Toisen kautensa Ässien peräsimessä vetäneelle Mika Toivolallekin kausi oli lopulta suuri pettymys. Joukkue keräsi saman verran pisteitä kuin Toivolan ensimmäiselläkin kaudella, mutta 10.sija vaihtui pykälää huonommaksi. Kaikesta huolimatta Toivola näkee kaudessa paljon hyvääkin.
- Odotukset olivat totta kai kovat. Sitä voi jokainen miettiä oliko realistista puhua sijoista 5-6, mutta kyllä meidän piti kahdeksan sakissa olla.
- Sijoitus meni edellisvuodesta takapakkia ja se on tietysti se ratkaiseva juttu. Mutta kaikessa muussa mentiin omasta mielestäni eteenpäin. Esim. yksilöiden kehityksessä, fyysisessä valmiudessa, niissä mentiin eteenpäin. Mutta muut menivät vielä enemmän eteenpäin. Jos ajatellaan vaikka pahinta kilpailijaamme JYPiä, niiltä kävi kauden aikana neljä pelaajaa maajoukkueessa, meiltä ei yhtään.
| haastattelu Toivolan kolmas yritys [lue lisää]
|
- Kaikista pelaajista ei vain saatu sitä irti mitä haettiin ja odotettiin. Sen suhteen saan itsekin katsoa peiliin, Toivola mietiskelee.
Toivola allekirjoittaa osin väitteet siitä, että hänen toisen kauden materiaalinsa oli heikompi kuin ensimmäisellä yrittämällä.
- Ekalla kaudella oli lähtötilanteessa todella hyviä pelaajia mukana. Sachl ja Duerden, vaikka jäivätkin loukkaantumisten takia sitten kirjoittamattomiksi korteiksi, tai Tähtinen, eihän meillä vastaavia nyt ollut ja siinä mielessä oli heikompi materiaali.
- Tarkoitus kuitenkin olikin tehdä kaksi vuotta samalla joukkueella töitä ja katsoa mihin tietyt äijät siinä ajassa pystyvät ja kehittyvät ja mitä niistä saadaan irti. Sen takia vaihtuvuus täksi kaudeksi oli niin pieni.
- Se, että saatiin edelliskauden loppuun hyvä jakso ei tuonut meille mitään harhakuvaa tämän kauden joukkuetta rakennettaessa. Olihan meillä siinä loppuvaiheessa Tähtisen ja Rochefortin myynnin jälkeen ehkä sarjan huonoin materiaali. Muut vain tulivat takki auki ja senkin takia saatiin voittoputki. Sen perusteella emme kuitenkaan ratkaisuja tehneet tämän kauden joukkuetta rakentaessamme.
Tapaus Bergeron
Toivola sai siis käyttöönsä pitkälti haluamansa materiaalin, kun edellisen kauden runko jatkoi projektin toiseenkin vuoteen. Myös joukkueen vahvistuksiksi hankitut pelaajat saivat hänen hyväksynnän, vaikka esim. kohutun Martin Bergeronin värväämisen monet haluavat laittaa toimitusjohtaja Tammisen piikkiin.
- Periaatteisiini kuuluu etten ota joukkueeseen pelaajaa, jota en hyväksy. Siinä vaiheessa, kun Bergeron hankittiin alkoi hän olla ykkösvaihtoehto sille tontille. Pitää kuitenkin muistaa realiteetit, rahalla emme tänne ihan ketä tahansa pelaajaa saa ja saatavissa olleista Bergeron oli lopulta se ykkösvaihtoehto.
- Tietysti nyt jälkikäteen on helppo sanoa, että hyökkäyskaluston hankinnoissa ei onnistuttu sillä tavalla kuin olisi pitänyt onnistua. Jos ajatellaan juuri Bergeronia, niin edelliskauden ykkössentteriin verrattuna siinä tuli takapakkia. Se oli meiltä virhearviointi, Toivola myöntää.
Huipulla tuuli
Joka tapauksessa Toivolan miehistö Bergeroineineen aloitti kautensa mallikkaasti. Joukkue venyi illasta toiseen pisteille, ja kun marraskuussa lähdettiin ensimmäiselle tauolle, sarjan kärjestä löytyi sensaatiomaisesti Porin Ässät. Kannattajat saivat hetkeksi balsamia haavoilleen, kun paljon parjattu ikuinen rämpijä pyllisti asiantuntijoille ja oikeastaan koko kiekkokansalle. Tai niin ainakin haluttiin uskoa.
