Joukkueet (1.-12.): TuTo, Jukurit, Hermes, K-Vantaa, Sport, KJT, Diskos, Ahmat, FoPS, Jokipojat, KooKoo, UJK
Ottelumäärä: 44
Kahdenkymmenenviiden pelatun kauden jälkeen ensimmäinen divisioona lakkasi olemassa olonsa Suomen jääkiekkokartalla. Sarjan uudeksi nimeksi valittiin Mestis – nimi, jota eräskin vaasalaislegenda kuvasi “mehupurkkisarjaksi”. Nimenvaihtoa suurempi, ja useimpien mielestä epäonnistuneempi, uudistus oli kuitenkin SM-liigan sulkeminen. Koska liigaan oli viimein saatu juuri ne toivotut joukkueet, ei liigakarsintoja ollut enää tarpeellista järjestää. Menetyksiä yleisöä kiinnostavista karsintaotteluista liitto päätti korvata “Juudaksen hopearahoilla”, joita jaettiin joukkueille lopullisen sijoituksen mukaan.
Katsojamenetyksiä raha tuskin kuitenkaan korvasi, sillä nousijajoukkueita lukuun ottamatta yleisömäärä laski jokaisella paikkakunnalla. Dramaattisin lasku tapahtui Kouvolassa: KooKoo tosin taapersikin sarjassa niin pahasti, ettei ainoastaan sarjan sulkemisesta voi katsojamäärän puolittumisesta syyttää. Sen sijaan yhä kärkiseuroihin kuulunut Sport menetti edellisvuoden katsojistaan yli kolmanneksen, Jokipojat neljänneksen ja FPS, UJK sekä Hermes kymmenisen prosenttia kukin. Koko sarjan yleisökeskiarvo putosi edellisvuodesta noin kolmanneksella, päätyen kaikkien aikojen alimpaan lukemaan 805. Sarjauudistusta oli perusteltu vahvimmin taloudellisilla aspekteilla, mutta ainakaan Mestis-seurojen ahtaaseen tilanteeseen se ei helpotusta tuonut.
Sarja palaa Mikkeliin ja Vantaalle
Nousijajoukkueet Jukurit ja Kiekko-Vantaa toivat sarjaan uutta väriä. Vantaalla tämän sarjatason pelejä oli nähty viimeksi 1990-luvun alussa; Jukureiden edellisistä divarivuosista taas oli kulunut aikaa jo kaksikymmentä vuotta. Perinteisempien seurojen äimistellessä ja kritisoidessa muuttunutta sarjajärjestelmää, panivat tulokkaat rattaansa pyörimään innolla ja hämmensivät aktiivisina pakkaa kesän siirtomarkkinoilla. Mikkelissä oli luotettu aiemmin nuoreen voimaan, kun taas Vantaalla rautaiseen kokemukseen, joten meno markkinoillakin oli varsin erilaista.
Jukurit teki kymmenkunta täsmäiskua ja hankki riveihinsä pari kentällistä sarjan parhaimmistoa. Karsinnoissa SaPKon kukistaneesta porukasta se menetti vain kaksi runkomiestä: aktiiviuransa lopettaneen ja Ouluun muuttaneen hyökkääjä Herkko Suvannon sekä Forssaan palanneen puolustaja Sami Nummen. Jukurit kaappasi vieläpä valtaosan uusista avainmiehistään pahimmilta kilpailijoiltaan. Taitava keskushyökkääjä Antti Karhula siirtyi Mikkeliin KooKoosta, maalivahti Tero Leinonen Sportista ja puolustajat Jukka-Pekka Laamanen Hermeksestä sekä Pasi Järvinen Ahmoista.
Nimimiehiä sarjanousijan uusista pelureista olivat myös TuTossa ja TPS:ssä hyökännyt Jani Väänänen, Pelicans-pakki Tommi Kovanen sekä Norjassa talven viettänyt sentteri Petri Lehtonen, jonka taidot olivat seuran peräsimessä jatkaneelle valmentaja Risto Dufvalle tuttuja jo Forssan ajoilta. Lisäksi Mikkeliin siirtyivät hyökkääjät Tuomo Jormakka (JYP-A) ja Aku Joki-Erkkilä (Hermes/Junkkarit). Loppusyksystä pakisto sai vielä kovan vahvistuksen, kun Pelicansissa ja HPK:ssa kiekkoillut Jani-Matti Loikala liittyi porukkaan. Hyökkäykseensäkin Jukurit sai vielä kesken kauden ex-SaPKo-pelaaja Jarno Tiilikaisen JYP:stä.
Siinä missä Jukureiden uusiutuminen vaikutti vielä verrattain maltilliselta, luotti toinen sarjanousija laadun sijasta määrään. Jokereiden kanssa yhteistyösopimuksen solminut Kiekko-Vantaa laittoi käytännössä koko joukkueensa uusiksi. Suomi-sarjan joukkueesta Vantaalla jatkoivat vain hyökkääjät Jani Mikonaho ja Santeri Salminen, puolustaja Jukka Hakkarainen sekä maalivahti Sami Heinonen.
Yli kahdestakymmenestä uudesta pelurista vain yksi (Sebastian Schlegel) nostettiin omista junioreista. Kaikkein kokeneimmat kaverit, kuten Arto Malinen, Pekka Peltola ja Kai Tervonen, lopettivat nousujuhliin. Muihin divarijoukkueisiin siirtyivät maalivahti Teemu Horkama (FPS) sekä puolustaja Tero Saari (KJT). Avainpuolustajista Jimi Helin siirtyi Ruotsiin ja Kimmo Pikkarainen Tanskaan. Suomi-sarjassa miehistä jatkoi parin kentällisen verran, kuka missäkin.
Nimekkäin vantaalaisten hankinnoista oli Ranskasta divariin palannut tehohyökkääjä Markku Takala. Manageri Juha Kuusiniemi toi puolestaan mukanaan Vantaalle kentällisen pelureita KJT:stä: hyökkääjät Jaska Vilenin, Petri Pitkäjärven ja Joakim Roslundin, sekä puolustajat Tuomas Luotosen ja Mika Peltosen. Liikehdintää tapahtui myös Hyvinkäältä. K-Vantaan pudottama, mutta paikkansa liigan laajenemisen myötä säilyttänyt Ahmat menetti kurittajalleen maalivahti Jaakko Suomalaisen sekä hyökkääjät Janne Lehtisen ja Petteri Linnonmaan.
Takalan lisäksi ulkomailta porukkaan liittyivät hyökkääjät Henri Ekholm (Ruotsi), Jani Eerikäinen (Englanti) ja puolustaja Mikko Peltola (Saksa). Hannu Väisänen tuli uuteen Mestis-seuraan HIFK:stä, Jokereiden junnuista siirtyivät puolestaan maalivahti Joni Hallikainen, hyökkääjät Teemu Kuusisto ja Jan Eriksson sekä puolustaja Juha Kaunismäki. Yhteistyö narripaitojen kanssa toi kauden aikana joukkoon myös savolaispakki Samuli Suhosen sekä tukun lainamiehiä.
Jokerilainoista pisimpään Vantaalla viihtyivät Antti Hulkkonen ja Teemu Laine, jotka kumpikin pelasivat runkosarjassa 18 ottelua. Lyhyimmillä pesteillä lohipaitaan sonnustautuivat muun muassa Tomek Valtonen, Olli Malmivaara ja Marko Kauppinen. Heinonen, Kaunismäki, Luotonen ja Väisänen eivät K-Vantaata enää pudotuspeleissä vahvistaneet, mutta vastaavasti kesken kauden porukkaan liittyivät Ässistä Jokereiden kautta kiertänyt kovaotteinen puolustaja Pauli Levokari sekä jo SaiPaa, KooKoota ja Jokipoikia kauden aikana edustamaan ehtinyt hyökkääjä Sami Kaartinen.
Varsin erilaisista metodeista huolimatta kumpikin nousijoista onnistui hankinnoissaan varsin hyvin. Vahvojen kotiotteluiden sekä sarjan pitävimmän peräpäänsä ansiosta Jukurit sai runkosarjasta kasaan 61 pistettä, joilla ylsi hienosti taulukossa toiseksi. Ensimmäisen kerran mikkeliläiset hävisivät kotonaan vasta tammikuun lopulla, jolloin Diskos oli parempi luvuin 1-2. Vieraissa joukkue ei pystynyt läheskään samantasoiseen suoritukseen: pahimmillaan joukkue hävisi viisi matkapeliä putkeen. Dufva peluutti suojattejaan kuitenkin kurinalaisesti ja niinpä Jukureiden maalieroksikin jäi erinomainen 183-100.
Tehot 26+32 kerännyt Takala, jonka TUL valitsi vuoden jääkiekkoilijakseen, puolestaan johdatti iloiseen hyökkäyspeliin pyrkineen Kiekko-Vantaan runkosarjan neljänneksi. Sijoitus oli tulokkaalle loistava, mutta nälkä kasvoi syödessä tälläkin kertaa. Vantaalla vaihdettiinkin valmentajaa runkosarjan lopussa, kun kakkosvalmentaja Iiro Järvi korvasi Pentti Hiiroksen. Kolmen kärkiseuran haastamiseen K-Vantaasta ei kuitenkaan missään vaiheessa runkosarjaa ollut. Joukkue oli kapeakärkinen, eli liikaa Takalan tehojen varassa: vain Jaska Vilen (14+24) pystyi tukemaan kunnolla pistepörssivoittajaa. Lohipaidat saalistivat runkosarjasta kuitenkin siis kunnioitettavat 49 pistettä, maalierolla 160-143.
TuTosta yllätysykkönen
Runkosarjan voiton vei nimiinsä ehkäpä hivenen yllättäenkin TuTo, joka sai lopulta repäistyä pisteen eron Jukureihin. Anatoli Bogdanovin luotsaama turkulaisjoukkue oli maltillisesta pelaajabudjetistaan huolimatta hyökkäyspäässä erittäin tehokas, vaikka olikin menettänyt edellisvuoden joukkueestaan muutaman tehopelaajan. Mertsi Raitanen oli siirtynyt Ranskaan, Ville Hirvonen Ilveksen kautta Hermekseen, Jani Väänänen Jukureihin ja joukkueen ykköspakeiksi noussut Anssi Silfver Ruotsin Kiirunaan. Muutaman muunkin menetyksen joukkue oli kokenut: voimalaituri Marko Mäkinen matkasi Hyvinkäälle, kakkosvahti Pekka Mäkitalo Joensuuhun ja kokeneet Kaj Kuusisto sekä Kari Syväsalmi lopettivat uransa.
