Maalivahdit
Ukko-Pekka Luukkonen 9
6ott 93,21% 1,80 PMK
Yhdysvallat-ottelu alkulohkossa meni penkin alle, mutta muuten oli illasta toiseen Nuorten Leijonien parhaimmistoa. Taso, jolle Luukkonen on noussut viime vuoden heikompien kisojen jälkeen on komea tarina. Suoritusvarmuus oli hyvällä tasolla vähätöisemmissä peleissä, mutta kovemmissa paikoissa otti lukuisia huippuvenytyksiä.
Filip Lindberg 8
1ott 100% 0,00 PMK
Yksi ottelu ja siinä nollapeli. Muutama huippupelastus Kazakstania vastaan.
Puolustajat
Oskari Laaksonen 7
7ott 1+1=2 +5
Laaksosen pelirohkeus nostatti sykkeitä kotikatsomoissa. Oli varsinkin turnauksen alkupuolella vaikeuksissa paineen alla, mutta paikkasi läpi turnauksen virheitään hyvällä kamppailupelaamisella. Ylivoimassa anti oli niukkaa, mutta tuliset laukaukset tekivät vastustajan alivoimapelaamisesta tuskaista.
Urho Vaakanainen 8
7ott 0+4=4 +5
Vaikeat lähtökohdat turnaukseen loukkaantumisen takia, mutta kärkipuolustajalla virtasi jäätä suonissa. Vaakanainen tahkosi puolustuksessa isoja minuutteja erityisesti Kanada- ja Yhdysvallat-otteluissa, joissa Suomi pelasi pitkään viidellä puolustajalla, ja molemmissa otteluissa Nuoret Leijonat poistui kaukalosta voittajana. Miinusta muutamista tilanteista, joissa luki peliä väärin ja teki väärän ratkaisun kiekollisena, kun syötön sijaa tuli viivettä kuskaamisella.
Henri Jokiharju 7
7ott 2+3=5 +6
Paineet näkyivät erityisesti kisojen alkupuolella. Jokiharju luki tilanteita erikoisesti, suoritusvarmuus rakoili ja kamppailupelaaminen oli vähän pehmeää. Kanada-ottelu monen muunkin tapaan rentoutti tekemistä ja Jokiharju sai enemmän esille vahvuuksia, jotka ovat nostaneet hänet NHL:ään: hyökkäysten tukemista, fiksua peliä ja jalkavuutta.
Ville Heinola 7
5ott 1+1=2 +3
Heinola oli vaikeuksissa turnauksessa vaaditun pelinopeuden ja -kovuuden kanssa, mutta Slovakia-ottelun 1+1-tehot rentouttivat tekemistä. Kanada-ottelussa tullutta loukkaantumista edelsivät epävarmat otteet. Potentiaali näkyi, mutta tasaisuus uupui. Toisaalta odotuksetkaan eivät olleet kaikista korkeimmat.
Toni Utunen 8
7ott 1+0=1 +2
Odotuksiin nähden Utunen tarjosi laadukasta yleispelaamista puolustaen maalinedustaa ja tukien hyökkäyksiä laadukkaasti. Kirsikaksi kakun päälle Utunen iski Nuorten Leijonien yhden tärkeimmistä maaleista tiputtaen Kanadan puolivälierissä. Kapteeniainesta tulevissa kisoissa.
Otto Latvala 7
7ott 2+0=2 +4
Myös Latvala oli usein vaikeuksissa pelinopeuden kanssa. Siinä missä pää tunnisti tilanteita oikein, jalat ja kädet eivät aivan pysyneet mukana. Tärkeä maali finaalissa ja väläytteli muutamaan otteeseen jämäkkiä otteita, joten kelvollinen turnaus alempien parien puolustajalta.
Anttoni Honka 5
6ott 0+0=0 -1
Kumpi tuli ensin: muna vai kana? Tuntuma puuttui ja peliaika oli vähäistä, mutta kumpi oli kumman seurausta? Hongan nöyryys ei riittänyt turnauksessa, minkä takia penkkikomennukset tulivat tutuksi.
Hyökkääjät
Aleksi Heponiemi 8
7ott 3+6=9 +7
Turnauksen ensimmäisissä otteluissa jäi statistin rooliin, kun ykkösketjun peli haki itseään. Pikkuhiljaa paransi ja oli pudotuspeleissä Suomen parhaita hyökkääjiä. Erityisesti kasvanut itseluottamus toi tärkeän lisäaseen hyökkäyspeelin tasakentällisin ja ylivoimalla. Maltti kiekon kanssa avasi tiloja hyviin syöttöihin ja laukauksiin.
