Sami Mutanen sai perjantai-iltana poistua kaukalosta ottelun parhaan pelaajan palkinto mukanaan. Matkaan tarttui myös lanttukukko, joka Joensuussa on tapana jakaa kummankin joukkueen parhaalle taistelijalle.
– Näitä kukkoja on jo jokunen tullut. Edellisen annoin vanhemmilleni, Mutanen naurahti.
Maistui karjalainen perinneherkku tai ei, lanttukukkojen ansaitseminen kertoo Mutasesta yllättävän paljon. Huipputehoilla Mestis-tulokas ei ole juurikaan juhlinut, mutta asennetta on riittänyt senkin edestä.
Jokipoikien 4-1-maalin runttaaminen antoi hyvän esimerkin siitä, millä sykkeellä Mutanen laatikossa liikkuu. Moni muu hyökkääjä olisi ehkä saattanut tyytyä hyvään tiukkaan vetoon, mutta Mutanen painoi vielä lyömään maalivahdin pudottaman kiekon sisään.
– Into on kyllä tähän hommaan aivan älytön. Fiilis pelaamiseen on varmaan sama kuin joskus lapsena, kun aloitin kiekkoilun, Mutanen jutteli.
Lopettaminen oli jo lähellä
22-vuotiaan Mutasen tie Mestikseen oli kohtalaisen erikoinen. Välillä mies ehti pelata A-nuorten liigaa Pelicansissa, Suomi-sarjaa Heinolassa, ja viime talvena jopa kakkosdivaria Kontiolahdella.
Kauden 2002–03 Jokipoikien Suomi-sarjajoukkueen tilastoista löytyy Mutasen nimi ja perästä lukemat 2 ottelua, tehot 0+1. Sittemmin Mutasesta ei ollut Joensuussa kuultu, kunnes viime elokuun try-out muutti asiat.
– Oli aika nihkeä kausi takana kakkosdivarissa. Löytyi kuitenkin kipinää lähteä try-outille ja yrittää kaikkensa. Jos en olisi saanut pelipaikkaa Jokipojista, olisin todennäköisesti lopettanut, Mutanen miettii.
Sami Mutanen ei ollut edes kakkosdivisioonassa tehoiltaan ihmemies. Pisteitä syntyi reilu piste per ottelu, mutta se ei ole Savo-Karjalan heikkotasoisessa paikallissarjassa erikoinen suoritus.
Jokipoikien valmentaja Jami Kauppi osasi kuitenkin harjoitusleirillä nähdä nuoressa hyökkääjässä jotain, mitä moni muu ei välttämättä ollut aiemmin sittenkään huomannut; erinomaisen fysiikan ja tinkimättömän harjoittelumotivaation.
– Mutasen valintaa joukkueeseen taisi aika moni ihmetellä ja kritisoida. Mutta eiköhän se nyt ala näyttää siltä, että ihan oikein valittiin, Kauppi pääsi heittämään FPS-ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa.
Tehojenkaan puolesta Sami Mutasen panoksessa ei pitäisi olla kenelläkään enää valittamista. 14 pelatun ottelun jälkeen liukkaan laiturin saldo on 3+4. Plusmiinustilastokin (7-4) on kolme maalia plussalla.
– Kivastihan tässä on mennyt. Ollaan ketjun kanssa saatu homma hyvin toimimaan. Kaikki lähtee kuitenkin edelleen meillä siitä, että emme päästäisi yhtään maalia omiin.
Vauhti löytyi vasta päätöserään
Mutanen on pelannut lähes koko kauden yhdessä Janne Häikiön ja Heikki Puustisen kanssa. Perjantaina kolmikko seurasi ensimmäistä kertaa jäältä aloituskiekon pudotusta. Jokipoikien nuorisoketjun nosto ykköseksi ei ollut vain Kaupin teknistä kikkailua; vastuuta tuli läpi pelin rutkasti myös ylivoimalla.
– Oli tosi kiva päästä pelaamaan kerrankin näin paljon. Varmaan ihan samalla tavalla yritettiin kuin aina ennenkin. Hyvä liike on ennen muuta se ketjumme ase, Mutanen tuumasi.
– Hirveän nihkeä peli tämä kyllä kokonaisuudessaan meiltä oli. Itsellänikin tuntui, että vasta päätöserässä alkoi jotenkin saada vauhtia putkiin.
Mutanen oli todistamassa jäältä FPS:n kavennusmaalia 6-3:een. Se antaa lisäsytykettä lauantaiseen Hokki-otteluun.
– Siitä jäi kyllä sellainen raivo päälle. Ei olisi pitänyt meidän tuollaista maalia päästää.
Oikeaa asennetta.
