Kaudella 1999-2000 JYPin päävalmentaja Mika Saarinen nosti A-nuorista liigaringin pelipaikkakilpailuun 17-vuotiaan Tuomas Pihlmanin, joka ihastutti heti ensiesiintymisestään lähtien fyysisellä pelitavallaan ja kovalla taistelutahdollaan. Seuraavalla kaudella Pihlman otti jo vakiopaikan kokoonpanosta ja kirjautti peräti 47 peliä tehden 9 pistettä. Lopullisen läpimurtonsa Pihlman iski kaudella 2002-2003, saldona 19 maalia liigassa.
Kauden jälkeen New Jersey Devils tarjosi kaksisuuntaista sopimusta ja näin suuntana olivat Pohjois-Amerikan kaukalot. Neljän Pohjois-Amerikan kauden tuloksena oli 15 NHL-ottelua tehoin 1+1. Samaan aikaan hän tahkosi AHL:n 271 ottelussa 104 tehopistettä. Viime kauden jälkeen Pihlman oli kuumaa tavaraa siirtomarkkinoilla ja jyväskyläläisyleisön riemuksi hän teki paluun JYP-paitaan, vaikka ottajia olisi ollut ympäri Eurooppaa.
Joukkueen oman kasvatin hankkiminen takaisin on varmasti iso asia JYPille imagollisesti. Siirto Keski-Suomeen tarjoaa myös miehelle itselleen mahdollisuuden hakea uutta potkua uralleen ja auttaa joukkuetta muutoksessa, jonka on voinut aistia aina pelaajahankinnoista asti.
- Tälle kaudelle on kasattu hyvä joukkue, tavoitteet ovat korkealla ja tarkoitus on muuttaa koko joukkueen imago siitä häntäpään porukasta voittavaksi joukkueeksi. Totta kai sekin vaikutti joukkuevalintaan, että koti on täällä. Tämän kauden joukkue tulee olemaan nopeasti peliä kääntävä ja suoraviivainen sekä antaa vastustajalle todella vähän aikaa. Sellainen vastustajalle ilkeä joukkue, joka taklaa ja taistelee kaikissa tilanteissa, Pihlman analysoi.
Pihlmanin edellisen JYP-paidassa esiintymisen jälkeen Jyväskylässä on tapahtunut paljon. Pelaajiston lisäksi joukkueessa on vaihtunut myös päävalmentaja. Pihlmanille Risto Dufva on silti tuttu mies maajoukkuekuvioista.
- Dufvan valmennukseen oli mukava tulla. Hän on tuttu valmentaja ja sekin vaikutti omalta osaltaan päätökseeni palata. Itse asiassa koko valmennustiimi on erittäin osaavaa porukkaa.
Puhuttaessa vahvoista ominaisuuksista jääkiekkoilijana tulevat ilmi hyvin perinteiset ominaisuudet Tuomas Pihlmanin tyyliselle pelaajalle.
- No mitä näitä nyt on, luistelu, yritys, fyysisyys, näitä ns. voimalaiturin ominaisuuksia. Jokaisen kuitenkin pitää pelata omien vahvuuksiensa mukaan. Sitä kautta saavutetaan paras tulos. Eihän kukaan varmaan laita vastaan jos maalejakin onnistuu tekemään...
Jokaisella jääkiekkoilijalla NHL on varmasti suuri haave ja unelma. Pihlman kuitenkin asettaa asiat tärkeysjärjestykseen ja haluaa pelata tämänhetkiselle työnantajalleen parhaan kykynsä mukaan.
- SM-liiga on hyvä paikka antaa näyttöjä myös Pohjois-Amerikkaan, mutta nyt keskitytään JYPiin ja tähän kauteen. Ei noita Pohjois-Amerikan kuvioita liikaa voi alkaa miettiä, vaan on keskityttävä tähän hetkeen. Sitä kautta ne hommat sitten etenevät, Pihlman tuumaa.
”Mustalla silmällä selvisin”
Monesti puhutaan eurooppalaisten pelaajien sopeutumisesta pohjoisamerikkalaiseen kiekkoarkeen. Jääkiekkoilijan arki ei ole pelkkää juhlaa, kun tahkoaa viikkotolkulla farmisarjan vieraspelikiertueella. Varsinkin voimahyökkääjien osalta tilanne on vaikea, kun kahdesta muutoin melkolailla samantasoisesta pelaajasta valmentajat valitsevat mieluummin pohjoisamerikkalaisen vaihtoehdon eurooppalaisen sijaan. Koska tunnetusti paikallisista voimahyökkääjistä on jopa ylitarjontaa, vaatii pelipaikan ja oman roolin löytäminen kovaa työtä ja hiukan onneakin.
Vaikka paikkaa isosta liigasta ei muutamia visiittejä lukuunottamatta löytynytkään, pitää Pihlman reissuaan Devilsin organisaatioon onnistuneena ja opettavaisena.
- Vuodet AHL:ssa kasvattivat paljon henkisesti, niin jääkiekkoilijana kuin ihmisenä, sillä elämä oli niin erilaista. Alkuun sopeutuminen oli vaikeaa, kun ensimmäisen kuukauden ajan pelattiin neljää peliä viikossa ja oltiin paljon reissussa. Välillä väsytti, mutta jokaiseen peliin oli kuitenkin lähdettävä täysillä. Aina sieltä oli takaa tulossa joku viemään pelipaikan, jos pelasi huonosti. Toisaalta välillä tiesi vastustajankin olevan väsynyt.
