Hannu Aravirta nousi maajoukkueen päävalmentajaksi oltuaan edelliset kuusi kautta apuvalmentajana, ensin Pentti Matikaisen ja sittemmin Curt Lindströmin päävalmentajajaksolla. Kevään 1997 kotikisat olivat päättyneet pettymykseen, kun Suomi onnistui jatkosarjassa voittamaan vain Yhdysvallat ja jäi alkulohkovastustajansa Tšekin kanssa tasapisteisiin – ja putosi mitalipeleistä keskinäisen pelin tuloksen perusteella.
Edeltäjänsä Lindströmin tavoin Aravirran ensimmäinen arvoturnaus Leijonien päävalmentajana oli olympialaiset. Naganon kisat vuonna 1998 olivat sikäli poikkeukselliset, että NHL-pelaajat olivat ensimmäistä kertaa mukana.
Suomi saikin jalkeille vahvasti NHL-pitoisen kokoonpanon ja ylsi pronssille asti − pronssipelissä kaatui Wayne Gretzkyn johtama Kanadan tähtisikermä. Puolivälierissä Leijonat voitti Ruotsin Teemu Selänteen kahdella maalilla. Välierässä puolestaan Venäjän Pavel Bure oli suomalaisille ylivoimainen vastustaja.
Hannu Aravirta ansaitsee tulla muistetuksi Leijonien menestyneimpänä päävalmentajana.
Naganon olympiapronssi palautti Suomen mitaleille kahden pettymykseen päättyneen kevään jälkeen ja avasi ladun ainutlaatuiselle mitaliputkelle.
Viisi kevättä peräkkäin mitalipeleissä
NHL-turnauksen jälkeen koitti arki, ja saman kevään Sveitsin MM-kisoissa Leijonissa nähtiinkin vain yksi NHL-vahvistus eli Sami Kapanen − Janne Laukkanen ehti pelata vain yhden pelin. Kyseisen turnauksen erikoisuus oli se, että Suomi kohtasi Ruotsin kertaalleen jatkolohkossa ja kahdesti finaaleissa, mutta ei pystynyt tekemään yhtään hyväksyttyä maalia Tommy Salon taakse.
Ville Peltonen onnistui ensimmäisessä finaalissa tekemään tasoitusmaalin, mutta yhdysvaltalaistuomari Alex Dell hylkäsi maalin vihellettyään pelin poikki ennen maalin syntyä. Tämän myötä ”Dell, go to hell” muodostui lentäväksi lauseeksi.
Vuotta myöhemmin Norjassa Suomi joutui taipumaan Tšekille Jan Hlavacin tehtyä jatkoajalla ratkaisumaalin, vaikka Saku Koivu ja Teemu Selänne olivat turnauksen tehokkaimmat pelaajat. Myös puolustaja Jere Karalahti jatkoi tehokkaita otteitaan maajoukkuepaidassa.
Vuonna 2000 Pietarin MM-kisoissa Suomi hävisi välieräpelin Slovakialle, mutta jatkoi mitaliputkeaan voittamalla pronssiottelussa Kanadan.
Samassa ajassa Aravirran edeltäjä Lindström oli yltänyt jo MM-kultaan. Aravirta ei pystynyt samaan, mutta Lindströmistä poiketen Aravirta jatkoi mitaliputkea pidemmäksi.
Saksan MM-kisoissa 2001 Leijonilla oli taas varsin NHL-pitoinen kokoonpano, mutta kovimmat nimet puuttuivat. Turnauksen pistepörssin kärjessä olivat kuitenkin suomalaisista Juha Ylönen ja Petteri Nummelin. Tappiottoman alkusarjan jälkeen Leijonat hävisi jatkosarjassakin vain Yhdysvalloille ja voitti puolivälierässä Saksan.
Välierässä Suomi ei suostunut toistamiseen häviämään Yhdysvalloille, vaan Sami Kapasen kahdella maalilla varmisti finaalipaikan. Vuoden 2000 kisoista alkaen maailmanmestari ratkaistiin yksittäisessä ottelussa, mutta lopputulos oli yhtä kaikki Suomelle kehno. Tšekki voitti jo kolmannen peräkkäisen mestaruutensa David Moravecin jatkoaikamaalilla.
