Viidennettä perättäistä kauttaan Naisten Liigassa pelaava sijoittui seitsemänneksi runkosarjassa. Kauden saldona 16 voittoa, joista kaksi varsinaisen peliajan jälkeen. Tappiota kertyi 20, joista kolme varsinaisen peliajan jälkeen.
Joukkueen pistetahti vastasi edellistä kautta, jääden hieman toissakauden menosta. Seitsemättä sijaa voi pitää pienoisena pettymyksenä, sillä se on pykälän pari pudotusta aiemmista kausista. Toisaalta joukkueen kokemiin muutoksiin suhteutettuna tulosta voi pitää varsin odotettuna.
Turkulaisten kausi alkoi heikosti Hämeenlinnassa pelatussa avausturnauksessa. Kahden tappion jälkeen joukkue menetti ainoastaan hajapisteitä seuraavasta seitsemästä syyskuun ja lokakuun ottelusta.
Lokakuussa mustavalkoiset voittivat suunnilleen joka toisen ottelun. Meno muuttui marraskuussa. Vaikka TPS selätti kestomenestyjä Kiekko-Espoon noustuaan 3–5 tappioasemasta 8–5 voittoon, joukkue kärsi sen tilannetta hankaloittaneita tappiota sarjan keskikastiin kuuluneille HPK:lle ja Ilvekselle.
Joulutaukoa edeltäneet joulukuun alkuun sijoittuneet ottelut eivät tuoneet tilanteeseen helpotusta. Tappiot HPK:ta ja Kärppiä vastaan tukaloittivat joukkueen tilannetta sarjataulukossa.
Yli kuukauden mittaisen tauon jälkeen TPS sai hieman parannettua otteitaan kaukalossa. Joukkue oli vielä mukana kamppailussa paikasta sarjan keskikastissa, mutta niukat tappiot kovimmille kilpakumppaneille tarkoittivat sarjakakkosen kohtaamista pudotuspeleissä.
Pudotuspelit
TPS päätti runkosarjan nousujohtoisesti. RoKista ja Kärpistä ei ollut joukkueelle vastusta. Hyvät otteet heijastuivat myös pudotuspeleihin.
Turkulaisten vastustajaksi valkkautui KalPa, sillä pitkään sarjaykkösenä pysynyt kuopiolaisjoukkue putosi lopulta runkosarjan kakkoseksi HIFK:n noustua niukasti sen ohi päätösviikonlopun ottelujen siivittämänä.
KalPa oli voittanut kaikki joukkueiden väliset kohtaamiset runkosarjassa, pääosin suurinumeroisesti. Alkukaudella TPS oli kuitenkin lähellä voittoa kuopiolaisista, joten asetelmaa saattoi kuvata jopa lupaavaksi turkulaisten osalta.
Joukkueiden välisistä kohtaamisista muodostuikin odotuksia tiukemmat puolivälierät. KalPa vei ensimmäisen kohtaamisen nimiinsä maalein 4–1. Turkulaiset iskivät ottelun avausmaalin ja viimeinen takaisku ottelussa oli tyhjään maaliin.
Meno tasoittui entisestään joukkueiden toisessa ja kolmannessa kohtaamisessa. TPS:n kausi päättyi kolmeen perättäiseen tappioon puolivälierissä, mutta kaksi viimeistä kohtaamista päättyi ainoastaan maalin tappioon sarjakakkosta vastaan.
Lopputulos oli varsin odotettu, kun ottaa huomioon kummankin joukkueen otteet runkosarjassa. Turkulaisten vahvuudet olivat hyvin esillä pudotuspeleissä, mutta samalla joukkueen heikkouksia oli vaikea olla huomaamatta.
Hyökkäys on paras puolustus
Vaikka tulokset kertovat turkulaisten kaudesta oleellisen, ei niistä ole selittämään syitä joukkueen otteisiin kaukalossa. Lisäksi kokonaisuuden osalta voidaan todeta joukkueen olevan edelliskauden kaltainen, mutta sekään ei kerro juuri mitään joukkueen vahvuuksista eikä heikkouksista.