Uusia hyökkääjiä TuTo hankki kuusi – ja nimenomaan sieltä kovimmasta päästä. Tero Forsell palasi TPS:stä ja Ässissä pelanneet Vesa Lehtonen sekä Tommi Hannus palasivat hekin divariin. Nuoremmasta kaartista TuTo, tai oikeastaan TPS, kaappasi SaPKon teinisensaatio Jarkko Immosen pelaamaan divaria Turkuun. Joukkoon liittyivät lisäksi Mikko Markkanen Ahmoista ja vielä yhtenä paluumuuttajana Hannes Kymäläinen FPS:sta. Kun joukkueessa oli jo ennestään Tuomas Jalavan ja Jani Tuomisen tasoisia pelimiehiä, ei ollut mikään yllätys että TuTo oli kauden maaliahnein joukkue. Se teki kauden aikana yhteensä 201 maalia ja peräti kymmenen eri turkulaishyökkääjää onnistui iskemään vähintään kymmenen kassia.
Peräpäänkään kanssa ei suurempia ongelmia ollut, vaikka sen osaston hankintoja olivatkin vain JYP:stä palannut Markus Laine sekä Petri Tähtisalo TPS:n junnuista. Omiin menneitä osumia merkittiin runkosarjasta kolmanneksi vähiten, 126 kappaletta. TuTon vahvuuksiin on laskettava läpi kauden stabiilina pysynyt pelaajatilanne: avainmiehistä vain Vesa Lehtosen kausi jäi kesken, eikä Turkuunkaan kesken kauden tullut kuin italialaishyökkääjä Ruggero Rossi De Mio Saksasta.
Runkosarjan kärkikaksikon onnistui päätöskierroksilla haastamaan toden teolla vain Juha Pajuojan luotsaama Kokkolan Hermes. Edellisen kauden epäonnistumiset oli laitettu Kokkolassa lähinnä nuoren maalivahtikaksikon piikkiin. Niinpä joukkue hankki maalinsa suulle täksi kaudeksi takaisin Ruotsista tutun miehen, Juuso Riksmanin. Valinta osui nappiin, sillä prosentilla 92,4% torjunut Riksman oli sarjan paras maalivahti. Todellisen nappikauden merkiksi Riksman vielä onnistui jokaisen veskarin unelmassakin, eli sai tililleen tehdyn maalin maaliskuisessa kärkikamppailussa TuToa vastaan. Kun kakkosdivarin Jeppiksestä takaisin Kokkolaan kutsuttu kakkoskassari Tommi “Hot-Hand” Hietalakin onnistui erinomaisesti pelaamissaan otteluissa, oli juuri maalivahtipeli Hermeksen paras ase. Hermes päästi sarjassa toiseksi vähiten maaleja ja keräsi 57 pistettä. Joukkueen maalieroksi kirjattiin lukemat 153 ja 122.
Kokkolassa joukkue oli uusiutunut totuttuun tapaan lähes täysin; tällä kertaa kenttäpelaajista porukassa jatkoi vähän reilu kentällinen. Molareista Ässät nappasi Vapolan ja HPK kiinnostui Puurulasta, joka siirtyi tuon kuvion myötä Forssaan. Tehokkaimmista hyökkääjistä Kokkolan jättivät taakseen Jarno Honkonen ja Ivo Jan (Ruotsi), Tuomas Reijonen (SaiPa), Toni Ronkainen (UJK) ja Timo Seikkula (FPS). Pakistokin uusiutui lähes täysin: muualle siirtyivät niin pistekärki Antti Rahkonen (Ässät), Jani Virtanen (HPK), Sami-Ville Salomaa (Norja), Jukka Laamanen (Jukurit), Vikki Tammelin (UJK) kuin Taneli Hautalakin (Ylivieska).
Rahkonen tosin palasi liigasta Kokkolaan aivan siirtorajan kynnyksellä, mutta ei puolustaminen huonosti ollut sujunut muultakaan porukalta – vaikka se ei mitenkään nimekäs ollutkaan. Hermes-pakistoon kuuluivat joukossa jatkaneiden Kim Vähäsen ja Marko Kotajärven lisäksi uusina miehinä Ranskassa edelliskauden pelannut Jarno Kosonen, HPK:n junnuista palannut Kimmo Salmela, Juho Kuronen KalPan nuorista, Juha Salmu Kiekko-Oulusta ja Ismo Siirilä Kajaanin Hokista.
Kaikki uudet Hermes-hyökkääjät olivat melko nuoria ja lupaavia: Juho Luoma siirtyi SaPKosta, Ville Hirvonen Ilveksen kautta TuTosta ja Teemu Käyhkö, joka oli edellistalvella pelannut sekä Kärpissä että farmissa Raahessa. Junnuista siirtyivät SM-sarjan runkosarjan pistepörssiykkönen Karo Koivunen (Jokerit), Teemu Normio (Tappara), Olli Sillanpää (HPK) ja jo viime kaudella Kokkolassa käväissyt Jose Nippala (Ilves). Murskaavaa ykkösnyrkkiä joukkueen riveistä ei kuitenkaan tällä kaudella löytynyt – sen sijaan jopa kahdeksan eri Hermes-pelaajaa sai aikaiseksi vähintään kymmenen maalia.
Vaasalaista farssia
Sport ja KJT jäivät viimeisen kotietupaikan saalistaneesta Kiekko-Vantaasta kahden pisteen päähän. Toisella kyseisistä paikkakunnista pikkuseuran hyvä suoritus sai aikaan riemunkiljahduksia, toisaalla taas harmiteltiin isoin puhein kauteen lähteneen porukan vaikeuksia. Vaasassa joukkue oli kärsinyt menetyksiä sitten edelliskauden, etenkin peräpäänsä osalta. Kokeneista pakeista Robert Salo ja Hannu Henriksson lopettivat ja Mika Yli-Mäenpää siirtyi Ruotsiin. Lisäksi Petri Virolaisen ura jatkui JYP:ssä, Olegs Sorokins siirtyi Bratislavaan, Miika Jämsäkin joutui olemaan sivussa kauden jälkimmäisen puoliskon ja ykkösmolari Leinonen matkasi Mikkeliin. Hyökkääjistäkin Sport menetti kaksi vitjallista: Jari Kestin (HPK), Riku Niemelän (KooVee), J-P Rinkisen (Ketterä) ja Antti Virtasen (JYP) myötä lähti kuusikymmentä maalia. Lisäksi Matti Raunion ja Harri Lönnbergin kaudet menivät piloille loukkaantumisten johdosta.
Yksi Mestis-kesän kovimmista siirtouutisista oli TPS:n junioreissa tuhojaan tehneen Happo-Viinanen-Vidman –kolmikon siirtyminen Vaasaan. Nuorten sarjassa pistepörssin kärkiviisikkoon sijoittuneen troikan kaappausta vertailtiin jo muutaman vuoden takaiseen Hermes-hankintaan Virtanen–Pärssisen–Uusikartano. Kimmo Hapon kautta sotkivat loukkaantumiset, mutta Mika Viinasen ja Hermanni Vidmanin peli kulki hyvin Mestiksessäkin. Muut uudet, Ruotsista kasvattiseuraansa palannut A-P Pajuluoma ja Ässistä siirtynyt Marko Luomala, taikka vanhatkaan hyökkääjät eivät sitten kummemmin onnistuneet. Niinpä tutkaparille Markus Jämsä (30+25) – Patrik Westerback (9+33) jäikin todella suuri vastuu vaasalaisten hyökkäystehoista.
Joukkueen pakisto oli heikentynyt paperilla melkoisesti, mutta toimi yhä hyvin koko kauden ajan. Uusia Sport-puolustajia olivat Toni Sysimies (KJT), Porista palannut Jussi Heikkinen sekä Ismo Sirén (Ilves-A). Loukkaantumiset vaivasivat joukkuetta läpi kauden. Kesken kauden vahvistukseksi hankittiin kuitenkin vain Petri Isotalus Kärpistä, muuten mukaan nostettiin pelaajia omista junnuista (Niklas Fogström, Janne Tuomivirta...) sekä farmiseura KoMusta (Sami Mahlanen, Teemu Viemerö). Tarvetta kovimmillekin hankinnoille olisi ehkä ollut, sillä ajoittain vaasalaisten sairastuvalla oli yhtä aikaa lähes kentällisen verran avainpelaajia. Loukkaantumiset huomioon ottaen viides sija 47 pisteellä ja maalierolla 153-129 oli kuitenkin ihan kelvollinen suoritus.
Kaukalossa Sportilla kulki siis kuitenkin yhä vähintäänkin kohtalaisesti, mutta muuten Vaasassa oli käsillä kaikki farssin ainekset. Sportin pelaajabudjetti oli mitoitettu yhä noin puolet kovimpia kilpailijoitaan suuremmaksi, mutta tulopuoli jäi odotettua pienemmäksi ja vanhat velatkin rasittivat. Sportilla oli rästissä edelliskaudelta huomattava summa maksamattomia palkkoja, ja neljä entistä pelaajaa joutuikin hakemaan kesällä saataviaan (yli 200.000mk) palkkaturvasta.
Vaasassa olikin kasassa melkoisen sopan ainekset. Valmentajakaksikko Kari Heikkilä – Håkan Hjerpe erosi vastalauseena seuran toimille ensimmäisen kerran vain päivää ennen jääharjoituskauden alkua heinäkuun lopussa. Lokakuun alussa Sport jätti konkurssihakemuksen. Velkaa oli kolme miljoonaa, eivätkä pelaajat suostuneet puolittamaan palkkojaan. Seuraavana päivänä hakemus vedettiin kuitenkin pois, kun pelaajat olivat suostuneet 20% palkanalennuksiin, Kalervo Laaksoharju sijoitti seuraan reilusti omia rahojaan ja kaupunki tuli vastaan saataviensa kanssa. Kannattajatkin keräsivät reilut kolmekymmentä tuhatta markkaa Sportin toiminnan jatkamista varten. Alkukauden Sportia valmentanut Heikkilä erosi lopullisesti 9.10. ja tilalle nostettiin Pekka Santanen, apunaan Kenneth Westerback. Tammikuun lopulla Heikkilä korvasi sitten Juhani Tammisen Kärppien koutsina.