Kolikolla oli kuitenkin kääntöpuolensa. Yli viikon ajan teksti-tv:n sivua 241 iltapalakseen ihastuksissaan ahmineet eivät halunneet nähdä sitä totuutta, että hyvistä tuloksista huolimatta Ässät ei pelillisesti mitään ihmeitä esittänyt missään vaiheessa. Ei mitään todellisten kärkijoukkueiden tasoista peliä, vaan tehokasta perusvääntämistä. Alkukaudella yllätyksillä on aina sijansa ja tällä kertaa Ässät käytti sen sauman hyväkseen.
Sitkeällä taistelulla, hyvällä tuurilla ja pienellä hurmoksellakin porilaiset sätkivät tasaisiin suorituksiin ja erinomaisiin tuloksiin, mutta tulosten takana mikään ei puhunut sen puolesta, että Ässät viilettäisi kärjen tuntumassa hamaan loppuun saakka. Tosin on myönnettävä, että mikään ei puhunut senkään puolesta, että joukkue romahtaisi yhdessä hujauksessa peräti kymmenen pykälää alaspäin. Poriin syntyi kuitenkin ainakin satunnaiskatsojien keskuuteen hetkellinen harha Ässien paluusta sinne omalle paikalleen kärkikahinoihin. Ehkäpä tuo harha tarttui joukkueeseenkin ja vauhditti omalta osaltaan romahdusta päiväunista karun arjen pariin?
- Kyllähän me hyvää alkukautta tietoisesti haettiinkin. Se on meidän tilanteessa ehdoton edellytys, että saadaan yleisö mukaan ja lähdetään pelaamaan kautta hyvin.
- Ei alkukausi meille silti mitään luulotautia tuonut. Itse tiedettiin missä mennään ja mitkä meidän ongelma-alueet olivat. Nähtiin, että tietyissä vaiheissa kävi hyvää tuuriakin ja saatiin pinnoja vaikka pelillisesti ei sitä olisi ansaittu. Mutta varmaan suurelle yleisölle se antoi väärän kuvan joukkueen kyvyistä ja materiaalista. Siinä mielessä voidaan jälkikäteen ajatella, että alkukausi meni tavallaan liiankin hyvin.
- Totta kai hyvän alun jälkeen alamäki oli ehkä henkisesti vielä kovempi paikka. Mutta en tiedä oliko se mikään romahdus, olihan muillakin joukkueilla pitkiä tappioputkia, mutta meidän kohdalla puhuttiin romahduksesta, koska verrattiin vain siihen, että alussa oltiin kärjessä Jos oltaisiin oltu vaikkapa kuudes, niin tuskin missään vaiheessa olisi mistään romahduksesta puhuttu, Toivola mietiskelee.
- Ja siinäkin mielessä meni paremmin kuin vuosi sitten, että silloin hävittiin 12 peliä putkeen ja nyt tuli pari viiden pelin putkea. Mutta söiväthän nuo tappiot selvästi pelaajien itseluottamusta ja mm. pikkuvammat tuntuivat isommilta kuin olivatkaan. Ja valmennuksellisesti alkaa seurata entistä tarkemmin harjoittelua. Aina nuo tappiot kaikenlaisia ongelmia tuovat.
Moni katsojista lienee Toivolan kanssa hieman eri mieltä tuosta romahduksesta. Kärkipaikka loi toki vääristyneitä odotuksia Ässien kyvyistä, mutta totuus on sekin, että pahimmillaan patapakan palikat sekosivat totaalisesti, eikä luisua alaspäin pystynyt pysäyttämään mikään eikä kukaan. Romahdus mikä romahdus.
Uhkakuvat toteutuivat
Loukkaantumiset sotkivat omalta osaltaan Ässien hyvin alkanutta taivalta. Ykkösvahti Scott Langkow’n loukkaantuminen etunenässä rikkoi harmoniaa ja jo joukkuetta rakennettaessa tiedostetut uhkakuvat kävivät toteen. Yhden maalivahdin joukkue olikin yhtäkkiä joukkue ilman maalivahtia. Se näkyi vääjäämättä myös kenttäpelissä.
Matti Järvisestä tai Jyväskylästä pikaisesti hankitusta Tommi Tervosta ei ollut voittaviksi vahdeiksi. Tammikuussa viideksi peliksi apuun saatu TPS:n Teemu Lassila rauhoitti tilannetta Langkow’n toipumiseen asti, mutta liian monta pistettä oli kuitenkin jo hassattu.
