Marek Schwarzin piti olla Tshekin seuraava tähtiveskari. Central Scouting Service CSS nimesi Schwarzin vuoden 2004 parhaaksi eurooppalaiseksi maalivahdiksi. International Scouting Service ISS puolestaan sijoitti Schwarzin viimeisen varaustilaisuutta edeltävän ranking-listansa 12. sijalle.
Schwarz oli tuolloin Tshekin juniorimaajoukkueiden vakiokasvo, mutta seuratasolla osoite vaihtui kotimaan sisällä tiuhaan. Kauden 2003–2004 aikana Schwarz pelasi yhteensä 31 ottelua peräti viidessä eri joukkueessa.
NHL-varaus tuli lopulta ensimmäisen kierroksen keskivaiheilla, kun St. Louis Blues nappasi tshekkiveskarin Aleksandr Ovetshkinin ja Jevgeni Malkinin tähdittämässä varaustilaisuudessa numerolla 17, heti Petteri Nokelaisen jälkeen.
Schwarz pakkasi laukkunsa nopeasti ja lähti rapakon taakse heti seuraavaksi kaudeksi. Jossakin vaiheessa jokin meni kuitenkin pieleen, sillä seitsemän vuotta myöhemmin Schwarz aloittaa kauden Turussa ja etsii edelleen lopullista läpimurtoaan.
”Vahingossa” junnutähdeksi
Marek Schwarzin kiekkoura ei käynnistynyt huippujääkiekkoilijoille tyypilliseen tapaan jo taaperona. Schwarzille ei laitettu luistimia jalkaan heti ensimmäisten kävelyaskelten jälkeen, eikä perheessä kukaan pelannut jääkiekkoa. Mlada Boleslavissa lapsena asustanut Schwarz sai ensimmäiset kiekko-opit isoisältään, joka vei kouluikää lähestyvän Marekin jäätyneelle lammelle. Ensipotkut eivät tuottaneet haastetta, vaan Schwarz oppi luistelemaan nopeasti.
Joukkueeseen Schwarz liittyi vasta 8-vuotiaana. Autovalmistaja Skodan majapaikka Mlada Boleslav ei ole erityinen jääkiekkokaupunki ja houkutus juuri jääkiekon pariin tuli ystävältä, jonka kanssa Schwarz oli kasvanut pienestä pitäen. Koulunsa aloittaneen pojan vanhemmat halusivat lapselleen jonkin urheiluharrastuksen, ja miellyttyään luisteluun Schwarz päätyi paikallisen joukkueen vahvuuteen.
– Aloitin jääkiekon yhdessä 3-vuotiaasta asti tuntemani ystävän kanssa hieman ennen kuin aloitin koulun. Kävimme kokeilemassa, pidin siitä ja jäin sille tielle, Schwarz muistelee.
Keskitason juniorijoukkueessa maalivahdin paikka kiersi joukkueen sisällä, mutta Schwarz pysyi jatkuvasti hyökkääjänä. Myöhemmin muidenkin pelipaikat vakiintuivat, mutta kun toinen joukkueen maalivahdeista vaihtoi lajia, koitti Schwarzin ensimmäinen hetki oman maalin suulla. Taitava maalintekijä hylkäsi pian alkuperäisen roolinsa, sillä maalivahdin paikka alkoikin tuntua oikealta.
Schwarz löysi oman paikkansa kovalla työllä. Monet muut junioriveskarit olivat kehittäneet taitojaan ja tyyliään jo vuosia, mutta verrattain myöhään lajin löytänyt Schwarz joutui ensin rakentamaan pohjan. Schwarz oli jo juniorina kärsivällinen harjoittelija. Hän kuunteli mielellään valmentajiensa ohjeita ja loi itse oman torjuntatyylinsä kaukalon ulkopuolella. Nopeasti kehittyneen juniorin taidot pantiin pian merkille myös kiekkopiireissä.
– Minulla kävi hyvä tuuri. Meillä oli hyvät valmentajat ja he luottivat minuun. Kun joku luottaa ja antaa mahdollisuuden pelata, se auttaa paljon. Jos pysyy muiden vauhdissa, ovat asiat hyvällä mallilla.