Järvenpäässäkään ei riittänyt rahaa törsättäväksi – ei ennen kauden alkua, sen aikana saati sitten jälkeenkään. Vaasalaisiin verrattuna varsin erilaisista lähtökohdista kauteen startanneelle KJT:lle kuudes sija, tasapistein Sportin kanssa, olikin kerrassaan erinomainen saavutus. Maaliero (155-135) oli kuitenkin sijoituksen ratkaisseet neljä maalia Sportia huonompi. Bluesin kanssa farmiyhteistyön aloittaneen KJT:n hyvästä menestyksestä saattoi eniten kiitellä onnistunutta maalivahtipeliä. Tapparasta jo viime kaudella lainassa käynyt Jussi Reiskanen saalisti sarjan kolmanneksi parhaan torjuntaprosentin 91,2%. Ykkösvahtia peesasi marraskuun jälkeen Saksasta siirtynyt Italian maajoukkuemolari Andrea Carpano, joka onnistui melko hyvin hänkin. KJT:n viime kauden vahdeista Jani Riihisen lisäksi divarin jättivät Jaakko Valkama (Blues-A) ja Carpanon tulon myötä myöskin Markus Vasarainen (PiTa).
KJT:n paidassa oli jatkanut edelliskauden pelaajistosta vain reilu kentällinen. Hyökkääjistä Vilen, Roslund ja Pitkäjärvi siirtyivät Vantaalle ja Miikka Lindholm Minnesotaan. Marko Ahosilta oli sivussa loukkaantuneena koko kauden ja Antti Ilvonen, Ville Jokinen, Jere Keskinen ja Tom Laaksonen lopettelivat. Puolustajista Peltosen, Luotosen ja Sysimiehen lisäksi porukan jätti vielä Amerikkaan suunnannut Aki Kauppinenkin. Aimo nippu uusia pelaajia tuli luonnollisestikin Espoosta: hyökkääjät Mikko Kaukokari, Samuli Piiroinen, Ari Katavisto, Pasi Pieninkeroinen, Tomi Lindfors ja puolustaja Kaj Öhberg olivat tahkonneet Bluesin riveissä joko liigaa tai nuorten pelejä. Lyhyemmillä lainoilla Järvenpäässä kävi Bluesista melko koviakin nimiä: Juha Gustafsson, Aki Korhonen, maaottelunkin kauden aikana pelannut Arto Laatikainen sekä liigan jäähykuningas Timo Willman.
Uusia hyökkääjiä olivat myös Joensuusta kesken edelliskauden Lahteen siirtynyt Janne Turpeinen, Tapparan Miikka Männikkö, TuusKista palannut Juha Jusslin, Ahmoissa kauden ensimmäiset pelit pelannut KalPa-junnu Mikko Kainulainen sekä todelliseksi kiertolaiseksi laskettava Marco Poulsen. Kokenut hyökkääjä oli edelliskaudella pelannut niin Ruotsissa, Ässissä kuin Ruotsissa, ja KJT:stäkin matka jatkui kesken kauden Walesiin. KJT-pakiston uusi nimiä olivat puolestaan Tero Saari (K-Vantaa), Tero Paappanen (Jokerit-A) ja Jani Honkanen (HIFK-A). Kauden aikana kovinkaan suuria muutoksia ei joukkueessa tapahtunut: Poulsenin lisäksi tosin myös Tommi Degerman viihtyi joukkueessa vain parin kuukauden ajan ja Antti Tevanenkin siirtyi joulun tietämillä EPS:n riveihin.
Iloa ja surua Keski-Suomessa
Diskos oli selvittänyt tiensä kolmella aiemmalla kaudellaan pudotuspeleihin ja ainakin seuran optimistisimmat kannattajat veikkailivat ryhmän taistelevan taas jopa kotiedusta. Toiset taas povailivat jyväskyläläisille vaikeaa kautta: Diskos oli nimittäin pelaajapalkkiossa mitattuna sarjan pienin seura, sillä tiedettiin olevan talousvaikeuksia, se oli menettänyt kesän aikana terävimmän kärjen pelaajistostaan, eikä kaikki tuntunut menevän siirtomarkkinoilla muutenkaan nappiin...
Keskisuomalaisten pahimpia menetyksiä olivat joukkueen hyökkäyspelin sielun Pasi Sinikunnaksen siirtyminen Ranskaan, tehopakki Jari Korhosen lähtö Italiaan sekä maalitykki Tuomo Jääskeläisen sopimus JYP:iin. Hyökkääjistä myös Jussi Passi nostettiin liigaporukkaan, Jussi Tie siirtyi Forssaan, Antti Jämsen lopetti ja Mika Väliläkin pelasi kaudesta vain kolmasosan. Eniten remontissa oli kuitenkin peräpää: Korhosen lisäksi joukkueen jättivät puolustajista Tikkakoskella uraansa jatkanut Juha Hanhikoski, Jukka Rummakko ja Sami Siren sekä maalivahti Sampsa Siivonen, lisäksi runkopakkeihin kuulunut Marko Kuronen pelasi vain puolet peleistä.
Diskoksella ei siis ollut juurikaan varaa mällätä pelaajamarkkinoilla ja muutaman kerran se sai harmittavasti näpeilleen jo varmoiksi luultujen siirtojen kaaduttua. Konkarimaalivahti Juha Vireniuksen sekä JYP:n Juha Viinikaisen nimet ehdittiin jo merkitä joihinkin Diskoksen pelaajalistoihinkin, mutta divarissa kumpaakaan ei lopulta nähty. Ranskassa pelannut Virenius valitsi Jyväskylään palaamisen sijasta lopulta Italian ja Viinikaiselle aukesi liigapaikka Porista. Lisäksi Kärppien junnuista siirtynyt lupaava Valtteri Vimpari ei ehtinyt pelata Jyväskylässä kuin A-nuorten pelejä ennen kuin siirtyi Espanjaan.
No, kyllähän Diskos sentään sai jokusen pelaajan hankituksi ja kaukaloonkin asti. Uusista pelaajista tärkeimpiä olivat JYP-hyökkääjät Pasi Kangas ja Topi Riutta sekä Ässien nuorista tullut puolustaja Janne Laitila. Porista siirtyi myös hyökkääjä Niko Papinaho, puolustaja Kimmo Martikainen taasen Joensuusta. JYP-nuorista tulivat ainakin osaksi kaudesta maalivahti Taneli Koivu, puolustaja Ville Hyrkäs sekä hyökkääjä Riku Renko. Alkukauden Diskoksessa puolustanut Rami Toronen taasen oli pelannut edellistalven Ranskassa.
Kesken kauden siirtomarkkinoiden jumalat käänsivät kaikkivoivat katseensa yllättäen kohti Jyväskylää: Korhoselta ei lopulta jäänyt väliin montaakaan peliä ja myös Passi palasi divariin jo lokakuussa. Lisäksi JYP-taustainen laitahyökkääjä Tuomas Tikkanen siirtyi Diskokseen kesken kauden Joensuusta ja tammikuussa joukkue vahvistui vielä legendallaan, eli Sinikunnaksella.
Pudotuspelipaikkansa Diskos varmisti suhteellisen selvästi, eikä sillä ollut suurempia ongelmia ollut ennen lisävahvistuksiakaan. Kuudella voitolla kauden aloittaneet jyväskyläläiset ansaitsivat lopulta melko selvän seitsemännen sijan 47 pisteellään. JYP-apujen Kankaan (20+29) ja Passin (16+14) johdolla neljänneksi eniten maaleja sarjassa tehneen Diskoksen maalierokin oli positiivinen: 157-146. Mutta, kuten Vaasassakaan, ei kaukalon hyvä vire vielä taannut pilvetöntä taivasta: helmikuussa Diskos joutui jäädyttämään pelaajapalkkioiden maksun.
Ahmat vaihteeksi viivan päällä
Lopuista sijoista käytiin tiukkaa taistelua, sillä seuraavat neljä joukkuetta olivat viiden pisteen sisällä, eikä peränpitäjäkään jäänyt pudotuspelipaikasta kuin kahdeksan pistettä. Tällä kertaa skaban pisimmän korren veti yllättäjä: kolmena edellisenä keväänä karsimaan joutunut – ja tämän kauden paikkansa vasta liigan laajentumisen ansiosta uusinut – Ahmat. Hyvinkääläiset keräsivät viimeiseen playoff-viivan päällä olleeseen sijaan riittäneet 36 pistettä, muutamista murskatappioistakin (134-170) huolimatta.
Ahmoja oli veikkailtu sarjan hännille tälläkin kaudella ja Hyvinkäälläkin tiedettiin, että lähtökohdat kauteen olivat jopa aiempia vuosia hankalammat. Ankea kausi ja putoaminen sarjasta oli aiheuttanut porukassa melkoisen joukkomuuton, vaikka vihiä sarjapaikan pelastavasta takaportista ilmassa toki olikin leijunut. Karsinnoissa Kiekko-Vantaalle hävinneestä miehistöstä Ahmoissa halusi jatkaa, tai kelpuutettiin jatkamaan, täksi syksyksi vain neljä pelaajaa: Janne Ansakorpi, Jussi Aaltojärvi, Joni Hakonen ja Tuomas Peltola.
Suurimmilta menetykset näyttivät maalivahtien osalta. Jaakko Suomalainen siirtyi Vantaalle ja Jarno Ekman lopetti. Hyvinkääläiset aloittivat kautensa Ari Kumpulan (Jokerit) ja Mikko Strömbergin (HIFK) voimin, mutta todellinen korvaaja edelliskauden luotettavalle kaksikolle löytyi vasta kesken kauden. Vantaalla muiden varjoon jäänyt Sami Heinonen torjui kiekot koko sarjassa toiseksi parhailla tilastoluvuilla 91.8%. Kumpula pelasi kauden loppuun Saksassa.
Ahmapakeista Pasi Järvinen oli siirtynyt Jukureihin ja Petri Kalteva, Jani Lehtilä, Mikko Tähkäpää ja Sami Harainen joko lopettivat tai siirtyivät alemmille sarjatasoille. Uusia puolustajia joukkueessa olivat Chicagossa pelannut Mikko Viitanen, Itävallasta siirtynyt Marko Paananen, Pasi Tamminen SaPKosta sekä nuoret Ville Reikko (Jokerit-A) ja Olli Korkeavuori (HPK-A). Kesken kauden peräpään osastolla tapahtui jokunen muutoskin: Paananen siirtyi SaPKoon, Harainen kutsuttiin Nikkareista takaisin Hyvinkäälle ja Juha Kaunismäki siirtyi Heinosen tavoin vahvistamaan Ahmoja Vantaalta.
