JYPin juhliessa Suomen mestaruutta jäällä, erottui joukosta muutama hahmo. Yksi näistä oli Jonne Virtanen, tuo valtavankokoinen, ilkeän, mutta myös niin helpottuneen, lämminhenkisen ja onnellisen näköinen ’’Teurastaja’’.
– Kyllä täällä leijuu nyt miesrakkautta ilmassa, on tämä aivan uskomattoman sitkeä nippu, paukautti Virtanen kovaan ääneen mestaruuden ratkettua.
JYPin nelosketjuun luotettavaksi raatajaksi kehittynyt Virtanen ei ollut uskoa, mitä hän oli juuri saavuttanut, kun mies kelaili ajassa taaksepäin muutaman vuoden.
– Kolme vuotta sitten lähdin SaiPan toimistolta krapulapäissäni potkut saaneena. Silloin en olisi uskonut, että olen vielä jonain päivänä Suomen mestari ja perkele vielä pelaavassa kokoonpanossa, eikä katsomon puolella!
Ei mikään helppo homma
Syyt JYPin menestykseen ja mestaruuteen Virtanen löysi nopeasti ja helposti. Mies ei miettinyt sanojaan hetkeäkään, hymyili makeasti ja osoitteli samaan aikaan joukkuetovereitaan.
– Kattokaa nyt hei näitä jätkiä! Jokainen äijä oli valmis tekemään ihan mitä vaan toisen eteen. Ja se ei näkynyt pelkästään kentän puolella, vaan myös ihan siviilissäkin.
– Meiltä tippui äijiä riveistä pois tässä kevään aikana, mutta ei se paljoa haitannut, kun reservimiehet paikkasivat hyvin, suitsutti Virtanen pelitovereitaan.
Virtanen muisti voitonhetkillään myös niitä tärkeimpiä tukijoitaan, eli omia vanhempiaan.
– Haluan kiittää omia vanhempia. He ovat pistäneet paljon rahaa ja aikaa likoon mun puolesta. Eikä aina ole ehkä ollut maailman helpoin homma olla Jonne Virtasen ukko tai äiti, virnisti Jyväskylän kulttipelaaja.
Suomen mestaruuden voittamisesta ei pääse nauttimaan ihan joka kausi, ja tämän tiedosti myös Virtanen. Tunteikkaat pukukoppijuhlat olivat Virtasen mukaan vasta alkusoittoa.
– En osaa edes laskea kuinka monta päivää tätä juhlitaan. Nämä on niitä hetkiä, mitä ei unohda ikinä.