BK Mlada Boleslavin alemmissa juniorijoukkueissa torjunut Schwarz palkittiin harjoitusturnauksen parhaana maalivahtina ja kun seuran B-junioritason joukkue kohtasi maalivahtipulan, sai Schwarz tilaisuuden näyttää kykynsä peräti neljä vuotta vanhempien joukossa.
Vanhempien pelaajien kohtaaminen antoi lopullisen sysäyksen Schwarzin matkalle junioritähdeksi. Aiempaa nopeampi vauhti ja taitavat hyökkääjät pakottivat Schwarzin kehittämään omaa peliään ja onnistuneen debyyttikauden jälkeen 13-vuotias nuorukainen nousi jälleen astetta ylemmäs, kakkosveskariksi Tshekin toiseksi korkeimmalle junioritasolle.
Kausi 1999–2000 ei sujunut henkilökohtaisten tilastojen valossa erityisen hyvin. Schwarz päästi vain 2.13 maalia ottelua kohti, mutta joukkueensa kakkosmaalivahti kärsi omiensa laiskasta puolustuspelistä, mikä johti surkeaan torjuntaprosenttiin 52,73. Kaikesta huolimatta joukkue onnistui hankkimaan itselleen paikan ylemmästä sarjasta. Schwarzinkaan nousujohteinen ura ei pysähtynyt, sillä kauden päätteeksi tuli kutsu osallistua alaikäisenä vuoden 1986 ikäluokan maajoukkueleirille.
Boleslavista pääkaupunkiin
Seuraavasta vuodesta muodostui Mlada Boleslaville ylivoimainen haaste. Joukkueen taso ei riittänyt korkeammalle sarjaportaalle ja ainoaksi realistiseksi tavoitteeksi tuli sarjapaikan säilyttäminen. 48 ottelustaan 39 hävinnyt joukkue päästi kauden aikana 215 maalia, selkeästi enemmän kuin kukaan muu, mutta kolmea ottelua lukuun ottamatta kaikissa kamppailuissa torjunut Schwarz kykeni silti pyristelemään torjuntaprosentikseen kohtalaisen 88,65%.
Schwarzille itselleen kausi 2000–2001 tarjosi entistä korkeamman sarjatason lisäksi ensimmäiset kokemukset kansainvälisistä otteluista. Schwarz pääsi alle 16-vuotiaiden maajoukkueen mukaan kolmen ottelun sarjaan Sveitsiä vastaan. Torjumaan hän pääsi vain yhdessä ottelussa, jossa Tshekki otti 4-3-voiton.
Tshekin kiekkopiirien puheenaiheiden joukkoon noussut Schwarz sai kauden jälkeen uudenkin tilaisuuden kokeilla siipiään Sveitsiä vastaan, tälläkin kertaa kolmen ottelun sarjassa, jossa Schwarz nimettiin aloittavaksi maalivahdiksi vain kerran. Nyt vastassa oli kuitenkin Sveitsin alle 17-vuotiaiden maajoukkue, joka osoittautui liian suureksi haasteeksi. Tshekit kärsivät 1-8-murskatappion ja kahden maaottelun jälkeen Schwarzin torjuntaprosentiksi muodostui 83,08%.
Jatkuvasti alaikäisenä kokeneempien pelureiden joukossa kiekkoillut Schwarz sai kesällä 2001 tarjouksia lukuisilta Extraliga-joukkueilta, ja lopulta Schwarz valitsi uudeksi osoitteekseen Sparta Prahan juniori-organisaation. Tshekin jättijoukkue mahdollisti myös edustusjoukkueen kanssa harjoittelun.
– Halusin suurempaan seuraan. Boleslav ei pelannut kärkitasolla ja halusin itse pelata parhaassa mahdollisessa sarjassa.
Sparta Prahassa Schwarz pelasi valtaosan debyyttikaudestaan joukkueen B-junioreiden maalilla. 35 ottelussa huippulupaus kirjasi hirmutilastot, päästettyjen maalien keskiarvo jäi 1,69:een, kun taas torjuntaprosentti 93,50% oli lähes kolme prosenttia parempi kuin kenelläkään muulla yli 15 ottelua pelanneella maalivahdilla.
