Uuden kauden alku tarkoittaa Minnesota Wildille myös uuden aikakauden alkua, kun joukkue luopui pitkäaikaisesta kapteenistaan, seuraikoni Mikko Koivusta. Koivun poistuminen rivistöstä toimi samalla myös kokonaisvaltaisen muutoksen symbolina, sillä joukkueen voi nähdä siirtäneen katseensa menestyshaaveista jälleenrakentamiseen. Tästä kielii myös varausvuoroihin painottunut kaupankäynti siirtomarkkinoilla.
Jo vuosien ajan Wildin tekemistä on leimannut keskinkertaisuus, ja murtautuminen liigan keskikastista yhtään sen pidemmälle on osoittautunut mahdottomaksi. Viime kauden rimpuilu Keskisen divisioonan häntäpäässä päättyi koronatauon jälkeen heti pudotuspelien karsintakierroksella Vancouver Canucksia vastaan, mikä herätti seuran lopultakin hakemaan vauhtia kohti suurempaa menestystä jälleenrakennuksen kautta.
Maalivahtiosasto
Hyökkäyksestä poistui uskollisia sotaratsuja, ja järisyttävät muutokset ulottuivat myös joukkueen maalille, kun pitkäaikainen ykkösmaalivahti Devan Dubnyk kaupattiin San Jose Sharksiin kuuden Wild-kauden jälkeen. Tosin Alex Stalock rohmusi enimmän osan otteluista jo viime kaudella, ja hän palvelleekin entistä selvempänä ykkösmaalivahtina Dubnykin lähdettyä. Kakkosmaalivahdiksi Wild hankki vapailta markkinoilta kyseisessä roolissa runsaasti marinoituneen Cam Talbotin.
Nämä molemmat jo 33-vuotiaat maalivahdit ovat profiloituneet urillaan nimenomaan kakkosmaalivahdeiksi, eikä kummankaan kehityskäyrien voi odottaa osoittavan enää merkittävää kasvua. Wildin osalta kysymys kuuluukin, kumpi heistä todella pystyy kannattelemaan pääasiallista vastuuta ja samalla joukkuettaan näyttöjen vähäisyydestä huolimatta.
Joukkueen mielenkiinto kiinnittyy suomalaisittain kutkuttavasti Kaapo Kähkösen kehitykseen. AHL:n parhaaksi maalivahdiksi viime kaudella valittu ja viidessä NHL-ottelussa lupauksia herättävästi esiintynyt Kähkönen on valmis kasvattamaan vastuutaan, minkä mahdollistaa edellä mainittu maalivahtiosaston tilanne.
Jälleenrakennuksensa valossa seura oletettavasti toivoo 24-vuotiaan suomalaisen nousevan kehitteillä olevan pelaajarunkonsa uudeksi pitkäaikaiseksi luottotorjujaksi. Ihmeitä Wildin maalivahtiosastolta ei tällä kaudella kuitenkaan sovi odottaa.
Puolustus
Puolustus on eittämättä Wild-kokoonpanon vahvin osa-alue ja jatkaa kärkiparien osalta muuttumattomana. Mammuttimaisella sopimuksella kiekkoileva, jo 35-vuoden kypsään ikään ehtinyt Ryan Suter oli yhä viime kaudellakin joukkueen ehdoton tuki ja turva kentän molemmissa päissä, ja vähempää Wildin viime kauden pörssikakkoselta ei odoteta tälläkään kaudella.
Kapteeniksi nimitetty Jared Spurgeon, Matt Dumba sekä Jonas Brodin täydentävät kärkinelikon, ja kukin heistä on Suterin tapaan pelannut joukkueessa jo pitkään. Kärkiparit ovat hitsautuneet huolellisesti yhteen ja kätisyydet osuvat niiden osalta erinomaisesti yksiin.
