Välieräpari Pelicans ja Kärpät avaavat sarjan perjantaina Lahdessa. Jatkoajan toimittajat Kalle Alin ja Veeti Kantoluoto debatoivat sarjan kuumista väitteistä. Väitteissä esiin nousevat muun muassa Niklas Kokon kostokiertue sekä ero erikoistilannepelaamisessa.
Oma koira puree Kärppiä, kun pohjoisen kasvatti Niklas Kokko jatkaa vakuuttavaa menoaan myös välierissä ja kaataa kasvattajaseuransa
Alin: On sanomattakin selvää, että Kokko on yksi koko Liigan parhaista maalivahdeista ja nuorukaisella on epäilemättä edessään kirkas tulevaisuus myös kansainvälisissä kaukaloissa. Kokko oli mies paikallaan puolivälieräsarjassa HIFK:ta vastaan, joskin pientä hapuilua oli havaittavissa sarjan loppupuolella.
Nyt vastaan asettuu kuitenkin HIFK:hon verrattuna tyystin eri iskussa oleva kärppälauma. Aikaisempaa vastustajaa pirteämmän vireen lisäksi Kärppä-valmentaja Ari Hilli, jos kuka, tietää Kokon heikkoudet sekä sen, mihin kannattaa iskeä nuorta torjujaa vastaan. Tästä lisätodistusta antoi Kärppien ja Pelicansin välinen kohtaaminen runkosarjassa, jossa Kärpät takoi kolme maalia 22 laukauksella Kokon selän taakse ja sai 20-vuotiaan Kärpät-kasvatin liki hermoromahduksen partaalle.
Paineet ja näytönhalut ovat nuorella maalivahdilla kiistatta jättimäisen suuret juuri tässä sarjassa, jossa vastassa on kasvattajaseura. Mutta ovatko ne lopulta jopa niin suuret, että ne kääntyvät jo itseään vastaan?
Kantoluoto: Narratiivi Pelicansin ja Kärppien välieräsarjalle on ainakin selkeä, sillä kyseistä asetelmaan tullaan luultavasti toistelemaan ympäriinsä kyllästymiseen asti. Kokolla on varmasti näyttämisen halua kasvattajaseuraansa vastaan, mutta uskallan väittää tämän asetelman olevan silti isompi asia ulkopuolisille seuraajille kuin 20-vuotiaalle veräjänvartijalle.
Kokko torjui IFK:ta vastaan seitsemässä ottelussa huimalla 92,43 torjuntaprosentilla ja päästi selkänsä taakse vain 1,75 maalia ottelua kohden. Nuori maalivahti oli isossa osassa Pelicansin jatkoon menossa ja edessä pelannut joukkue luotti selvästi Kokon otteisiin.
Pelicans tarvitseekin häneltä samanlaista kylmäpäistä suorittamista myös Kärppiä vastaan. Ja ainakin herra itse oli itsevarmana sen suhteen, että Kärpät ei tule saamaan etua siitä, että Kokko on heille tuttu.
Pelicansilla ruuvissa kiristysvaraa hyökkäyksellisesti, Kärpät operoi täysin kärkihyökkääjiensä varassa
Alin: Kuten ennakkoon olettaa saattoi, Kärppien puolivälieräsarjan hyökkäyspään tehoista vastasi pitkälti joukkueen ykkösvitja Ville Koivusen ja Teemu Turusen iskiessä kuuteen peliin yhteensä 18 pistettä. Joonas Kemppainenkin säesti vierestä viidellä tehopisteellä.
Muutoin hyökkäysrintamalla oli hiljaisempaa ja tehoja leveämpää sekä tiiviimpää Pelicansia vastaan tarvitaan siis luonnollisesti muualtakin.
Mistä tehoja voitaisiin sitten saada? Käytännössä koko runkosarjan uinunut Kasper Björkqvist näytti lupaavia heräämisen merkkejä Jukureita vastaan ja iski sarjassa kaksi tärkeää maalia. Runkosarjassa uran ennätyspisteet takoneelta Arttu Hyryltä odotetaan tulovastuun kantoa, kuten myös kevään 2018 pudotuspelien parhaalta pelaajalta Julius Junttilalta.
Toki on myös sanottava, että Kärpät ei ole joukkue, joka nykykunnossaan pystyy voittamaan maalintekokilpailuja. Olennaista petolauman kannalta on pyrkiä pitämään ottelut vähämaalisina, ja antamaan häikäisevälle ylivoimalle ja kärkihyökkääjille ratkaisun avaimet käteen ottelujen ja sarjan saranakohdissa.
Kantoluoto: Pelicansilla oli HIFK-sarjassa 12 eri onnistujaa maalinteossa, mikä on mainio osoitus joukkueen leveydestä ja ratkaisukyvystä. Silti Kärpät-sarjassa pitää yhä odottaa myös tasonnostoja Pelicans-leiristä.