Ahmat jättäneistä hyökkääjistä menetyksiä olivat ainakin Vantaan viemät Lehtinen ja Linnonmaa, TuToon siirtynyt Markkanen ja divaritasolla lopettanut Jussi Tapola. Vaan ainakaan muita edellistalven hyökkääjiä ei Hyvinkäällä jääty ikävöimään, sillä tilalle oli palkattu muutama kova pelimies sekä lauma nälkäisiä nuorukaisia. Semi Pekki siirtyi Hyvinkäälle Ilveksestä ja Jukka Penttinen Milanosta. Divarikokemusta omasivat Jokereista palanneen Miikka Jäsken lisäksi myös Mikko Niinikoski (FPS) sekä kesken kauden porukkaan liittyneet turkulaiset Marko Mäkinen sekä Tommi Elomo. Junnuista siirtyivät J-P Loikas (Jokerit), Toni Kovanen ja Henri Toivanen (Pelicans), Joni Aurasuo (TPS) sekä Antti Pennanen (HPK).
Kauden aikana Ahmat sai toisinaan pelaaja-apuja HIFK:ltä, mutta kovin merkittävästä liikehdinnästä ei kyse ollut. KalPasta hankittu Mikko Kainulainen jatkoi puolestaan matkaansa Järvenpäähän jo yhdeksän runkosarjapelin jälkeen. Aiempiin kausiin verrattuna Ahmoilla oli nyt varman maalivahtipelin lisäksi toinenkin menestyksen ehto, eli ratkaisuihin pystyviä kenttäpelaajia: kokenut parivaljakko Semi Pekki (26+18) – Jukka Penttinen (20+20) iski yli kolmasosan joukkueen maaleista. Vähintään kymmeneen maaliin Ahmoista ylsivät vielä Mikko Niinikoski, J-P Loikas ja ennen Tapparaan siirtymistään 18 ottelussa tehot 10+10 kerännyt Marko Mäkinen.
Lähimmäksi Ahmoja pääsi HPK:n kanssa yhteistyön startannut Forssan Palloseura, jossa Kokkolassa pettymykseksi luokiteltu Joni Puurula torjui kiekkoja vakuuttavasti. Forssalaisten kohtaloksi koitui kuitenkin osittain huolimattomuuskin: se oli peluuttanut marraskuussa maaottelutauon aikana sääntöjen vastaisesti HIFK:n Aki Tuomista ja Erkki Rajamäkeä voitokkaassa (7-2) ottelussa Hermestä vastaan. Kokkolalaisten protesti meni läpi ja ottelu tuomittiin päättyneeksi lukemiin 0-5. Runkosarjan lopussa eroa Ahmoihin oli juuri kahden pisteen verran. Forssalaisten maaliero (130-179) oli lopulta sekin huonompi kuin hyvinkääläisillä.
FPS:ssa oli kesän aikana käynyt melkoinen myllerrys. Joukkueen runko oli pysynyt kiitettävän hyvin kasassa vuosikausia, mutta nyt putsaus oli aikamoinen. Erinomaisen kevään forssalaisten maalilla torjunut Niklas Bäckström siirtyi Saimaan rannoille, pelaten kauden SaiPan suvereenina ykkösvahtina, ja kakkosmolari Tomi Räisänenkin siirtyi kakkosdivarin Karhu-Kissoihin. Puolustajista Palloseuran menetyksiin kuuluivat Riku Varjamo (JYP), Mikko Väänänen (UJK), Tero Ihantola (KooKoo), Pasi Harju ja kesken kauden vielä Antti Piiroinenkin (HPK-A). Tärkeimmistä hyökkääjistä FPS:n jättivät lupaava Jouni Kulonen (JYP), voimalaituri Hannes Kymäläinen (TuTo) sekä lopettanut Jukka Leikkilä. Leikkilä tosin palasi vielä kaukaloon kymmenen matsin ajaksi, vastaavasti taas pistekärki Tomi Suoniemen kausi jäi kesken HPK:n kutsuttua ja Janne Mäkeläkin siirtyi kesken syksyn Espanjaan.
Forssalaisten heikkoudeksi povailtiin peräpäätä, josta ei pitänyt löytyä ratkaisijoita. Olihan nuori Puurula ollut edelliskaudella pienoinen pettymys, vaikka HPK miehestä kiinnostuikin, eikä K-Vantaasta siirtynyt kakkosvahti Teemu Horkamakaan hirveästi luottamusta herättänyt. Kun Ahmoissa viime kaudella kokeillut Jari Haapamäki ei puheista huolimatta enää kaukaloon palannutkaan, jäivät FPS:n ainoiksi uusiksi pakeiksi Mikkelistä palannut Sami Nummi sekä edelliskauden Ruotsissa kiekkoillut Aki Heino – joka olikin supertehokas, mutta jatkoi matkaansa HPK:n kautta Norjaan 18 divaripelin jälkeen.
Hyökkäyksen toimivuudesta ei Forssassa oltu niinkään huolissaan, sillä joukkueessa jatkaneiden pelureitten seuraksi oli hankittu muutama mielenkiintoinen nimi. Jussi Tie (Diskos) oli jo tasonsa divarissa todistanut, Jussi Eloranta ja Saku Eklöf olivat puolestaan pelanneet edelliskaudella Englannissa. Jarkko Ijäs siirtyi HPK:n nuorista ja J-P Koistinen taas oli forssalaisten oman junnumyllyn kärkinimiä. Eloranta palasi kauden aikana takaisin Englantiin ja Eklöf siirtyi kakkoseen Valkeakoskelle, mutta vastaavasti Amerikasta Ahmoihin palannut J-P Linnomaa tuli loppusyksystä vahvistamaan Palloseuraa.
Lainamiehiä Forssassa kävi kauden mittaan melkoinen läjä. Mielenkiintoisimpia HPK-kavereista olivat Sportissa edelliskauden kiekkoillut Jari Kesti sekä kolmessa Mestis-pelissään neljästi osunut Kasper Kenig. Ässistä lainalla oli lähes parinkymmenen pelin ajan puolustaja Karri Takko, HPK-molari Jan Lundell puolestaan kävi pelaamassa neljä Mestis-matsia. Amerikasta palannut Erkki Rajamäkikin ehti vetää FPS-nutun ylleen neljään matsiin, ennen kuin sai sopimuksen HIFK:iin. Kunnollista voittavaa kokoonpanoa ei vihreänutuista kuitenkaan tällä kaudella löytynyt, vaan karsintojen välttämisestä saatiin kiitellä Puurulan pelastuksia.
Pot-pot-pot-pot-potkut sain
Joensuussa kauteen lähdettiin suht’ luottavaisina, vaikka taloustilanne olikin varsin synkkä. Edelliskeväänä viidenneksi sarjassa selviytynyt seura ei ollut menettänyt riveistään montaakaan pelaajaa kesän aikana; runkopelaajistaan oikeastaan vain puolustaja Kimmo Martikaisen (Jokipojat) ja lopettaneen kakkosvahti Jarno Saarelaisen. Tulopuolella olivat sen sijaan kakkosdivarista Kajaanista palannut Sami Vanninen, JYP:n junnuhyökkääjät Jari Keltanen ja Tuomas Tikkanen, SaiPan Jari Mannila sekä Pelicans-junnu Lauri Heinonen. Peräpäätä tulivat vankistamaan Ässien nuorissa kiekkoillut virolainen Lauri Lahesalu sekä TuTo-veskari Pekka Mäkitalo, lisäksi omista nuorista mukaan nostettu 18-vuotias Mikko Turunen pelasi vahvan kauden puolustuksessa.
Odotuksia toki saattoi olla, mutta tosiasiat oli kaikkien tunnustettava Joensuussakin. Niinpä Jokipoikien joutuminen karsintasarjaan vaikutti olevan selvä juttu jo hyvissä ajoin, sillä konkurssin partaalla olleen joukkueen peli ei lähtenyt käyntiin sitten millään, ja kauden edetessä sitä kohtasi vielä todellinen joukkokatokin. Tukala tilanne ja palkkojen puolittaminen ei nimittäin sopinut läheskään kaikille pelaajille. Tehomies Vladimir Andrejev jätti Joensuun seitsemäntoista pelin jälkeen, keskushyökkääjä Mikko Kinnunen matkasi kesken kauden SaiPaan, Sami Vanninen Ruotsin kakkosdivariin, Mikko Martikainen junnuihin Hämeenlinnaan ja Tikkanen ja Keltanenkin vaihtoivat seuraa sarjan sisällä. Jopa kapteeni Tomi Pöllänen yritti löytää itselleen seuraa Ruotsista ja monelta muultakin kausi jäi vajaaksi.
Marraskuussa joensuulaiset saivat sammuteltua kuumimpia liekkejä persausten alta, kun seura sai aikaiseksi sopimuksen velkojien kanssa takaisinmaksuaikatauluista. Pelillisestikin homma parani kauden edetessä ja valmentajien vaihtuessa. Vielä alkuvuodesta joukkue ajautui neljäntoista voitottoman ja yhdeksän tappiollisen pelin putkeen, mutta hilasi lopulta itsensä kuiville tammikuussa kehään astuneen Kari Riiholan opein ja KooKoonkin suosiollisessa avustuksella. Jokipojat keräsi 33 pistettä – kaksi enemmän kuin toinen perinteikäs divarijoukkue KooKoo, joka päätti runkosarjan kahdeksaan voitottomaan otteluun. Riihola oli Jokipoikien kolmas valmentaja kauden aikana. Pestinsä kakkoskoutsi Jouni Varikselle jättänyt Aaltonen valmensi loppukauden SaPKoa, Riihola puolestaan sai kustannussyistä potkut heti sarjan päätyttyä.
