Miikka Kiprusoff nousi vaikeuksien kautta legendaksi – nyt ura saa upeimman mahdollisen kunnianosoituksen
Lokakuussa 1976 Turussa syntynyt Miikka Kiprusoff löysi intonsa urheiluun jo nuorella iällä. Päivien sisältö täyttyi pihapeleistä, kun yhtenä hetkenä potkittiin palloa ja toisena pelattiin kiekkoa. Muiden Nättinummen poikien tavoin Kiprusoff kolusi läpi Nappulaliigan ja jatkoi jalkapalloharrastustaan jopa B-junioreihin saakka, minkä jälkeen oli aika tehdä valinta siitä, kumman lajin parissa riittäisi intoa luoda uraa.
Pihapelit kukoistivat 1980-luvun Suomessa. Monien pelaajien polku maailmantähteyteen sai alkunsa näistä peleistä. Nättinummen hiekkakentän jäädytyksestä ja kentän kunnostamisesta vastasivat pelaajien vanhemmat. Jukka Koivu, Timo Nummelin ja Jarmo Kiprusoff olivat tuttu näky jäähdytysletkun päässä.
Kiprusoffin pelikavereina olivat muiden muassa niin ikään maineikkaat urat tehneet Saku ja Mikko Koivu, Petteri Nummelin sekä velipoika Marko, joka pyysi neljä vuotta nuorempaa veljeään usein maalivahdiksi. Tämä tontti sopi nuoremmalle Kiprulle mainiosti, ja siitä syntyikin ensimmäinen kipinä kohti seuraavia askeleita.
Kiprusoff aloitti ammattilaisuransa TPS:ssä 1990-luvulla. Legendaarisen maalivahti Urpo Ylösen oppien avustuksella Kiprusoff kantoi torjuntavastuun TPS:n U20-joukkueessa jo 17-vuotiaana. Kiprusoffilla ei ollut tapana nöyristellä TPS:n kovassa maalivahtimyllyssä, jossa peräti kymmenkunta maalivahtia taisteli peliminuuteista. TPS:n nuorissa oli mukana muitakin tulevia NHL-vahteja, kuten Fredrik Norrena, Jani Hurme ja Antero Niittymäki.
Kovana harjoittelijana tunnettu Kiprusoff jatkoi treenaamista ympäri vuoden. Kuuvuoren kentällä ja sen viereisellä punttisalilla Nummen kaupunginosassa kului aikaa säästä riippumatta.
Kaudella 1994–95 Kiprusoff nousi 18-vuotiaana TPS:n liigajoukkueeseen osoitettuaan poikkeuksellisia maalivahtitaitoja. Ensimmäisen kokonaisen liigakautensa Kiprusoff pelasi kuitenkin vasta kaudella 1998–99, jolloin hän vakiinnutti paikkansa TPS:n ykkösmaalivahtina. Sitä ennen hän pelasi kaksi kautta Ruotsissa Tukholman AIK:n ykkösvahtina.
Kiprusoffin aika TPS:ssä oli menestyksekäs, ja hän oli tärkeä osa mestaruuskeväänä 1999. Kiprusoffin loistava torjuntatyöskentely ja rauhallinen esiintyminen maalilla tekivät hänestä fanien suosikin.
Itse asiassa Kiprusoffin kivikasvoisuus olikin hänen myyttisimpiä ominaisuuksiaan, joka kantoi läpi hänen uransa. Jään ulkopuolella hymyilevä ja hyväntuulinen maalivahti oli jäällä aina harvailmeinen, mutta se kertoi hänen vahvasta mielentilastaan. NHL-uransa aikana Kiprusoff nosti maskinsa kasvoiltaan jokaisen päästetyn maalin jälkeen ja otti huikan vesipullosta niin, että ilme ei värähtänyt.
Rauhallisuus, vartalonhallinta ja pelin sekä sen tilanteiden lukeminen olivat Kiprusoffin vahvuuksia jo TPS-vuosien aikana. Itseluottamusta uhkuva maalivahti näytti vastustajalle, että laukaukselle olisi paikka, mutta samalla hän tiesi ehtivänsä kiekon eteen. Näitä asioita Kiprusoff uskalsi yrittää läpi uransa.
