Avauserän loppupuolella monet suomalaiset säikähtivät, kun Nuorten Leijonien kapteeni Aarne Talvitie linkkasi vaihtopenkin kautta pukuhuoneeseen. Joukkueen tullessa jäälle toiseen erään Talvitie kävi jäällä kääntymässä, mutta palasi heti koppiin.

− Ensimmäisellä kerralla kaikki näytti olevan kunnossa, mutta jäällä huomasin, ettei polvi kestä. 

Vamma tuli kaatumistilanteessa laidan lähellä. Kapteeni ei kuitenkaan suostunut luovuttamaan.

− Hermoni eivät kestäneet katsoa peliä kopin telkkarista, Talvitie nauraa.

− Rouhiainen (joukkueen fysioterapeutti) kysyi, että mitä tehdään. Pyysin, että laitetaan siteitä kireämmälle.

Talvitie palasikin yllättäen toisessa erässä jäälle, mutta kapteenin itsensä mukaan päätöserässä hän huomasi olevansa joukkueelle enemmän haitaksi kuin hyödyksi.

− Päätöserässä se polvi muljahti uudelleen. Silloin oli pakko hyväksyä tosiasiat, espoolainen kertaa.

Mestaruus itsessään maistui luonnollisesti joukkueen kapteenille. Hyökkääjä näki turnauksen upeana kasvutarinana. Kasvutarina päättyi siihen, että kalavelat kahden vuoden takaisesta alle 18-vuotiaiden Yhdysvalloille hävitystä finaalista tuli maksetuiksi – korkojen kera.

Maksun varmisti superlupaus Kaapo Kakko, joka teki päätöserässä voittomaalin vain puolitoista minuuttia ennen loppua.

− Hänen hyvyytensä tajuaa vasta, kun katsoo myös työmäärää. Voittomaali kuvasti hänen turnaustaan: ei mikään läpiajo, vaan kylmänviileästi ripari sisään, Talvitie hehkuttaa nuorukaista.

Erinomaisen turnauksen itsekin pelannut Talvitie korosti myös sitä, miten harvat pelaajat saavat kokea maailmanmestaruuden ja tämän Nuorten Leijonien joukkueen mestaruuden olevan ansaittu.

Myös yksi lupaus kapteenilta lähti juhliin.

− Sielläkin näytän eteen, ja olen last man standing!