Kävi pelissä miten tahansa, niin todennäköisesti häviäjien leiristä saadaan kuulla loppumaton määrä "mitä minä sanoin" -huudahduksia. Mielenkiintoista on nähdä, miten ne yltiöpessimistiset voittajajoukkueen kannattajat suhtautuvat - saadaanko kuulla sama lause, mutta kysymysmerkin kera, kun takkeja käännetään oikein urakalla.
Juha Ylösen lopetettua Tapparan pyristelyt sunnuntain hermostuneen, varovaisen ja latteahkon ottelun jatkoajalla, oli harva enää valmis lyömään ropojaan hallitsevan mestarin puolesta. Alkoi näyttää siltä, että kannattajien toivomaa nukkuvan elefantin heräämistä tosipelien alkaessa ei yksinkertaisesti tule. Espoon suunnassa taas ryhdyttiin jo hekumoimaan sillä, miten makeaa on päästä kuittaamaan kahden edelliskevään karvaat tappiot.
Mutta eihän urheilu olisi kiinnostavaa, ellei siinä tapahtuisi usein juuri sitä, mitä kukaan ei osaa odottaa. Tiistai-iltana asetelmat käännettiin täysin päälaelleen, kun Tappara kävi nuijimassa Bluesin lukemin 1-4. Paitsi että sarja oli yhtäkkiä tasan, olivat vieraat onnistuneet tekemään sellaisen määrän maaleja, että sillä jo ihan tilastollisestikin aletaan voittaa jääkiekko-otteluita. Vaikka Blues teki tiistain ottelun viimeisimmän maalin, lienee keskiviikon kamppailun ennakkosuosikki uudesti syntynyt Tappara. Muistaa kuitenkin pitää, että tässä sarjassa ennakkosuosikit ovat hävinneet jo kaksi ottelua.
Kuka pelaa kiekkoa, kuka kilpikonnaa?
Bluesin nykytaktiikka on sangen passiivinen: puolustetaan kurinalaisesti ja pyritään rankaisemaan vastahyökkäyksistä. Mikäli joukkue pääsee johtoon, on sitä vaikea ohittaa, ja tasatilanteessa kärsivällisyyttä riittää - kuten sunnuntaina nähtiin. Asialla on kuitenkin kääntöpuolensa: takaa-ajoasemassa espoolaisten pelitapa on heikoilla - kuten nähtiin tiistaina. Kun tähän lisätään se, että molempien joukkueiden itseluottamus näyttäisi olevan varsin ohuella pohjalla, on ottelun alun tapahtumilla - ja sillä kuuluisalla avausmaalilla - varmasti keskiviikkona todella iso merkitys.
Yksi avainkysymys on, kuka uskaltaa lähteä rohkeasti pelaamaan jääkiekkoa huolimatta siitä, että kesäloma kummittelee aivan nurkan takana. Tämähän on klassinen suurten otteluiden kysymys: kuka pystyy unohtamaan tilanteen ja esittämään rennosti parastaan. Ensimmäisessä keskinäisessä tätä ihmettä ei nähty lainkaan, sillä oikeastaan kumpikaan ei ottanut aloitetta käsiinsä. Toisessa taas Blues yritti alussa, mutta kun avausmaali jäi tekemättä, otti tahtipuikon Tappara.
Toinen asia, joka varmasti mietityttää monia, on kotiyleisön kannustus. Tai, jos asioista niiden oikeilla nimillä puhutaan, kotiyleisön olemassaolo. Ensimmäiseen otteluun eivät tamperelaiset paikalle vaivautuneet. Ilmeisesti joukkueen huonot esitykset, ottelusarjan "säälipleijari"-leima ja se, ettei ensimmäisessä pelissä kuitenkaan vielä lopullisesti ratkea mitään, vaikuttivat asiaan. Nyt ei tällaisia tekosyitä pitäisi enää olla: Tapparan joukkue teki tiistaina oman osansa iskemällä komeita maaleja. Kannattajien rukouksiin vastattiin ja hetken edessä välähti jokin - jos oikein näin, se oli toivonkipinä: jospa sittenkin diesel olisi heräämässä. Tämän ratkaisevammaksikaan ei peli enää tule - tulos tai ulos. Näin ollen luulisi, ettei ensimmäisen ottelun kaltaista antikliimaksia katsomotunnelmassa enää nähdä.