Kauden 2022–23 isoin haasta joukkueelle oli paikata menetykset sen kokoonpanossa. Edelliskauden ykkösketju teki yhteensä 58 maalia. Näistä katosi 48 Naisten Liigan parhaan pistelingon Estelle Duvinin ja Maija Otamon siirryttyä dominoimaan Sveitsin pääsarjaa.
Edelliskaudella pääasiassa kakkosketjussa viilettäneet tulevaisuuden toivot, Ines Lukkarila ja Pauliina Salonen, ja Tšekistä Turkuun siirtynyt Tereza Pištěková pyrkivät paikkaamaan joukkueen menetyksiä. Uuden ykkösketjun meno kaukalossa oli paikoin erinomaista, mutta takuuvarmoiksi ratkaisijoiksi heistä ei ollut kauden aikana.
Joukkueeseen liittyi myös kakkosketjun keskelle asettunut Moona Keskisarja, jonka voi sanoa pelanneen odotuksiin nähden varsin onnistuneen kauden. RoKista siirtynyt keskushyökkääjä teki uuden piste-ennätyksensä, eikä jäänyt pahasti pakkasen puolelle tilastoissa.
Uusista hyökkääjistä myös Susanna Viitala nosti joukkueen tasoa. Vaikka puolikuntoisen pelaajan meno oli tasaviisikoin paikoin tahmaista, aiemmin Sportin parhaimmistoon kuuluneen Viitalan pelisilmä ja mailankäsittelytaidot tekivät TPS:n kakkosylivoimasta vaarallisen. Nokkela pelaaja nosti tasoaan pelien kovetessa.
Myös Iiris Falckin voi sanoa onnistuneen kaukalossa. Aiemmin lähinnä ynnä muut kategoriaan kuulunut paluumuuttaja tarjosi takuuvarmaa suorittamista pelistä toiseen ja teki oman piste-ennätyksensä oikeastaan kenenkään huomaamatta. Luisteluaan parantaneen hyökkääjän menoa hankaloitti paikkaustehtävät puolustajana.
Viidennettä kauttaan Turussa pelannut Uche Udeh nosti tasoaan aiemmista kausista. Pari viime kautta heikommin pelannut laitahyökkääjä pääsi hyödyntämään vahvuuksiaan aiempaa paremmin.
Turkulaisten otteisiin kaukalossa heijastui kapteeni Elina Heikkisen pitkä tauko peleistä. Kokenut pelaaja olisi tuonut tiettyä ryhtiä ja tasaisuutta muutoin varsin nuoren joukkueen otteisiin.
Kokonaisuutena turkulaisten hyökkääjien voi sanoa parantaneen otteitaan edelliskaudesta. Usea heistä tekikin uuden piste-ennätyksensä.
Puolustus hyökkäystä tukemassa
TPS:n takalinjan osalta isoin menetys oli edelliskausien johtavan puolustajan Janina Enströmin siirtyminen alemmalle sarjatasolle TPS:n kakkosjoukkueeseen. Lisäksi Nella Berg pelasi pääasiassa naantalilaisen VG-62:n riveissä junnukiekkoa, sillä Naisten Liiga ei tarjoa kookkaalle puolustajalle riittävästi haastetta.
– Ne pelit ovat paljon fyysisempiä ja kovatempoisempia kuin naisten pelit, tuumi Berg kesken kauden syistään pelata mieluummin poikien sarjaa naisten sarjan sijaan (Helsingin Sanomat, 10.1.2023).
Paikkaajista ei kuitenkaan muodostunut ongelmaa, ainakaan tilastojen valossa tarkasteltuna. Sekä aiemmin TPS:ää edustaneet että Turkuun muuttaneet puolustajat onnistuivat kaukalossa.