Pelicansin kaksi ensimmäistä ketjua pelaavat tasaisen varmasti plusmerkkistä kiekkoa isossa kuvassa, vaikka tietyiltä pelaajilta tehoja edelleen haetaan maalipaikoille pääsemisen lisäksi. Esimerkiksi Luboš Horký on pelaaja, jolla on maailmanluokan laukaus, mutta kiekko päätyi tolppien väliin vain kertaalleen puolivälieräsarjan aikana.
Toinen pelaaja, jolta on syytä odottaa enemmän, on Aatu Jämsen. Vaisun runkosarjan lopun otteet jatkuivat HIFK-sarjassa, eikä Jämsen saanut kaivettua pelaamiseensa esiin sitä rentoutta, mitä häneltä parhaimmillaan löytyy. Kiekkotaiturin peli oli pikemminkin pakottavan näköistä hänen kuskaillessaan kiekkoa ympäri kaukaloa. Pelin virtaus katkesi liian usein hänen kiekonmenetykseensä.
Viidennessä ottelussa Jämsen pelasi Elias Vilénin ja Leevi Tukiaisen kanssa. Maalipaikat menivät heidän hyväkseen 5–0 ja kolmikko liikutteli kiekkoa hyökkäysalueella näyttävästi, vaikka tulos jäi syntymättä. Kyseinen ketju rikottiin seuraaviin otteluihin, mutta harkinnan arvoista olisi kokeilla tätä uusiksi. Pelihuumorilla varustettu Jämsen on nimittäin pelaaja, jota mestaruutta havitteleva Pelicans tulee kevään edetessä tarvitsemaan.
Ennakkoon tasaisessa ja vähämaalisessa sarjassa Kärppien yli 40 %:n ylivoima on ratkaiseva tekijä Pelicansin ylivoiman kankeiden otteiden jatkuessa
Alin: Kuten aiemman väitteen kohdalla tuli jo mainittua, Kärppien ylivoiman tärkeyttä joukkueen tuloksenteon kannalta ei sovi vähätellä. Jukureita vastaan liki 42 %:n ylivoimalla operoinut Kärpät piti ajoittain Jukuri-alivoimaa jopa pilkkanaan ja tehokas ylivoima oli useina iltoina otteluiden ratkaiseva käänteentekijä.
Pelicansin takkuileva ylivoima sen sijaan povaa ennakkoasetelmissa Kärpille jo ennestään vankkaa etua erikoistilanteissa, jotka ovat erityisesti tiukoissa ja vähämaalisissa sarjoissa äärimmäisen kriittisessä roolissa.
Ratkaisevaa tämän sarjan kannalta voi kuitenkin lopulta olla se, kuinka kurinalaisena Pelicans jaksaa Kärppien vauhtikiekossa pysyä. HIFK:ta vastaan turkoosipaidat ottivat seitsemään peliin ainoastaan 17 jäähyä, joten ylivoimatehoilla mässäilyyn ei ainakaan helsinkiläisille annettu mahdollisuutta.
Yhtä kaikki, niukkojen hyökkäystehojen kanssa taiteilevalle Kärpille ylivoiman karnevaalimaisen ilotulittelun on syytä jatkua myös tässä sarjassa – muutoin hyökkäyskanuunan ruuti uhkaa kostua niin pahoin, että tie käy välieräsarjan jälkeen pronssiotteluun.
Kantoluoto: Näen Pelicansin pystyvän kyllä vastaamaan Kärppien hyökkäyspelaamiseen tasakentällisin, sillä HIFK-sarja itsessään oli nimenomaan vahvaa puolustuspelaamista puolin jos toisin ja tästä lahtelaiset suoriutuivat mallikkaasti.
Mutta on tietysti ilmeistä, että Pelicansin pitää pystyä nostamaan selkeästi pakkopelinsä tehokkuutta. Se tosin tuntuu olevan helpommin sanottu kuin tehty. Turkoosinutuilla nimittäin on taitoa kokoonpanossaan kyllä ihan riittävästi, mutta jostain syystä tulosta ei ole tullut samassa suhteessa. Tämän kanssa lahtelaisvalmennuskin on varmasti tuskaillut viime ajat.
Tasakentällisin peli tulee olemaan joukkueiden välillä todennäköisesti melko tasaista ja alivoimaprosentit ovat lähellä toisiaan, joten Pelicansin kannalta tuo ero joukkueiden ylivoimien välillä on kyettävä kuromaan umpeen keinolla millä hyvänsä, mikäli turkoosinutut haluavat toistaa viime kevään suorituksen ja edetä finaaleihin.
Pudotuspelien parhaat pistemiehet
Ryan Lasch, Pelicans 2+6=8
Lars Bryggman, Pelicans 3+2=5
Patrik Carlsson, Pelicans 2+3=5
Ville Koivunen, Kärpät 5+4=9
Teemu Turunen, Kärpät 4+5=9
Miika Koivisto, Kärpät 0+6=6
Erikoistilanteet pudotuspeleissä
Pelicans: ylivoima 10,53 %, alivoima 82,35 %
Kärpät: ylivoima 41,67 %, alivoima 77,78 %