Kiprusoffin vaikutus seuraan ja suomalaiseen jääkiekkoon jäivät pysyviksi, ja hänen panoksensa TPS:lle on yhä unohtumaton osa seuran historiaa.
Tarunhohtoiseen hitaasti mutta varmasti
San Jose Sharks varasi Kiprusoffin kesän 1995 varaustilaisuudessa viidennellä kierroksella numerolla 116. Tulokassopimus allekirjoitettiin kuitenkin vasta kaudeksi 1999–2000. Uran alku kirkkaissa valoissa oli turkulaismaalivahdille hankala, kun joukkueen ykkösmaalivahti Jevgeni Nabokov söi minuutteja, ja Kiprusoff joutui viettämään aikansa AHL:ssä Kentucky Thoroughbladesissa.
Suomalainen antoi joukkueessa kuitenkin kovan luokan näyttöjä torjuen 47 runkosarjaottelussa vakuuttavalla 92,4 torjuntaprosentilla. AHL:n tähdistöotteluun valittu Kiprusoff johdatti Thoroughbladesin lopulta seuran historian ensimmäiseen divisioonan mestaruuteen.
Seuraavalla kaudella Kiprusoff onnistui kiinnittämään Sharksin valmennusjohdon huomion loistavilla esityksillään. AHL:n tähdistöotteluun valittu suomalainen pääsi debytoimaan NHL:ssä 29. maaliskuuta 2001, kun hänet vaihdettiin luukkuvahdin paikalta Nabokovin tilalle. Sharks voitti Mighty Ducks of Anaheimin lopulta 7–4 Kiprusoffin päästäessä ainoastaan yhden maalin.
Ensimmäisen kerran Kiprusoff oli aloittavana maalivahtina 8. huhtikuuta niin ikään Mighty Ducksia vastaan ja torjui Sharksille jälleen voiton. Kyseisen kauden aikana suomalainen pääsi maalitolppien väliin ainoastaan viidessä ottelussa mutta kirjasi hyvän 90,2 torjuntaprosentin.
Kiprusoffin ura Sharksin organisaatiossa jatkui ailahtelevasti, ja vielä kaudella 2001–02 hän joutui hakemaan vauhtia AHL:stä. Syksyllä 2003 Kiprusoff aloitti kautensa kilpailutilanteessa Vesa Toskalan kanssa kakkosvahdin paikasta.
Kilpailutilanne ratkesi kuitenkin varsin nopeasti, kun Sharks kauppasi Kiprusoffin Calgary Flamesiin, joka etsi korvaajaa loukkaantuneelle ykkösmaalivahdilleen Roman Turekille. Kaupassa Sharks sai toisen kierroksen varausvuoron kesän 2005 varaustilaisuuteen ja Flames puolestaan seurahistoriansa parhaimman maalivahdin.
Läpimurto
Kiprusoffin saapuminen Flamesiin oli käänteentekevä hetki joukkueelle, joka kaipasi vahvistusta maalivahtiosastolleen. Kaliforniasta saapunut suomalainen ei välttämättä tuonut mukanaan suurta fanfaaria, mutta hänen vaikutuksensa jäällä ja sen ulkopuolella osoittautui nopeasti korvaamattomaksi.
Kiprusoff nousi nopeasti Flamesin avainpelaajaksi. Hänen roolinsa oli selkeä: olla luotettava viimeinen puolustuslinja ja antaa Flamesille mahdollisuus voittaa jokainen ottelu. Hän teki sen näyttävästi.
Runkosarjassa Kiprusoffin torjuntaprosentti oli huima 93,3, joka kertoi hänen kyvystään torjua vaikeimmatkin laukaukset. Hän napsi neljä nollapeliä ja pysäytti vastustajien yritykset luoden joukkueeseen uskomattoman itseluottamuksen. Kiprusoffin peli ei ollut vain teknistä taituruutta, vaan myös joukkueen yhtenäisyyden symboli.
Kevään koittaessa Flamesin matka pudotuspeleihin ei ollut varsinainen kävelymatka, mutta Kiprusoffin johdolla joukkue osoitti kykynsä. Vaikka Flamesissa pelasikin esimerkiksi Jarome Iginlan kaltainen supertähti, joukkue oli enemmänkin duunariporukka.
Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Vancouver Canucksia vastaan Kiprusoff torjui hurjia määriä laukauksia johdattaen joukkueensa jatkoon voitoin 4–3. Toisella kierroksella Detroit Red Wings oli kova pähkinä purtavaksi, mutta Kiprusoffin torjunnat ja henkinen vahvuus auttoivat joukkuetta eteenpäin.
Konferenssifinaaleissa Flames kohtasi Kiprusoffin entisen seuran Sharksin, ja vaikka tunteet olivat varmasti ristiriitaiset, hän pysyi vakaana maalillaan. Voitto hailaumasta siivitti Flamesin Stanley Cupin finaaleihin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1989.
Finaaleissa vastaan asettui Tampa Bay Lightning. Kiprusoffin torjunnat olivat jälleen elintärkeitä, kun hän piti joukkuettaan pystyssä. Sarja venyi aina seitsemänteen otteluun, ja vaikka lopputulos ei ollut suotuisa Flamesille, Kiprusoffin suoritus oli osoitus hänen poikkeuksellisista kyvyistään.
Kipperin ensimmäinen kausi Flamesissa ei ainoastaan jättänyt lähtemätöntä jälkeä seuran historiaan, vaan myös vahvisti hänen asemaansa yhtenä NHL:n parhaista maalivahdeista. Tästä osoituksena ehdokkuus parhaalle maalivahdille myönnettävään Vezina Trophyyn.
Työsulkukausi katkaisi lennon – toistaiseksi
Kaudesta 2004–05 tuli merkittävä poikkeus NHL-historiassa, kun pelaajayhdistyksen ja omistajien väliset neuvottelut eivät johtaneet uuteen työehtosopimukseen. Tämä työsulku aiheutti sen, että koko kausi peruttiin. Dramaattinen päätös vaikutti voimakkaasti sekä pelaajiin että faneihin. Osansa sai myös Kiprusoff, joka oli juuri noussut Flamesin tähtimaalivahdiksi.
Työsulun aikana Kiprusoffin päivät eivät olleet täynnä huomionosoituksia ja ylistyksiä, jotka hän olisi ansainnut jatkuvilla huippusuorituksillaan. Sen sijaan hän joutui kohtaamaan odottamattoman tauon ja epävarmuuden tulevaisuudestaan. Kiprusoff oli tottunut kilpailemaan ja auttamaan omalla pelaamisellaan joukkuettaan voittoihin, mutta nyt jäällä vallitsi tyhjyys.
Kiprusoff ei kuitenkaan jäänyt toimettomaksi. Suomalaismaalivahti allekirjoitti sopimuksen Ruotsin Elitserienissä pelanneen Timrå IK:n kanssa ja keskittyi ylläpitämään kuntoaan harjoittelemalla sinnikkäästi.
Maailman paras maalivahti
Kaudeksi 2005–06 Flamesin GM Darryl Sutter oli päättänyt olla uusimatta sopimusta maalitykki Martin Gelinas'n kanssa. Vaikka joukkue ei ollut pelannut yhdessä vuoteen, odotukset olivat silti korkealla aiemman tuhkimotarinan jäljiltä.
Sutter toi kokemusta joukkueeseen tuomalla Tony Amonten, Darren McCartyn ja Bryan Marchmentin vahvistamaan kokoonpanoa. Tulokashuippu Dion Phaneuf puolusti siniviivalla ja odotettiin, että Iginla sekä Robyn Regehr toistaisivat pudotuspelisuorituksensa keväältä 2004. Parasta Flamesin kannalta oli, että kiekkomaailman kärkimaalivahti Kiprusoff oli jälleen joukkueen tukipilari.
Hieman horjuvan kauden alun jälkeen Flames hurjasteli marraskuussa ja jatkoi vahvaa suoritustaan kauden loppuun asti. Joukkue sijoittui paikallisvastustaja Edmonton Oilersin edelle divisioonansa ykköseksi ja oli koko Läntisen konferenssin kolmas.