Epävarmuustekijät liittyvät kolmospariin, johon on tarjolla Carson Soucyn, Brad Huntin ja Greg Paterynin kaltaisia marginaalipelureita. Tältä osin näyttääkin siltä, että Wild jatkaa totutulla kaavalla: kolmosparin pakit pelaavat hajaminuutteja ja Suter kellottaa 25-minuuttisia iltapuhteita.
Hyökkäys
Joukkue antaa hyökkäyksellään merkittävää kilpailuetua divisioonan muille joukkueille, sillä siltä puuttuu yksittäinen tähtikategorian pelote – kokonaisesta ketjusta puhumattakaan. Tämän valossa Eric Staalin vaihtaminen kalliimpaan mutta tehottomampaan Marcus Johanssoniin näyttää vähintäänkin hämmentävältä peliliikkeeltä.
Hyökkäystä koettelee myös Mats Zuccarellon loukkaantuminen, sillä energinen norjalainen on hiljattain operoidun kätensä vuoksi sivussa määrittelemättömän ajan tositoimista.
Johanssonin ohella Wild hankki vaihtokaupoillaan myös Nick Bjugstadin ja Nick Boninon, mutta minään vahvistuksina tulijoita ei voida pitää; pikemminkin poistuneiden paikkaajina.
Sen sijaan jo toissa kauden Mikael Granlund -kaupassa joukkueen vahvuuteen liittynyt Kevin Fiala äityi viime kaudella pelaamaan elämänsä jääkiekkoa ja ehti rikkoa ainoana Wild-pelurina 50 pisteen rajan ennen kauden keskeytystä. Wildin tasapaksussa hyökkäyksessä sveitsiläinen nouseekin esiin yksittäisenä syömähampaana, mutta hänkin kalpenee vertailussa kilpakumppaneiden kärkiratsuihin.
Wildilla on kuitenkin kädessään potentiaalinen villi kortti, kun TsSKA Moskovassa vakuuttavaa jälkeä tehnyt Kirill Kaprizov liittyy viimeinkin joukkueen vahvuuteen. Nuori venäläinen pelaa seuran kannalta sangen riskittömällä tähän kauteen päättyvällä sopimuksella, mutta voi onnistuessaan napata paikkansa osana seuran pitkän aikavälin suunnitelmaa – sekä tuntuvan tilipussin siinä sivussa.
Korona-aika ei ole armollinen: Missä Wild menee tällä hetkellä?
Wild tyytyy tällä kaudella lähinnä osallistumaan ja ottamaan sen, mitä on tarjolla. Ensiaskeleitaan NHL-päävalmentajana yhä ottavan Dean Evasonin pelikirjan ja rahkeiden riittävyys on vielä arvoitus, ja kokoonpanon osa-alueista varmuudella vertailua kestää ainoastaan puolustus.
Heikkouksistaan huolimatta Wildin nostaa pudotuspelitaistoon mukaan se tosiasia, että tilapäisdivisioonan pohjalta löytyy joukko vielä sekasortoisempia ryhmiä. Puolustuskalusto on erinomainen, ja muilla osa-alueilla tasapaksuuden seasta pilkistää yllätysvalmiutta, mikä siivittää Wildin ainakin aneemisten kalifornialaisjoukkueiden edelle.
Jälleenrakennuksen kannalta tässä ennusteessa kuitenkin piilee Wildille tuttu sudenkuoppa: varausloton kuuluisi olla tässä vaiheessa joukkueen kauden päätapahtuma, mutta todennäköisesti Wild pärjää liian hyvin päästäkseen käsiksi parhaisiin todennäköisyyksiin ykkösvarauksesta. Toisaalta se on kertakaikkiaan liian heikko painellakseen päätyyn asti, joten luu jäänee käteen molemmissa tapauksissa.
Wild kiilaa tasaisuudellaan ja puolustuskaluston mitalla ohi Lännen divisioonan hännänhuippujen. Pudotuspelien portit raottunevat hienovaraisesti, kun joukkue kisaa sijoista 4–5.