Kahden peräkkäisen mestaruuden jälkeen Tappara ei tyytynyt luottamaan vanhaan menestysreseptiinsä, vaan päätti lähteä uudistumisen tielle ruotsalaisvalmentaja Rikard Grönborgin johdolla. Uuden pelitavan omaksuminen vei aikansa, mutta lopputulos oli kuitenkin paras mahdollinen ja joukkue ylsi harvinaiseen triplaan.
Tapparaan kohdistui syksyllä poikkeuksellisen paljon mielenkiintoa, kun kaikki suomalaisen kiekon seuraajat odottivat vesi kielellä, miltä Tappara 2.0 näyttäisi kaukalossa.
Kaikilla ei ollut luottoa aikaisempina vuosina konemaisen vahvasta puolustuspelaamisestaan tunnetun joukkueen uudistumiskykyyn, mutta epäilykset hälvenivät nopeasti, kun Grönborg marssitti ryhmänsä jäälle. Konemaisuus ja puolustusvoittoisuus loistivat poissaolollaan, kun Tappara paineisti voimakkaasti koko viisikkonsa voimin ja tilanteita syntyi – kaukalon molemmissa päissä.
Pelitavallisesti muutos aikaisempaan oli jopa rajumpi kuin oli odotettu, mutta tuloksissa se ei näkynyt vielä syksyllä. Selvästi keskeneräisestä prosessista huolimatta kirvesrinnat käänsivät otteluita voitokseen tehokkaan viimeistelyn ja loistavan maalivahtipelinsä ansiosta. Molemmissa osa-alueissa korostui etenkin erinomaisten yksilöiden merkitys, joita Tapparalla riitti Christian Heljangon ja Anton Levtchin johdolla.
Kauden kohokohta: Taianomainen tripla
Kauden ehdoton kohokohta oli epäilemättä Tapparan esiintyminen kevään ratkaisuotteluissa. Vielä runkosarjan voiton jälkeenkin Grönborgin ja joukkueen iskukykyä ja puolustuspelaamisen pitävyyttä epäiltiin, mutta joukkue näytti jälleen kerran, miksi sen kohdalla voidaan puhua jo todellisesta kotimaisen kiekon dynastiasta.
Tappara ei pudotuspeleissä luopunut koko kauden teemana olleesta hyökkäysalueen aktiivisuudestaan, vaan järkevöitti sitä oikeissa kohdissa tiivistäkseen puolustuslinjoja ratkaisevilla hetkillä. Ja kun Heljanko hoiti tonttinsa ilmiömäisellä varmuudella, tylsytti Tappara vastustajansa yksi toisensa jälkeen.
Oman koskettavan lisämausteensa mestaruusjuhliin toi jo kaudella 2003–04 Tapparassa debytoineen ja jo kertaalleen uransa paketoineen Petri Kontiolan aikuisuran ensimmäinen mestaruusmaljan nosto. Missäpä muuallakaan kuin Tapparassa.
Kauden synkin hetki: Talven taaperrus
Aivan pelkkää rallattelua kausi ei kuitenkaan ollut ja etenkin joulukuun loppupuolelta alkaneen noin kuukauden mittaisen jakson aikana Tappara hävisi 11 ottelustaan peräti yhdeksän. Vaikean jakson aikana tamperelaiset pelasivat monia tiukkojakin otteluita, mutta laskeneen tehokkuuden ja repaleisen viisikkopelaamisen myötä joukkue ei enää kyennytkään kääntämään otteluita voitokseen.
Osasyyksi tilanteelle esitettiin myös samaan ajanjaksoon osunutta rankkaa harjoitusjaksoa, jolla joukkue pyrki valmistautumaan kevään koitoksiin.
Yhtä kaikki jälkikäteen on helppo sanoa, että muovautuakseen mestarijoukkueeksi Tappara tarvitsi vaikean jaksonsa. Jokainen menestysjoukkue kokee omat kasvukipunsa prosessin aikana tiivistyäkseen yhtenäiseksi ja voittavaksi ryhmäksi, eikä Tappara tehnyt tässä poikkeusta. Yllättävää oli vain se, että hankala jakso ajoittui vasta kauden puolivälin paikkeille, sillä haasteita odotettiin enemmänkin kauden alkuun.
Mitä seuraavaksi?
Tapparan suurin haaste kolmen perättäisen täysosuman jälkeen on korkean suoritustason ylläpitäminen ja menestysputken jatkaminen. Myös kokoonpanon osalta vaihtuvuus on suurta, joten prosessi on taas aloitettava kokonaan alusta. Uudet pelaajat tuovat tullessaan toki myös uudenlaista nälkää, joka on kestomenestyjälle tervetullut lisä. On kuitenkin selvää, että Heljangon, Levtchin ja Veli-Matti Vittasmäen kaltaisten pelaajien nimet lähtijöiden listassa eivät ole helposti paikattavissa.
Jatkajiakin kuitenkin löytyy, joista Tapparan kannalta kenties tärkeintä on upean kauden pelanneen kolmosketjun jatkaminen kokonaisuudessaan. Petteri Puhakan, Oiva Keskisen ja Nick Halloranin muodostama tuulennopea kentällinen pelasi tasaisen runkosarjan ja oli pudotuspeleissä kenties jopa koko Liigan paras.
Kauden hahmo: Rikard Grönborg
Maailmanmestarivalmentaja Grönborg tuli, näki ja voitti. Grönborg uskalsi ravistella kestomenestyjän pelillistä identiteettiä ja uudistaa Tapparan pelitavan menestyksestä tinkimättä. Karismaattinen johtaja, joka sai Otto Rauhalankin kaltaiset ikitapparat uskomaan uuteen pelitapaan.
Grönborg otti kauden aikana voimakkaasti kantaa niin Liigan pelillisiin ilmiöihin kuin tuomarienkin vihellyksiin, mutta toi tullessaan paljon kaivattua lisäväriä niin Tampereelle kuin koko sarjallekin. "Ruotsalainen joulupukki" on antanut kasvot Tapparan brändiuudistukselle ja voittanut kannattajat puolelleen, joka takaa täyden työrauhan myös tuleville kausille.
