Jatkoajan SM-liigatoimituksen toimituspäälliköt Matias Strozyk ja Manu Lempinen puntaroivat kauden ajan edellisen liigaviikon tärkeimpiä tapahtumia ja puhuttaneimpia aiheita. Tällä viikolla mukana on myös toisen finaalijoukkueen, Lahden Pelicansin päävalmentaja Kai Suikkanen.
Kärsiikö Pelicans JYPiä epävarmemmasta maalivahtitilanteesta?
Matias Strozyk: Tuskin Pelicans siitä merkittävästi kärsii, vaikka JYP onkin ennakkoon tällä osa-alueella vahvempi. Riku Helenius on pelannut mahtavat pudotuspelit ja samalla vireellä pitäisi pystyä kitkemään Pelicansin maalintekovoimaa. Niko Hovisen paluu ja pelikunto on tietenkin kaikkien mielenkiinnon kohde, mutta en romahduttaisi Pelicansin mestaruusmahdollisuuksia vaikka maalilla pelaisi Joonas Kuusela. Kuusela ei ole Hovinen, mutta pystyy kyllä paikkaamaan. Toki viihdyttävän sarjan puolesta toivoisi kaikkien olevan pelikuntoisia, jotta valmentajilla on käytettävissään koko arsenaali. Maamme eliittivahtina Hovinen parantaa Pelicansin mestaruushaaveita, mutta ei tämän sarjan pitäisi hänen lonkkaansa ratketa.
Manu Lempinen: Joonas Kuusela on jo voittanut playoff-sarjan, joten se tuo lievitystä epävarmuuteen, jota kiistämättömästi on kuitenkin olemassa. On enemmän kuin mielenkiintoista, mikäli Niko Hovinen on jälleen valmis luistelemaan tolppien väliin. Se mielestäni tuo lisää epävarmuutta lahtelaisille, sillä finaalisarja ratkeaa yleensä pieniin asioihin, joissa henkisen puolen merkitys on valtava. Jos kävisi niin, että Hovisen kroppa sanoisi sopimuksensa jälleen irti kesken finaalien, se voisi hyvinkin olla jopa mestaruuden ratkaiseva asia. Kauden tärkeimmällä hetkellä niin iso muutos olisi joukkueelle kuin joukkueelle äärimmäisen vaikeasti käsiteltävissä oleva asia.
Kai Suikkanen: JYPillä on loistavat maalivahdit, mutta niin on kyllä meilläkin. Ihan sama pelaako Hovinen vai Kuusela, niin meillä on erittäin hyvä molari.
Onko molempien joukkueiden saama tauko hyvä vai huono asia?
Strozyk: Eiköhän se ole molemmille vain ja ainoastaan hyvä asia. Aina voidaan alkaa huudella pelituntumasta, mutta tuskin se mihinkään katoa, jos viikon ajan harjoitellaan ja palaudutaan. Ensiminuuteilla tauko ja into voi näkyä ylilatauksena, mutta finaalisarjan laadun kannalta muutama lepopäivä on arvokas lisä. Varsinkin Pelicansilla on vielä takana pitkä seitsemän ottelun sarja Kärppiä vastaan, joka poikkeuksetta painaa viidessä ottelussa ratkenneesta Blues-sarjasta huolimatta.
Lempinen: Vaikka olenkin kiivasrytmisen pudotuspelikiekon ystävä, pieni tauko ennen huipennusta tekee varmasti hyvää etenkin pelaajien henkiselle puolelle, fyysisten kolhujen parantelumahdollisuuttakaan unohtamatta. Tässäkin asiassa on isoja eroja yksilöiden välillä, joistakin odottelu saattaa tuntua kovinkin turhauttavalta. Tietenkin rytmin muuttuminen tuo aina oman mausteensa keitokseen, ensimmäisessä finaalissa kummallakin kestää luultavasti taas hetken totutella pelaamiseen. Silloin korostuu kokemuksen merkitys, joten JYPillä on mielestäni oiva mahdollisuus hypätä kuskin paikalle sarjan alussa.
Suikkanen: Meille loistava asia, aivan älyttömän hyvä asia. Me olimme kovilla Kärpät-sarjan matkustamisen kanssa. Seitsemän peliä pelattiin ja olimme monta peliä veitsi kurkulla. Siinä sarjassa roikuttiin löysässä hirressä. Heti perään alkoi sitten Blues-sarja ja vaikka numerot ovat 4-1, niin ei se ihan koko totuutta kuvasta – se oli jumalattoman tasainen ja tiukka sarja. Tämä tauko tuli meille kreivin aikaan. Jokainen äijä on saanut varmasti ladattua omat energiatasonsa ja etenkin korvien välin täyteen.
Lue lisää:
SM-liigan otteluohjelma
Jättääkö Pelicansin nopea hyökkäyspeli puolustuksen haavoittuvaiseksi?
