Kauden kohokohta: Kotona kulki ja taistelua riitti loppuun saakka
Jyväskyläläisten kaudesta hyvällä voi muistella viimeisintä. Tyhjennysmyynti- ja sarjajärjestelmäkeskustelujen lomassa JYPin päätös hakea pudotuspelipaikkaa täyden kokoonpanon voimin sai sympatiat kiekkokansalta. Paikkaa kevään otteluihin ei tullut, mutta otteet aina runkosarjan viimeisiin panoksettomiin otteluihin asti osoittivat joukkueen potentiaalin.
Jos sarjataulukko määräytyisi vain kotiotteluiden perusteella, olisi JYP edennyt pudotuspeleihin: Hippoksella 30 ottelussa kertyi 51 sarjapistettä. Myös kotiyleisö piti näkemästään, sillä katsojakeskiarvo ylitti ennen kautta asetetun tavoitteen. Keskiarvoisesti JYPin kotiotteluissa oli paikalla 3344 katsojaa.
Uskoa JYPin vaikeaan alkukauteen toi marraskuun maajoukkuetauolla Brynäsistä värvätty Veini Vehviläinen, joka käynnisti neljän ottelun voittoputkella jyväskyläläisten kirin kohti pudotuspeliviivaa. Kyseinen vaihe muistuu joukkueen kauden henkeä tuovana hetkenä.
Kauden synkin hetki: Yskähtelevä lähtö ja myyttiset "bussijalat"
Heikoimmat hetket JYPin kaudessa olivat runkosarjan alkupuolisko sekä vierasottelut. Isot värväykset niin valmennukseen kuin pelaajistoon nostivat monen rapakauden jäljiltä odotukset kattoon, mutta lähes täysin uusi paketti ei lähtenyt toimimaan halutulla tavalla.
Voittoputket jäivät vähiin, ja useaan otteeseen hyväkin ottelu kääntyi JYPille tappiolliseksi. Vaikka joukkue muuttui paljon, heijastumia edellisistä kausista näkyi voittamisen vaikeudessa.
Vieraskentiltä ei yleensä tartu pisteitä kotikaukalon tapaan, mutta JYPin tapauksessa suoritus vieraissa oli ratkaisevan heikko. Kaukana kotoa JYP sai haaviin vain 23 sarjapistettä, joka selittää lähes yksin 13. sijan. Kaikkiaan vierasotteluista kertyi vain neljä täyden pistepotin voittoa.
Mitä kesän aikana on tehtävä?
Lähes kaikki edellisen kauden hankinnat tehtiin jatkumon toivossa, ja tästä syystä kesällä on turha tehdä hätiköityjä päätöksiä esimerkiksi valmennuksen suhteen. Tämän kauden joukkueesta suurin osa on jatkamassa myös ensi kaudella, eli tilaisuus hakea varmuutta voittamiseen yhtenäisyyden ja pelitavan kautta on mainio.
Hyökkäys osoitti, että ratkaisukykyä sekä rämäpäisyyttä löytyy. Ykköstorjuja on tiedossa, mutta kesän aikana olisi tärkeää valmistella esimerkiksi 18-vuotiasta Topias Leinosta kohti läpimurtoa. Siinä samalla hän pystyisi jakamaan kuormaa Veini Vehviläisen harteilta.
Puolustukseen tulee jäämään mitä todennäköisimmin Sami Nikun jättämä aukko, jonka täyttäminen voi olla haastavaa. Iltalehden tietojen mukaan Teemu Eronen olisi saapumassa ensi kaudeksi Hippokselle, mutta siitä huolimatta pakisto lienee JYPin kohdalla suurin pohdinnan kohde.
Kauden hahmo: Vaihtoehtoja riitti, mutta nostettakoon taikuri
Reid Gardinerin maalipörssin voitosta, Nikun tehoilusta, Jerry Turkulaisen tykkikaudesta ja Vehviläisen panoksesta huolimatta JYPin kauden hahmoksi nimettäköön Severi Lahtinen.
Usein Lahtisen tapaiset pelaajat ovat viihdyttävyyden kustannuksella joukkueelle miinusmerkkisiä, vaan ei tämä tapaus. Lahtinen harhautteli minkä kerkesi, mutta menetti kiekon vain harvoin. Urheiluruutu-suorituksia ei haettu vain näyttävyyden takia, vaan niillä voitettiin otteluita.
Jos jotain negatiivista Lahtisesta haluaa mainita, se on haluttomuus laukoa. Toisaalta taas luontaista luovuutta ei kannata turhaan kitkeä pois. Kaiken kaikkiaan nostalgiahenkinen numero 95,9 oli alkukauden penkityksen jälkeen JYPille pelkästään positiivinen valopilkku.