Kaudella 2002–2003 Schwarz pääsi ensimmäistä kertaa maan huipputasolle saatuaan ensikosketuksen ammattilaisjääkiekkoon käytyään jäällä yhdessä Extraliga-ottelussa. Kauteen sisältyi myös uran ensimmäiset MM-kisat, kun Schwarz oli Tshekin alle 18-vuotiaiden ykköstorjuja Slovakiassa.
– En usko, että olisin koskaan saanut tilaisuutta pelata maajoukkueessa, jos olisin jäänyt Boleslaviin. Spartassa sain pelata parempien pelaajien kanssa parempia pelaajia vastaan ja myös valmentajat näkivät peliäni enemmän.
– Onnistuin silloin hyvin ja sen seurauksena pääsin juniorimaajoukkueen mukaan, mikä puolestaan helpottaa miesten edustusjoukkueeseen pääsemistä.
NHL-varaus lähestyy
Seuraavana vuonna Schwarzista tuli kokopäiväinen Extraliga-maalivahti. Vasta 17-vuotias Schwarz oli tässä vaiheessa kerännyt jo rutkasti mainetta ja kunniaa. Vain yhdeksän vuotta aiemmin jääkiekon aloittanut veskari nimettiin vuosikymmenen lupaavimmaksi tshekkiveskariksi, jota verrattiin Dominik Hasekiin. Liigan nuorin maalivahti pelasi kauden aikana kolmessa eri joukkueessa ja nousi samalla alle 20-vuotiaiden maajoukkueen ykköstorjujaksi.
Vuodenvaihteessa Suomessa järjestetyissä nuorten MM-kisoissa Schwarz pelasi Jiri Hudlerin johtaman tshekkijoukkueen maalilla kaikissa seitsemässä ottelussa. Päävalmentaja Alois Hadamczik nimesi joukkueen tavoitteeksi mitalin. Nuoret tshekit pääsivät lähelle tavoitettaan, mutta pronssiottelussa kisaisäntä Suomi otti 2-1-voiton.
Yksilötasolla kisat olivat Schwarzille paremmat. Alkusarjassa Schwarz kirjasi yhden nollapelin ja päästi Suomea, Kanadaa ja Sveitsiä vastaan yhteensä yhdeksän maalia. Semifinaalissa tie nousi pystyyn väkivahvan Kanadan murskatessa itsensä finaaliin lukemin 7-1. Jalkavammasta kärsinyt ykkösmaalivahti keräsi kiitosta pidettyään joukkuettaan otteluissa mukana, ja vaikka joukkue jäi kisoissa neljänneksi, nosti Schwarz profiiliaan tulevan kesän NHL-varaustilaisuutta ajatellen.
Schwarz antoi entistäkin vahvemmat näytöt alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa. Viimeistä vuotta joukkueeseen mahtunut Schwarz päästi seitsemässä ottelussa yhteensä vain yhdeksän maalia. Vuotta aiemmin samojen kisojen parhaan torjuntaprosentin kirjannut Schwarz toisti saavutuksensa ja johdatti Tshekin pronssimitalistiksi. Samalla hänet palkittiin turnauksen parhaana maalivahtina ja 18-vuotiaan tähden tilillä oli myös turnauksen pienin päästettyjen maalien keskiarvo: 1,29.
Kesäkuun lähestyessä harva uskalsi jättää Schwarzia listan ulkopuolelle veikatessaan kymmentä kärkivarausta. ISS:n listalla Schwarz oli eurooppalaismaalivahtien ykkösnimi. Schwarzin lennokas tyyli, rakettimainen nousu huippulupausten kartalle ja loistavat otteet kahdessa kauden 2003–2004 MM-turnauksessa antoivat aihetta odottaa matalaa varausnumeroa. Schwarz itse sanoi tähtäävänsä kymmenen joukkoon.
Schwarz oli aiemmin nimennyt Patrick Royn idolikseen ja mainitsi siksi erityistoiveenaan Colorado Avalanchen, joka kuitenkin varasi vasta numerolla 21. Kymmenen kärjestä erityisen kiinnostuneeksi huhuttiin kahdeksantena varannutta Carolinaa, pari pykälää alempana myös Los Angelesin kerrottiin olevan Schwarzin perässä.