Ihan yhtä pahaa loukkaantumissumaa Ässät ei tällä kertaa kokenut kuin Toivolan ensimmäisellä kaudella, mutta toisaalta materiaali ei kestänyt poissaoloja senkään vertaa kuin vuosi sitten. Langkow’n lisäksi varsinkin Steve Shirreffsin ja Olegs Sorokinsin vammautumiset nakersivat porilaisten selkärankaa entistäkin ohuemmaksi. Apua ei juuri saatu ulkopuoleltakaan, kun seurajohdolla ei ollut rahkeita vahvistaa harvenneita rivejä uusilla miehillä
- Ilmeisesti talous ei antanut mahdollisuuksia uusien pelaajien hankkimiseen. Kyllähän valmennus niitä halusi. Tai ainahan valmentajat haluavat. Lähtökohtana oli silti tiedossa, että kyllä meidän joukkue tuossa on ja sillä mennään sitten syteen tai saveen, Toivolakin tunnustaa.
- Materiaali kaventui loukkaantumisten takia liikaa. Se on selvä juttu, että meidän ratkaisupelaajat väsyivät, kun jouduttiin jopa kolmella ketjulla pelaamaan joitain otteluita. Kun on ikää 35 mittarissa, niin rupeaahan se jaloissa näkymään, kun joudutaan vetämään tuollaisia kolmen tai jopa neljän ottelun viikkoja.
- Pelaajavaihtojen mahdollisuudetkin tutkittiin tarkkaan, mutta nekin maksavat aina. Sellaista yhtälöä harvoin on, että saat paremman halvemmalla. Se on sitä tiettyä realismia mitä pitää Porissa muistaa.
Yksi asia missä Ässissä mentiin tappiokurimuksen aikana selvästi taaksepäin oli joukkueen taistelutahto. Vuosi sitten joukkue pystyi pahimmassakin jamassaan yksittäisissä peleissä välttämään varsin hyvin rökäletappiot ja muuten vain täysin munattomat esitykset. Tällä kertaa Ässiä vastaan iskettiin rumia lukemia tuon tuostakin ja pelin kokonaiskuva painui ajoittain pitkiksikin ajoiksi täysin aneemiseksi.
- Ei me oltu se sarjan taistelevin joukkue niin kuin piti olla, se on myönnettävä. Laskettiin että viime vuonna oli kuusi peliä, joissa kaveri yritti ja puristi enemmän kuin me. Tänä vuonna niitä oli kymmenen. Jokainen voi siitä tulkita miten tulkitsee, häviö mikä häviö, ei ne numerot sinänsä minua häiritse. Yksittäisiä romahduksia tuli tosiaan enemmän, mutta niihin on aina monia syitä, Toivola summasi.
- Jos asennepuolta ajatellaan niin tiettyjen pelaajien asenteeseen tietyissä vaiheissa en voi olla tyytyväinen, mutta keskimäärin se oli joukkueessa kuitenkin ihan ok. Ja vaikka meillä on esim. Langkow ja Korpisalo selviä johtajia, niin ehkä joukkueesta kuitenkin puuttui tietyssä vaiheessa hieman sitä johtajuuttakin.
Tylsä, tylsempi, Ässät
Reilun vuoden ajan Mika Toivola sai paistatella Porissa poikkeuksellisenkin vahvassa asemassa. Tulokaskaudeltaan Toivola sai kriittiseltä kotiyleisöltään varsin yksimielisen synninpäästön, vaikka kauan kaivattu pudotuspelipaikka jäikin saavuttamatta. Ja toisen kauden alussa luotsattu piikkipaikka puolestaan nosti miehen hetkeksi lähes gurun asemaan. Mutta joukkueen aloittaessa tuskaisen räpellyksensä, tempaistiin samalla sädekehä Toivolan päältä alta aikayksikön. Kehut vaihtuivat haukuiksi ja selkään taputtelut puukoniskuiksi. Kaikki Toivolan tuomat myönteiset asiat olivat nopeasti unohdetut, kun kansa alkoi haluta seuraan muutosta ja uutta pääpäsmäriä.
- Kritiikki tietysti voimistui, mutta omasta mielestäni en ole saanut pahemmin puukkoa selkään yleisön taholta. Ne samat siellä seisomakatsomossa aina huutelee. Silloin kun johdettiin sarjaa harmiteltiin, kun ei johdettu enempää tai kun ei pelattu paremmin. Ikinä ei fanit ole tyytyväisiä, eikä tietysti saakaan ole, Toivola itse kommentoi asiaa.