Kouvolassa ennakko-odotukset olivat puolestaan melko korkealla. Perinteikäs seura oli palannut viime vuonna melko onnistuneesti sarjaan ja janosi nyt parempaa menestystä. Jokunen epäilijäkin kyllä löytyi, sillä vaikka KooKoo ei lukumääräisesti ollutkaan kovin montaa pelaajaa menettänyt, oli se kuitenkin kadottanut juuri viime kauden tärkeimmät pelimiehensä. Se oli luopunut kesällä kahdesta tärkeimmästä pelinrakentajastaan, kun Antti Karhula siirtyi Jukureihin, eikä Timo Nurmbergin sopimusta jatkettu – ilmeisesti manageri Esa Sirénin ja taiteilijatyyppisen tehohyökkääjän henkilökemiat eivät vain natsanneet.
Anjalankoskella uraansa jatkaneen Nurmbergin tavoin myös kokenut Antti Kiljunen (AaKoo), ykköspakki Tony Grönroos (Titaanit), kakkosmolari Jani Palmroos (PiTa) ja luottomiehiin kuulunut Marko Tissari (Ketterä) siirtyivät Suomi-sarjaan. Joukkueen parhaisiin maalintekijöihin kuulunut Janne Seppänen puolestaan lopetteli uraansa, kuten kesken viime kauden vahvistukseksi tullut puolustaja Juha Kuusisaarikin. KooKoon hankinnat olivat toki mielenkiintoisia ja ainakin paperilla koviakin: uusia hyökkääjiä olivat Lukon Jari Hyvärinen, Suomi-sarjan pistekunkku Reino Soijärvi Iisalmelta, Antti Pulkkinen Ahmoista, “viimeisenä Tapparan liigaryhmästä pudonnut” Hannu Pajunen, oululainen Tatu Backman sekä Tuomo Litmanen SaPKosta.
Pakeiksi Kouvolaan tulivat edellistalvena sekä Kärpissä että Manchesterissa pelannut Sami Siltavirta, FPS:n kovaotteinen Tero Ihantola, Mikko Lehtimäki TPS-nuorista ja Mika Rissanen omista junnuista. Maalivahti Sami Heikkisen aisapariksi hankittiin seuran oma kasvatti, KalPassa pelannut ja NHL-varauksenkin saanut Carl Grahn. Entisten ratkaisijoiden korvaajiksi hankitut liigaseurojen ylijäämämiehet ja alasarjojen sankarit eivät onnistuneet – ainakaan maalinteossa. Uusista pelaajista vain Hyvärinen sai kasaan kohtalaiset tehot 11+21, muille hyökkääjille kymmenen pistettäkin oli jo lähes saavuttamaton rajapyykki. Niinpä kouvolalaisten maalimäärä, vaivaiset sata tehtyä, oli koko sarjan pienin.
Kesken kauden pelaajistossa tapahtui pientä liikehdintää. Litmanen sai etsiä uutta työnantajaa jo kolmen kierroksen jälkeen ja Soijärvikin käväisi Suomi-sarjassa etsimässä kadonneita tehojaan. Vastaavasti taas kesken kauden porukkaan liittyi Jari Keltasen lisäksi myös Tappara-pakki Janne Vuorela. Lyhyemmillä lainoilla kävivät muun muassa SaiPan Janne Vuorela sekä pattitilanteessa Pelicansin kanssa ollut Mika Asikainen – jolle kuusi Mestis-matsia olivat koko kauden ainoat pelit.
Fanit vaativat Nurmbergia takaisin pelastamaan mitä pelastettavissa vielä oli, mutta seura ei halunnut vastata rukouksiin. Sen sijaan joukkuetta yritettiin herätellä valmentajanvaihdoksella jo lokakuussa. Kakkosvalmentaja Aki “Mummo” Räisänen joutui sijaiskärsijäksi, kun Sirén nimesi itsensä Petteri Sihvosen apuriksi. Tämä ei peliä selkeyttänyt: päinvastoin, sillä kauden päätyttyä pettymykseen valmentajapari setvi ristiriitojaan julkisesti lehtien palstoilla. Puhtaat paperit kouvolalaisista sai oikeastaan vain maalivahti Sami Heikkinen, jonka lukemat olivat sarjan viidenneksi parhaat KooKoon umpisurkeista esityksistä huolimatta. KooKoo sai siis kasaan 31 pistettä, häntäpään joukkueista vähiten huonolla maalierolla 100-147.
Ainoastaan vakiokarsija UJK jäi 28 pisteellään KooKoon alapuolelle. Uusikaupunkilaisia ei pelastanut jumbosijalta farmisopimus Lukon kanssa, valmentajanvaihdos, kokenut Pekka Virta eikä Marko Väkipartakaan. Hyvin menneen edelliskauden jälkeen ugilaisiltakin odotettiin aivan muuta kuin viimeistä sijaa. Jää-Kotkat oli nimittäin menettänyt viimekautisesta playoff-joukkueestaan vain muutaman avainpelaajan: maalivahti Kimmo Kytölaakson Tanskaan ja puolustajista Matias Isomaan Ruotsiin sekä Tommi Törnroosin Poriin. Lisäksi runkomiehistä Vesa Nevala, Juha Pietsalo, Jani ja Tuomas Rautio sekä Reeti Sahlstedt siirtyivät kakkosdivariin.
Tiivistynyt yhteistyö raumalaisten kanssa toi Uusikaupunkiin koko kaudeksi vain maalivahti Antti Jokelan. Lainapelaajia sen sijaan riitti: vuorollaan Mestiksessä käväisivät niin Janne Niskala, Petteri Lotila, Jaakko Harikkala, Toni Koivisto, Topi Lehtonen, Jim Provencher, Petri Vehanen ja jokunen muukin raumalainen, sekä Tampereelta Jaakko Hagelberg ja Kimmo Vähä-Ruohola.
Koko kauden pelanneita uusia kavereita kotkain riveissä olivat Hermeksestä siirtyneet Toni Ronkainen ja Vikki Tammelin, Mikko Väänänen (FPS) sekä Kalle Kouvonen (HIFK-A). Runkosarjassa porukkaan kuuluivat myös Sami Mäkinen (VG-62), Sami Ryhänen (Blues-A) ja jo mainittu kokenut Virta, joka oli pelannut edelliskaudella niin Saksassa kuin Ruotsissakin. A-junnujen SM-sarjan pistepörssissä viime kaudella kärkikymppiin yltänyt Ryhänen jatkoi jo kolmentoista Mestis-pelin jälkeen matkaansa Ranskaan. Sen sijaan Antti Harjuojan piti palata trikolorin maasta, mutta eipä miestä ennakkotiedoista poiketen UJK:n paidassa nähty.
Myös UJK:n peräsimessä vaihtui mies kesken talven, kun joukkuetta alkukauden valmentanut Esko “Killeri” Sahlstedt sai tehdä tammikuun alussa tilaa Kimmo Koivistolle. Meno ja meininki ei kuitenkaan parantunut riittävästi, jotta jumbosija olisi jäänyt taakse. Jää-Kotkat päästi eniten maaleja sarjassa ja osui vain kuusi kertaa useammin kuin KooKoo. Sen surkeaksi maalieroksi kirjattiin siis lukemat 106-184.
Kärkisijat Takalalle ja Jämsälle
Pistepörssin kärkikymmenikköön mahtui pelaajia peräti seitsemästä eri joukkueesta. Ainoastaan TuTo ja Jukurit saivat kympin joukkoon useampia edustajiaan. Markku Takalan (26+32) ja maalitykki Markus Jämsän (30+25) jälkeen kolmanneksi sijoittui Jukureiden Jani Väänänen (20+30). Muista mikkeliläisistä poikkeuksellisen ehjän kauden pelannut Antti Karhula oli listalla seitsemäntenä (12+33) ja Lasse Kanerva kymmenes (24+19).
Diskoksen 49 pistettä kerännyttä Pasi Kangasta seurasivat viidenneksi ja kuudenneksi yltäneet turkulaiset Tuomas Jalava (25+21) sekä Vesa Lehtonen (10+36). Lehtonen oli koko sarjan syöttöpörssin ykkösnimi, vaikka pelasikin vain 34 ottelua. Ahmoista top-teniin pääsi Semi Pekki (26+18) ja KJT:stä Janne Turpeinen (24+20). Pakkien ykköstykittäjä tuli jälleen kerran Kokkolasta, kun Jarno Kosonen keräsi tehot 13+19. Toiseksi tehokkain puolustaja oli Jukureiden Pasi Järvinen (10+18).
Myös plusmiinustilaston kärkipäähän mahtui miehiä monesta seurasta. Komeimmat lukemat (+30) keräsivät Jukureiden Väänänen ja Diskoksen Pekka Kärkkäinen. Pörssivoittaja Takala jäi plussalle 28 ja Diskoksen Mikko Inkinen sekä tutolaiset Jouni Saarinen ja Jarkko Immonen 26 maalin verran. Miinuskuningas oli isokokoinen forssalaispakki Samuli Kivelä (-28), josta UJK:n puolustaja Juha Mattila jäi yhden maalin päähän. Kolmanneksi huonoimmat lukemat keräsi Jokipoikien Teemu Timoskainen (-24).
Jäähyaition oven avaavan toimitsijan parhaan ystävän tittelistä käytiin tiukka taisto KJT:n Jani Honkasen ja UJK:n Vikki Tammelinin kesken. Tammelin jäi lopulta HIFK-kasvatin keräämästä 169 minuutin potista yhden vitosen päähän. Santeri Kilkki (TuTo), Jari Korhonen (Diskos), Marko Väkiparta (UJK) sekä Kalle Mattila (Hermes) jäivät kaksikosta selvästi, mutta rikkoivat hekin sadan jäähyminuutin rajapyykin. Jäähyjen määrää sarjassa lisäsi vielä entisestään liiton päätös, jonka mukaan kiekon katsomoon laukomisesta seurasi automaattisesti kahden minuutin rangaistus – oli teko sitten tahallinen tai ei. Kokeilun jättäminen yhden kauden mittaiseksi päätettiin jo hyvissä ajoin.
Ulkomaalaisia ei sarjassa montaakaan nähty, mutta kansalaisuusjako heidän keskuudessaan oli varsin mielenkiintoinen: kolme virolaista (Jokipoikien Lauri Lahesalu, FPS:n Andrei Makrov ja KooKoon Olle Sildre), kaksi italialaista maajoukkuemiestä (Carpano ja Rossi de Mio), ja vain alkukauden Jokipojissa pelannut venäläishyökkääjä Vladimir Andrejev. 24 maalia tehnyt ja 14 syöttöpistettä kerännyt Makrov oli sekä Palloseuran paras maalintekijä että pistemies. FPS:n toiseksi tehokkain pelaaja oli kokenut Jarkko Aaltonen (18+18), muiden jäädessä alle kolmeenkymmeneen tehopisteeseen. Sami Nummi (8+15) nousi puolestaan forssalaisten ykköspakiksi heti paluukaudellaan.