Aleksandr Ovetshkin varattiin odotetusti ykkösenä, heti perään toinen venäläistähti Jevgeni Malkin puki päälleen Pittsburgh Penguinsin paidan. Schwarzin varaus kuitenkin venyi. Carolina kauppasi itselleen neljännen varausvuoron ja valitsi Andrew Laddin. Lopulta koko kymmeneen ensimmäiseen varaukseen ei mahtunut ainuttakaan maalivahtia. Los Angeles varasi Lauri Tukosen ja myös Petteri Nokelainen ehdittiin varata ennen Schwarzia.
Lopulta koitti Schwarzin vuoro, kun Jokerien toimitusjohtaja Jarmo Kekäläisen silloinen työnantaja St. Louis Blues valitsi tshekkitorjujan varaamisen organisaation seuraavaksi peliliikkeeksi.
– Hän oli silloin huippumaalivahdin statuksella ja oli palkittu pari kertaa junioreiden MM-kisojen parhaana maalivahtina. Hän oli meidän ykköskierroksen varaus ja häntä pidettiin huippulupauksena, Kekäläinen kommentoi.
– Se oli uskomatonta. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään varaustilaisuudesta. Kun sen jälkeen lähtee Pohjois-Amerikkaan, on todistettava taitonsa ja pelattava hyvin. Itse en siinä onnistunut ja palasin pian Eurooppaan. Yhdysvallat oli kuitenkin arvokas kokemus kouluna, Schwarz itse toteaa viitaten myöhemmin seuranneisiin suoritusvaikeuksiin St. Louisin organisaatiossa.
Eurooppa vai Pohjois-Amerikka?
Varauksensa jälkeen Schwarzilla oli edessään useimpien muidenkin ensimmäisen kierroksen varausten kohtaama ongelma. Maalivahdin oli valittava Euroopan ja Pohjois-Amerikan välillä. Tshekissä oli tarjolla paljon vastuuta ja selkeä ykkösmaalivahdin paikka. Maa kehitti taitavia veskareita ja Schwarzilla oli takana vasta yksi kokonainen kausi huipputasolla. Toinen vaihtoehto oli Pohjois-Amerikan alemmissa liigoissa pelaaminen, mikä saattaisi mahdollistaa NHL-debyytin nopeammin kuin jatko Euroopassa.
Mies itse halusi jäädä Eurooppaan. Schwarzin oli tarkoitus torjua HC Trinecin maalilla. Hän oli viihtynyt edellisenä kautena Trinecissä ja 18-vuotiaalle veskarille oli tarjolla rahakas sopimus. Lisäksi seuran fanit olivat ehtineet ottaa tähtensä omakseen. Myös pelilliset seikat puolsivat jatkoa Tshekissä. Kokemusta kaipaava nuori maalivahti saisi Extraligassa kovan vastuksen ammattilaisista, kun taas Pohjois-Amerikassa pelipaikka löytyisi WHL:n Vancouver Giantsista, joka valitsi Schwarzin Canadian Hockey Leaguen eurooppalaispelaajien varaustilaisuudessa, ja jonka vastustajat ovat heikompia kanadalaisia junioreita.
Lopulta Schwarzin työnantajaksi varmistui erikoisten vaiheiden jälkeen juuri Giants, ja Euroopan kaukalot jäivät taakse. Silloisen spekulaation mukaan päätös lähteä rapakon taakse tehtiin agenttien painostuksen jälkeen, mitä Schwarz ei kiellä tai myönnä.
Matalapalkkaisen WHL-pestinsä aikana Schwarz pelasi yhteensä 62 ottelua. Runkosarjan 56:ssä ottelussa Schwarz torjui keskimäärin 90 laukausta sadasta, kuuden pudotuspeliottelun torjuntaprosentti 90,30% oli puolestaan kymmenestä maalivahdista heikoin. Ensimmäisen Pohjois-Amerikan-kautensa jälkeen Schwarz palasi Eurooppaan pelatakseen vuoden Spartan paidassa.
– Jälkeenpäin olen ajatellut, että minun olisi pitänyt jäädä sinne. Siellä kulki kohtalaisesti ja jos olisin jäänyt, ehkä asiat olisivat sujuneet paremmin, Schwarz harmittelee.
St. Louis Bluesin varatoimitusjohtajana toiminut Kekäläinen on samoilla linjoilla.
