Suurseuran maineessa oleva HIFK lähti kauteen jättimäisin satsauksin. Kesän aikana punapaidat vahvistuivat muun muassa Jori Lehterällä, Luke Martinilla, Petteri Lindbohmilla, Leo Komarovilla ja Joni Ikosella.
Seurahistorian yksi nimekkäimmistä joukkueista oli valmiina mestaruustaistoon paperivahvuudeltaan. Keväällä 2023 HIFK kaatui Tapparalle välierissä pitkälti heikon ylivoimapelin takia. Urheilujohtaja Tobias Salmelainen reagoi viime kevään pettymykseen hankkimalla sarjan parhaan ylivoimapelaajan Lehterän.
Runkosarja käynnistyi pisteiden osalta hyvin ja HIFK keikkui pitkään sarjan kärkipäässä, mutta kauden mittaan tutut loukkaantumiset sotkivat joukkueen alakertaa. Vastustajat opettelivat pelaamaan tiivistä trap-kiekkoa helsinkiläisiä vastaan, ja pääkäskijä Ville Peltonen ei löytänyt siihen vieläkään avaimia. Pudotuspeleissä HIFK onnistui tekemään komean kirin, mutta Lahden ratkaiseva seitsemäs ottelu oli kuin pienoiskuva HIFK:n kaudesta.
Vuoden kohokohta: Jori Lehterän jatkoeräosuma
Peltosen kolme vuotta kestäneen päävalmentajapestin aikana legendaarinen Helsingin jäähalli on ollut ajoittain vieraille varsin helppo paikka vierailla. Runkosarjassa kotiottelut olivat usein varsin vähämaalisia ja takavuosien tuttua rymistelyä nähtiin Nordiksella todella vähän.
Pudotuspeleissä halli heräsi jälleen henkiin. Ensin helsinkiläiset kampesivat itsensä kuilun partaalta neljännessä ottelussa Pelicansin johtaessa sarjaa lukemin 3–0. Kristian Vesalainen venytti punapaitojen kevättä ratkaisemalla koitoksen kolmannessa jatkoerässä. Lahdessa voitetun ottelun jälkeen sarja palasi Helsinkiin, jossa HIFK:lla oli mahdollisuus venyttää se seitsemänteen otteluun siitäkin huolimatta, että Pelicansin voitto tietäisi yhä kauden päätöstä.
Tasainen ja pudotuspelikliseitä pursuava ottelu eteni lopulta jatkoerään, jossa nähtiin HIFK:n kauden kohta. Kotijoukkue pääsi pelaamaan ylivoimaa jatkoerässä, mutta laukaukset pysähtyivät Niklas Kokkoon tai edessä olleisiin puolustajiin. Lopulta helmikuussa Ilari Melartin loukkaantumisen jälkeen kapteenin C-kirjaimen perinyt Lehterä päätti tyylistään radikaalisti poiketen laukoa itse b-pisteen tuntumasta, ja ikinuoren kapteenin kevään ensimmäinen täysosuma räjäytti loppuunmyydyn hallin liitoksistaan.
Kaikkien vaikeuksien jälkeen HIFK oli selvittänyt tiensä seitsemänteen otteluun.
Vuoden synkin hetki: Viimeisen ottelun lehdistötilaisuus ja aneeminen pelitapa
Euforisista kotivoitoista huolimatta kausi päättyi karuimmalla mahdollisimmalla tavalla, kun Lahdessa pelatussa seitsemännessä ottelussa Pelicans marssi jatkoon Lars Bryggmanin maalilla vain minuutti ennen päätössummeria.
Seitsemännen ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa oli odotettavissakin jonkinlaista tunteiden purkausta, mutta tilaisuus muodostui kuitenkin lopulta todelliseksi murhenäytelmäksi. Peltonen kritisoi sarjan aikana häneen ja hänen asemaansa kohdistunutta kritiikkiä.
– Oli niitä, jotka lähtivät tuomitsemaan kesken sarjan. Sitä en ymmärrä ollenkaan. Pelaajiamme häirittiin sillä tavalla aika paljon sarjan aikana. Se on kuin ottelu olisi kesken. Lopussa takinkääntäjiä jo oli, Peltonen totesi lehdistötilaisuudessa.
Pian Pelicans-valmentaja Tommi Niemelä liittyi komppaamaan Peltosen sanoja. Sarjan aikana annettu palaute paisui ajoittain jopa kohtuuttomankin rajuksi, mutta oli kuitenkin ilmiselvää, että HIFK-kannattajat ovat menettäneet hermonsa lopullisesti. Seuran kausi oli päättynyt jälleen liian aikaisin, eikä pettymystä ollut helsinkiläisleirissä vaikeaa peitellä.
sarjassa lahtelaisryhmä oli selvästi aktiivisempi joukkue, ja HIFK pysyi mukana ainoastaan laadukkaalla viisikkopuolustamisella.
