Yksi Liiga-kausi tehoin 25+13 kuorrutettuna 119 jäähyminuutilla. Tällaisista lähtökohdista harvoin tehdään kirjallisuutta, mutta KalPan ensimmäisen Liiga-kauden 1986–87 kanadalaisvahvistuksen Brent Sapergian kohdalla valinta on selvästi perusteltu.
Toimittaja ja tietokirjailija Mikko Vehviläisen omakustanneteos Sapergia – kirja Kuopion kulttisankarista taustoittaa Sapergia-ilmiön lisäksi kattavasti myös KalPan nousua II divisioonasta Liigaan ja tärkeitä ihmisiä prosessin takana.
Vahvasti haastatteluvetoinen kirja tuntuu rakenteeltaan enemmän venytetyltä lehtiartikkelilta kuin perinteiseltä tietokirjalta – ihmisten kokemuksia esiin tuova ratkaisu oli mielestäni onnistunut, vaikka ajoittain oli työlästä hahmottaa, kuka kymmenistä haastateltavista oli äänessä.
Lisäksi länsisuomalaisella ykstotisuudella oli vaikeaa tulkita pohjoissavolaisen värikynän määrää. Kertaalleen Sapergian herkullinen tarina pilattiin faktoilla, ja kirjan mainioon kuvitukseen kuului myös tapahtumia taustoittavia lehtileikkeitä. Tarinat tarinoina ottaville lukijoille Sapergian ympärille nivoutuvat muistelot ovat ehdottomasti kultaa.
Intohimoprojekti
Viime syksynä kehuin Ässistä tehdyn dokumenttisarjan tunnepitoisuutta ja mainitsin sattumanvaraisesti KalPan esimerkkinä muiden paikallisyleisöjen herättelystä. Sapergia – kirja Kuopion kulttisankarista on täsmälääke toiveeseeni.
Lähes 40 vuotta sitten Liigassa yhden rikkonaisen, mutta sitäkin värikkäämmän, kauden pelannut ulkomaalainen on selvästi jättänyt lähtemättömän jäljen muihinkin kuin kanadalaista lapsena ihailleeseen kirjailijaan.
Vastaavaa tarinakimppua ei saisi aikaiseksi varmaan yhdestäkään nykypelaajasta, mutta yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta kaikki Sapergian tavalla tai toisella kohdanneet tuntuivat muistavan hänet elävästi.
Ennen kaikkea kirja on Vehviläisen intohimoisen omistautumisen tulos.
Omakustanteena toteutettu teos on laadukkaasti kirjoitettu, mutta oikolukuun panostaminen olisi tehnyt lopputuloksesta vielä laadukkaamman. Myös faktavirhe NHL-seura California Golden Sealsin muuttumisesta Cleveland Crusadersiksi – todellisuudessa uusi NHL-seura oli nimeltään Cleveland Barons – hieman särki hyvää kokonaisuutta.
Haastatteluja on tehty laajasti sekä määrällisesti että erilaisista näkökulmista – joukkueen lääkäriä tai ottelutapahtuman DJ:tä esimerkiksi on harvoin kiekkokirjoihin haastateltu. Moni ison kustantamon urheilukirja on tehty laiskemmin kuin Sapergia – kirja Kuopion kulttisankarista.
Miksi vielä yksi luku rentturomantiikkaa?
Sapergia ei ollut itselleni ennakkoon tuttu pelaaja, ja lukemani perusteella hän asettuu samaan joukkoon huonosti käyttäytyviä tähtipelaajia kuin Jere Karalahti ja Marko Jantunen. Lahjoja Sapergialla olisi mahdollisesti ollut parempaankin uraan, mutta yksityiselämän ongelmat pitivät kanadalaisen poissa NHL:stä.
Niinpä mietin lukiessani tällaisen tarinan julki tuomisen mielekkyyttä. Eikö näitä sooloilevia poikkeusyksilöitä ole nostettu jalustalle jo ihan riittämiin?
Sapergian tarinassa oli kuitenkin selvästi enemmän sävyjä kuin vaikkapa Karalahden kohdalla. Ymmärrys omista virheistä ja elämäntapojen muutos tapahtuivat peliuran päätyttyä, kuten Jantusenkin tapauksessa.
Lisäksi silloisen seurajohdon edustajat kommentoivat – ainakin näin jälkikäteen – kuinka Sapergia-ilmiön urheilulliset ja taloudelliset hyödyt olivat lopulta haittapuolia pienemmät.
Kirjan ehdoton etu on myös se, että tapahtumat kerrataan Sapergian lisäksi lukuisten muiden aikalaisten näkökulmasta. Lopputuloksena syntyy moniulotteinen kuva ristiriitaisesta persoonasta, jolle KalPa ja Kuopio jättivät yhtä pysyvät muistot kuin Sapergia itse jätti KalPa-faneille.
Poikkeuksellinen pelaajaura
Kuopiosta lähdettyään Sapergia tavoitteli paikkaa NHL:stä, mutta korkeimmaksi sarjatasoksi jäi IHL. Euroopassa Sapergia pelasi lyhyitä pätkiä Sveitsin kahdella korkeimmalla sarjatasolla, Italian pääsarjassa, Iso-Britanniassa ja myös Suomessa II divisioonaa Raisio HT:ssa.
KalPa-kauden jälkeiset vuodet mennään läpi hieman pikakelauksella, mutta esimerkiksi Sveitsin ja Italian sarjoista kanadalaisella on räväkät mielipiteet. Jos tarinat haluaa uskoa.
Iso-Britanniassa puolestaan syntyi vastaavan kaltainen ilmiö kuin Kuopiossa, vaikka Sapergian jakso Solihull Baronsissa oli KalPaa lyhyempi. Kiehtovaa Sapergian urassa on myös, kuinka monen entisen ja nykyisen NHL-tähden kanssa hänen polkunsa ovat kohdanneet. Ja mielipiteitä Sapergialla riittää myös heistä.
Kirja yhden kauden Liigassa pelanneesta ulkomaalaisesta on poikkeuksellista, mutta niin oli myös Sapergia pelaajana ja tyyppinä. Tarinat ehdottomasti ansaitsivat tulla kerrotuiksi, ja toivottavasti omakustannekirjailijan intohimo ja rohkeus huomioidaan myös kustantamojen ideariihissä.
Hyviä tarinoita nimittäin on kaivettavissa esiin, kun ohitetaan ne ilmiselvimmät vaihtoehdot.
Mikko Vehviläinen (2024): Sapergia – kirja Kuopion kulttisankarista. Omakustanne. 218s.
