Jukurit palasi viime kaudella karuun arkeen satumaisen kauden 2021–22 jälkeen. Joukkue oli vielä helmikuun lopulla kiinni pudotuspelipaikassa, mutta synkkä maaliskuu päätti mikkeliläisten kauden. Lopullinen niitti haaveille tuli vasta viimeisellä kierroksella, kun seura joutui luottamaan tuloksiin muilla paikkakunnilla tehdäkseen miltei mahdottoman.
Kokoonpano Mikkelissä on pääosin sama, kuin viime kaudella, sillä pukukopin ovista on kävellyt vain neljä uutta hankintaa; JYPissä vähälle vastuulle jäänyt Samuel Salonen, norjalainen Sander Vold Engebråten, hyökkääjä Ottoville Leppänen, sekä Porissa kakkosvahdin rooliin jumittunut Rasmus Korhonen.
Ovista ulos matkasivat muun muassa kapteeni Juhamatti Aaltonen, Ässiin siirtynyt Libor Zábranský, Joni Jurmo ja NHL-lainalla kesken kauden saapunut Liam Kirk. Zábranský ja Jurmo vievät mukanaan kiekollista osaamista alakerrasta, mutta Linus Nässen ja Oliver Larsen kantavat kortensa kekoon niin tasaviisikoin, kuin ylivoimalla.
Jukureilla on edessä kinkkinen tilanne; maalinteko onnistui viime kaudella vaivatta, mutta kiekko löytyi omasta verkosta aivan liian monesti. Kesän hiljaiset siirtomarkkinat eivät varsinaisesti herätä toiveita muutoksista ongelmien suhteen. Suurinta ongelmaa Olli Jokisen miehistöstä ei kuitenkaan tarvitse etsiä kauaa.
Maalivahtipeli herättää enemmän kysymyksiä, kuin toivoa
Jukurien suurin yksittäinen heikkous löytyy maalin suulta. Maalivahtitandemi Markus Ruusu-Rasmus Korhonen jakaa torjuntavastuun mikkeliläisten maalilla. Ruusu hyppäsi ykkösvahdin saappaisiin Frans Tuohimaan kadottua kuvasta siirtotakarajalla, ja torjui pirteästi, kunnes bensa loppui koneesta runkosarjan metreillä.
Ruusu vertautuu Liigan ykkösvahtikeskustelussa heikohkosti, ja on häntäpään ykkösvaihtoehto tolppien väliin. 26-vuotiaan otteet eivät ole säväyttäneet oikeastaan hänen koko Liiga-uransa aikana.
Porista Mikkeliin yllä mainitun kirittäjäksi saapuva Korhonen avasi luukkua Niklas Rubinille viime kaudella, mutta käskyn käydessä maalin suulle hän ei vakuuttanut otteillaan. Pataa edelliset kolme kautta edustanut 20-vuotias on kuitenkin ideaalissa tilanteessa, sillä hänellä on kehittymisen varaa vielä paljon, ja peliaikaa on luvassa huomattavasti Poria enemmän.
Joka tapauksessa viime kaudella viidenneksi eniten maaleja päästäneen joukkueen Akilleen kantapää löytyy selkeästi maalin suulta. On syytä huolehtia, onko joukkueen taitavasta ja terävästä kärjestä hyötyä, jos maalivahtipeli vuotaa pahasti?
Jakautuuko maalintekovastuu tasaisemmin?
Uhkakuvia Jukureista saa etsiä, sillä etenkin joukkueen kärkiketjut ovat laadukkaita, ja ne tarjoavat niin erinomaista pelinlukutaitoa Kovařčíkin veljesten Michalin ja Ondrejn myötä, kuin myös yhden Liigan vaarallisimmista laukojista, Niko Huuhtasen.
Jukuriheimon vaarallisin pelaaja on kuitenkin viimein odotetun läpimurtonsa tehnyt Patrik Puistola. 22-vuotiaan talvella kaupatut NHL-oikeudet raukesivat kesällä, ja kolmatta kauttaan Jukureissa aloittava Puistola voi keskittyä täysin omaan projektiinsa Mikkelissä.
Maalintekovastuu kuitenkin jakautuu joukkueessa melko yksitoikkoisesti. Kauden päätteeksi vuoden tulokkaaksi valittu Huuhtanen teki viime kaudella 17 maalia, ja Puistola, sekä vastikään uudeksi kapteeniksi valittu Pekka Jormakka säestivät kumpikin 16 maalilla.