Pelillisen menestymättömyyden lisäksi Toivolaa kritisoitiin ennen kaikkea tylsästä pelitavasta, jossa taklaukset, tappelut ja tunteet olivat kiellettyjä. Näissä asioissa patasakin piiskuri puolustautuu jyrkästi vedoten käytettävissä olevaan materiaaliin ja kiistää samalla ehdottomasti väitteet itsestään ns. neitikiekon kannattajana.
- En kannata millään tavalla mitään pehmokiekkoa, mutta pelityyli on pakko suhteuttaa materiaaliin. Ei noilla pelaajilla voida lähteä rymistelypeliin, kun pelaajat eivät kykene siihen. Minun tärkein tehtävä on saada joukkue voittamaan, eikä me voiteta meidän alivoimapelillä ja -materiaalilla pelejä boksissa istumalla.
- Minä olen nimenomaan fyysisen kiekon kannattaja, mutta tehtävä on saada joukkue voittamaan pelejä. Jokainen joka tulkkaa meidän materiaalia näkee ettei meillä ollut taklauspeliin pystyviä hyökkääjiä. Ja jos ajatellaan rohkeampaa peliä muuten, niin myös esimerkiksi rohkeampi karvauspeli on suhteessa materiaaliin. Joku Bergeron ei mikään karvauspelaaja ollut ja se pitää vain hyväksyä ja silloin se pelityyli pitää suhteuttaa siihen materiaaliin.
- Heti pelataan fyysisemmin, kun löydetään pelaajia jotka siihen pystyvät. Iikka Törnvallista ei saa taklaavaa pakkia vaikka päällään seisoisi. Meidän rahoilla on aina tehtävä valintoja. Haetaanko joku Kivenmäki tekemään maaleja vai haetaanko joku, joka ei mailaa tarvitsisi lainkaan vaan rymistelee vain laitoja. Fanit varmaan rakentaisivat joukkueen eri tavalla, mutta voitettaisiinko sillä sitten pelejä?
- Jos tappeluita haluaa nähdä niin sitten pitää mennä nyrkkeilyä katsomaan. Vaikka eivät nekään kiellettyjä ole, silloin kun tilanne vaatii, silloin pitää tapellakin. Meillä on sellainen sääntö, että jos joutuu hanskaamaan niin vastustajan pitää olla sitten itseään parempi pelaaja. En hyväksy sitä jos meidän ykköskentän hyökkääjä lentää suihkuun vastustajan neloskentän äijää vastaan, koska silloin me kärsimme siitä joukkueena.
- Jos ajatellaan se 10 vuotta taaksepäin, jolloin Ässät pelasi värikästä kiekkoa josta yleisökin piti, niin pitää huomioida, että silloin Ässien pelaajabudjetti oli sarjan kärkitasoa. Nyt meidän pelaajabudjetti on kolmanneksi pienin. Sekin aiheuttaa vääristymää menneen ja nykyisyyden välillä. Nykyään me joudumme tekemään näitä valintoja hankimmeko kolmoskenttään romuluun vai hankimmeko Kivenmäen tekemään pisteitä ja maaleja. Molempia emme voi saada.
- Mutta sellaista tämä valmentaminen on, en voi aina ajatella mitä yleisö ajattelee, sen mukaan ei voi lähteä valmennusta hoitamaan, kun kaikkia ei kuitenkaan voi miellyttää. Me pyrimme aina vain lopputuloksellisesti parhaimpaan mahdolliseen tulokseen, Toivola päättää vuodatuksensa Ässäjoukkueen värittömyydestä.
Taustasotkut osa 231
Alkuvuonna Ässien pelillinen menestymättömyys jäi jälleen toisarvoiseksi asiaksi, kun taustamyllerrykset nousivat taas otsikoihin. Johan seurassa oli puolisen vuotta näennäisen seesteisesti elettykin. Samalla toteutui yksi tiedostettu uhkakuva.
Juhani Tammisen palkkaaminen toimitusjohtajaksi oli riskiveto, ja varmasti kaikki aavistivat, että jos ja kun Aurinkokuningas ei pysy kiltisi vain oman kruununsa alla, alkaa seurassa taas paukkua. Ja juuri niinhän siinä kävi.
