Lukon neljän kauden projekti sai mestaruuden myötä palkinnon pitkäjänteisestä ja laadukkaasta urheilutyöstä. Kaudella 2017–2018 Lukkoon tullut Pekka Virta on vienyt joukkueen pelaamista joka kausi eteenpäin. Työ huipentui nyt parhaalla mahdollisella tavalla. Lukon kokonaisvaltainen pelaaminen oli hiottu pitkän työn tuloksena niin äärimmilleen, että joukkuetta oli lähes mahdotonta horjuttaa.
Mitä TPS:ään tulee, Turussa voidaan olla tyytyväisiä kauteen pettymyksestä huolimatta. Pitkään alisuorittanut suurseura pelasi sensaatiomaisen kauden Raimo Helmisen alaisuudessa, jolla riitti epäilijöitä kauden alla. Muukalaislegioonaksikin kutsuttu joukkue kasvoi kauden aikana hyvin yhteen ja saavutti ansaitusti hopeaa.
Ratkaiseva finaali oli muiden otteluiden tavalla omanlaisensa, ja kenttätapahtumat tarjosivat mielenkiintoista seurattavaa. Taktisuus ja tunne löivät kaukalossa kättä, mikä tarjosi finaaleja seuranneille katsojille viihdyttävää jääkiekkoa. Ja mikä tärkeintä, kausi saatiin vietyä päätökseen edellisen kauden päätyttyä runkosarjaan.
Lukko otti pelivälineen takaisin haltuun
Jos Lukon ja TPS:n välisessä kolmannessa finaaliottelussa kiekonhallinta meni aika lailla tasan, palasi Lukko sille tutulle kiekon hallinnan tielle neljännessä ottelussa. Avauserässä kahdeksan kontrollilähtöä ja kymmenen sentteriavausta asettivat askelmerkit siihen, että Lukko oli jälleen pelivälineen herra.
Toisen erän alkupuoliskolla ote pääsi lipsumaan ja Lukko joutui luopumaan kiekosta TPS:n paineen alla. Tähän tuli kuitenkin nopeasti korjausliike ja Lukko pääsi takaisin peliinsä kiinni.
Yksi Lukolle tyypillinen liikkuva kontrollilähtö oli seuraavanlainen: kaksi pakki-pakki -syöttöä oman siniviivan alapuolella, jotka molemmat suuntautuivat alaspäin kun puolustajat liikkuvat syöttöjen välissä siten, että he ovat porrastettuina toisiinsa nähden. Näiden syöttöjen aikana Lukon hyökkääjät saivat tehtyä tarvittavat liikkeet keskialueella, jota sitten seurasi puolustajan avaus hyökkääjälle. Esimerkiksi Julius Mattilan 2−0-maalia edelsi vastaavanlainen tilanne.
Maalipaikkoja Lukko kykeni luomaan tasaisesti läpi ottelun niin suorista hyökkäyksistä, kulmapeleistä kuin hyökkäysalueen riistoista.
TPS:n kiekollisen pelin puutteet
Iso erottava tekijä Lukon ja TPS:n välisessä finaalisarjassa oli kiekollinen pelaaminen. Esimerkiksi suorien hyökkäysten päättämisessä oli suuria eroja joukkueiden välillä. Siinä missä Lukko loi pelkästään tällaisista hyökkäyksistä lähemmäs kymmenen maalipaikkaa ratkaisevassa ottelussa, ei TPS saanut kunnolla päätettyä hyökkäyksiään maalille.
TPS avasi läpi sarjan pitkälti laitojen kautta, mikä on aina vastustajalle helpompi puolustaa. Neljännessä finaaliottelussa turkulaiset saivat avattua peliä keskustan kautta 15 kertaa, mikä oli selvästi enemmän kuin aiemmissa peleissä, mutta siitä huolimatta hyökkäykset jäivät vajaiksi.
Helmisen pelikirjasta löytyi myös kontrollilähtöjä, joskin niiden toteutus ontui liiallisen kiekon kuskaamisen vuoksi, eikä TPS saavuttanut hitailla lähdöillä vauhtieroa keskialueella. Tämän seurauksena Lukko sai joko riistettyä kiekon, tai vähintään pystyi pakottamaan TPS:n huonoon päätykiekkoon.
Turkulaisten paras ketju oli jälleen Juuso Pärssisen kipparoima kolmikko, sillä se onnistui siirtämän paineen selvästi parhaiten Lukon päätyyn. Ketjun pelaajien kiekollisen pelaajan ja kiekottomien jalat kävivät siihen malliin, että se pystyi luomaan vastaliikkeiden avulla tyhjää tilaa mihin kiekkoa pelata, turkulaisten harmiksi tuloksetta.