Strozyk: JYP osoitti hienon kykynsä sopeutua vastustajansa pelaamiseen sarjoissa Ässiä ja Jokereita vastaan. Risto Dufvan ajoista monipuolistunut pelitapa on kokenut positiivisia muutoksia etenkin kiekollisen pelaamisen suhteen ja säilyttänyt Dufva-vuosien tiiviin puolustamisen. Pelicansin innokas hyökkääminen voi kostautua JYPin viisikon odotellessa keskialueella – siellä ei ole liiemmin ylimääräistä tilaa kikkailulle. Nopea pystysyöttö voi kääntää asetelman ja päästää JYPin läpiajoon tai ylivoimahyökkäykseen – ei mikään harvinainen tilanne myöskään Pelicansin tämän kauden otteiden osalta.
Lempinen: Se riski on olemassa. JYPin puolustuspelistä puhutaan paljon, mutta joukkueen vahvuudet hyökkäyspuolella jäävät usein ilman mainintaa. JYP kääntää peliä erinomaisesti ja on loistava haistelemaan tilanteita, joissa avautuu tilaisuus hyödyntää vastustajan virhe. Oikeastaan voidaan jopa sanoa Pelicansin olevan potentiaalisesti paras mahdollinen vastustaja esimerkiksi tehojensa kanssa tuskailleelle Eric Perrinille, sillä melko avointa peliä pelaavaa Pelicansia vastaan kokeneelle sentterille syntyy taatusti tilanteita. Jonkun niistä hän hyödyntää väkisin, ja sitten JYPin ykkösnyrkki onkin jälleen tuplasti vaarallisempi.
Suikkanen: Ei se saisi jättää. Mikään osa-alue ei saisi syödä pois toisesta. Mutta kyllä tässä tietenkin välillä käy niin, että kun maaliverkot ovat tötteröllä siellä toisessa päässä, niin me alamme innostua vähän liikaa. Ei se itse pelityyli mitään syö pois, mutta se innostus siitä maalinteosta ja yhtäkkiä kaikki haluavat tehdä sen maalin. Siinä voivat sitten unohtua hiukan ne kiekottoman pelaamisen velvollisuudet. Mutta kyllä me olemme tähänkin asti pärjänneet hyvin. Viimeinenkin peli Blues-sarjasta Lahdessa osoitti, että kyllä me osaamme puolustaa, sillä Blues teki vain yhden maalin, joka sekin tuli rankkarista.
Miten Pelicansin yksilöt kestävät finaalipaineet?
Strozyk: Ainakaan tähän asti henkisellä puolella ei ole ollut suuria ongelmia. Ryan Laschkin reagoi pudotuspelien aikana esille nousseeseen "Case Marttinen" -huhuun kiskaisemalla yhä käynnissä olevan pisteputkensa jo viiteen otteluun. Justin Hodgman on oma tapauksensa, hänen kylmäpäisyytensä tai tulisieluisuutensa taso on vain miehen itsensä tiedossa, tuskin sielläkään vielä tässä vaiheessa. JYPin kokemus on kova sana ja tiivis, pitkään yhdessä pelannut nippu kantaa hedelmää tällaisessa tilanteessa. Toisaalta pitää muistaa Pelicansin valmennuspuoli, jota ei voi aiempien kausien perusteella syyttää ainakaan huonosta henkisestä valmistutumisesta.
Lempinen: Tämä on yksi koko sarjan kiinnostavimpia kysymyksiä. Parhaimmillaan lahtelaiskannattajat saavat ihastella näyttäviä ja luovia ratkaisusuorituksia. Kolikon kääntöpuolella taas on tuittuilua, turhautumista ja tyhmiä jäähyjä. Pelicans-valmennuksella on tärkeä rooli siinä, kuinka joukkueen taiteilijasielut pystyvät keskittymään oleelliseen vaikeinakin hetkinä, niitä kun varmasti tulee. JYPillä riittää sanataitureita Jonne Virtasen johdolla, joten finaalihenkeen kuuluvaa psyykkausta on varmasti luvassa. JYP olisi jopa tyhmä, ellei se yrittäisi kuumentaa lahtelaisten tunteita alusta asti. Sitä jyväskyläläiset toki tekevät jo käsittämättömän tiiviillä puolustuspelaamisellaan.
Suikkanen: Kyllä kaikki kestävät ne paineet. Ja ensinnäkin, meillähän ei edes paineita ole. Olemme ensi kertaa päässeet tälle tasolle, niin mehän vain nautimme ja katselemme kun kevätaurinko paistaa. Meillä ei ole mitään ongelmia paineiden kanssa.
Onko tämänvuotinen finaali SM-liigan parhaan puolustuksen ja parhaan hyökkäyksen taisto?
Strozyk: Molemmat taitavat olla vähän leimautumisen seurauksia ja kyllähän se tasokin vaihtelee eri ajanjaksoilla. Sitä ei voi kiistää, että tästä liigasta on vaikea löytää JYPin tasoista oman pään joukkuetta, joten pelkään pahoin sarjan maalimäärien jäävän vähäisiksi, mikä on viihteen kannalta pettymys. Pelicans tykitti runkosarjassa maaleja kovalla tahdilla, mutta en silti väittäisi joukkuetta kauden parhaaksi hyökkäykseksi, sen verran tilille on jäänyt tuhlattuja paikkoja suuresta maalimäärästä huolimatta. JYPin tapaan lahtelaisilla kuitenkin riittää ratkaisuvoimaa, joten varsinkin hyökkäyksen osalta finaalijoukkueita on vaikea laittaa selkeään paremmuusjärjestykseen.
