KalPa lopetti syyskautensa tyylikkäästi kahteen perättäiseen voittoon, mutta perjantain pelissään Ilvestä vastaan kuopiolaiset saivat jälleen maistaa tappion kitkerää kalkkia. KalPan pelaamisessa oli perjantain pelissäkin jälleen ideaa, mutta lukuisat loukkaantumiset näkyvät kokoonpanolistan lisäksi myös jäällä.
Paljon on avainmiesten harteilla, sillä korvaajat eivät ole läheskään yhtä laadukkaita. Jo aiempien poissaolojen lisäksi KalPan kokoonpanomurheita lisää entisestään Kasperi Kapasen tuore loukkaantuminen, sekä tietenkin Artturi Lehkosen edustustehtävät nuorten MM-kisoissa.
TPS puolestaan sai kairattua pitkästä aikaa voiton perjantain esiintymisessään Ässiä vastaan. Turkulaiset ovat taistelleet ansiokkaasti viime aikoina vailla palkintoa, sillä neljä edellistä peliä ovat venyneet voittomaalikilpailuun asti, mutta vasta Porissa TPS onnistui nipistämään kaksi pistettä.
Turkulaisten tilanne on todella tukala, mutta joukkueen venymiskyky ja tiukkojen pelien sarja kielii siitä, että TPS:n kopissa on vielä annos uskoa omaan tekemiseen, eikä joukkue ole vielä heittänyt hanskoja tiskiin.
KalPa noudattaa kaavaa
KalPalla on TPS:ään verrattuna yksi pelillinen etu. Joukkueella on nimittäin hyökkäyksiin lähtiessään edes yksi kuvio, jota jokainen noudattaa ja joka tuottaa edes säällisesti tulosta.
KalPa avaa parhaiten peliä, kun se kerää viisikon läjään ja lähtee oman maalinsa takaa. Tällöin puolustaja kuljettaa kiekon oman siniviivan yli ja jättää taakse porrastamaan jääneelle pakkiparilleen, joka puolestaan antaa välittömästi avaussyötön täydessä vauhdissa olevalle sentterille tai laiturille.
Tosin kun kokoonpano on tällä hetkellä mitä se on, niin vain KalPan ykkösketju (Janne Kolehmainen-Jukka Voutilainen-Kalle Kerman) onnistuu tässä säännöllisesti ja kykene myös varioimaan, jos tilanne sitä vaati.
TPS:n olisikin onnistuttava Ilveksen tavoin katkomaan pakkien avaukset heti keskialueella. Tämä vaatisi sitä, että TPS malttaisi tukkia keskialuetta tiiviisti. Sijoittuminen on avainasemassa, sillä vaikka syöttö ei täydellisesti kopsahtaisikaan KalPa-hyökkääjän lapaan, niin sopivaan väliin annettu syöttö avaisi kuitenkin sen verran tilaa, että pahimmassa tapauksessa TPS joutuisi rikkomaan jäähyn arvoisesti.
Myöskään päätykiekkoja TPS ei saisi päästää KalPaa liiemmin pelaamaan, sillä KalPan liikkuvat hyökkääjät pystyvät ne useimmiten voittamaan ja aiheuttamaan TPS:n epävarmalle pakistolle sitä kautta kosolti hankaluuksia.
TPS-pakkien alttius merkkausvirheille ei myöskään lupaa hyvää, mikäli KalPa saa paineen TPS-päätyyn. Kuopiolaiset pystyvät kääntämään pelin nopeasti maalinedustalle, ja jos siellä on tilaa, niin vierasjoukkue kykenee niistä paikoista aivan taatusti myös rokottamaan.
Toisaalta kuopiolaistenkaan takalinjat eivät herätä suurta luottamusta. Omassa päässään puolustajat sortuvat huolimattomuusvirheisiin, vaikka eivät olisi edes paineen alla, joten TPS:n kärkikarvaajien on pystyttävä lukemaan nämä paikat ja iskettävä irtokiekkoihin kiinni.
TPS tarvitsee vauhtia
Ässiä vastaan oli nähtävissä viitteitä paremmasta TPS:n pelaamisen suhteen. Paikoin joukkue pystyi noudattamaan sitä pelitapaa, jota Suikkasen joukkueet yleensä ovat pelanneet, eli turkulaiset pääsivät lähtemään nopeasti, mutta myös organisoidusti.
Tästä huolimatta TPS:n avauspelaamisen ajoitukset ovat yhä solmussa pääsääntöisesti siksi, että syöttöjen laatu on heikko, eikä viisikko liiku samassa tahdissa. Syötöt tulevat jalkoihin tai sitten kiekko pelataan seisovalle miehelle, joten edelleenkin liian moni hyökkäys tyrehtyy ennen kuin ehtii edes kunnolla alkaa.
Tässä on myös KalPalle tarjolla tehokas iskun paikka, sillä vaikka TPS:n hyökkäyspeli olikin paikoin parempaa kuin syksyllä, niin se tosiasia ei ole poistunut takavasemmalle, että TPS:n peräpään saa sekaisin paineistamalla. Juuri näin KalPa pelaakin, joten kiekonmenetyksiä on todennäköisesti luvassa ja sitä myöten myös maalipaikkoja avautuu vieraille.
TPS:n kannalta tärkeää olisi nyt se, että pakeille on tarjolla paikkoja nopeille avauksille, eli hyökkääjät eivät saa karata ja sysätä vastuuta pulaan jäävän pakin harteille.
Avauksen jälkeen oleellista olisi saada koko viisikko pysymään edes samassa vauhdissa ilman, että vauhti tyssää kesken kaiken. Tähän kun vielä saisi lisättyä sen elementin, että ketjun etäisyydet ovat sopivan lyhyet, jotta mahdollisuus helpoille, tilaa tekeville käyttösyötöille on myös olemassa.
Ehkä tässä tilanteessa TPS:n ei kannatakaan enää tähdätä ideaalitilanteeseen, vaan hyödyntää parhaansa mukaan vahvuuksiaan. TPS on hyvin luisteleva joukkue, joten se on parhaimmillaan, kun kiekko saadaan tavalla tai toisella nopeasti liikkeelle ja täydessä vauhdissa olevalle miehelle.
KalPa näet paineistaa aktiivisesti, mutta kun paineen alta pääsee pois, niin KalPan keskialueen ja oman siniviivan puolustus on väljää ja paikoin jopa laiskaa. Jos TPS pääsee täydessä vauhdissa tulemaan KalPan alueelle, niin haastamalla vieraiden pakkeja saataa tilaa aueta nopeasti yllättävänkin paljon.
Toinen positiivinen piirre perjantain pelissä oli se, että TPS laukoi joka paikasta siekailematta. Ehkä voisi sanoa, että TPS ampui jopa vähän turhankin herkästi, mutta kun otetaan huomioon, että kyseessä on joukkue, jonka hyökkäykset päättyivät syyskaudella useammin kulmapeliin kuin laukaukseen, niin suunta on nyt ehdottomasti oikea.
Joka tapauksessa TPS:n olisi syytä ottaa omassa kiekollisessa pelissään vielä askel eteenpäin, sillä KalPan vastaava on kaikesta huolimatta kuitenkin vielä pykälän verran parempaa.
