Tapparan ja Kärppien välinen välieräsarja on osoittautunut jälleen kerran odotetun tasaiseksi väännöksi. Vaikka perinteeksi muodostuneista maalin peleistä on tänä keväänä päästy osittain eroon, eivät marginaalit vieläkään ole venyneet järin suuriksi.
Kahden ensimmäisen tappiollisen pelin jälkeen pelonsekainen tunne nosti päätään oululaisten fanien keskuudessa. Osa oli valmis jopa lyömään hanskat tiskiin ja myöntämään Tapparan paremmuuden sarjassa. Ennenaikaisesti.
On hyvä muistaa, että sarja koostuu neljästä pelistä, jotka puolestaan koostuvat vähintään kuudestakymmenestä minuutista. Tämän sai riemukseen huomata myös oululaisleiri torstaina Hakametsässä, kun Jesse Puljujärvi päätti hikisen iltapuhteen Kärppien eduksi toisessa jatkoerässä Esa Pirneksen esityöstä.
Tilastot hiiteen, sydän kehiin
Joukueiden leireissä on vuoronperään haettu ratkaisevaa eroa tilastoja syynäämällä. Pääosassa ovat käyneet niin laukaukset, aloitukset, jäähyminuutit kuin torjunnatkin.
Kaikki yllämainitut ovat kiistatta olennaisia ja merkittäviä asioita, mutta yhtä jääkiekon osa-aluetta ei voi tilastoilla mitata.
Sydäntä. Ja se näyttelee usein tilastojakin isompaa roolia.
Toki tästä osa-alueesta on vaikea väitellä, sillä sitä ei mainitusti voida tilastoida mitenkään. Jatkossakin tilastot tulevat siis viemään suurimman palstatilan mediassa ja keskustelupalstoilla, sillä ne eivät tunnetusti koskaan valehtele.
Usein nälkäisempi ja enemmän sydämellä pelaava joukkue kuitenkin vie voiton, tilastoista huolimatta. Asenteella voidaan korvata suuriakin puutteita pelillisissä nyansseissa.
Kärppien ja Tapparan pelilliset erot ovat niin mitättömiä, että paremmuutta ratkottaessa ero tahtotilassa nousee esille entisestään. Kahtena edelliskeväänä Kärpät on osoittautunut parivaljakosta nälkäisemmäksi, mutta riittääkö nälkää enää kolmanteen kertaan?
Tolppa sisään, tolppa ulos...
Seitsemän pelin pudotuspelisarjoista on tapana sanoa, että parempi joukkue menee aina jatkoon. Piste. Onnella ei kevään sarjoja voiteta, saati sitten mestaruuksia.
On kuitenkin absurdia väittää, etteikö onnellakin olisi yksittäisessä jääkiekko-ottelussa oma merkityksensä. Tämän sai huomata myös Tappara torstaina. Tolpat kilisivät Kärppien maalinsuuta vartioineen Sami Rajaniemen takana useaan otteeseen.
Maalivahdin parhaat ystävät eivät kuitenkaan kääntäneet takkia tälläkään kertaa.
Kuten muidenkin pelitilanteiden kohdalla, voi tolppalaukauksillakin jossitella halutessaan vaikka maailman hamaan loppuun asti. Menneisiin on kuitenkin turha jäädä murehtimaan, eivät ne enää toiseksi muutu.
Sanonnan mukaan onnikin pitää ansaita. Kärpät on kieltämättä saanut oman osansa onnesta kahdessa edellisessä kohtaamisessa Tapparan jäädessä nuolemaan näppejään. Ansaittua tai ei, näin on päässyt käymään.
Tapparalla on lauantaina mahdollisuus ansaita oma voittonsa, tuli se sitten onnella tai sydämellä.