Lempinen: Näin se on melkeinpä nähtävä. JYPin tiivis puolustus on ollut joukkueen vahvuus jo vuosikausia, mutta Risto Dufvan lähtö vaikuttaisi vapauttaneen JYPissä melkoisen määrän positiivista energiaa, mikä näkyy aiempaa parempaa sitoutumisena tekemiseen. Näin jälkikäteen ajateltuna valmentajanvaihdoksen ajankohta oli suorastaan nerokas, sillä käytettävissä ollut aika on ollut ideaali joukkueen kasvuprosessille. Pelicansin lyhytsyöttöpeli ja pelinopeus ovat olleet koko kauden ajan mainiota mainosta koko SM-liigalle. Lahtelaisten tekemistä ohjaa rohkeus, joka näyttäytyy ajoittain jopa uhkarohkeutena. Oikeastaan juuri siksi olenkin iloinen Pelicansin finaalipaikasta. Sarjasta tulee äärimmäisen mielenkiintoinen, sillä vastakkain on kaksi joukkuetta, joiden itseluottamus voittamiseen on huipussaan. Toinen aikoo voittaa hyökkäämällä, toinen puolustamalla.
Suikkanen: En ihan ole tuosta samaa mieltä. Ei JYP ole pelkkä puolustava joukkue, vaan se on kokonaisvaltainen porukka, joka pelaa erittäin hyvää jääkiekkoa. Jotkut ovat sitä haukkuneet robottijääkiekoksi, mutta ei se minun mielestäni mitään sellaista ole. Siitä heidän pelistä paistaa intohimo ja tekemisen meininki. Meistä puhuttaessa mainitaan usein hyökkäyspeli, jota korostaa tietenkin se, että teimme eniten maaleja runkosarjassa, mutta uskon, että mekin pystymme pelaamaan jokaisella osa-alueella hyvin. Joskus aikanaan puhuttiin siitä, että kumpi päästää vähemmän maaleja, niin se voittaa, mutta mun mielestäni samaa asiaa vastaa se, että kumpi tekee enemmän voittaa. Minulle on ihan sama tuleeko isomaalisia pelejä, vaikka valmentajan sydäntä siinä vähän koskeekin. Ihan sama mulle voitetaanko 10-9 vai 1-0, sillä se voittaminen on kuitenkin tämän asian ydin.
Viikon kommentti
I-divisioonan JyP HT:ssa valmennusuransa kaudella 1981–1982 aloittanut Erkka Westerlund JYPin pudotettua Jokerit loppuottelusta 30 vuotta myöhemmin:
– Jos jollekin piti hävitä, niin onneksi sitten JYPille. Täältä minun tarinani aikoinaan alkoi, joten tämä oli myös luonnollinen päätepiste uralleni valmentajana.
Lue lisää:
Otteluraportti: JYP vei trillerin ja finaalipaikan
Aiemmat maanantaijäät:
Viikko 15 (2.4.-8.4., Matti Liljaniemi)
Viikko 14 (26.3.-1.4., Juha Pajuoja)
Viikko 13 (19.3.-25.3., Ilkka Palomäki)
Viikko 12 (12.3.-18.3., Esko Seppänen)
Viikko 11 (5.3.-11.3., Juhani Tamminen)
Viikko 10 (27.2.-4.3., Harri Rindell)
Viikko 9 (20.2.-26.2., Juha Koljonen)
Viikko 8 (13.2.-19.2., Tiiu Houni)
Viikko 7 (6.2.-12.2., Jukka-Pekka Vuorinen)
Viikko 6 (30.1.-5.2., Ilari Savonen)
Viikko 5 (23.1.-29.1., Matti Väisänen)
Viikko 4 (16.1.-22.1., Teemu Tammilehto)
Viikko 3 (9.1.-15.1., Harri Laiho)
Viikko 2 (2.1.-8.1., Jarmo Korhonen)
Viikko 1 (26.12.-1.1., Eero Hurmerinta)
Viikko 51 (12.12.-18.12.)
Viikko 50 (5.12.-11.12., Ilari Isotalo)
Viikko 49 (28.11.-4.12. Alpo Suhonen)
Viikko 48 (21.11.-27.11., Asko Huuki)
Viikko 47 (14.11.-20.11., Tommi Koivunen)
Viikko 46 (7.11.-13.11., Mika Tuutti)
Viikko 45 (31.10.-6.11., Jukka Jalonen)
Viikko 44 (24.-30.10., Hannu Viinikkala)
Viikko 43 (17.-23.10., Janne Onnela)
Viikko 42 (10.-16.10., Timo Tolonen)
Viikko 41 (3.-9.10., Marko Kivenmäki)
Viikko 40 (26.9.-2.10., Juha Palosaari)
Viikko 39 (19.-25.9., Eetu Huisman)
Viikko 38 (12.-18.9.)