Vielä keväällä 2002 Leijonat ylsi pronssipeliin asti, mutta tuolloin Ruotsi oli parempi. Vastaavaan mitaliputkeen ei kuitenkaan kukaan toinen Leijonien päävalmentaja ole pystynyt.
Oma luottoporukka
Aravirta oppi edeltäjältään Lindströmiltä periaatteen, että paras joukkue on tärkeämpi kuin parhaiden pelaajien kokonaisuus.
Raimo Helminen ja Kimmo Rintanen olivat ainoina mukana kaikissa mitalipeleissä, mutta myös esimerkiksi Ari Sulander, Tomi Kallio, Ville Peltonen ja Petteri Nummelin olivat Aravirran luottopelaajia monissa arvokisoissa. NHL-pelaajista muun muassa Aki-Petteri Berg ja Olli Jokinen olivat myös toistuvasti Aravirran valintoja.
Kritiikkiä Aravirran valinnoista herätti esimerkiksi kauden 1999−2000 maali- ja pistepörssin voittajan Kai Nurmisen jättäminen kisojen ulkopuolelle. Vuotta aikaisemmin puolestaan maaliennätyksensä tehnyt 25-vuotias Pasi Saarela ei mahtunut joukkueeseen.
Kumpanakin keväänä Leijonien kärkipelaajat jäivät ratkaisupeleissä maaleitta, joten kiistattomille maalintekijöille olisi ollut tarvetta. Jälkikäteen on toki mahdotonta arvioida, miten Liigan maalikuninkaiden läsnäolo olisi vaikuttanut joukkueen yhteishenkeen.
Aravirta oppi edeltäjältään Lindströmiltä periaatteen, että paras joukkue on tärkeämpi kuin parhaiden pelaajien kokonaisuus.
Maailman kärkeä
Aravirta ei koskaan pystynyt päävalmentajana johtamaan Suomea mestaruuteen asti, mutta mitaleiden määrällä mitattuna hän on Suomen jääkiekkohistorian menestynein valmentaja. Kuuden päävalmentajakautensa aikana Aravirta voitti olympiapronssin, kolme MM-hopeaa ja yhden MM-pronssin.
Salt Lake Cityn olympialaisissa Suomi jäi mitalipelien ulkopuolelle hävittyään puolivälierissä Kanadalle. Kärkimaista Leijonat pystyi voittamaan turnauksessa vain Venäjän.
Vastaavana aikana paremmin pärjäsi vain Tšekki, joka voitti olympiakultaa ja kolme peräkkäistä MM-kultaa sekä yhden MM-pronssin. Tšekillä oli tuolloin todellinen kultainen sukupolvi, johon kuuluivat muun muassa puolustaja František Kaberle ja hyökkääjät Pavel Patera, Martin Procházka, David Výborný, Jiří Dopita ja David Moravec.
Varsinkin jatkoaikatappiot Tšekille sekä maalittomat finaalit Ruotsia vastaan tuntuvat jälkikäteen katkerilta, mutta Aravirran aikainen menestys on siitä huolimatta kiistatonta. Esimerkiksi Ruotsi voitti Suomen mitaliputken aikana maailmanmestaruuden lisäksi vain kaksi MM-pronssia.
Negatiivinen perintö
Jos Aravirran päävalmentajakaudesta pitäisi mainita yksi asia, todennäköisin vastaus olisi vuoden 2003 kotikisojen puolivälieräottelun 5−1-johdon menettäminen 6−5-tappioksi. Toinen keskeinen asia on, ettei Leijonat voittanut kultaa Aravirran alaisuudessa.
Päävalmentajajakson katastrofaalinen loppu kuitenkin hämärtää sitä tosiasiaa, kuinka hyvää työtä Aravirta teki Leijonien kanssa. Viiden kevään mitalipeliputken ja viiden peräkkäisen arvokisamitalin jälkeen olisi voinut olla vielä vaikeampaa vaihtaa päävalmentajaa.
Aravirran jälkeen esimerkiksi Erkka Westerlund ja Jukka Jalonen ovat yltäneet yksittäisiin huippusuorituksiin, mutta vastaava mitaliputki on jäänyt kaikilta saavuttamatta.
Hannu Aravirta ansaitsee tulla muistetuksi Leijonien menestyneimpänä päävalmentajana.