Alkaako väsy painaa, ja jos niin ketä?
Henkinen puoli on kaikki kaikessa, mutta myös fyysisellä väsymyksellä voi olla oma osuutensa ottelun kulkuun - pelaavathan joukkueet nyt kolmannen keskinäisen ottelunsa neljässä päivässä. Ainakin Tapparan päävalmentaja Mika Saarinen kehui ennen karsintojen alkua, että Tapparan menestys ei jää fyysisestä suorittamisesta kiinni.
Tuskinpa kunto pettää espoolaisiltakaan, mutta väsymys korostaa tarvetta löytää ratkaisijoita laajalta rintamalta. Espoolaisten kaikki kaikessa ovat olleet Juha Ylönen ja Ladislav Kohn ketjukavereineen. Vaikka Kohn aiheuttaa jatkuvasti harmaita hiuksia Tapparalle, on epätodennäköistä että hän yksin pystyisi ottelua vieraille kääntämään. Katseet kääntyvätkin kolmos- ja neloskenttiin: löytyykö sieltä ratkaisijoita? Tiistaina espoolaisten kolmoskenttä värkkäsi joukkueen ainoan maalin, mutta onko siitä iskemään maaleja silloinkin, kun peli ei vielä ole selvä?
Tapparalla näyttää tällä rintamalla hieman lupaavammalta. Janne Ojasen ykköskenttä on tikissä, ja varsinaiseksi valtiksi on osoittautumassa kolmoskenttä, jossa sekä konkari Varis että nuori Kontiola ovat liekeissä. Puolustuksessa Pasi Puistola on toistamassa viimevuotista temppuaan ja nousemassa sitä tärkeämmäksi pelaajaksi, mitä tärkeämmistä peleistä on kysymys. Keskiviikkona odotetaan ratkaisuja myös Öhmanin johtamalta ketjulta, joka on kyllä luonut tilanteita mutta ei vielä maaleja. Pyymäen johtama nelosketju on ollut molemmissa otteluissa selvimmin vaikeuksissa, joten saa nähdä, tuleeko kokoonpanoihin muutoksia. Kysymysmerkkinä on edelleen Aleksander Barkov, jonka pelikunnon on sanottu olevan päivistä kiinni - toisi rutkasti lisää mielenkiintoa otteluun, jos "Sasha" tekisi paluun. Tämä voisi piristää kummasti esimerkiksi neloskentän peliä.
Koska maalit ovat todennäköisesti keskiviikkonakin tiukassa, ovat avainasemassa molemmat maalivahdit. Tapparan Mika Lehdossa ei näissä otteluissa ole näkynyt merkkiäkään siitä epävarmuudesta, mitä oli välillä havaittavissa runkosarjan lopulla. Raporttien mukaan mies oli Espoossakin suorastaan jäätävä. Sen sijaan Bluesilla saattaa olla tällä osastolla ongelma: Mika Oksalle livahti tiistaina ainakin yksi osuma liikaa tilanteisiin nähden. Onkin mielenkiintoista nähdä, aloittaako Oksa keskiviikon kamppailun - kyllä kai sentään?
Häviäjiä ja ...
Nyt on siis tarjolla Tosipeli niin pelaajille kuin yleisöllekin. Vaikka pessimismi on leimannut kannattajia ja pelokkuus vuoron perään kumpaakin joukkuetta, on todellakin hyvä muistaa, että keskiviikon ottelua eivät molemmat joukkueet voi hävitä.
Mikä vielä tärkeämpää, on hyvä muistaa että jääkiekon pudotuspeleissä sille ottelun "ei-hävinneelle" osapuolelle on toinenkin nimi. Vaikka ottelun kulusta, yleisömäärästä, avausmaalin tekijästä jne. lopputuloksesta puhumattakaan on täysin mahdoton mennä ennustamaan yhtään mitään, rohkenen heittää peliin yhden ennustuksen. Se joukkue, joka haluaa olla Voittaja eikä vain kynsin hampain pyri välttämään häviämistä, tulee viemään ottelun nimiinsä.