Andrejevin 17 pelissään haalimat tehot 6+8 riittivät vielä kauden päätyttyäkin Jokipojissa sisäisen pörssin kuudenteen sijaan. Koko kauden susirajalla viihtynyt Lahesalu saalisti puolestaan kaksi maalia ja antoi 10 maalisyöttöä. Joukkueen tehopelaajan tittelikin irtosi laihalla saaliilla: vaivaiset 14 maalia ja 12 syöttöpinnaa, jotka keräsi Tomi Pöllänen. Sami Vanninen iski 28 pelissään tehot 9+12, joilla oli joensuulaisten toiseksi tehokkain.
KooKoon Olle Sildre kadotti kevään korvilla peli-ilonsa – ja lopulta myös fyysisen olemuksensa. Ennen katoamistaan Sildre ehti tehdä seitsemän maalia 34 pelissä. Huomattavasti häntä tehokkaampia olivat kouvolalaisten harvat maalit juonineet Mikko Liukkonen (8+25) sekä Jari Hyvärinen (11+20). Hyvärisen lisäksi KooKoosta vain Marko Levänen (13+8) ja kesken kauden Joensuusta siirtynyt Jari Keltanen (11+12) rikkoivat kymmenen maalin rajan.
Hyvät näytöt Viinaselta ja Vidmanilta
Sportin maaleista vastasi käytännössä kaksi ketjua. Westerbackin ja Jämsän vitjan täydensi Vesa Myllyaho (11+19). Junnuketjusta tehokkaina kunnostautuivat sekä vuoden tulokkaaksi valittu Vidman (13+26) että Viinanen (16+16), Kimmo Happo sen sijaan pelasi vain 28 ottelua (6+2). Vaasalaispuolustaja Toni Sysimies iski vielä tehot 10+17, mutta muita vaasalaisia kahdenkymmenen pisteen miehiä ei löytynyt. TuTon Italian-apu Ruggero pelasi runkosarjan seitsemän viimeistä ottelua tehoin 1+2. Huomattavasti tehokkaampia tutolaisia olivat Fair Play –palkitun Jalavan ja Lehtosen lisäksi nuori Jarkko Immonen (20+20), Tero Forsell (11+29), Jani Tuominen (17+19) sekä kahdeksanneksi eniten maaleja sarjassa tehnyt Mikko Markkanen (22+11). Yli kymmeneen maaliin ylsi vielä neljä muutakin turkulaista.
Diskokselle maaleja mätkivät Pasi Kankaan lisäksi Teemu Kohvakka (17+24), Pekka Kärkkäinen (17+24) ja Jussi Passi (16+14). Nelikon yhteismaalimäärä oli lähes puolet koko joukkueen saldosta. Ruokkijana toimi 23 maalisyöttöä antanut Mikko Inkinen, kevään kovimpia oli puolestaan viidestätoista pelistään tehot 8+7 kerännyt Sinikunnas. Hermeksen tehokkain pelaaja oli Heikki Kettunen, jonka pisteet 14+25 riittivät juuri ja juuri koko sarjan kahdenkymmenen parhaan sakkiin. Tasaisesta kokkolalaisrintamasta löytyi kuitenkin peräti kuusi muutakin 30 pisteen rajan rikkojaa: Rami Uusitalo (16+20), Juho Luoma (14+19), J-M Vanhanen (14+19), Jarno Kosonen (13+19), Ville Hirvonen (10+21) ja Teemu Normio (12+18).
Jukureista löytyi tehokkaita pelureita vielä tehokolmikonkin jälkeen. Petri Lehtonen sijoittui sijalle 11. tehoin 17+26 ja toinen forssalaistaustainen tehohyökkääjä Antti Laakso muutaman sijan alemmas pistein 16+24. Muut mikkeliläiset jäivät alle 30 pinnan, mutta sekä Aku Joki-Erkkilä (15+12) että Niko Kantelinen (16+6) iskivät maaleja kiitettävästi. Pasi Järvisen lisäksi mikkeliläisistä myös J-P Laamanen (5+20) sekä Tommi Kovanen (7+10) kuuluivat hekin sarjan tehokkaimpiin puolustajiin, vaikkeivat täyttä Mestis-kautta edes pelanneet.
Järvenpäässä Turpeisen lisäksi hyökkäyspäässä onnistuivat myös Miikka Männikkö (17+25) ja Janne Vilhunen (12+25). KJT:n muu porukka ei vastaaville lukemille yltänyt, mutta kuuden järvenpääläisen kausi tilastoitiin kuitenkin 20 ja 30 tehopisteen välille. UJK:sta 30 pisteen rajan ylitti vain luottomies Marko Väkiparta (8+23). Kotkien “maalitykkejä” olivat Sami Häätylä (12+8) sekä Mika Julkunen (11+10), kaikki muut joukkueen pelurit jäivät runkosarjassa alle kymmeneen maaliin.
All Stars –kuusikkoon ei mahtunut yllättäen yhtään runkosarjan voittaneen TuTon pelaajaa. Hermeksestä tähdistössä oli Juuso Riksman ja Jarno Kosonen, Jukureista Jani Väänänen ja Pasi Järvinen, Sportista Markus Jämsä ja K-Vantaasta Markku Takala. Kakkostähdistöön sentään sai TuTokin edustusta: Vesa Lehtosen ja Tuomas Jalavan, jotka olivat peräti neljän jukurin (Tero Leinonen, Tommi Kovanen, J-M Loikala, Lasse Kanerva) seurana. Fair Play –joukkueeksi selviytyi Jukurit, ja vuoden tuomariksi valittiin Jari Levonen, joka pelaajaurallaan oli useimmiten majaillut jäähytilastojen kärkipäässä.
Ensimmäinen kierros ilman suurempia yllätyksiä
Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella ainoastaan Sport onnistui kukistamaan paremmin sijoittuneen vastustajansa. Pahimmasta loukkaantumiskierteestä vapautuneet vaasalaiset kukistivat valmentajaa viime tipassa vaihtaneen nousijajoukkue Kiekko-Vantaan suoraan voitoin 3-0. Maalivahdit Jaakko Suomalainen (89,9%) ja Joni Hallikainen (90,9%) tekivät voitavansa, mutta maalintekoon ei heistäkään ollut...
Vantaalaiset nimittäin saivat kiekon Marko Härkösen taakse vain neljästi, eikä kukaan joukkueen pelaajista onnistunut saalistamaan edes kahta tehopistettä. Runkosarjan kuumin pelaaja, Markku Takala, ei tehnyt pistettäkään ja sai tehotilastoonsa lukeman –5. Sportin voittolukemat olivat 1-3, 5-1 ja 2-3. Vaasalaisten tehopelaajina kunnostautuivat Harri Lönnberg (3+3), Hermanni Vidman (3+1), Markus Jämsä (1+2) ja kolme maalia syöttänyt Mikael Hallbäck. Härkönen oli maalillaan itse varmuus, pysäyttäen kiekot yli 94 prosentin varmuudella.
Myös muut otteluparit päättyivät 3-0. TuTo pudotti rajusti taistelleen ahmalauman voitoin 5-3, 3-4 ja 4-3, Jarkko Immonen (2+3) tehomiehenään. Ilman hyvin pelanneita maalivahteja turkulaispommitus olisi voinut saada aikaiseksi tulostaululle paljon rumemmatkin lukemat. Varsinkin kaksi ottelua pelannut Sami Heinonen (91,0%) oli ajoittain maalin suulla kuin muuri. Pudotuspelien tehokkain ahma oli juniori-ikäinen Miikka Jäske, joka keräsi kolmesta pelistä pisteet 1+3. Runkosarjassa nuorukainen oli tehnyt kuusi maalia ja antanut 11 maalisyöttöä. Juha-Pekka Loikas syötti Ahmojen maaleista kolme.
Hyvinkääläiset eivät olleet sarjassa vailla mahdollisuuksia, vaikka altavastaajia olivatkin. Ensimmäisessä pelissä Ahmat ei pystynyt toden teolla TuToa haastamaan, mutta seuraavia otteluita se johti kumpaakin kahteen otteeseen. Kolmannessa pelissä se pääsi vieläpä viiden minuutin ylivoimallekin Atte Saunamäen pelirangaistuksen johdosta, mutta Tuomas Jalavan maalit toivat turkulaiset ensin tasoihin ja sitten jatkoon.
Pudotuspelien aikana Mikkelissä oli varsin rutkasti jyväskyläläisiä, sillä vahvasti JYP-taustainen Jukurit sai vieraakseen kaupungin toisen joukkueen. Jukurit voitti kaksi ensimmäistä kohtaamista suhteellisen selvästi
(6-2 ja 2-5), Jyväskylässä vierailijat ratkaisivat pelin jo ensimmäisellä puoliskolla, jonka veivät puhtaasti 5-0. Kolmannessa ottelussa Diskos ei kuitenkaan päästänyt sarjanousijaa helpolla. Jarno Tiilikainen teki lopulta Jukureiden 2-1-voittomaalin vain sekuntia ennen sadan minuutin täyttymistä ja sai hallin yli 2600 katsojaa riehaantumaan. Ottelupari veti selvästi eniten katsojia. Mikkelissä ensimmäistä peliä oli katsomassa yli 2300 katsojaa, kolmatta ottelua vielä kolmisensataa enemmän ja Jyväskylässäkin väkeä hallissa oli lähes puolitoista tuhatta. Kokkolassa ja Vaasassakin ylitettiin tuhannen raja, mutta muualla yleisö ei juurikaan tietään hallille löytänyt.
Runkosarjan kovimmat jukuritehoilijat Jani Väänänen ja Antti Karhula saalistivat otteluista vain yhden syöttöpisteen kumpainenkin, mutta tasaisesta nipusta löytyi muitakin ratkaisijoita. Petri Lehtonen pyöritteli Diskos-puolustusta tehoin 2+5 ja Antti Laakso nakutti neljä maalia Tero Kujalan (89,3%) selän taakse. Jukurivahdeista Tero Leinonen (95,0%) torjui kaksi ja Pasi Keinänen (86,7%) yhden voiton. Puolustaja Tommi Kovanenkin keräsi tehot 1+3. Jyväskyläläisistä Pasi Kangas teki kaksi maalia, puolustaja Janne Laitila jäi puolestaan ottelusarjassa viisi maalia miinukselle. Avausottelusta sivussa ollut Pasi Sinikunnas jäi pisteittä ja hankkiutui vielä suihkuun ratkaisukamppailun ensimmäisessä jatkoerässä.