Tami tyrkytti itseään valmentajaksi ja kokosi samalla taustoissa sijoittajaryhmää, jonka oli määrä kaapata Ässät hihoihinsa. Ikuiseksi arvoitukseksi jää kuinka paljon taustoissa käyty valtataistelu lopulta häiritsi porilaisjoukkueen keskittymistä oleelliseen eli pelaamiseen. Samoihin aikoihin kuitenkin ajoittuvat punapaitojen vaisuista jaksoista ehkä se vaisuin, mutta ainakaan Toivola ei myönnä moisten, sen paremmin kuin itselleen huhuttujen potkujenkaan vaikuttaneen millään tavalla joukkueen jokapäiväiseen elämään.
- Eivät tausta-asiat ainakaan minun päätä sekoittanut, sitä en tiedä sekoittiko jonkun muun. Minun yhteistyöni Tammisen kanssa toimi ihan hyvin. Ei Tami pitänyt omia palavereitaan kuten on väitetty, kyllä ne olivat aina sovittuja. Nekin kuuluvat välillä toimitusjohtajan hommiin.
- Sain jatkaa, joten kyllähän se johdon luottamus oli minun takana, muuten olisi varmaan tullut ne potkut. Mutta ne nyt aina tulee jos on tullakseen, en pelkää sellaisia, enkä anna huhujen vaikuttaa työhöni. Työrauhaahan valmentajalla ei ole ikinä. Olen päättänyt, että teen työni niin hyvin kuin pystyn enkä mieti mitään työrauhaa. Jos se ei riitä niin sitten se ei riitä. Tämä on kuitenkin vain jääkiekkoa ja elämässä on paljon muita asioita joita pelkään kuin sitä että saanko joskus potkut, Toivola pohdiskeli.
Vaikka rapa ei enää herrasmiesten puheissa roiskukaan, melko selvää kuitenkin on, että Tamminen ja Toivola tuskin olisivat ensi kaudella mahtuneet samaan organisaatioon. Näin siitäkin huolimatta, ettei Tamminen taisteluaan missään vaiheessa suoranaisesti Toivolaa vastaan käynytkään. Yhtä kaikki, Tammisen kertoessa tiedotustilaisuudessa erostaan, taustalla hymyili silminnähden helpottunut Ässävalmentaja.
Loppukiri
Kun peli tämän kauden osalta näytti jo pelatulta ja kaikki tuntuivat odottavan niitä kauden jälkeisiä pudotuspelejä seuran kulisseissa, kävikin niin, että Ässät syttyi taas taistelemaan. Joukkue pelasi kuin silloin alkukaudella, tiukasti taistellen, sopivasti venyen ja voittoja alkoi taas napsua tilille. Jo karanneeksi luultu pudotuspelipaikka muuttuikin taas realistiseksi mahdollisuudeksi, ja kun runkosarjan viimeinen viikko alkoi, kaikki oli Ässien omissa käsissä. Räväkkä loppukiri yllätti monet, mutta ei kuitenkaan valmennusjohtoa.
- Oli se odotettavissa, kun huhuista huolimatta mitään muutoksia ei tapahtunutkaan niin se turhanpäiväinen odottelu loppui pelaajienkin taholta ja huomattiin että nyt meidän pitää taas alkaa pelata jos meinataan pärjätä. Suurin syy oli tietysti se, että saatiin pari-kolme ykköskentän miestä takaisin ruotuun ja terveellä miehistöllä viimeiset kahdeksan peliä pelattiinkin hyvin. Pelaajistosta se nousu lähti, ei se koskaan muualta lähde. Vaikka tuolla aitiossa seisoisi Jeesus niin kyllä ne pelaajat sen aina pelaa ja heille se kunnia pitää antaa.
Loppukiri jäi lopulta kuitenkin torsoksi, kun homma lipesi viimeisen viikon kahden tappion takia käsistä ja JYP livahti uudelleen ohi ottaen itselleen viimeisen pudotuspelipaikan. Näin Ässien kausi päättyi katkerasti runkosarjaan jo kuudennen kerran peräkkäin.
- Meillä oli avaimet viimeisellä viikolla, mutta ei auta selitellä, JYP pelasi hyvän viimeisen viikon ja sai neljä pinnaa, me ei yhtään. Kyllä JYP sen paikkansa ansaitsi. 56 peliä ei valehtele, tuossa 11.sijalla oli meidän paikka tällä kertaa.
Loppukirillään Ässien kuitenkin onnistui pestä kasvojaan. Vaikka kausi selkeä pettymys olikin, niin kunniallinen päätös tosissaan taistellen oli toki paljon parempi kuin se luovutusmentaliteetti, miltä homma tammi-helmikuussa näytti.