– Mielestäni hän teki virheliikkeen kun hän pelasi yhden vuoden junioreissa (WHL) ja sitten lähti takaisin. Siinä hän teki NHL:ää ajatellen virheliikkeen. Hänen olisi pitänyt pysyä Vancouver Giantsissa.
Vaikka otteluita kertyi vain 15 kappaletta, sai Schwarz lisätä playoff-kevään päätteeksi palkintokaappiinsa ensimmäisen Tshekin mestaruutensa. Tähtäin oli kuitenkin edelleen Atlantin toisella puolen, joten kesällä 2006 hän matkasi jälleen Pohjois-Amerikkaan, tällä kertaa kuitenkin Yhdysvaltoihin ja Bluesin organisaatioon.
Maalivahtiruuhka kiristi kilpailua
Schwarzin epäonneksi St. Louis Bluesin maalivahtiosasto oli muutama vuosi sitten murrostilassa. Joukkue oli jo hankkinut Manny Legacen Detroitista ykkösmaalivahdikseen. Edellisellä kaudella eniten otteluita pelannut Curtis Sanford jatkoi Bluesissa, ja kaksikko kantoi valtaosan torjuntavastuusta. Myös haastajien puolella oli ruuhkaa. Jason Bacashihua pelasi kaudella 2005–2006 19 ottelua NHL:ssä ja 15 AHL:ssä, kun taas Chris Beckford nousi yhteistyöseura Alaska Acesin riveistä lähemmäs NHL-tasoa, jota hän ei kuitenkaan koskaan saavuttanut. Näin ollen Bluesilla oli viisi maalivahtia kamppailemassa kahdesta NHL- ja kahdesta AHL-paikasta.
Nuorelle tähdelle haluttiin kuitenkin antaa heti mahdollisuus ja tshekkitorjuja palkitsi luottamuksen hyvällä debyyttikaudella. Schwarz nosti itsensä AHL-seura Peoria Rivermenin ykkösmaalivahdiksi, joskin ottelumäärä jakautui tasaisesti Beckfordin ja Bacashihuan kanssa. Tshekki pelasi 34 ottelua, Beckford 29 ja Bacashihua 20.
Joulukuussa 2006 Schwarz pääsi myös haistelemaan NHL-ottelun ilmapiiriä. Schwarz teki NHL-debyyttinsä 2-3-tappiossa Chicagoa vastaan torjuen 24 laukausta. Päivää myöhemmin Schwarz pääsi vielä uudelleen Bluesin maalille pariksi minuutiksi Colorado-ottelun toisen erän lopussa. Onnistunut AHL-vuosi päättyi torjuntaprosenttiin 89,90%, päästettyjen maalien keskiarvoon 2,76 ja esiintymiseen tähdistö-ottelussa.
– Ensimmäinen NHL-otteluni meni ihan hyvin, mutta sitten jouduin Peoriaan, mistä en koskaan kunnolla enää noussut takaisin. Olisin voinut pelata paremminkin, mutta tein silloin parhaani.
Kilpailu veskaripaikoista ei helpottanut kaudella 2007–2008. Legace jatkoi Bluesin kärkinimenä, mutta luukkuvahdin paikalle ilmaantui uusi kilpailija St. Louisin hankittua Hannu Toivosen pelaajaoikeudet Boston Bruinsilta. Toivosen lisäksi kuvioon nousi lupaava Ben Bishop, ja samalla Beckford ja Bacashihua jatkoivat organisaatiossa.
Kuusi maalivahtia ei vielä riittänyt, vaan seitsemäntenä lusikkana Bluesin NHL- ja AHL-tason maalivahtisopassa oli Juuso Riksman. Poikkeuksellisen ruuhkaisa maalivahtiosasto pakotti Bluesin lähettämään veskareitaan myös ECHL-peleihin Alaska Acesin maalille, jolle olivat jo ennestään tyrkyllä omat maalivahdit Derek Gustafson, Mike Brown ja Kris Tebbs.
Sotkun johdosta Schwarz pelasi kauden aikana kaikissa kolmessa joukkueessa, pääosin Peoriassa, jossa Beckford kuitenkin nousi pelattujen otteluiden määrässä Schwarzin edelle.
