Jokerien ja Lukon välisen puolivälieräsarjan kolmas osaottelu noudatti ennalta odotettua käsikirjoitusta kummankin joukkueen osalta. Jokerit piti kiekkoa, hallitsi peliä, ja loi paljon tekopaikkoja. Lukko joutui puolustuskannalle, mutta iski vaarallisesti vastaan, ja oli parempi erikoistilanteissa.
Ottelun ratkaisi raumalaisten eduksi kärkipelaajien paremmuus. Justin Azevedo oli selvästi vaarallisempi kuin Ilari Filppula, mutta vielä suurempi ero oli maalivahtien välillä. Eero Kilpeläisen taakse ei uponnut aivan kaikki, kuten sarjan toisessa ottelussa, mutta Petri Vehanen torjui Lukon maalissa kaiken mahdollisen.
Mitä tehdä paremmin?
Jokerivalmentaja Tomi Lämsä totesi lauantain ottelun jälkeen, että pelillisiä syitä kokoonpanomuutoksiin ei ole. Mikäli luottaa Lämsän tapaan todennäköisyyksiin ja prosenttien tasaantumiseen, Jokerit onkin tappioasemasta huolimatta ottelusarjassa edelleen hyvässä asemassa.
Joissakin asioissa Jokereillakin on kuitenkin parannettavaa, mikäli se haluaa tasoittaa otteluvoitot maanantaina. Ensinkin narrinuttujen täytyy olla maalipaikoissaan tehokkaampia. Lisäksi helsinkiläisten on saatava ylivoimapelinsä kuntoon. Kilpeläisen on myös päästävä lähemmäs runkosarjan lopun tasoaan.
Lukko on kahdessa edellisessä ottelussa venynyt tuloksellisesti maksimisuoritukseensa. Pelillisesti sinikeltaisten on kuitenkin pystyttävä parempaan, elleivät he halua luottaa siihen, että Kilpeläisen ongelmat ja Vehasen mahtivire jatkuvat.
Pelillisestä identiteetistään Risto Dufvan suojattien ei tietenkään tarvitse – tai kannata – luopua. On siis turha odottaa Lukon lähtevän taistelemaan kiekon hallinnasta vieraidensa kanssa. Erityisesti lauantaina Jokerit pystyi kuitenkin viemään kiekon hyökkäysalueelleen asti raumalaisten kannalta aivan liian usein ja helposti. Lukon avain kolmanteen voittoon löytyy siis karvaus- ja ohjauspelin parantamisesta.