Hermeksen sarja KJT:tä vastaan noudatti samankaltaista kaavaa kuin yllämainitussakin parissa. Ensimmäiset ottelut kokkolalaisseura vei luvuin 4-1 ja 2-5, mutta kolmannessa matsissa vastus oli jo kovempaa luokkaa. Järvenpääläiset saivat ottelulle unelma-alun, sillä Pasi Pieninkeroisen ja Janne Turpeisen puolen minuutin sisään tulleet maalit veivät vieraat 0-2-johtoon jo reilun kahden minuutin pelin jälkeen. Hermes nousi vielä samassa erässä ohi, mutta vuorotahdilla tehdyt lisämaalit veivät ottelun lopulta jatkoajalle tilanteesta 5-5. Ville Hirvosen maali ajassa 66.40 päätti lopulta rimpuilut tässäkin parissa ja pelasti Hermeksen ylimääräiseltä Keski-Uudenmaan reissulta.
Hirvosen (4+1) lisäksi pisteitä kokkolalaisista takoi hurjan määrän puolustaja Antti Rahkonen (1+7). Juuso Riksman (90,9%) torjui etenkin kahdessa ensimmäisessä kohtaamisessa loistavasti. Järvenpääläisvahdit Reiskanen (89,96%) ja Carpano (83,33) eivät sen sijaan enää pitkän kauden jälkeen olleet ratkaisupeleissä parhaimmillaan – tai ainakaan siinä kunnossa, että olisivat voineet ratkaista yksin otteluja. KJT:n pistemiehenä kunnostautui edelleen Turpeinen (3+1), tukenaan Mikko Kainulainen (1+3). Jäähypörssin voittanut Jani Honkanen otti nyt vain kaksi kakkosta ja keräsi erinomaisen teholukeman +4.
TuTo jyrää laskusuhdanteisen Sportin
Välierissä TuTo tarjosi Sportille todellista tukkapöllyä. Ensimmäisessä ottelussa turkulaiset olivat yllättäneet Marko Härkösen puolessa tunnissa jo neljästi, eikä Toni Sysimiehen kavennuskaan käynnistänyt Sport-kiriä. TuTo käytti Tero Forsellin (2+2) johtamana runsasjäähyisen ottelun erikoistilanteet hyväkseen, teki nelöjä YV-maalia ja voitti avausottelun murskalukemin 7-1. Toiseen otteluun Sport sai huomattavasti paremman alun, kun Veli-Pekka Ahonen vei isännät johtoon heti ensimmäisestä hyökkäyksestä. TuTo teki ensimmäisen erän viimeisten viiden minuutin aikana kuitenkin kolme maalia ja Härkönen sai tarpeekseen. Forsell osui jälleen kahdesti – nyt loppuluvuiksi kirjattiin 1-6.
Kolmas peli oli tasaisin, sillä Sport sai pidettyä Forsellin kurissa ja Timo Laaksoharju onnistui Härköstä paremmin maalilla. Vaasalaiset passitettiin kuitenkin pronssiotteluun lukemien 4-2 myötä suoraan kolmessa ottelussa. Otteluparin kovimmat pelaajat löytyivät TuTon ykköskentästä, jossa Forsellin rinnalla pelasivat Mika Suoraniemi (2+3) Jani Tuominen (1+3). Myös kolmoskenttää luotsannut Jarkko Immonen (2+2) jatkoi hyviä otteitaan, eikä Timo Kinnusen (94,6%) torjuntatyöskentely jättänyt parantamisen varaa.
V-P Ahonen oli mukana yhtä vaille kaikissa Sportin maaleista, keräten tehot 2+1. Pahiten jyrän alle jäi puolustaja Jussi Heikkinen, joka keräsi seitsemässä pudotuspelissä teholukeman –7. TuTo-sarjan epäonnistujiin lukeutui Marko Härkönen, jonka selän taakse lipsahti keskimäärin joka neljäs turkulaisveto. Viisi erää pelanneen Timo Laaksoharjun torjuntaprosentti oli 86,5%. Vaasalaisia rasittavat yhä loukkaantumisetkin: tähtihyökkääjistä Markus Jämsä joutui jättämään väliin yhden TuTo-ottelun ja Patrik Westerback kaksi.
Hermes sentään onnistui nipistämään yhden voiton Jukureista, vaikka sen tie Sportin seuraksi veikin. Kolme ensimmäistä kohtaamista päättyi kotivoittoihin. Mikkelissä pelit päättyivät 5-2 ja 4-2, Kokkolassa Hermes voitti Juho Luoman 3-2-jatkoaikamaalilla. Ensimmäinen ottelu tarjosi rutkasti viihdettä yli 2500 katsojalle. KJT:tä vastaan loistanut Riksman joutui antautumaan avauserässä kolmesti ja teki tilaa Tommi Hietalalle. Jukurit meni päätöserässä jo 5-0-johtoon, mutta Niko Kantelisen 5+20-minuuttisen johdosta Hermes sai pelata viimeiset minuutin kuudella kolmea vastaan ja kaunisteli lukemia kahdella maalilla. Päätuomari Jussi Perttu oli lennättänyt Hermeksen Rami Uusitalon suihkuun jo toisessa erässä.
Toisessa ottelussa Riksman oli jälleen loistava, torjuen 43 laukausta. Jatkossa Tero Leinonen esitti kuitenkin varmempia otteita ja takasi Jukureille finaalipaikan. Neljännessä pelissä mikkeliläiset iskivät kolme maalia ensimmäisessä erässä ja ottivat kolmannen voittonsa luvuin 3-5. Riksmanin torjuntaprosentti välieräsarjasta oli 88,2%, Leinosen taas 92,4%. Kokkolalaisten tehokkaimpia pelaajia olivat saldon 1+3 keränneet Heikki Kettunen, Teemu Normio ja Juha-Matti Vanhanen. KJT:tä vastaan juhlinut Antti Rahkonen sai nyt tililleen vain yhden syöttöpisteen. Puolustajat tekivät lähes puolet Jukureiden maaleista, keulahahmonaan Pasi Järvinen (4+1). Muita tehopelaajia olivat Lasse Kanerva (4+1), Antti Karhula 0+6) ja Petri Lehtonen (2+2). jani Väänänen keräsi avausottelusta pisteet 1+2.
Pronssiottelussa kohtasivat siis rakkaat viholliset Hermes ja Sport. Pohjanmaan hegemoniakamppailu ei tosin kerännyt Kokkolaan kuin reilut 1200 katsojaa. Pronssia vei Hermes, joka oli rikkinäistä etelänaapuriaan parempi 4-1 loppulukemia tiukemmassa ottelussa.
Hermeksen mitalimiehistön tehopelaaja oli kevään viime hetken hankinta, puolustaja Antti Rahkonen. Rahkonen keräsi kahdeksasta pudotuspelistä tehot 1+8 ja jäi yhdeksän maalia plussalle. Hyökkääjistä Ville Hirvonen iski pisteet 5+3 ja kolmikko Vanhanen, Teemu Normio, Rami Uusitalo kukin 2+5. Juho Luoma iski viisi maalia, ja Rahkosen tavoin lukeman +9 kerännyt pakki Juha Salmukin osui ylivoimalla neljästi. Runkosarjan tehopakki Kosonen sai tililleen vain kolme syöttöpistettä ja teholuvun –6. Kimmo Salmelan saldo oli 0+0 ja –9. Riksman torjui seitsemässä pelissä 89,4% ja Tommi Hietala kahdessa 94,7% varmuudella.
Vaasalaisten ykköspelintekijä Patrik Westerback pystyi pelaamaan vain yhdessä välieräottelussa. Niinpä runkosarjan paras maalintekijä Markus Jämsäkin jäi vaille ruokkijaa, ja onnistui tekemään vain yhden maalin. Joukkueen tehokkaimmat playoff-pelaajat olivat Hermanni Vidman (4+2) ja Harri Lönnberg (3+3). Päätöskamppailussakin torjuneen Marko Härkösen torjuntaprosentiksi jäi 87,5%.
Kaikkien aikojen tasaisin finaalisarja?
Finaalisarja oli erittäin tasainen. Ensimmäinen ottelu ratkesi Jukureiden hyväksi 2-3 Turussa, kun puolustaja Jani-Matti Loikala ampui jatkoaikamaalin 64. minuutilla reilun tuhannen katsojan edessä. Samoihin lukuihin päädyttiin myös seuraavana päivänä Mikkelissä, jossa yleisöä oli paikalla yli 3600. Tero Koponen teki TuTolle tasoittavan maalin viitisen minuuttia ennen täyttä aikaa ja jatkoaikaosumasta vastasi Tommi Hannus reilun 73 minuutin puurtamisen jälkeen. Ottelussa ei juurikaan tilastomerkintöjä kertynyt, sillä Jussi Perttu vihelsi koko pelissä vain kolme rangaistusta.
Myös kolmas kamppailu meni jatkoajalle Hannes Kymäläisen tasoitettua päätöserässä tilanteeksi 1-1. Tällä kertaa maalintekijänä kunnostautui finaalisarjansa ainoan tehopisteensä napannut Tero Forsell ajassa 71.54. Vuoden valmentajaksi valitun Risto Dufvan suojatit eivät kuitenkaan lannistuneet, vaikka olivatkin ensimmäistä kertaa selkä seinää vasten. Yli 3700 innokkaan kannattajansa edessä Jukurit kukisti TuTon lukemilla 4-1, tasoittaen ottelusarjan. Siistin ottelun (vain kaksi kakkosta) tähtenä loisti Niko Kantelinen (1+2).