Vielä ensimmäisen Blues-kautensa jälkeen kehuttu Schwarz kohtasi kritiikkiä kehityksensä hidastumisesta ja kolmannelle vuodelle Schwarzin asema heikkeni entisestään. 36-vuotias Legace ei enää kantanut ykkösveskarin viittaa, vaan kärkitorjujaksi hankittiin Nashvillen Chris Mason. Legace oli silti edelleen mukana ja kolmen muun maalivahdin pelattavaksi jäi vain yhteensä yhdeksän ottelua.
– Jos verrataan AHL:n tasoa Tshekin liigaan, ne ovat aika samanlaisia, ehkä AHL on hieman edellä. Pelaajien tavoitteena on NHL ja he tekevät kovasti töitä koko kauden ja jokaisessa ottelussa. Lisäksi jopa Suomessa pelataan enemmän otteluita kuin Tshekin liigassa, joten otteluiden kannalta se oli parasta mahdollista harjoitusta. Mitä enemmän pelaa, sitä paremmaksi tulee.
”Siellä pelaaminen oli eräällä tavalla kiitos”
Masonia lukuun ottamatta kaikki kävivät myös AHL:n puolella, missä Bishop johti veskariosastoa. Schwarzille pelejä kertyi NHL:ssä vain kaksi, AHL:ssä 10 ja ECHL:ssä viisi. Lopulta Schwarzille ei enää riittänyt työtä ja jyrkkään alamäkeen kääntynyt ura jatkui tammikuussa 2009 alkupisteessä, BK Mlada Boleslavissa.
– Mlada Boleslav oli ehdottomasti uusi alku. Amerikassa pelasin pääasiassa AHL:ää ja toisinaan minut lähetettiin myös ECHL:ään, enkä koennut tulevaisuuteni olevan siellä sahaamassa edestakaisin alempien sarjojen välillä. Siksi se oli paras vaihtoehto.
Jarmo Kekäläisen mukaan Schwarzilla on heikkoutensa, mutta ainekset läpimurtoon NHL:ssä olivat kasassa. Viimeinen silaus jäi kuitenkin puuttumaan.
– Onhan hän vähän pieni NHL-maalivahdiksi, mutta tosi nopeakinttuinen jätkä, joka ei sitten kuitenkaan lyönyt itseään läpi ensimmäisen sopimuksen puitteissa sillä tavalla, mitä olisi tarvittu jatkosopimuksen tekoon.
Kauteen 2009–2010 Schwarz lähti pitkästä aikaa selkeänä ykkösmaalivahtina. Lisäksi Schwarz sai jälleen ahkeroida, sillä vuotta aiemmin Extraligaan noussut Mlada Boleslav oli sarjan heikoimpia joukkueita, mistä kertoo kolme peräkkäistä kautta putoamiskarsinnoissa aina kevääseen 2011 asti.
– Se ei varmaan ollut pelillisesti paras mahdollinen joukkue, mutta se on kotikaupunkini ja toivon heidän pysyvän Extraligassa, joten siellä pelaaminen oli eräällä tavalla kiitos siitä avusta, jonka he antoivat peliurani alussa.
Kasvattajaseurassaan Schwarz pääsi pelaamaan kahden kauden aikana yhteensä 87 ottelua. Molempina kausina hän päästi keskimäärin 2,84 maalia ottelua kohden torjuntaprosentin ollessa 91,50:n tienoilla. Paluu Eurooppaan palautti Schwarzin myös Tshekin maajoukkueen kiikariin ja Schwarz osallistui Euro Hockey Tour –kiertueelle sekä kaudella 2009–2010 että 2010–2011.
Pitkän tien kulkenut Schwarz on vasta 25-vuotias ja aloittaa nyt uuden kauden Turussa. Urpo Ylösen maalivahtikoulun on määrä palauttaa muutaman vuoden takaisen huippulupauksen ura takaisin raiteilleen.
Ainakin Kekäläinen on perillä TPS-maalivahdin potentiaalista.
– Maalivahdit kehittyvät monta kertaa vähän hitaammin ja voi olla, että hän alkaa nyt lähestyä sitä potentiaaliaan. Hän on kovan luokan kilpailija.
Lisää:
Urpo Ylönen: ”Marekin tyyli ei ole yhtä paha kuin Hasekin”
”Voimme taistella miten korkeasta sijoituksesta tahansa”