Anni Timonen nousi häneltä pitkään odotetulle tasolle ja samalla puolustajan piste-ennätys meni uusiksi. Vaikka innokkuus kiekon kanssa on edelleen havaittavissa, aiempien kausien kurittomuutta ja sooloilua hyökkäyksen kärkenä ei enää nähdä.
RoKista TPS:ään siirtynyt Emmi Mourujärvi nosti tasoaan Timosen tavoin. Kookas puolustaja oli joukkueensa parhaita omassa kenttäpäädyssä, mutta oman piste-ennätyksen rikkoutuminen ei ollut yllätys myös hyökkäyspäädyssä nähtyjen otteiden valossa.
Heli Allinen oli joukkueensa kolmas onnistuja puolustuspäässä. Kaksi kautta vain osan peleistä pelanneen Allisen piste-ennätys meni uusiksi, eikä Kauhavalta kotoisin oleva puolustaja ollut kauden päätteeksi pahasti pakkaslukemilla.
Varakapteeni ja Heikkisen poissaollessa kapteenina toiminut Ella Välikangas ei puolestaan vakuuttanut puolustajan tehtävissä, kuten pelaajan pakkaslukemista voi jo päätellä. Aiemmin myös sentterinä on pelannut Välikangas oli toisaalta hankalassa raossa pelipaikan suhteen, sillä joukkueessa oli ylitarjontaa keskikaistalle.
Mollivoittoisemmin pelasivat myös joukkuetta pitkään edustanut Veera Oikari ja uudet tulokkaat Eliska Hotová ja Aliisa Yli-Kauppila. Oikarin otteet kaukalossa eivät ole aiemmasta heikentyneet, vaan muiden otteet ovat parantuneet. Jatkossa pelit voivatkin jäädä vähiin, jos puolustuspäähän tulee lisää tunkua.
Hotován otteet eivät olleet huonoja, vaan pikemminkin vaatimattomia. Tšekkipuolustaja aloitti pirteästi, mutta hänellä kesti pitkään löytää vaadittu taso oltuaan alkukaudesta useammasta pelistä sivussa. Väläytteli paikoin kiekollisia taitojaan eikä pelännyt ottaa kontaktia kanssapelureihin, mutta tietty itsevarmuuden puute näkyi tšekkiläisen otteissa.
Yli-Kauppilan otteissa oli paljon samaa Hotovan kanssa. Pystyi kiekollisesti hyviin peliä edistäviin ratkaisuihin, mutta paras ote saattoi yllättäen kadota esimerkiksi epäonnistuneen harhautuksen jälkeen.
Kovin yllättäjä turkulaisten puolustuspäässä oli Raphaëlle Grenier. Vanttera puolustaja ei juhlinut pisteillä, mutta 26-vuotias ranskalainen oli omimmillaan puolustuspäässä. Kokenut puolustaja tuli yleensä ulos kulmista kiekon kanssa, eikä ollut katollaan oman maalin edessä.
Joukkueensa varmimpiin lukeutuneen Grenierin roolitus pääasiassa alempien ketjujen hyökkääjänä olikin vaikea ymmärtää. Ranskalainen oli pudotuspeleissä joukkueensa paras puolustaja.
Vaikka Grenierin voi tilastojen valossa mieltää alempien ketjujen täytepelaajaksi tai korkeintaan kolmospakkipariin kuuluvaksi, hänen merkitystä joukkueelleen ei sovi väheksyä. Tuskin on ihan sattumaa, että TPS:n huono menestys runkosarjassa ajoittui ajalle, jolloin ranskalainen oli sivussa peleistä.
Kokonaisuutena joukkueen puolustus meni eteenpäin edelliskausista, vaikka verkko heilui turhan usein omassa päädyssä. Ongelmat saattoivatkin olla pelitapaan liittyviä.
