Ilves on tällä hetkellä todellisen otteluruuhkan kynsissä. Joukkue pelaa viikon aikana viisi ottelua. Ja kun loukkaantumislista on pitkä kuin nälkävuosi, saattaa loppuviikosta tulla pahojakin ongelmia.
Ilves pelasi sunnuntaina kauden ehkä huonoimman ottelunsa. Edellisen päivän Ässät-voitto toi hyvänolon tunteen ja yritys oli lähellä nollaa. Hyökkäysintoa riitti, mutta se kostautuikin virheinä puolustuspäässä.
Tamperelaisjoukkueella on ollut suuria vaikeuksia pitää otteitaan tasaisena. Suoritustaso heittelee otteluiden välillä liiankin radikaalisti ja työmoraalin ylläpitäminen ottelusta toiseen on äärimmäisen vaikeaa.
Positiivisena seikkana Ilveksestä täytyy mainita, että jokainen ketju pystyy ratkaisuihin. Kun Helmisen ketju oli välillä unessa, maalintekovastuun otti kolmos- ja nelosketjut ja toisinpäin. Ilves ei siis missään tapauksessa elä ykkösketjustaan.
Ilveksen tsekkihyökkääjien eloon heräämistä odotetaan kuin kuuta nousevaa. Marek Vorel oli edes jotenkuten kohtuullinen alkukaudesta ja Radim Kucharczyk on esittänyt ihan pirteitä otteita, mutta tärkeimmät, eli pisteet puuttuvat. Tuskin pudotus kolmosketjuun ainakaan positiivisesti vaikuttaa tähän ongelmaan.
Ilveksen maalissa pelaa Tuomas Nissinen, sillä Juha Pitkämäki pysyy edelleen olkapäävamman takia poissa. Ilveksen lääkäri Markku Tuominen arveli Ville Snellmanin pystyvän pelaamaan tällä viikolla, mutta tuskin miestä vielä Bluesia vastaan kaukalossa nähdään. Selkävaivojen vuoksi sunnuntain televisio-ottelun väliin jättänyt Martin Hlavacka on poissa, kuten myös pitkäaikaispotilaat Jesse Niinimäki ja Tomi Källarsson
Maalin tappioiden expertti
Jos Bluesin pelaajat eivät tiedä, miltä tuntuu hävitä maalilla, niin ei sitten ketkään. Joukkue on hävinnyt tukuittain otteluita maalilla, mutta saanut siinä sivussa armopisteitä jatkoaikatappiosta.
Bluesille kaikki kaikessa on ylivoimapeli. Se on onnistunut yli 20%:ssa ylivoimapaikoistaan ja on sillä lukemalla liigan kärkijoukkue. Paljon on tietysti kiinni myös ylivoiman primus motorista Jan Calounista. Jos Calounin peli kulkee, on Bluesilla mahdollisuudet, jos ”Pubia” ei kiinnosta, on Blues hampaaton. Ilveksen alivoimatehokkuus taas on liigan keskitasoa, joten tällä osa-alueella voidaan ratkaista paljon.
Espoolaisten maalivahtitilanne on hyvä. Tolppien väliin on valittavana kaksi hyvää liigatason vahtia, joilla tosin kummallakaan ei hirveästi SM-liiga kokemusta ole. Olipa maalissa sitten Myllyniemi tai Heinonen, heitä avustaa hyvä puolustuspää. Nimet Alanko, Sulku ja Bannister kelpaisivat jokaisen liigajoukkueen kokoonpanoon. Myös Arto Laatikainen on kunnostautunut puolustajaksi hyvin hyökkäyspäässä. Muuten Bluesin hyökkäys elää Jan Calounista. Vaikka Marko Tuomainen ja Teemu Elomo ovat tehneet ihan kohtuullisesti pisteitä, Blues kaipaisi enemmän tukea taitavalle tsekkihyökkäjälleen. Alkukaudesta hyvin tehoillut Bruce Gardiner on vaipunut varjojen maille.
Ei tarvitse olla suuri ennustaja, jos sanoo ottelu muodostuvan tiukaksi. Blues tietää miten hävitä maalilla, ja Ilvekselle on maalinteko viime aikoina tuottanut ajoittain suurtakin tuskaa. Maalin tai kahden voitto suuntaan tai toiseen on hyvä lähtökohta vedonlyöntiä ajatellen.