Bluesin pukuhuoneen lähettyvillä tunnelma on katossa. Ylävitoset lentelevät ja jokaisella pelaajista huoltajiin on suu virneessä. Koppia lähestyvä Jari Sailio heittää kumimatolla omat tanssiliikkeensä ja pysähtyy haastattelupaikalle. Päällimmäiset tuntemukset on vaikea pukea sanoiksi.
– Tosi hienot fiilikset. Tultiin takaa, saatiin neljä voittoa ja päästiin jatkoon. Ei sitä osaa edes sanoa, totesi Sailio päätään pyöritellen.
Blues teki siis historiaa voittamalla ensimmäisenä joukkueena ottelusarjan 0-3-tappioasemasta. Saavutus oli joukkueen tiedossa, mutta suurta numeroa siitä ei tehty.
– Ei sitä miettinyt, mutta totta kai hienoa tehdä tuollaistakin.
Sailio raatoi kentällä tuttuun tapaan. Päätöserässä samassa vaihdossa vartalolla peitetyt kaksi peräkkäistä laukausta saivat raatajan polvet jo hetkeksi notkistumaan, mutta kauan nelosketjun laituri ei malttanut kaukalosta pois pysyä.
– Pitihän sitä tulla taistelemaan. Mustelmia tulee, mutta pitää vaan purra hammasta yhteen ja nauttia näistä hetkistä, kun tulee tämmöisiä mahdollisuuksia pelata.
Vaikka tunnelmat ovat korkealla ja välieräpaikka saavutettu, eivät tavoitteet ole vielä täyttyneet.
– Vähän aikaa nautitaan tästä, mutta sitten pitää alkaa miettimään jo uutta. Taas tulee kovia pelejä ja pitää kroppa laittaa valmiiksi niihin. Koko ajan metsästetään sitä kirkkainta ja sen takia pelataan.
Onko kuitenkin vaarana, että jo keskiviikkona alkaviin välieriin joukkue ei ehdi täyttä latausta saada?
– Ei sitä pidä miettiä. Jokainen peli on aina ainutlaatuinen. Vielä ei olla mitään saavutettu ja pytystä pelataan. Sen haluaa jokainen voittaa.