Huhtikuun seitsemäs päivä pelattua ratkaisevaa peliä oli saapunut seuraamaan Turkuun bussilasteittain mikkeliläisiä, jotka saivatkin nähdäkseen sitä mitä halusivat. TuTo nousi kahdesti ottelussa tasoihin ja käväisi välillä johdossakin, mutta Mikko Nevanojan kymmenkunta minuuttia ennen täyttä aikaa iskemä 3-4-osuma kesti loppuun asti, ja sarjanousija Mikkelin Jukurit otti tililleen Mestiksen ensimmäisen mestaruuden sekä 450.000 markan suolarahat. Varamies Nevanoja oli koko kauden aikana osunut vain kertaalleen, joten neloskentän hyökkääjän voi sanoa säästelleen maaliaan oikeaan paikkaan. Ratkaisupeliä oli seuraamassa Kupittaalla lähes kolmetuhatta silmäparia.
Finaalisarjan kovimpia pistemiehiä olivat Jukureiden Pasi Järvinen (1+4), Petri Lehtonen ja Antti Laakso (2+2). TuTosta Jani Tuominen ja Mikko Markkanen tekivät kumpikin kaksi maalia ja Jarkko Immonen keräsi tehot 1+2. Parhaat pelaajat löytyivät kuitenkin maalien suilta: Tero Leinonen (92,4%) ja Timo Kinnunen (90,1%) pelasivat sarjassa täydet minuutit.
Mestarien – ja samalla koko pudotuspelien – tehokkain pelaaja oli Lehtonen, joka keräsi 12 pelistä tehot 6+11, nolla jäähyminuuttia sekä teholukeman +10. Mestaruuden takuumiehinä häärivät myös Antti Laakso (7+4), Lasse Kanerva (6+3) ja Antti Karhula (1+7) sekä puolustajat Järvinen (6+5), Tommi Kovanen (3+5) ja koko kauden maalimääränsä tuplannut Jani-Matti Loikala (4+2). Yhtä vaille kaikki pelit pelannut Tero Leinonen oli pudotuspelien ylivoimaisesti paras maalivahti (92,8%).
TuTon hopeajoukkueesta muiden yläpuolelle nousi vain muutama pelaaja. Hyökkääjät Immonen (5+7) ja Forsell (5+4) johdattivat tasaista ryhmää, vaikka jälkimmäinen finaaleissa jäikin pimentoon. Turkulaisista pudotuspeleissä onnistui maalinteossa peräti viisitoista eri pelaajaa. Eniten plussalle jäivät Immonen ja kovaotteinen puolustaja Santeri Kilkki, joilla kummallakin tehotilastossa komeili lukema +8. Myös TuTon maalivahti Timo Kinnunen oli mies paikallaan, torjuen joukkueelleen seitsemän voittoa prosentilla 90,9%.
KalPa palaa divariin 15 vuoden tauolta
Karsintasarjaan selviytyivät UJK:n ja KooKoon seuraksi Suomi-sarjan kärkiseurat KalPa ja EPS. Konkurssin vuoksi alhaalta uutta vauhtia hakeneet kuopiolaiset varmistivat nousunsa jo kierrosta ennen kaksinkertaisen sarjan päättymistä. Juniori-ikäisten Janne Laakkosen (5+4) ja Kalle Kermanin (6+1) johdolla KalPa keräsi kahdeksan pistettä ja sijoittui karsintasarjan ykköseksi ilman tappioita.
Kuopiolaisetkin löysivät taas tiensä Niiralan monttuun, sillä KalPan kotipelejä oli seuraamassa keskimäärin lähes 1500 ihmistä. KalPa voitti vain kaksi peliä kuudesta, mutta pelasivat loput tasan. Joukkueen peräpään onnistujiin kuuluivat noin 91% varmuudella torjuneet Ari Luostarinen ja Juha Kauhanen, sekä oman tonttinsa varmasti hoitanut (+5) kokenut puolustaja V-P Pekkarinen. KalPan maaliero oli 23-17.
Toisesta Mestis-paikasta käytiin sen sijaan todella kova taisto. Voitolla ja tasurilla sarjan aloittanut KooKoo kärsi maalin tappiot sekä UJK:ta että EPS:iä isännöidessään, joten päätöskierroksella sille olisi riittänyt vain voitto. KooKoo menikin ratkaisuottelussa johtoon Marko Leväsen maalilla, mutta Jää-Kotkien molemmat maalit tehneen Mika Julkusen iskettyä 2-1-osuman pari minuuttia ennen loppua kouvolalaisten lepattava liekki sammui ja tunteet kuumentuivat. Ottelun viimeisellä minuutilla UJK:n Mikko Väänänen ja KooKoon Jani Luoma-aho nahinoivat 2+2-minuuttisten arvoisesti, Mikko Liukkonen kiukkusi käytöskympin, isäntien Vikki Tammelin lensi pihalle kiekon suljettuaan ja KooKoo-pakki Janne Vuorelakin sikaili vielä tililleen ottelurangaistuksen summerin soitua.
Kahdella tappiolla karsinnat aloittanut UJK siis piti sarjapaikkansa kerättyään seitsemän pistettä lopuista neljästä ottelustaan. KooKoo jäi neljällä pisteellään sarjan jumboksi, kun päätöskierroksella tasapeliin KalPan vieraana yltänyt EPS:kin meni ohitse. Legendaarinen Marko Väkiparta ei tehnyt UJK:n kuudestatoista maalista kuin yhden, mutta uusikaupunkilaisten onneksi muita onnistujia riitti. Sami Suominen ja Mika Julkunen iskivät kumpainenkin kolme maalia. Runkosarjassa eniten maaleja päästänyt joukkue onnistui nyt pelaamaan huomattavasti tiiviimmin. Se päästi 17 maalia, eli yhtä monta kuin KalPa. Pakkipari Krister Pietsalo (-6) ja Sami Lehtinen (-4) tosin oli ajoittain vaikeuksissa. Osa pelaajista jäi kuitenkin plussan puolelle ja maalivahti Antti Jokela oli lukemillaan (91,33%) sarjan toiseksi paras.
KooKoo päästi pitkälti maalivahti Heikkisen ansiosta vähiten maaleja sarjassa. Joukkue sekä teki että päästi 15 maalia. Ville Kiiskinen keräsi pisteet 1+5 ja Mikko Liukkonen 3+1. Liukkonen, Reino Soijärvi ja Aki Sinkkonen jäivät neljä maalia miinukselle. Heikkinen oli edelleen joukkueen ainoita kehuja saaneita pelaajia, torjuttuaan kiekot yli 90% varmuudella. Pisteen kouvolalaisia enemmän kasaan saanut espoolaisseura EPS teki vähiten (14) ja päästi eniten (19) maaleja. Palloseuralle kaikki kaikessa oli kokenut hyökkääjäkaksikko Petro Koivunen (3+3) ja vuotta aiemmin K-Vantaata nostamassa ollut Tuomas Kalliomäki (2+3). Joukkueen muista kokeneista pelaajista ilman tehopisteitä ja miinukselle jäivät Tom Laaksonen (-1) sekä Marko Halonen (-3). Hannu Seppäsen tilastoima 91,72% oli koko sarjan paras.
Maajoukkuerintamalla hiljaista
20-vuotiaiden MM-kisoissa pikkuleijonat taistelivat komeasti hopeaa. KJT:n Toni Mustonen oli ainoa puhdasverinen Mestis-edustaja Venäjälle matkanneessa joukkueessa. Mustonen aloitti kisat kolmantenatoista hyökkääjänä, mutta nousi pelaavaan kokoonpanoon ja teki yhden maalinkin. Kisamiehistä Mestiksessä olivat esiintyneet kauden aikana myös puolustajat Janne Niskala, Olli Malmivaara ja Tero Määttä sekä hyökkääjistä Teemu Laine, Toni Koivisto ja Juha-Pekka Hytönen. Lukkolaisista Niskala pelasi neljästoista ja Koivisto kaksi matsia UJK:ssa, Bluesin Määttä taas veti KJT-paidan ylleen kuuteen ja JYP:in Hytönen Diskoksen asusteen kolmeen Mestis-matsiin. Jokeripelurit hakivat kauden aikana kokemusta Kiekko-Vantaan riveissä: Laine kahdeksantoista ja Malmivaara neljän matsin verran.
Kari Jalonen ja Risto Dufva kokeilivat kauden aikana maajoukkueessa myös aimo nippua muita Mestiksestä tuttuja nimiä: SaPKosta TuToon siirtynyttä Jarkko Immosta ja tämän seurakaveria Petri Tähtisaloa, FPS:n Matti Kuusistoa, Hermeksen Juho Kurosta ja Olli Sillanpäätä sekä Ahmojen Mikko Viitasta. Vielä marraskuussa Ari Ahosenkin varjoonsa jättänyt KooKoon Carl Grahn menetti viime hetkillä – kiitos seurajoukkueensa rämpimisen – kakkosmaalivahdin paikkansa Jokereiden nuorelle sensaatiolle, Kari Lehtoselle. Mestiksessä olivat maajoukkuekokelaista käväisseet jokusen pelin kauden aikana pelaamassa myös Samu Isosalo, Teemu Kesä, Antti-Pekka Lamberg, Jaakko Hagelberg ja Karri Takko.
Kotikisoissaan EM-pronssia voittaneisiin 18-vuotiaisiin ei kuulunut yhtään pelaajaa Mestiksestä. Nousijajoukkue KalPasta sen sijaan mukana olivat Tuomas Nissinen ja Jussi Timonen, jotka molemmat varattiin kesällä myös taalakaukaloihin. Isokokoinen ahmapuolustaja Mikko Viitanenkin varattiin kesällä, varaajana Colorado numerolla 149. 18-vuotiaiden päävalmentajana toimineen Pekka Hämäläisen miehistössä kävi pelaamassa neljässä harkkamatsissa myös Jokipoikien puolustaja Kimmo Nevalainen.
Miesten kisoissa Mestistä edustivat ulkomaalaiset – tosin eivät kovinkaan mairittelevalla menestyksellä. KJT-veskari Carpanon torjuntaprosentti nousi vain karvan päälle seitsemänkymmenen Italian jäätyä Saksan MM-kisoissa sijalle 12. TuTon Rossi de Mio ei mahtunut Italian kisajoukkueeseen. Lauri Lahesalun ja Andrei Makrovin Viro puolestaan jäi voitoitta ensimmäisen divisioonan lohkossaan ja putosi täten sarjaporrasta alemmas – Etelä-Afrikan, Israelin ja muiden sen tasoisten jääkiekkomaiden sakkiin. Makrov keräsi tililleen koko turnauksen rumimman teholuvun: -13 viidestä pelistä. KooKoon Sildre ei kuulunut virolaismiehistöön näissä kisoissa.