Aiemmista kausita poiketin kiekollisesti vahvan puolustajan kiekon kuskaamista ja hyviä avauksia omalta puolustusalueelta keskialueelle ei tällä kaudella nähty. Osa ykkösketjun tehoista hukkui kiekon hakemiseen syvältä omalta alueelta.
Omissa soi
TPS lähti kauteen neljän maalivahdin voimin. Edelliskauden ykkönen, Erica Jaskari, oli sivussa koko kauden, joten torjuntavastuu jakautui Mila Hounin, Tea Koljosen ja Suvi Saarisen kesken. Jaskarin poissaolo osoittautui ehkä odotettuakin isommaksi ongelmaksi.
Kukaan kolmikosta ei ollut aeimmin torjunut pysyvämmin ykkösmaalivahdin roolissa, joten joukkuen sijoitus runkosarjassa ja menestys pudotuspeleissä ei ollut yllätys. TPS onnistui kohtuullisesti paikkaamaan menetyksiään hyökkäys- ja puolustuspäässä, mutta maalivahtien osalta ei onnistumisia nähty.
Tilastojen valossa kukaan TPS-maalilla kiekkoja torjuneista ei onnistunut vaaditulla tasolla. TPS iski paljon maaleja runkosarjassa, peräti 124 kappaletta, mutta 140 päästettyä maalia 36 ottelussa teki voittamisesta hankalaa.
Sarjan keskikastin joukkueet, neljänneksi sijoittunut HPK ja viidenneksi sijoittunut Ilves, päästivät huomattavasti vähemmän maaleja, mutta iskivät melkein yhtä monta maalia kuin TPS. Ero HPK:hon oli 62 päästeyyä maalia ja vastaavasti ero Ilvekseen oli 42 maalia.
Vaikka verkko heilui TPS:n kenttäpäädyssä keskimäärin kolmesta neljään kertaan ottelua kohden ja maalivahdit saivat kiinni alle 90 prosenttia maalia kohti lauotuista kiekoista, ei kaikki selity huonolla maalivahdeillakaan.
Mustavalkoisten pelitapa oli varsin railakas ja yleisöystävällinen. Maaleja nähtiin kummassakin kenttäpäädyssä. Jäällä ei juuri peruuteltu, mikä johti moniin läpiajoihin.
Turkulaisten otteet kaukalossa olivat myös varsin vieraskoreita. TPS:n kenttäpäädyssä ei tarvinnut pelätä saavansa mustelmia. Maalivahtien tilannetta hankaloitti oleellisesti se, että vastustajat saivat hääriä maalin edessä varsin vapaasti.
Miten jatkossa?
TPS:n lopullinen nelossija kaudella 2021–22 yllätti varmasti monet, mikä puolestaan lisäsi odototuksia kaudelle 2022–23. Samalla kuitenkin unohtui, että päättynyt kausi oli viimeisen sarjanousun jälkeen vasta joukkueen viides pääsarjatasolla. Oikeastaan pitäisi olla yllättynyt siitä, kuinka hyvin joukkue on pärjännyt tänä aikana.
Tälle kaudelle pelaajistossa oli riittävästi leveyttä, minkä takia osa pelaajista löysi itsensä pelaamasta kakkosjoukkueessa. Pelaajien määrä tuskin tulee olemaan jatkossa Turussa ongelma.
Nykytilanteessa joukkueen tason ja vetovoiman säilyttäminen on merkittävä haaste. Turussa on onnistuttu kehittämään pelaajia, mikä selittää ulkomaisten pelaajien kiinnostuksen joukkuetta kohtaan, mutta se luo myös haasteensa.
Joukkue tuskin tulee muuttumaan oleellisesti kausien välissä, mutta vastaavasti vaarana on, että sen ykköspelaajat saavat parempia sopimustarjouksia muualta. Tällöin nykyisistä alempien ketjujen pelaajista pitää pystyä kehittämään maalintekoon kykeneviä runkopelaajia.