Sääntöuudistusten myötä maalimäärät NHL:ssä kasvoivat, mutta tästä huolimatta Kiprusoff onnistui ottamaan ykköspaikan seurahistorian eniten voittoja ja nollapelejä pelanneena maalivahtina kymmenellä nollapelillään.
Koko kauden torjuntaprosentti 92,3, päästettyjen maalien keskiarvo 2,07 ja nollapelit lennättivät suomalaisen Vezina Trophy -voittajaksi. 29-vuotiaana Kipper pokkasi myös William H. Jennings Trophyn vähiten maaleja päästäneenä maalivahtina, ja hänet nimitettiin NHL:n tähdistökentälliseen. Kiprusoff äänestettiin myös kolmen parhaan joukkoon Hart Memorial Trophyyn NHL:n arvokkaimmaksi pelaajaksi.
Jääkiekkoleijona kieltäytymisistä huolimatta
Kiprusoff teki ensiesiintymisensä Leijonissa vuoden 1999 MM-kisoissa. Hän jakoi maalivahtivastuun Ari Sulanderin kanssa ja auttoi Leijonia voittamaan hopeaa. Vuonna 2001 Kiprusoff oli jälleen mukana, mutta torjuntavastuu oli tällä kertaa Pasi Nurmisella.
Vuonna 2004 Kiprusoff edusti Suomea World Cupissa, jossa hän oli vakuuttava ykkösmaalivahti kahdella nollapelillään. Turnaus päättyi hopeasijaan, kun Suomi taisteli finaalissa Kanadaa vastaan.
Torinon olympialaisiin vuonna 2006 Kiprusoff ei osallistunut Flamesin evättyä tämän mahdollisuuden lonkkavaivojen seurauksena, mutta vuonna 2010 turkulaismaalivahti edusti Leijonia Vancouverissa ja voitti olympiapronssia.
Vaikka hänen päätöksensä olla osallistumatta useisiin turnauksiin aiheutti ristiriitaisia tunteita Suomessa, Kiprusoff jätti jälkensä maajoukkueeseen ja sai aateloinnin Jääkiekkoleijonaksi joulukuussa 2016.
Paras suomalainen maalivahti koskaan?
Kiprusoff päätti lopettaa pelaajauransa Flamesissa kauden 2012–13 päätteeksi. Liki kymmenen vuoden aikana suomalainen pelasi Flames-urallaan 576 ottelua torjuen 305 voittoa ja 41 nollapeliä. Kaikki lukemat ovat seuraennätyksiä.
Kiprusoffin vaikuttava NHL-ura kukoisti suomalaisten maalivahtien joukossa. 319 voitollaan hän on Pekka Rinteen jälkeen toiseksi eniten voittoja torjunut suomalainen. Kiprusoff on pelannut suomalaismaalivahtien vertailussa kolmanneksi eniten runkosarjapelejä, yhteensä 623 ottelua.
Myös pudotuspelihistorian torjuntaprosentti, 92,1 nostaa hänet suomalaisten maalivahtien joukossa kolmanneksi parhaaksi. Kiprusoffin saavutukset hehkuvat kirkkaana esimerkkinä suomalaisesta huippuosaamisesta NHL:ssä.
Kiprusoffin mestarillinen taito ja tinkimätön omistautuminen lajille ovat olleet loistava esimerkki nuoremmille suomalaisille maalivahdeille. Hän näytti valaisevasti, että suomalaisilla pelaajilla on mahdollisuus loistaa maailman huipulla ja samalla hän kohotti Suomen mainetta maalivahtien kasvattajana.
Turkulaislähtöisen maalivahdin viimeinen esiintyminen Saddledomen jäällä tapahtui liikuttavissa tunnelmissa 19. huhtikuuta 2013, kun valot sammuivat hänen jäähyväistensä hetkellä. Tuo sydämiä koskettanut hetki jäi kaikkien mieliin, kunnes 2. maaliskuuta 2024 valot syttyivät uudelleen.
Silloin yksi kaikkien aikojen suomalaisista jääkiekkotarinoista sai sinetin, kun Flames juhlisti liikuttavasti seuransa kivijalan, pelinumeron 34, jäädyttämistä – kauneimmalla mahdollisella tavalla.