 1, 0, 0)
Tero Ihantola 3 (2, 1, 0, 0)
Mikko Outinen 3 (0, 3, 0, 0)
Jani Luoma-aho 3 (3, 0, 0, 0)
Marko From 3 (0, 0, 3, 0)
Marko Levänen 2 (0, 2, 0, 0)
Mika Rissanen 2 (1, 1, 0, 0)
Ville Malm 2 (2, 0, 0, 0)
Mikko Koivistoinen 2 (0, 0, 0, 2)
Jari Raattama 1 (1, 0, 0, 0)
Runkosarjan TOP-5:
Tomi Pölllänen 29 (tähtiä viidestätoista pelistä)
Carl Grahn 19 (tähtiä yhdeksästä pelistä)
Reino Soijärvi 15 (tähtiä seitsemästä pelistä)
Timo Nurmberg 15 (tähtiä kuudesta pelistä)
Tony Grönroos 11 (tähtiä neljästä pelistä)
Pudotuspelien TOP-5:
Jari Keltanen 9 (tähtiä viidestä pelistä)
Carl Grahn 8 (tähtiä kolmesta pelistä)
Antti Karhula 8 (tähtiä kolmesta pelistä)
Tatu Kattelus 8 (tähtiä neljästä pelistä)
Antti Huuhka 6 (tähtiä neljästä pelistä)
