Lauri Marjamäki lopetti pelaajauransa jo B-juniori-ikäisenä. Kooveessa ja Ilveksessä pelannut tamperelainen ei jatkanut enää A-junioreihin.
17-vuotiaana Marjamäestä tuli valmentaja. Aivan selvää valmentajaksi ryhtyminen ei kuitenkaan ollut. Aluksi Marjamäki ei meinannut lämmetä ajatukselle.
– Kaveri sai sitten houkuteltua mukaan. Kyllä siinä joku ihme juttu oli. Jotkut vanhat juniorivalmentajat sanoi, että "sä analysoit jo E-junioreissa että meidän ketju pelaa noin ja noiden näin", Marjamäki kuvailee.
Marjamäkeä kiehtoi yksinkertaisesti viiden pelaajan saaminen pelaamaan saman tavoitteen mukaan. Valmentaminen vei mennessään.
– Kyllä se sitten tuntui että tää on se juttu, ja että valmentamisessa mun tarpeet tyydyttyy. Varsinkin silloin kun olin Ilveksen B-junioreissa, niin huomasin että olin tosissaan ja ajattelin että "perkele, tätä mä haluan tehdä".
Espooseen Marjamäki tuli yhdeksän vuotta sitten, kaudeksi 2002–2003. Vuosi C-junioreissa, vuosi B-junioreissa ja kolme vuotta A-junioreissa hyvin tuloksin johtivat liigamiehistön apuvalmentajan paikkaan. Lisäksi Marjamäki oli ensin osa Hannu Jortikan johtamaa alle 20-vuotiaiden maajoukkueen valmennustiimiä, ja viime vuonna joukkueen päävalmentaja.
– Ilveksessä oli silloin paljon hyviä valmentajia. Ajattelin, että jos haluan olla ammattivalmentaja niin pitää lähteä muuallekin vähän kattomaan. Tää oli hyvä vaihtoehto ja täällä mua on tuettu ja suunnitelmallisesti viety eteenpäin. Äärimmäisen ylpeänä olen tämän lippulaivan päävalmentajana, ja tietyllä tavalla myös nöyränä, kun katsoo että minkälaista työtä täällä on viime vuosina tehty.
– Neljä vuotta sain täällä olla aika hyvässä opissa. Plus sitten Jääkiekkoliitossa 20-vuotiaiden valmentajana näin kansainvälisen kiekon ja sain touhuta paljon Jalosen Jukan, Erkka Westerlundin ja kumppaneiden kanssa. Jukka Rautakorven kanssa saatiin miettiä Meidän Peliä. Hirveästi on tullut eväitä reppuun, Marjamäki sanoo.
Vielä 30 vuotta jääkiekkoa
Marjamäen silmissä ei tällä hetkellä siinnä korkeampia tavoitteita tai unelmia. Fokus on täysin liigapestissä, johon hän sai kaksi vuotta Matikaisen apuvalmentajana valmistautua.
– Olin 25-26-vuotias, kun sanoin että haluan joskus olla päävalmentaja SM-liigassa. Oon vaan tehnyt töitä tämän eteen ja nyt se on mahdollista. Joku päivä tossa mietinkin, että tällä hetkellä ei ole mitään [isompaa haavetta], Marjamäki kertoo.
Mikko Saarisen, Timo Hirvosen ja Marko Toreniuksen kanssa Bluesin valmennusjohdon muodostava Marjamäki lataa kaiken energiansa haasteeseen espoolaisten päävalmentajana.
– Uskon, että kun kaiken tekee hyvin, se palkitaan ja hyvä asioita tapahtuu. Hyville valmentajille löytyy aina töitä, Marjamäki sanoo ja lisää uskovansa olevansa mukana jääkiekossa seuraavat 30 vuotta.
– Yritän hoitaa tämän mahdollisimman hyvin ja miettiä sitten tulevia. Mulla on Espoossa hyvä olla ja haluan olla Espoo Bluesin päävalmentaja. Että tämä joukkue menestyy ja pelaa hyvää lätkää, se on tällä hetkellä tärkein tavoite.