Suomalaisista jääkiekkoilijoista on viime vuosina julkaistu lukuisia elämäkertoja. Näille tyypillistä on menestyksekäs, NHL:ään saakka ulottunut ura (Teemu Selänne, Jarkko Ruutu) tai vaihtoehtoisesti jokin tapahtuma tai ongelma, joka on mullistanut jääkiekkoilijan loppuelämän (Tommi Kovanen, Marko Jantunen). Joskus kyse on molemmista (Jere Karalahti).
Siim Liivik on jääkiekkoilija, joka ei ole pelannut NHL:ssä tai edustanut maataan MM-kisoissa U20-iän ylitettyään. Hän ei myöskään ole keikkunut pistepörssin kärjessä tai lehtien lööpeissä. Saako tällaisesta, pääasiassa jarruketjuroolissa pelanneesta kiekkoilijasta aikaan mielenkiintoista elämäkertaa?
Uskottava tarina
Raflaavasti nimetty kirja, jonka kannessa on mustasilmäinen ja leveästi hymyilevä päähenkilö. Ainekset villehaapasalomaiseen uskomattomien tapahtumien vuoristorataan olivat totisesti kasassa. Oli kuitenkin mukavaa huomata, että kirjan sisältö on kaikkea muuta kuin usko tai älä -tarinaa.
Ylenpalttisen tapahtumien värittelyn sijaan kirja on mielenkiintoinen läpileikkaus haalariosaston jääkiekkoilijan urasta. Juuri tässä on Liivikin elämäkerran vahvuus, sillä eurooppalaissarjojen alaketjujen pelaajista ei juurikaan kirjoiteta kirjoja.
Liigakiekkoilijoiden jääkiekkouran jälkeisistä urahaaveista puhutaan harvoin, varsinkaan niistä, jotka eivät liity valmentamiseen. Liivik avaa kirjassa jo jääkiekkouransa aikana alkanutta ponnistelua kohti uraa viihteen parissa.
Kirjaa lukiessa huomasi, kuinka yksiulotteisen kuvan jääkiekkoilijoista saa pelkän pelaamisen ja niihin liittyvien haastatteluiden kautta. Toki Liivikin kohdalla tietynlainen märkäsimous on tarkoituksella haettua, mutta voitko kuvitella saman Märkä-Simon lukemassa pelireissuilla psykologian kirjoja?
Kirja kuin jarruketjupelaaja
Liivikin ja kirjailija Aki Ollikaisen yhteistyössä kirjoittaman omaelämäkerran teksti on miellyttävää lukea. Kirjasta ei käy ilmi millainen työnjako kirjoittajilla oli, mutta ammattiurheilijan omaelämäkerraksi lopputulos luettavuuden osalta on yhtä kaikki hyvin onnistunut.
Kirjan prologi on erittäin vaikuttava, ehdottomasti paras jonka olen elämäkerroissa lukenut. Kahden sivun pituinen teksti tekee heti selväksi, että Liivikissä on toinenkin puoli kuin se, millaisena hänet tunnetaan jääkiekon ja viihteen kautta. Se suorastaan pakottaa lukijan lukemaan eteenpäin saadakseen tietää koko tarinan.
Kirjana Liivikin omaelämäkerta on samanlainen kuin jarruketjun pelaaja. Se ei varsinaisesti yllätä tai nouse erityisellä taidokkuudella valokeilaan, mutta silti se viihdyttää − usein jopa enemmän kuin tähtipelaajat.
Jos katsojana nautit jarruketjupelaajien katselusta, pidät varmasti Liivikin elämäkerrasta.
Siim Liivik ja Aki Ollikainen (2021): Fuck You Liivik. Siltala Kustannus. 270 s.