Rasmus Kupari 7
7ott 1+4=5 +3
Turnauksen alku oli Kuparille todella haasteellinen, kun näytti siltä, että Kupari antaa näyttöjä omasta, eikä joukkueensa puolesta. Kuskailu väheni turnauksen edetessä, mikä teki myös Kuparista paremman pelaajan. Nälkäisyys maalinteossa palkittiin harvoin, mutta pudotuspeleissä sai painettua useammin painetta vastustajan päätyyn.
Eeli Tolvanen 6
7ott 0+4=4 +3
Alku oli todella tuskainen ja paineet näkyivät. Turnaus päättyi lopulta maalittomana, mikä on Tolvasen kohdalla suuri pettymys. Rakenteli kuitenkin tärkeitä maaleja ja osoitti useimmiten hyvää työmoraalia. Peruskivet olivat olemassa, mutta itseluottamus puuttui.
Linus Nyman 5
6ott 0+0=0 -1
Nyman aloitti turnauksen kärkiketjuissa, mutta putosi ratkaisupeleihin ylimääräiseksi hyökkääjäksi. Perusvarmaa, mutta näyttävyys puuttui. Oli aineksia sankaritarinaan, kun Nyman nousi ylimääräisen pelaajan paikalta vakiokokoonpanoon kesken finaalin, mutta näytöt jäivät vaatimattomiksi.
Anton Lundell 8
7ott 1+3=4 +0
Aloitti kisat vahvasti ollen Suomen paras sentteri, mutta turnauksen edetessä otteet hieman hiipuivat. Varjojen mailtakin terävä pelipää oli nähtävillä fiksuina kiekollisina ratkaisuina. Nappasi syöttöpisteen mestaruusmaaliin.
Kaapo Kakko 9
7ott 2+3=5 +2
Kakon turnaus kulki melko samanlaisin askelmerkein kun Lundellin. Alku oli ehkä hieman terävämpi, mutta pudotuspelien alkupuolella vaipui yhtälailla näkymättömiin. Kakko sai kuitenkin kokonaisvaltaisuutensa erinomaisesti näkyviin ja mestaruusmaali tuskin heikensi asetelmia tulevaa varaustilaisuutta ajatellen.
Aarne Talvitie 10
7ott 4+3=7 +9
Kokonaisvaltaisen paketin arvoa ei mitattu vain johtajuudessa ja työnteossa, sillä uurastaminen näkyi myös pistesarakkeessa. Johtajuus huokui Talvitiestä kauaksi, eikä vähiten finaalissa, jossa Talvitie taisteli ja tsemppasi joukkuekavereitaan yhdellä kunnollisella polvella.
Santeri Virtanen 9
7ott 1+2=3 +7
Perusvarmaa pelaamista, ja näppärät kädet tulivat esiin pudotuspeleissä. Kovalla työmoraalilla valmennus antoi isoa luottoa, ja oli yksi isoja tekijöitä pudotuspelivoitoissa vastustajan hurmoksen tappamisessa.
Jesse Ylönen 8
7ott 3+3=6 +5
Uuttera työmyyrä erottui jatkuvasti kaukalossa hyvällä asenteella ja ennakkoluulottomalla haastamisella. Pari tärkeää maalia pudotuspelivaiheessa olivat kirsikoita Ylösen turnauksen kakkuun. Ylivoimalla tehot hakivat itseään, mutta finaalin maali oli osoitus laukauksesta, joka Pelicans-hyökkääjän repertuaarista löytyy.
Sami Moilanen 8
7ott 0+0=0 +1
Perusvarmaa peliä. Moilasen arvo tuli näkyviin parhaiten pudotuspeleissä, joissa työmoraali ja fyysisyys nousivat esiin. Erityisesti finaalissa Moilanen oli usein se pelaaja, joka käänsi painopisteen Suomen hyökkäysalueelle.
Samuli Vainionpää 7
7ott 1+0=0 +1
Turnauksen alku oli monen tapaan haastava ja kurittomuus näkyi. Turnauksen edetessä työmoraali nousi kuitenkin esille. Vainionpää ei kontakteja kaihtanut, ja oli tuttu näky maalien edustojen kahakoissa.
Valtteri Puustinen 7
6ott 0+3=3 +2
Aloitti kisat popkornia syöden, mutta profiloitui yleismies-jantuseksi, joka tuuraa tarvittavassa paikassa nelosketjusta ykkösylivoimaan. Pirteä pelaaminen erotti Puustisen kentällä jatkuvasti, mutta tehot jäivät vähäisiksi.
Teemu Engberg 7
6ott 0+0=0 -1
Kisat alkoivat typerällä pelikieltoa tuoneella taklauksella, mutta tuon jälkeen Engberg paransi pelaamistaan. Lyhyet ja energiset vaihdot toivat lisäarvoa nelosketjun pelaamiseen.