Laadukkaassa pelitavassa hyökkäyspäässä nähtäisiin jatkuvasti ovelia suorituksia ja onnistumisia, etenkin kun otetaan HIFK:n hyökkäyskaluston syvyys ja kärjen terävyys huomioon. Nyt lähes jokainen hyökkääjä kulutti hurjasti energiaa karvaamalla, ja suorat laadukkaat hyökkäykset loistivat poissaolollaan.
Mitä seuraavaksi?
HIFK:n johtoportaalla on nyt todellisen mietinnän paikka. On helppo todeta, että päävalmentaja Peltonen on varmasti lähellä potkuja. Hallituksen puheenjohtaja Jaakko Eskola kommentoi kauden jälkeen seuran tulevaisuutta varsin mystisesti.
– Nyt haluamme ottaa lyhyen aikalisän. Analysoimme tilanteen huolella ja keskustelemme avainihmisten kanssa. Vasta sen jälkeen on johtopäätösten ja toimenpidesuunnitelman aika. Palaamme tähän asiaan vielä kevään aikana, viimeistään toukokuussa" sanoo Eskola ja yrittää nähdä tilanteessa myös hyvää, Eskola totesi HIFK:n verkkosivuilla.
Eskolan kommentit osoittavat siihen suuntaan, että päävalmentajan ja urheilujohtaja Salmelaisen asemaa pohditaan hyvin tarkasti. Peltosen aikakauden aikana HIFK on voittanut ainoastaan yhden pudotuspelisarjan, mikä on jättiresursseilla operoivalta naurettava suoritus.
Salmelainen kuitenkin paikkasi viime kauden heikkouksia kovilla nimillä, ja kesken kauden hankitut Vincent Marleau, Trent Bourque sekä Antti Pihlström täyttivät roolinsa vähintäänkin kohtalaisesti, mutta Peltosen puolustelu on vaikeampaa.
Pelillisesti kannattajat ovat olleet turhautuneita hänen peluuttamaansa kiekkoon. Syksyllä 2021 seuraikoni asteli median eteen kertomaan, että seura haluaa pelata "HIFK:n näköistä lätkää."
Kovaluista ja voittavaa HIFK:ta ei ole nähty kaukalossa kuin harvoissa otteluissa. Peli on ollut pääosin todella puuduttavaa, ja vapautuneen hyökkäyspelin sijaan jäällä on keskitytty pelin tunteen tukahduttamiseen ja oman maalin tilkitsemiseen.
Kolmen kauden aikana myös joukkueen hyökkäyspelaaminen on ollut taktisesti todella köyhää. Kaudesta toiseen voidaan nähdä, kuinka kiekko nepataan keskialueelta päätyyn, ja peli jatkuu päätykamppailujen kautta pyörimään pääosin kulmiin. Vastustajan puolustaessa tiiviisti keskustaa vaaralliset maalipaikat loistavat poissaolollaan.
Valitettavasti vastuu viisikkopelistä kuuluu päävalmentajalle, ja hänen kuuluu kestää sen arvostelua. Aika näyttää, jatkaako Peltonen tehtävässään, mutta kaiken kaikkiaan valmentajanvaihdosta puoltavat seikat ovat hyvin selvästi nähtävissä.
Kauden hahmo: Luke Martin
Yhdysvaltalaispuolustaja Luke Martin saapui viime elokuussa Helsinkiin Pohjois-Amerikasta. Kiekollinen puolustaja oli pelannut aiemmin ECHL:ssä ja AHL:ssä, joten varsinaista sateentekijää 25-vuotiaasta ei odotettu.
Harjoitusotteluissa Martin väläytteli kiekollisilla taidoillaan, mutta oman alueen puolustuspelissä oli selvästi vielä ongelmia, esimerkiksi sijoittumisessa. Runkosarjan alkaessa Martin kuitenkin onnistui tehtailemaan pisteitä tasaisesti, ja hänen pelinsä kehittyi myös omassa päässä. HIFK:n ylivoima pyöri kauden aikana pitkälti kahden lavan kautta, kun Martin syötteli kiekkoa yhdessä Jori Lehterän kanssa.
Kokonaisuudessa Martinin runkosarja oli täysi napakymppi, kun 56 ottelussa syntyi hurjat 47 tehopistettä. Suomeakin opiskellut sympaattinen puolustaja taisteli viimeiseen asti jopa puolustajien pistepörssin voitosta.
Pudotuspeleissä Martininkin taso kuitenkin laski selvästi, sillä HIFK:n pakiston kiekollinen osaaminen lepäsi täysin hänen harteillaan. Martin pelasi jatkuvasti todella suuria minuutteja, mikä näkyi jäällä heikkona liikkeenä. Kaikesta huolimatta Martin on yksi punapaitojen suurimmista onnistujista kauden aikana, ja varsin oikeutettu valinta kauden hahmoksi.