Hyökkäysalueella TPS ei yksinkertaisesti löytänyt keinoja päästä kiekon kanssa Lukon puolustuksen ohi ykkössekoriin. Jani Pellisen ylläpitämän @liigaplot Twitter-tilin mukaan TPS loi maaliodottamaa vaivaiset 0,94 maalin verran.
Lukon puolustusvalmius ympäri kenttää
Merkittävä asia Lukon pelaamisessa oli se, miten ahtaalle joukkue laittoi TPS:n joka puolella kenttää jatkuvalla aktiivisella puolustamisellaan. Lukko sai aikaiseksi ison määrän riistoja niin puolustus-, hyökkäys- kuin keskialueella. Tämän mahdollisti läpi pudotuspelien joukkueen pelaamista leimannut jatkuva puolustusvalmius.
Puolustusalueella Lukko sai turkulaisten hyökkäyspelin nopeasti katki. Kiekolliseen pelaajaan tuli välittömästi kova paine, jos vain mahdollista, muuten keskustaa varjeltiin kaikin keinoin. Mies vastaan mies -pelaamiseen perustuva puolustuspelaaminen kera oikea-aikaisten tuplausten kanssa oli erinomainen resepti. Ja jos peli päätyi pyörimään Lukon päädyssä, painollisen puolen laituri tiputti selvästi lähemmäs omaa maaliaan.
Hyökkäysalueella kiekon menetettyään Lukko pääsi hyvistä asemista antamaan raivokkaasti sivu- ja takapainetta TPS:n kiekolliseen pelaajaan. Hyökkäysalueen puolustuspelaamisessa jokaisella pelaajalla oli oma rooli selvä, kun painetta piti lähteä antamaan. Ykkönen ja kakkonen antoivat paineen kiekolliseen, kolmosen ja puolustajan sulkiessa painottoman puolen. TPS:llä oli vaikeuksia tulla tämän paineen alta pois.
Edelleen Lukko pelasi myös trapia − 19 kertaa − joten pelkän aktiivisuuden piikkiin raumalaisten kiekotonta pelaamista ei voi laittaa. Se osasi valita viisaasti oikean pelitilannevalinnan sen mukaan, mitä peli kutsui puoleensa.
TPS nousi ja kaatui prässipelaamiseensa
TPS:n ansiokas prässipelaaminen oli isossa osassa joukkueen pudotuspelimenestystä, eikä se kaihtanut käyttää sitä Lukkoakaan vastaan. Turkulaiset onnistuivat lyömään Lukon välillä yllättävänkin ahtaalle, pakottaen raumalaiset luopumaan kiekosta ja pelaamaan vain siirtokiekkoja keskialueelle.
TPS painoi kuitenkin välillä sellaisella vimmalla päälle, että vastustajan maaliviivan takana saattoi olla kerralla kolme TPS:n hyökkääjää. Tai vastaavasti pelin puolen laitaa sulkiessaan koko TPS:n viisikko saattoi olla samalla kenttäpuoliskolla.
Josh Kestnerin maalia edeltänyt tilanne on oiva esimerkki siitä roiskimisesta, mihin TPS:n paineistaminen pahimmillaan Lukon pelaajat ajoi.
Kolikolla on kuitenkin aina kääntöpuoli. TPS:n tyyli prässätä on vaativa ja sitä ei voi toteuttaa puolivillaisesti, etenkään yhtä huolellista joukkuetta vastaan kuin Rauma Lukko, muuten käy niin kuin TPS:lle nyt kävi. Se tuli toisen erän aikana nopeasti peliin mukaan tekemällä kaksi maalia, mutta menetti johtoaseman yhtä nopeasti.
Lukon neljännessä maalissa TPS:n kahden paineistavan pelaajan ja alakolmikon välinen etäisyys kasvoi liian suureksi ja Lukko pystyi purkamaan TPS:n paineen vaivatta sekä ohittamaan kaksi TPS:n pelaajaa yhdellä syötöllä. Tämä johti Eetu Koivistoisen viimeistelemään maaliin, joka antoi Lukolle roimasti tilaa hengittää.
Tuon maalin jälkeen TPS ei enää kyennyt kipuamaan peliin mukaan ja ottelu päättyi Lukon ansaittuihin mestaruusjuhliin.