Sen lisäksi, ettei Pihlmanille löytynyt pelipaikkaa NHL:stä, oli tehtävänä sopeutua uuteen rooliin, pelipaikkaan ja erilaiseen tapaan pelata kiekkoa. SM-liigassa pelanneesta voimalaiturista ja ylivoiman vakiomiehestä tie vei täysin erilaiseen rooliin, kun paikka löytyikin kolmosketjun jarrusentterinä.
- Pelasin kolme kautta puolustavana sentterinä. Sain paljon alivoimavastuuta ja pelasimme vastustajan ykköskenttää pois. Peli on nopeaa, jo pienemmän kaukalonkin takia. Taklauksia tulee paljon - jos ei jokaisen, niin ainakin joka toisen syötön jälkeen. Taklaukset ovat kovia mutta puhtaita. Siellä on totuttu siihen, että taklaus tulee eikä kukaan kääntele selkäänsä laidan vieressä tai kumartele. Taklauksiin osataan varautua joka tilanteessa.
Uran avausmaali NHL:ssä syntyi 30.11. 2005, kun Pihlman viimeisteli Devilsin ainokaisen 1-2-tappioon päättyneessä ottelussa Philadelphia Flyersia vastaan. Esityön maaliin tekivät Alex Mogilny ja Sean Brown.
- Tässä tietysti kannattaisi sanoa ”kuljetin kiekon kentän läpi ja tein maalin”. Se maali oli kuitenkin sellainen minulle tyypillinen - syöttö viivaan ja sieltä laukaus, olin maalin edessä ja meni mailani varresta maaliin vähän tuurillakin.
Pihlmanin tilastoista löytyy myös muutama tappelu. Ensimmäistä kertaa hanskoja pudottaessaan nuorellamiehellä ei ollut aavistusta siitä, että vastaan oli asettumassa liki legendaksi farmitappelijana kohonnut Mel Angelstad.
- Se Angelstad-tappelu taisi olla ensimmäisellä kaudella. Ei silloin tullut paljon katsottua ennen ottelua, että mitä sieltä tulee vastaan. Se lähti sellaisesta maalinedusnujakasta. Kaveri tönäisi ja pudotti hanskat, joten ajattelin, että ”sama kai se on mennä”. Ihan hyvin se meni, mustalla silmällä selvisin. Pelin jälkeen meidän tappelija kysyi, että ”mitä sä oikein teet, anna mun hoitaa noi tappelut”, Pihlman naureskelee.
Taklauksia ja vaipanvaihtoa
Jääkiekon vastapainona Pihlmanin vapaa-ajan täyttää uusi tulokas perheessä.
- Vapaa-aika kuluu aika pitkälti perheen parissa. Toinen lapsi syntyi tuossa vähän aikaa sitten, joten tekemistä riittää kotona, Pihlman sanoo, mutta kalenterista löytyy satunnaisesti aikaa myös tennikselle.
Pihlmanin perheenlisäyksestä ei liene syytä jauhaa enempää, mutta bolemiikkia SM-liigan miehistömuutoksista riittänee läpi kauden. Vuosi toisensa jälkeen SM-liigasta suuntaa muihin sarjoihin kovia nimiä ja samalla käynnistyy keskustelu SM-liigan tasosta ja tulevaisuudesta. Pihlman näkee asiassa kuitenkin positiivisiakin puolia.
- Kyllähän SM-liiga on kovatasoinen, varmasti Euroopan kovimpia. Vaikka noita lähtijöitä on joka vuosi, niin onhan niitä paluumuuttajiakin. Ja aina nousee uusia nuoria sarjaan. Kuitenkin nuoret kehittyvät paikkaamaan jääneitä aukkoja, kun saavat enemmän vastuuta ja peliaikaa.
NHL-otteluissa on käytössä kahden päätuomarin järjestelmä, mutta AHL:ssa ja SM-liigassa pelataan toistaiseksi vain yhden silmäparin valvonnassa. Tuomaritoiminta nousee varmasti puheenaiheeksi tulevallakin kaudella ja puhetta kyseenalaisista vihellyksistä riittänee. Pihlmanilla on oma näkemyksensä tuomaroinnista.
- Kyllä olen ehdottomasti kahden tuomarin kannalla, jos vaan on mahdollisuus saada riittävä määrä ammattimaisesti viheltäviä tuomareita. Siinä käy yhdellä tuomarilla helposti niin, että seuraa vain peliä eikä huomaa pelin ulkopuolella tapahtuvia asioita. Kaksi silmäparia näkee aina paremmin.
- Ja vaikeitahan nuo tilanteet ovat tulkita, kun ne tapahtuvat kovalla vauhdilla. Eihän kukaan tarkoituksellisesti ketään lähde taklaamaan päähän, siinä voi tietysti aina käydä niin, kun iso kaveri ajaa puhtaasti pienempää. Kokoerot vaikuttavat aika paljon ja vahinkoja sattuu, Pihlman toteaa.
- Treenipeleissä on pistänyt silmään se, että kovista taklauksista tulee välillä aina ihmeellisesti jäähy, vaikka taklaisi täysin puhtaastikin. Ihan kuin varottaisiin liian kovia taklauksia. Estäminen oli AHL:ssa ihan nollalinjalla ja se piti ihan hyvin läpi kauden. SM-liigassa saa kuitenkin jonkun verran estää, mutta ollaan täällä ihan kohtuullisella mallilla, Pihlman miettii.
