Tappara ja Blues ovat siis pelanneet pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella toisiaan vastaan nyt jo kolmesti, ja muutama vuosi sitten joukkueiden runkosarjan viimeinen kohtaaminen ratkaisi Tapparan putoamisen jatkopeleistä. Historiaa on siis sarjassa jo tavanomaista pudotuspeliparia enemmän.
Kahdessa aiemmassa play-off-sarjassa Tappara on pudottanut espoolaiset, katkerin muisto espoolaisittain on viime kautinen puolvälierätappio seitsemännen ottelun jatkoajalla. Blues oli tuolloin taistellut runkosarjassa itselleen kotiedun, Tapparan aloittaessa pudotuspelit sijalta viisi. Aina mestariksi saakka jyrännyt Tappara saikin tiukimman vastuksen kauden huipennuksessa ehkä juuri Bluesilta, joka johti ottelusarjaa kahteen otteeseen, otteluvoitoin 2-0 ja 3-2.
| Kommentti Tappara-fanin mietteitä pudotuspelikarsinnasta [lue lisää]
|
Menneet ovat kuitenkin menneitä. Vaikka historia on haudattu muistoihin, on sotakirves jälleen kaivettu esiin. Tällä kertaa kirves on iskemässä Tapparan kilpeen, mikäli joukkueiden ensimmäisestä kohtaamisesta voi jotain päätellä. Blues voitti sunnuntaina lähes tyhjälle Hakametsälle pelatussa ottelussa tamperelaiset jatkoajalla Juha Ylösen tekemällä läpiajomaalilla.
Ottelu oli hyvin tasainen, ja sanalla sanoen heikkolaatuinen. Kummatkin joukkueet pelkäsivät virheitä ja hermostuneisuus näkyi selvästi otteissa. Vaikkei ottelu tuntunut yleisöä hetkauttavan, oli sillä joukkueille varmasti suuri merkitys. Blues sai Tapparasta henkisen niskalenkin pakottaen tamperelaiset seinää vasten. Mikäli Tappara nyt häviää, on sen kausi ohi.
Oksan paluu parrasvaloihin
Suuri osa Bluesin menestyksestä runkosarjan viimeisissä peleissä voidaan laittaa maalissa loistaneen Mika Oksan ansioksi. Toki joukkueen ultrapassiivinen pelityylikin on iskostunut ilmeisen hyvin pelaajien mieliin ja sitä toteutetaan tarkasti sekä kurinalaisesti.
Oksa pelasi erinomaisen ottelun myös Tampereella ja vaikkei mies koville laukausten valossa joutunutkaan, torjui hän todella varmasti harvoin maalille löytäneet vedot.
Vakavasta sairaudesta alkutalvesta toipunut Oksa on paluustaan lähtien torjunut lähes jokaisen Bluesin pelin, ja ajoittaisesta väsymyksestä huolimatta pystynyt play-offien lähestyessä nostamaan jälleen tasonsa sinne missä sen pitääkin olla, mikäli Blues mielii keväällä surkeaa syyskauttaan hyvittää. Vaikka on sanomattakin selvää, että Oksan panos tiistaina tulee olemaan voiton kannalta jälleen ensiarvoisen tärkeä, tuli se nyt tässä jälleen, yllätys yllätys, mainittua.
Janneko jäässä?
Tappara oli sunnuntain kohtaamisessa todella aseeton ja ajoittain näytti siltä kuin joukkue olisi suoranaisesti pelännyt laukoa, hyökätä tai edes yrittää mitään kiekon ristikulmaan heittoa monimutkaisempaa. Tapparan ainokainen maalikin syntyi sille takavuosina niin kovin oudosta tilanteesta, todella räkäisestä maalinedusruuhkasta. Maalintekijänä kunnostui vanha konkari Janne Ojanen, jonka peliäly ei näytä, liikkeen hiipumisesta huolimatta, mihinkään kadonneen. Tässäkö seuraava Raimo – tamperelainen vanha ja hidas kiekkolegenda - vai joukkueensa jälleen mestariksi johdattava kivenkova konkari?
Ojasen kentän lisäksi myös muiden Tapparalaisten on syytä kääntää kellonsa ja almanakkansa osoittamaan oikeaa hetkeä, sillä jos tästä matsista nukkuu pommiin, noinniinkuin pelillisessä mielessä, voi samantien alkaa pakkaamaan matkalaukkuihin sukellustarvikkeita ja hellevaatteita.
Vähämaalista peliä odotellessa
Blues painoi sarjan ensimmäisessä ottelussa Tampereella kotijoukkueen hyökkäykset yllättävän vaivattomasti kulmiin, sortuen tosin itsekin pyörimään aivan liikaa maalintekosektorin ulkopuolella. Joukkueen tavaramerkiksi onkin tällä kaudella muodostunut vähämaalinen, ehkä jopa hiukan unettava, pelityyli, josta saatiin sunnuntaina Tampereellakin hyvä demonstraatio. Kuten sunnuntaina, tullaan espoolaisilta tiistaina luultavasti näkemään jälleen tiukkaan puolustukseen perustuvaa peliä, jossa maalitilanteetkin ovat kortilla. Mikäli joukkueen kokenut kaarti pitää tasonsa samana kuin sunnuntaina ja poikkeuksellisen heikosti pelanneet nuoret nostavat jonkin verran tasoaan, on Tapparalle luvassa erittäin hankala iltapuhde.
Kuten sanottua, on Tapparalla pelissä elämä ja kuolema. Jos tamperelaiset tämän pelin häviävät, on heidän kautensa ohi. Armoa ei anneta, eikä sitä varmasti pyydetä. Tapparalla on kuitenkin hyvät saumat saada ottelusarjaa pitkitettyä kolmanteen otteluun, jossa sillä olisi jälleen kotietu puolellaan. Se tosin vaatisi heräämistä ennenkaikkea joukkueen valmennukselta. Mika Saarisen taktisesta osaamisesta voi olla montaa mieltä, mutta ainakaan sunnuntaina siitä ei todisteeksi kovin suuria mainetekoja historian kirjoihin jäänyt. Kyvyttömyys joukkueen hermostuneisuuden laukaisemiseen oli ensimmäinen askel matkalla kesälomalle. Aikaa kurssin kääntämiseen ja joukkueen pelin raiteilleen saamiseen ei Saarisella ole kauaa ollut. Kuinka hän siinä onnistui, nähdään tänään.