Maalinteko oli viime kaudella siis pitkälti yhden ketjun varassa, ja ongelma näyttää uhkaavasti mahdolliselta toistua, sillä kesän hankintojen joukossa ei ole varsinaisia maalinsylkijöitä.
Tilastollista tason nousua voidaan kuitenkin odottaa esimerkiksi huippulupaus Konsta Heleniukselta ja Markus Odenilta.
Maalinteko ei itsessään ollut ongelma viime kaudellakaan, mutta osumia täytyy nähdä useammalta ketjulta.
Tulivoima peilautuu tehokkaaseen ylivoimaan
Jukuriheimo erottui edukseen erityisesti ylivoimapelaamisessa viime kaudella, sillä onnistumisprosentti 21,00% oli Liigan kolmanneksi parasta. Kärkipelaajat ovat kytettävissä on tänäkin vuonna, sillä Aaltosta lukuunottamatta eniten ylivoimavastuuta nauttineet pelaajat jatkavat seurassa.
Nässen ja Larsen kantavat siniviivalla roolinsa ylivoiman kiekollisena moottorina, ja Puistola, Otto Mäkinen ja Helenius ruokkivat Huuhtasta ja Jormakkaa. Materiaalista maalinteko ei siis tule Mikkeliläisillä jäämään kiinni. Myös loukkaantumisista miltei koko kauden kärsinyt Miikka Pitkänen tuo merkittävää pelinlukutaitoa tarvittaessa.
Jotain uutta, jotain vanhaa
Jukurien riveistä löytyy kaksi ensi kesän NHL-varaustilaisuuden kannalta kiinnostavaa nimeä. Koko Pohjois-Amerikan katseet ovat varmasti Konsta Heleniuksen otteissa, mutta myös viime kaudella jo 15 ottelua sinikeltaisissa pelannut Topias Hynninen saapuu varausikään. Nuorukaiset, etenkin Helenius ei voisi lähteä varauskauteensa paljoa paremmasta tilanteesta.
Tapparan kasvatti hyppäsi U20 SM-sarjasta Liiga-jäille kesken viime kauden, ja jätti heti jälkensä mikkeliläisten peliin. Päävalmentaja Jokisella on tapana antaa nuorille paljon mahdollisuuksia todistaa taitonsa, ja hänet tunnetaan myös erinomaisena mentorina nuorille pelaajille.
Jos haluaa etsiä esimerkkitapauksen Heleniuksen pois lukien, ei tarvitse mennä kuin kaksi kautta taaksepäin, kun Kärpissä hyljeksitty ja NHL-varausstatuksensa romahduttanut Aatu Räty puhkesi kukkaan "Päällikön" alaisuudessa. Räty pelasi ilmiömäisen kauden Mikkelissä, ja hyppäsi sinikeltaisista taalajäille, jossa hän hakee läpimurtoa alkavalla kaudella.
Jokisen lisäksi joukkueen konkariosasto Jarkko Immosen, Jesper Piitulaisen, Niclas Lundgrenin ja Jormakan johdolla ovat niin ikään loistavia mentoreita nuorille, kuten Heleniukselle, Hynniselle, Hannes Häkkilälle ja Niilo Romppaselle.
Kärki on terävä ja runko on leveä, mutta paineet ovat Ruusulla
Ruusun (ja aikanaan myös Korhosen) niskoille on kasattu järkyttävät paineet. Jukureilla on paperilla kilpailukykyinen materiaali taistelemaan pudotuspelipaikoista. Erityisesti hyökkäyksen kärki on terävä, keski- ja pohjaketjuista löytyy hyvin leveyttä, ja puolustuskin on isoimpien nimien jälkeen perusvarma. Tilanne, jossa kaikki paineet joukkueen menestyksestä on maalin suulla, voi pahimmassa tapauksessa levitä pahasti käsiin.
Toisessa tilanteessa Ruusu ja Korhonen saavat motivaatiota joukkueen menestyksen takeena olemisesta, jolloin paineet eivät näy maalivahtien suorittamisessa. Joka tapauksessa Olli Jokisen miehistöllä on käsillään elintärkeä kausi. Mikäli pudotuspelit jäävät haaveeksi toista kevättä putkeen, Jokisen kello saattaa tikittää kahta kovempaa.
