Nuoret Leijonat voitti viisikkopelillä Kanadan puolivälierässä. Parannettavaa jäi rutkasti, mutta Nuoret Leijonat osoitti taistelevansa tosissaan MM-kullasta.

Avauserä näytti, että Nuorten Leijonien pelaaminen oli ottanut yhden askeleen eteenpäin alkulohkon peleistä. Kiekollinen pelaaminen oli varmaa ja eheää.

Suomi oli pelin ytimessä alusta alkaen, ja vaikka Suomi otti kaksi varsin hölmöä jäähyä, se ei kääntänyt pelin virtausta Kanadalle.

Ensimmäinen viisiminuuttinen näytti Suomen pelin suunnan: Suomi oli tullut pelaamaan vahvuuksillaan Kanadaa vastaan, eikä nöyristelemään ja pelaamaan altavastaajalätkää. Se, että lähtee haastamaan Kanadaa tämän kotihallissa kiekkokontrollilla, on jo itsessään kova suoritus Jussi Ahokkaan Nuorilta Leijonilta.

Moni valmentaja olisi turvautunut altavastaaja-kiekkoon ja puolustus-sumppuun.

Suomi kontrolloi kiekkoa tasaviisikoin maltillisesti ja rauhallisesti. Pelistä huokui varmuus ja päämäärätietoisuus. Kanadan pelaamisesta otettiin vauhti pois, ja Suomi pysyi pelin päällä.

Moni valmentaja olisi tässä tilanteessa turvautunut altavastaajakiekkoon ja puolustussumppuun. 

Suomen kontrollilähdöt avautuivat näppärästi keskikaistalle vauhtiin ja hyökkäyssiniviiva ylitettiin kiekon kanssa. Suorahyökkäysuhka oli olemassa jo kontrollolähdöissä.

Peli ei karannut keskialueen flipperiin, vaan pysyi Suomen kontrollissa.

Pelin virtaus oli taitavasti rytmitetyn kiekollisen pelaamisen myötä Suomelle suotuisa, ja joukkue loikin sitä kautta jatkuvalla syötöllä laadukkaita maalipaikkoja. Koko turnauksen ajan seurannut tehottomuus jatkui kuitenkin myös puolivälierässä.

Pelitavasta lipsuttiin

Suomi ei pysynyt toisessa ja kolmannessa erässä yhtä terävästi kiinni pelisuunnitelmassaan kuin avauserässä. Ongelmia ilmeni saman tien, kun kiekkoa ei pystytty tai uskallettu pelata lavasta lapaan.

Suomella oli edelleen peruspelaamisessa puutteita. Siirtokiekot omalta alueelta olivat epämääräisiä ja lepsuja. Myös alivoimapelin repaleisuus jatkui, vaikka Kanada ei ylivoimamaalia iskenytkään.

Toinen erä oli kokonaisuutena heikompi kuin avauserä. Siirtokiekkojen ja kiekonmenetysten määrä lisääntyi, ja monet tilanteet tunnistettiin heikosti. Syöttösuuntia tarjottiin heikosti alaspäin ja sivuille, joten Suomi joutui luopumaan kiekosta.

Tästä osoitus oli Kanadan avausmaali, jota edelsi kolme heikosti kiekolla pelattua tilannetta. Siirtokiekot jäivät omalle siniviivalle, ja toisaalta rohkeus pysyä kiekossa puuttui. Puolustajapari Henri Jokiharju ja Ville Heinola olivat jäällä puolitoista minuuttia putkeen, ja sitten omissa kolahti.

Toisaalta Suomi loi toisessa erässäkin maalipaikkoja suorista hyökkäyksistä ja hyökkäysalueen pelistä edelleen hyvää tahtia, joten isoa ongelmaa Suomen pelaamisessa ei ollut. Kanada oli kuitenkin koko ajan vahvemmin pelissä mukana, kun peli karkasi flipperiin.

Kolmas erä oli Suomelta melkoista puskemista, välillä hieman epätoivoisen oloistakin. Oli erän aikana vaikea nähdä, että kiekko olisi löytänyt tiensä maaliin. Nyt kiekko kuitenkin pomppi oikeaan aikaan, oikeassa paikassa, ja Suomi tasoitti.

Kiekollisen pelin tilastot koko ottelussa olivat Suomella kelvollisella tasolla. Suomi joutui käyttämään suhteessa enemmän päätykiekkoja kuin aikaisemmissa otteluissa, mutta ylitti hyökkäyssiniviivan kuitenkin 36 myös kiekon kanssa. Kiekonmenetysten määrä siniviivoilla vaikuttaisi olevan vähenemään päin.

Tilastoitu Suomen kiekollinen pelaaminen siniviivoilla Kanadaa vastaan.

Pelissä parannettavaa

Suomi oli kieltämättä onnekas. Onnekkaan tasoitusmaalin lisäksi jatkoerässä Kanadan pelaajan maila katkesi, kun hän oli ampumassa kiekkoa puolityhjään maaliin. Vastahyökkäyksestä Suomi tykitti voittomaalin.

Ilman mailan katkeamista Kanada olisi suurella todennäköisyydellä iskenyt voittomaalin, ja Nuoret Leijonat, Ahokas ja pelikirjat olisi teilattu lyttyyn.

Nyt tuli voitto, mutta fakta on se, että Suomen pelaaminen on kokonaisuutena edelleen kaukana optimista. Nyt se pystyi optimisuoritukseen avauserässä. 

Ilman mailan katkeamista Nuoret Leijonat, Ahokas ja pelikirjat olisi teilattu lyttyyn.

Toisaalta avauserän dominointi ja siitä saatu varmuus ja usko omaan tekemiseen kantoivat lopulta joukkueen voittoon. Sillä, että joukkue huomaa pystyvänsä toteuttamaan omaa pelitapaansa ja hallitsemaan peliä, on iso psyykkinen merkitys, vaikka ote ei säilyisikään koko 60 minuuttia.

Suomen kannalta valitettava fakta on se, että maalinteko tökkii edelleen pahemman kerran. Pelin virtaus tuottaa laatupaikkoja, mutta itseluottamus, rentous, röyhkeys ja rohkeus uupuvat.

Maalinteko sakkasi Ahokkaan Nuorilla Leijonilla jo vuosi sitten. Nyt ei voida piiloutua enää edes heikon pelitavan taakse, vaan ongelmia on jossain henkisen puolen valmennuksessa.

Myös se, että pelisapluunassa ei pysytä systemaattisesti kuin yksi erä, kielii siitä, että työtä on vielä paljon edessä. Pelaajat on saatava uskomaan ja toteuttamaan omaa pelitapaa vielä sitkeämmin pelin edetessä.

Silloin, kun Suomi pysyy kiekossa, ja puolustajat uskaltavat rytmittää ja tunnistavat tilanteet, Suomi on vahva. Kun peli menee flipperiksi, Suomi on heikoilla.

Toisaalta Suomi pystyi kehnolla maalinteon tehokkuudella ja vielä rutkasti hiomista kaipaavalla pelitavan toteutuksella kaatamaan kiekkomaailman jätin Kanadan tämän kotihallissa. Se on todella kova suoritus ja kertoo siitä, että Nuoret Leijonat kamppailee tosissaan maailmanmestaruudesta.